Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624), suomalainen pappi ja monioppinut. Curriculum vitae.

Päähenkilön esittely Arno Forsiuksen teoksesta ”Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560—1624”. Julkaisija Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996. Teoksen sivut 11—16.

Tuntemattoman tekijän puuleikkaus Forsiuksen suuresta ennustuskirjasta vuodeksi 1617.

 

Vaeltaja ja tutkija

Suomalainen Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560—1624) oli suurvalta-ajan Ruotsissa merkittävä monioppinut ja kulttuurihenkilö, humanismin kauden uomo universale. Hänen monivaiheinen ja värikäs elämänsä tarjoaa samalla oivallisen tilaisuuden tarkastella silloisen yhteiskunnan monia eri alueita. Forsius oli jo omana aikanaan kiistelty henkilö ja hänen elämäntyönsä on aiheuttanut myös myöhemmin ristiriitaisia arviointeja.

Uusimmat tutkimukset ovat tuoneet esiin seikkoja, jotka korostavat hänen historiallista merkitystään. Forsius lienee syntynyt vuoden 1560 tienoilla Helsingissä, jota hän piti kotikaupunkinaan. Kaupungin latinankielisen nimen Forsia mukaan hän otti itselleen lisänimen Forsius. Hän käytti siitä muutaman kerran myös pitempää muotoa Helsingforsius. Forsiuksen historiaan jättämiä jälkiä voidaan seurata vasta 1590-luvulta, jolloin hän oli Tallinnassa tuomiokirkon koulun opettajana ja saarnaajana. Sitä ennen hänet oli ilmeisesti vihitty papiksi ja hänen arvellaan opiskelleen myös jossakin Saksan yliopistossa.

Vuosina 1594—1595 Forsius oli opiskelijana uudelleen avatussa Upsalan yliopistossa. Sen jälkeen hän oleskeli jälleen Baltiassa, mahdollisesti kotiopettajana Kaarle Henrikinpoika Hornin perheessä. Asiakirjojen mukaan Forsius on ollut vuonna 1596 jonkin aikaa koulun rehtorina Narvassa. Ratsuväen lipuston sotilaspappina Forsius osallistui Kaarle-herttuan toiseen Suomen retkeen vuosina 1599—1600. Kesällä 1600 Forsius matkusti Suomesta joukko-osastonsa kanssa laivalla Baltiaan, jossa Ruotsi kävi sotaa Puolaa vastaan. Vuoden 1601 aikana hän toimi hovisaarnaajana Baltiassa oleskelleen Kaarle-herttuan hovipiirissä. (Katso lisäystä kirjoituksen lopussa!)

Marraskuussa 1601 Forsius lienee matkustanut Kaarle-herttuan mukana Suomeen. Forsius oli suunnitellut almanakkoja jo vuodesta 1597 lähtien ja hän näyttää saaneen mainetta tähtitaivaan tuntijana. Sen vuoksi Kaarle-herttua lähetti hänet joulukuussa 1601 Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin kanssa tutkimusmatkalle Lappiin ja Jäämeren rannikolle. Retken tarkoituksena oli valmistella rajaneuvotteluja Tanskan kanssa. Toukokuuhun 1602 kestäneeltä retkeltä ovat peräisin vanhimmat muistiinpanot useilla Suomen ja Ruotsin paikkakunnilla suoritetuista auringon ja Pohjantähden korkeuden mittauksista.

Matkan päätyttyä Kaarle-herttua antoi Forsiukselle palkkioksi Kemiön seurakunnan kirkkoherran viran. Syksyllä 1605 Forsius matkusti Saksaan, jossa hän oleskeli kevääseen 1606 saakka ainakin Lyypekin, Travemünden, Rostockin ja Wismarin kaupungeissa. Hän sai matkan aikana painatetuksi suuren ennustuskirjansa vuodeksi 1606. Kotimaahan palattuaan Forsius joutui Kaarle-herttuan epäluulojen kohteeksi, sillä hän oli ollut matkansa aikana yhteydessä Sigismundin kannattajiin. Sen seurauksena Forsius joutui lähes vuodeksi vankeuteen Örebron linnaan ja menetti Kemiön kirkkoherran viran.

Vankeutensa jälkeen Forsius julkaisi ensimmäisen almanakkansa ja pienen ennustuskirjansa sekä kaksi virsikokoelmaa. Hän laati pian vankeudesta päästyään myös kuvauksen vuoden 1607 pyrstötähdestä. Se tyydytti Kaarle IX:ä siinä määrin, että tämä antoi Forsiuksen hoidettavaksi Upsalan yliopiston tähtitieteen professorin viran, jonka vakinainen haltija oli joutunut hallitsijan epäsuosioon. Upsalassa ollessaan Forsius pani alulle Physican käsikirjoituksen, joka oli hänen mittavin kirjallinen työnsä.

Yliopistossa Forsius sekaantui vuoden 1610 aikana professorien välisiin kiistoihin Johannes Messeniuksen puolella. Tämä oli ainakin osittain syynä siihen, että Forsius katsoi parhaaksi jättää Upsalan yliopiston. Syksyllä 1610 Kaarle IX etsi Forsiusta Suomesta useiden muiden Sigismundin kannattajiksi epäiltyjen kanssa. Tapahtumien kulku saattoi Forsiuksen jälleen vankeuteen Örebron linnaan, josta hän pääsi vapaaksi vasta Kaarle IX:n kuoltua marraskuussa 1611.

Hallitsijaksi tullut Kustaa II Aadolf suhtautui aluksi Forsiukseen huomattavasti isäänsä suopeammin. Nuori hallitsija myönsi Forsiukselle vuonna 1612 kuninkaallisen tähtitieteilijän arvon sekä erioikeuden painattaa ja myydä almanakkoja. Sen lisäksi Kustaa II Aadolf nimitti hänet Gråmunkeholmenin (nyk. Riddarholmen) seurakunnan papiksi Tukholmassa. Tähän tehtävään liittyi velvollisuus toimia Tukholman konsistorin sihteerinä. Särmikkään luonteensa ja epävakaisen elämänsä vuoksi Forsius joutui pian riitoihin pääseurakunnan kirkkoherran Olaus Elimaeuksen ja kaupungin useiden muiden pappien kanssa. Kaiken päätteeksi eräs vänrikki surmasi miekallaan Daniel Hjortin vuonna 1615 Forsiuksen esikaupunkiasunnon pihamaalla.

Forsiustakin epäiltiin surmatyön tekijäksi, sillä hän ja Daniel Hjort olivat nahistelleet keskenään ennen kohtalokasta tapahtumaa. Tällöin Forsius sanoutui irti Gråmunkeholmenin papin virasta. Sen jälkeen hän teki pääasiallisesti kirjallisia töitä, kunnes kansleri Axel Oxenstierna lähetti hänet kesällä 1616 puolisen vuotta kestäneelle tiedustelumatkalle Baltiaan ja Novgorodiin. Vuoden 1618 lopulla Forsius muutti Suomeen. Hän sai täällä hoidettavakseen Tammisaaren kirkkoherran viran, jonka nimitysoikeus kuului Raaseporin kreiville Sten Axelinpoika Leijonhufvudille.

Forsiuksen astrologiset kirjoitukset, horoskooppien laatiminen, kädestä ennustaminen ja muut salatieteisiin liittyvät harrastukset olivat alkaneet herättää kiusallista huomiota kirkon viranomaisten keskuudessa. Asian käsittely sai uutta vauhtia, kun Forsius kuvasi hyväksyvästi vuoden 1619 suuressa ennustuskirjassa erästä itseään profeettana pitävää talonpoikaa, joka kuninkaan käsityksen mukaan oli kansanvillitsijä.

Kustaa II Aadolf piti Forsiusta muutaman päivän vankeudessa keväällä 1619 ja lähetti hänet Upsalan tuomiokapitulin tutkittavaksi. Se tuomitsi Forsiuksen menettämään papin virkansa, ellei hän ilmoittaisi painetussa kirjoituksessa luopuvansa taikauskoisista toimistaan ja pyytäisi anteeksi loukkaamiltaan henkilöiltä. Tällaista kirjoitusta ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty. Forsius menetti samassa yhteydessä kuninkaallisen tähtitieteilijän aseman. Upsalan tuomiokapitulin päätöksestä huolimatta Forsius sai jatkaa työtään Tammisaaren kirkkoherrana. Ainakin alkuvuosina hän kävi useita kertoja Tukholmassa painattamassa kirjallisia töitään.

Forsius kuoli vuoden 1624 alkupuolella, ennen 24.6.1624, jolloin hänet mainitaan autuaana. Hänen vaimonsa Anna Larsintytär eli leskenä kymmenkunta vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Avioparilla on asiakirjalähteiden mukaan ollut ainakin yksi poika, mutta hänen nimeään ja kohtaloaan ei tunneta.

 

 

 

Sigfridus Aronus Forsiuksen sinetti Kemiössä 24.8.1605 annetussa kuitissa. Hänen varhaisin sinetillä varustettu kuittinsa oli päivätty 6.10.1599 Viipurissa. Kirjoittajan piirros.

 

 

 

 

Kirjoittaja ja kääntäjä

Sigfridus Aronus Forsius oli ahkera kynänkäyttäjä, jolta on säilynyt yhteensä yli kuusikymmentä painotuotetta, runoa ja käsikirjoitusta. Eräistä töistä on tallella vain katkelmia ja osa on joutunut kokonaan kadoksiin. Hänen kirjoituksensa olivat ruotsinkielisiä, muutamaa latinaksi sepitettyä runoa lukuun ottamatta.

Forsius oli merkittävä almanakkojen julkaisija Ruotsissa ja samalla Suomen almanakkaperinteen uranuurtaja. Hän julkaisi almanakkoja ja niihin liittyviä pieniä ennustuskirjoja vuosina 1608—1623 lähes joka vuotta varten. Niissä oli sen ajan muista ruotsinkielisistä almanakoista poiketen Turun hiippakunnan katoliselta ajalta periytyneen pyhimyskalenterin mukainen nimiluettelo, ensimmäisessä kaiken lisäksi kansankielen mukaisessa asussa. Almanakat oli laskettu Tukholman horisontin mukaan, lukuunottamatta vuoden 1623 almanakkoja, jotka oli laskettu Turun horisontin mukaan.

Astrologialla oli 1600-luvulla tärkeä osuus almanakkojen laatimisessa. Myös Forsiuksen kalentereihin oli merkitty ne päivät, jotka olivat soveliaita mm. suoneniskentään, lääkkeiden nauttimiseen, hiusten leikkuuseen, lasten vieroittamiseen, metsästykseen ja kalastukseen. Lisäksi niissä oli joitakin yleisluontoisia ennustuksia tulevista tapahtumista ja vuoden säästä. Tarkemmin säätä ja muita tulevia tapahtumia käsiteltiin almanakkoihin liittyneissä pienissä ennustuskirjoissa. Forsius julkaisi lisäksi erillisinä useita suuria ennustuskirjoja, joissa hän toi esiin myös tietojaan ja ajatuksiaan monista aikansa kiistakysymyksistä. Hän ennusti yleensä vaikeita aikoja ja onnettomuuksia sekä maailmanlopun pikaista tuloa.

Forsiuksen työ virsirunouden parissa muodostui varsin kauaskantoiseksi. Hän julkaisi vuonna 1608 uuden laitoksen pienestä virsikirjasta Een liten Psalmbok, jonka uusintapainos vuodelta 1614 tunnetaan yleisesti nimellä Andelige Psalmer och Wijsor aukeamaotsikkonsa mukaan. Forsius julkaisi vuonna 1608 myös pienen koraalikirjasen Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner pieneen virsikirjaan otettujen uusien virsien vuoksi. Forsius lisäsi ruotsinkieliseen virsiaarteistoon viitisenkymmentä uutta virttä. Niistä todennäköisesti vain kaksi oli hänen itsensä sepittämiä, muut hän oli kääntänyt tanskan, saksan, ranskan ja latinan kielistä. Monet niistä tulivat mukaan myöhempiin ruotsalaisiin ja suomalaisiin virsikirjoihin, osa mukailtuina tai käännettyinä. (Katso myös erillistä kirjoitusta Sigfridus Aronus Forsius runoilijana ja runojen kääntäjänä, osa 1 ja osa 2.)

Jumalan luoma luonto kaikkine ihmeineen oli Forsiuksen hartaan ihailun kohde. Hän oli erikoisesti kiinnostunut luonnontieteistä ja häntä voidaankin pitää niiden ensimmäisenä edustajana Suomessa. Forsius sai vuonna 1611 valmiiksi käsikirjoituksen laajaan maailmankuvan esitykseen nimeltään Physica. Tieteen selittäjänä Forsius oli antiikin ja skolastiikan oppien seuraaja, joskin hänellä oli eräissä asioissa niitä ja vieläpä Raamattuakin arvostelevia mielipiteitä. Uuden ajan oppineista Paracelsus (Theophrastus von Hohenheim) oli Forsiuksen mukaan suurin. Physican painattaminen ei onnistunut ja myös myöhemmät yritykset Kustaa II Aadolfin ja Kristiina-kuningattaren aikana jäivät tuloksettomiksi. Teos julkaistiinkin painettuna vasta vuonna 1952. Forsius valmisteli lisäksi erillisiä maaperän aarteita, kasveja ja eläimiä esitteleviä teoksia. Niistä on säilynyt ainoastaan jalokiviä, metalleja ja kivennäisiä kuvaava Minerographia, joka painettiin kirjoittajan kuoleman jälkeen vuonna 1643.

Forsius laati myös Suomen historiaan liittyviä kirjoituksia, joista merkittävin oli kadoksiin joutunut Suomen kronikka. Siitä lienevät peräisin eräät käsinkirjoitettuina kopioina säilyneet katkelmat, joista päätellen Suomen kronikka oli laadittu piispojen elämäkertojen mukaisesti. Kertomus piispa Henrikin surmasta ja suomalaisten muinaisia jumalia kuvaava latinankielinen runo sisältävät eräitä tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tietoja.

Pappina Forsius julkaisi ymmärrettävästi virsien lisäksi myös muuta hengellistä kirjallisuutta. Niissä heijastui kirjoittajan kiinnostus keskiaikaiseen mystiikkaan ja toisaalta ne enteilivät hengeltään pietismin tuloa. Hänen sanomalleen oli ominaista katumuksen korostaminen iankaikkisen elämän saavuttamiseksi. Forsius julkaisi painettuna mm. kolme saarnaa ja hän käänsi ruotsiksi apokryfiset Esran kolmannen ja neljännen kirjan vuonna 1613. Hengelliseen kirjallisuuteen kuuluu myös Speculum vitae humanae, ihmisen elämän peili, joka painettiin Forsiuksen ruotsintamana vuonna 1620. Sen hän käänsi tanskalaisen Michael Nicolain sata vuotta aikaisemmasta latinankielisestä runoelmasta. Forsiuksen käännöksen välittäminä keskiaikaiset kuolemankuvat saivat merkittävän sijan Ruotsin barokkiajan runoudessa.

Forsiuksella oli laaja antiikin ajan kreikkalaisen ja roomalaisen kirjallisuuden tuntemus, josta ovat todisteina hänen omistamansa teokset sekä monet hänen kirjoituksiinsa sisältyvät lainaukset. Sen vuoksi tuntuu luonnolliselta, että juuri hän on ensimmäisenä kääntänyt ruotsiksi roomalaista runoutta, jonka varhaisimmaksi edustajaksi tuli pari säkeistöä Horatiuksen (Quintus Horatius Flaccus) oodista Licinius Murenalle. Vuonna 1621 ilmestyi ruotsiksi mittava runomuotoinen teos Reyneke Fosz, Kettu Repolaisen seikkailuista kertova tarukokoelma, joka oli aikanaan merkittävin ruotsiksi painettu kaunokirjallinen teos. Kirjassa ei ole mainittu sen kääntäjää, mutta tutkijat ovat tekstitutkimusten perusteella osoittaneet, että se ei ole voinut olla kukaan muu kuin Forsius. Tämä alunperin keskiajalta periytynyt teos saavutti suuren suosion opettavaisena ja huvittavana ajanvietelukemisena.

Uskoja ja epäilijä

Sigfridus Aronus Forsiuksen elämänkulku oli, siitä saakka kun se tunnetaan, varsin monisäikeinen ja rauhaton. Osaltaan siihen olivat syynä levottomat ajat sotineen, valtataisteluineen ja uskonkiistoineen. Toisaalta siihen vaikuttivat Forsiuksen omat luonteenpiirteet, kuten äkkipikaisuus, ärtyisyys ja riidanhaluisuus. Rauhattomuutta aiheuttivat ainakin ajoittainen juopottelu sekä epäsopu aviopuolison kanssa.

Kirjoituksissaan Forsius oli usein kärkevä ja ärsyttävä. Toisaalta hänen kirjoituksensa osoittavat, että hän paljon elämää kokeneena ymmärsi erilaisia mielipiteitä. Forsiuksella oli yhteiskunnallisia käsityksiä, jotka olivat silloin edistyksellisyydessään harvinaisia. Hän kirjoitti vähäväkisten puolesta ja tuhlausta vastaan, vaati hallitsijoilta oikeudenmukaisuutta alamaisiaan kohtaan ja puolusti rauhaa sotien vallitsemassa maailmassa.

Suorastaan kiihkonomainen tiedonjano oli ominaista Forsiuksen luonteelle. Hänen lukeneisuutensa oli valtava ja hänen laaja kirjallinen toimintansa osoittaa uutteruutta, sitkeyttä ja monipuolisuutta. Forsius oli tiedon julkistaja, jonka tärkeimpiä periaatteita oli jakaa tietoa kansalle sen omalla kielellä ja olla siten avuksi ja hyödyksi ihmisille ja yhteiskunnalle. Virsien, runojen ja muun kirjallisuuden kääntäjänä Forsius toimi omassa maassaan myös vieraiden kulttuurien välittäjänä. Runouden ja metriikan tuntijana hän oli aikaansa edellä. Kielen käyttäjänä Forsius kohosi virsissään ja luontoa koskevissa kuvauksissaan selvästi muiden maanmiestensä yläpuolelle. Hänen kirjoituksillaan oli merkitystä myös ruotsin kielen kehityksen kannalta.

Forsius oli antiikin ja keskiajan lopun humanistisen kauden luonnonfilosofian edustaja. Hän piti astrologian oppeja erehtymättöminä, mutta on muistettava, että astrologia oli siihen aikaan arvostettu tieteenala. Forsiuksen kirjoituksissa ilmeni myös aikakaudelle ominaista taikauskoa. Alkemiassa hän näki kuitenkin magian ohella uudenaikaiseen kemiaan viittaavia piirteitä. Forsius omaksui luonnontieteiden uusimpia käsityksiä ja oivalsi toistuvien havaintojen tärkeyden tutkimuksen apuna. Hän ei pitänyt Raamattua luonnonhistorian selityksenä vaan suhtautui arvostellen sen luontoa koskeviin tietoihin. Hän esitti ensimmäisenä ruotsin kielellä Paracelsuksen (Theophrastus von Hohenheim) ja Kopernikuksen uusia aatteita. Forsius painotti tiedon merkitystä käytännön toiminnassa. Lisäksi hän toi teoksissaan esiin Ruotsin ja Suomen luonnolle ominaisia piirteitä sekä kuvasi niissä omakohtaisia kokemuksiaan.

Tarkistettu ja täydennetty 8.2.1999. Lähteet alussa mainitussa teoksessa. Aiheesta myöhemmin ilmestyneitä teoksia on mainittu tämän kirjoituksen lopussa.

Lisäys lokakuussa 2010: Jussi Nuortevan teoksessa (1997) on K. Väänäsen siinä mainittuun teokseen (1987) perustuva maininta, että Sigfridus Aronus Forsius on vuonna 1596 määrätty Narvan koulun rehtoriksi. Eräässä asiakirjan kopiossa kyseisen rehtorin nimeksi oli merkitty ”Sefred Canuti” eli Sigfrid Knutinpoika, mikä on sittemmin osoittautunut kirjoitusvirheeksi..

Kotisivuilla on erillinen luettelo Forsiuksen kirjallisesta tuotannosta:
Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallinen tuotanto

sekä seuraavat Forsiuksen elämän osa-alueita kuvaavat kirjoitukset:

Hieronymus von Birckholtz, Sigfridus Aronus Forsius ja Daniel Hjort tutkimusmatkalla Lapissa 1601–1602
Sigfridus Aronus Forsiuksen kirjanpainajista
Sigfridus Aronus Forsiuksen maine ja muisto
Sigfridus Aronus Forsiuksen "Minerographia"
Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) Physica
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) almanakkojen ja ennustuskirjojen tekijänä. Osat 1, 2 ja 3.
Sigfridus Aronus Forsius historiankirjoittajana
Sigfridus Aronus Forsius ja hänen värijärjestelmänsä
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) kirkkoherrana Kemiössä
Sigfridus Aronus Forsius lääkintätaidon kuvaajana 1600-luvun alussa
Sigfridus Aronus Forsius runoilijana ja runojen kääntäjänä. Osa 1.
Sigfridus Aronus Forsius runoilijana ja runojen kääntäjänä. Osa 2.
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) sotilaspappina ja hovisaarnaajana
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) tähtitieteilijänä
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560–1624) virsirunoilijana
(Forsius, Sigfridus Aronus) Reyneke Fosz vai Reyncke Fosz
(Forsius, Sigfridus Aronus) Ruumissaarna

Myöhemmin ilmestyneitä aiheeseen liittyviä teoksia:

Lekeby, Kj.: Martinus O. Stenius, Disputation mot astrologin. Pleiaderna. Stockholm 1993.

Nuorteva, J.: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. (Väitöskirja.) Helsinki 1997.

Pursiainen (myöh. Kiiskinen), T.: Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi. Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. (Väitöskirja.) Jyväskylä 1997.

Kiiskinen (aik. Pursiainen), T.: Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560—1624), astrologi, kirjailija, kirkkoherra. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

Kiiskinen, T.: Sigfrid Aronus Forsius. Astronomer and Philosopher of Nature. Europäische Studien zur Ideen- und Wissenschaftsgeschichte, European Studies in the History of Science and Ideas, Band 15. Peter Lang, Europäischer Verlag der Wissenschaften, Frankfurt am Main · Berlin · Bruxelles · New York · Oxford · Wien. Printed in Germany [2007].

Kjellgren, M.: Taming the Prophets. Astrology, Orthodoxy and the Word of God in Early Modern Sweden. [Swedish Summary. Academic dissertation in History for the Degree of Doctor of Philosophy at the venerable Humanistic Faculty at Lund University, to be publicly defended on October 7, 2011 at 10.15 a.m. in lecture hall D 138 at the Faculty on Education and Society, Malmö University. Sekel Bokförlag, Lund. Budapest 2011. 332 s. ISBN 978-91-85767-87-8. [Lisätty lokakuussa 2011.]

Väänänen, K.: Herdaminne för Ingermanland. I. SSLF 538. Borgå 1987.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON