Arno Forsius

Miguel Serveto (1509–1553) – lääkäri, filosofi ja teologi

Espanjalaissyntyisen lääkärin ja tiedemiehen Miguel Serveton (1509–1553) kohtalo kuvastaa niitä vaikeuksia ja vaaroja, joita ajatusten ja tutkimusten esille tuomiseen liittyi 1500-luvulla ja muulloinkin, jos loukattiin uskonnon, uskontoon verrattavien aatteiden tai vallanpitäjien pyhinä ja oikeina pitämiä mielipiteitä.

Miguel Serveto (latinaistettuna Michael Servetus, ransk. Michel Servet) oli syntynyt Villanovassa tai Navarran Tudelassa vuonna 1509 tai 1511. Hän oli käyttänyt lisänimeä Serveto jo eräissä varhaisimmissa kirjoituksissaan. Toisinaan hän käytti kuitenkin lisänimeä Villanovanus, jolla hänen isänsä tunnettiin kotipaikkansa mukaan.

Serveto opiskeli aluksi Ranskan Toulousessa lakia, mutta samalla hän perehtyi Raamattuun ja syventyi Pyhän kolminaisuuden olemukseen. Hänen suojelijanaan oli fransiskaanimunkki Juan de Quintana (k. 1534) ja hän osallistui tämän seuralaisena mm. tilaisuuteen, jossa Saksan kuningas Kaarle V kruunattiin Bolognassa vuonna 1530 saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi. Silloin Serveto jätti suojelijansa, pettyneenä paavi Clemens VII:n pöyhkeilyyn ja keisarin liehittelyyn maallistunutta paavia kohtaan. Sen jälkeen Serveto oleskeli Lyonissa, Genevessä ja Baselissa. Baselissa ja Strassbourgissa hän kohtasi reformaation merkittäviä johtajia, kuten Johannes Oecolampadiuksen, Martin Bucerin ja Kaspar Schwenckfeldin.

Serveto oli siis katolilainen, mutta hän oli omaksunut eräitä reformoidun uskon käsityksiä. Hän esitteli uusia ajatuksiaan Pyhästä kolminaisuudesta teoksessa "De Trinitatis erroribus libri VII" (1531), jossa hän hyökkäsi katolisen kirkon opetuksia vastaan. Serveto toi siinä esiin omat käsityksensä Jumalasta, Pojasta ja Pyhästä Hengestä sekä niiden ilmenemisestä Pyhässä sanassa ja ihmisen sydämen liikuttajana. Sen paremmin katoliset kuin protestantitkaan eivät ymmärtäneet Serveton mutkikkaita pohdintoja. Siksi Serveto julkaisi teoksestaan korjatun laitoksen "Dialogorum de Trinitate libri II" (1532).

Lyonissa vuonna 1535 ollessaan Serveto, käyttäen lisänimeä Villanovanus, teki työtä Trechselin veljesten kirjankustantamossa tieteellisen kirjallisuuden toimittajana. Sinä aikana hän sai uuden suosijan, lääkäri Symphorion Champierin (Campegius) (1472–1539), ja päätti seurata tämän uraa. Serveto opiskelikin lääketiedettä Pariisissa vuodesta 1536, opastajinaan Johann Günther (myös Guinter tai Winter) Andernachus (n. 1505–1574), Jacques Dubois eli Sylvius (1478–1555) ja Jean Fernel (1506–1558). Servetosta tuli Andreas Vesaliuksen jälkeen (1515–1564) Andernachuksen avustaja anatomian tutkimuksissa. Viime mainittu ylisti Servetoa kaikkia muita etevämpänä Galenoksen tuntijana.

Serveton Pariisissa julkaisemat kirjoitukset käsittelivät lääkesiirappeja ja lisäksi hän piti luentoja astrologiasta ja geometriasta. Vuonna 1538 hän julkaisi astrologiasta teoksen, jossa hän väitti tähtien vaikuttavan ihmisten terveyteen. Sen seurauksena hän joutui puolustautumaan lääketieteellisen tiedekunnan häntä vastaan nostaman syytteen johdosta. Siitä huolimatta Serveto sai suoritetuksi samana vuonna Pariisissa lääkärin tutkinnon.

Champierin kuoltua Serveto lähti Pariisista ja opiskeli Louvainissa teologiaa ja hepreaa. Sen jälkeen hän toimi lääkärinä mm. Avignonissa ja Charlieussa. Viime mainitussa kaupungissa Serveto suunnitteli avioliiton solmimista, mutta se lykkääntyi "fyysisen avioesteen" johdosta. Vuonna 1540 Serveto oli Montpellierissä, josta arkkipiispa Pierre Paulmier kutsui hänet henkilääkärikseen Vienneen vuonna 1541. Tätä tehtävää Serveto hoiti vuoteen 1553 eli 12 vuoden ajan. Muodollisesti katolisena Serveto jatkoi yhä reformaatioon viittaavia tutkimuksiaan.

Serveto esitteli ajatuksiaan vuonna 1546 valmistuneessa käsikirjoituksessaan "Christianismi Restitutio" (Kristinuskon ennalleen palauttaminen). Hän julkaisi uudistetusta käsikirjoituksesta 1000 kappaleen salaisen painoksen vuonna 1553, ilman kirjoittajan ja kirjanpainajan nimeä. Teoksessa Pyhän Hengen ja ruumiillisen uudistumisen suhdetta käsitellessään Serveto toi esiin havaintonsa keuhkojen verenkierrosta. Näin hän kuvasi ensimmäisenä länsimaissa pienen verenkierron periaatteen, jonka mukaan veri kulki sydämen oikeasta kammiosta keuhkojen kautta sydämen vasempaan eteiseen. Hän ei ollut tietoinen siitä, että persialainen filosofi, filologi ja lääkäri Ibn an-Nafis oli päätellyt sen jo 1200-luvulla.

Serveton asiaa koskeva selostus on seuraavanlainen (W. Leibbrandin mukaan): "Spiritus vitaliksella [elämänhengellä] on lähtöpaikkansa sydämen vasemmassa kammiossa. Se [elämänhenki] syntyy keuhkojen tärkeällä avustuksella. Spiritus on ohutta, lämmön voimalla valmistuvaa, väriltään keltaista, voimaltaan tulista, ikään kuin se olisi puhtaasta verestä eroavaa vaaleaa höyryä. Sen hienoin aines on muodostunut vedestä, ilmasta ja tulesta. Se kehittyy keuhkoissa sisään hengitetyn ilman sekoittuessa hienoksi jakautuneeseen vereen, jota oikea kammio luovuttaa vasemmalle kammiolle. Tämä luovuttaminen ei kuitenkaan tapahdu sydämen väliseinän läpi, kuten yleisesti luullaan, vaan sydämen oikeassa kammiossa olevasta suuresta aukosta, kulkien pitkän matkan keuhkojen läpi, ja näin saadaan hieno veri liikkumaan. Keuhkot valmistavat sen ja se keltaisen värin. Vena arteriosasta [keuhkovaltimosta, nyk. arteria pulmonalis] se kulkeutuu Arteria venosaan [keuhkolaskimoon, nyk. vena pulmonalis]. Silloin se sekoittuu Arteria venosassa ilman kanssa ja vapautuu uloshengityksen kautta tummasta väristään [Russ]. Lopuksi vasen kammio imee diastolen aikana [sydämen laajentuessa] koko seoksen, soveliaana tarveaineena Spiritus vitalikseksi muuttumista varten [elimistössä]. [----.]"

Serveto ei pystynyt selvästi kuvaamaan, miten veri pääsi keuhkoissa keuhkovaltimosta keuhkolaskimoihin. Se ei onnistunut myöskään verenkierron "keksijälle" William Harveylle (1578–1657), ja vasta italialainen Marcello Malpighi (1628–1694) näki mikroskoopin avulla vuonna 1661 ensimmäisen kerran valtimoiden ja laskimoiden haaroja yhdistävät hiussuonet sammakon keuhkossa ja suoliliepeessä.

Serveton "Christianismi Restitutio" herätti voimakasta vastustusta sekä katolisen että reformoidun kirkon oppineiden keskuudessa. Se koettiin hyökkäyksenä erityisesti vallitsevaa kolminaisuusoppia kohtaan. Serveto annettiin ilmi inkvisitiolle, joka pidätti hänet ja hänen kirjanpainajansa. Kuulustelujen aikana Serveto kuitenkin pakeni ja katolisten viranomaisten oli tyydyttävä polttamaan vain hänen kuvansa. Myös hänen teoksensa poltettiin niin, että sitä on säilynyt jälkimaailmalle vain kolme kappaletta. Serveto palasi uhkarohkeasti pakomatkaltaan ahdasmielisen ja ankaran reformaattorin Jean Calvin'in (1509–1564) hallitsemaan Geneveen, jossa hänet vangittiin ja kuulusteltiin kerettiläisyydestä syytettynä parin viikon ajan elokuun loppupuolella 1553. Calvin näytteli tärkeää osaa Serveton tutkinnassa ja kannatti hänen tuomitsemistaan kuolemaan mestaamalla. Päätökseksi tuli, että Serveto poltetaan elävänä roviolla, mikä tapahtui 27.10.1553 Sveitsin Champel'issä.

Kirjoitus on valmistunut marraskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Servetus, Michael. Hakusana teoksessa [The] Encyclopædia Britannica. Eleventh Edition. Vol. 24. New York 1911.

Servetus, Michael. Hakusana teoksessa [The] New Encyclopædia Britannica. 15th Edition. Vol. 10. Printed in USA 1990.

Leibbrand, W.: Heilkunde, Eine Problemgeschichte der Medizin, Verlag Karl Alber, Freiburg–München, Freiburg im Breisgau 1954.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON