Arno Forsius

Hjalmar Söderström (1888–1954) – Lahden kaupunginlääkäri 1935–1954

Söderströmien perhekunta

Hjalmar Söderström syntyi 16.9.1888 Porvoossa ja kuoli 30.11.1954 Lahdessa. Hänen vanhempansa olivat tunnettu kirjankustantaja Werner Leopold Söderström (1860–1914) ja tämän serkku Viola Emilia Winter (1859–1911), jotka solmivat avioliiton vuonna 1883. Viola Söderströmin vanhemmat olivat eversti Alexander Emil Winter (1827–1881) ja Mathilda Plathan (1835–1913). Werner ja Viola Söderströmin perheeseen syntyi viisi lasta: Katri (1885–1903), Gustaf Leopold (1886–1888), Hjalmar Werner (1888–1954), Harry Werner (1892–1925) ja Elsa Mathilda (1896–1980). Vanhemmille tuli avioero vuonna 1905, kaksi vuotta vanhimman tyttären kuoleman jälkeen. Hjalmar Söderströmin lapsuus oli ajoittain henkisesti raskasta vanhempien avioliitossa esiintyneiden vaikeuksien vuoksi.

Molemmat vanhemmat löysivät myöhemmin uuden aviopuolison. Viola Söderström avioitui pian sen jälkeen vuonna 1903 kuolleen Katri -tyttärensä sulhasen Bertel Bernhard Nyberg'in (1882–1968) kanssa, joka oli häntä 23 vuotta nuorempi. Werner Söderström solmi vuonna 1911 toisen avioliittonsa Fanny Bergroth'in (1868–1937) kanssa. Bertel Bernhard Nyberg'in veli Paul(us) Bernhard Nyberg (s. 1889) oli naimisissa Ingrid Söderströmin sisaren Anna Katarina (Karin) Lovisa Boisman'in (s. 1892) kanssa.

Hjalmar Söderström solmi lääketieteen kandidaatiksi tultuaan avioliiton 16.8.1914 musiikinopettaja Ingrid ("Ninni") Elisabeth Boismanin kanssa (s. 19.8.1893, k. 3.12.1991). Tämän vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Henrik Ferdinand Boisman (1865–1902) ja Alma Mathilda Ahnger (1864–1951). Hjalmar ja Ingrid Söderströmin perheeseen syntyi neljä lasta: (1) Gustav Olof (Olavi) Verner, s. 2.11.1918 (k. 1995), diplomiekonomi, puoliso Lucy Margaretha van Gilse van der Pals; (2) Brita Ingrid Margareta, s. 6.7.1920, ulkom. kirjeenvaiht., 1. puoliso majuri Alois Burgstaller, avioero, 2. puoliso insinööri György (Georg) Nováky; (3) Ulla Ingrid Katarina, s. 17.11.1922, musiikinopettaja, puoliso dipl.ins. Per-Erik Ohls; (4) Klaus Henrik Werner s 11.8.1926 (k.1926).

Hjalmar Söderströmin puoliso Ingrid Söderström toimi vuodesta 1940 alkaen Lahteen siirtyneen Viipurin musiikkiopiston, vuodesta 1963 Lahden musiikkiopiston pianonsoiton opettajana aina vuoteen 1968 saakka. Lisäksi hänellä oli yksityisoppilaita, joita hän piti vuoteen 1974 saakka, jolloin hän muutti Lahdesta Helsinkiin.

Brita-tyttären kertoman mukaan Hjalmar Söderström oli kiltti isä lapsilleen. Ehkä hän yritti korvata heille omaa raskasta lapsuuttaan. Kun hän piti vastaanottoa kotonaan, hän vaati kuitenkin hiljaisuutta. Jos lapset mekastivat silloin kotona, vilahti "valkoinen takki" vastaanotolta ja vanhin poika sai korvapuustin! Ninni Söderström nimitti miestään "Jussiksi", mutta muut käyttivät hänestä lempinimeä "Lullu".

Opiskelu lääkäriksi

Hjalmar Söderström tuli ylioppilaaksi Porvoon suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1907. Isä olisi halunnut hänestä kustannustoiminnan jatkajaa. Äidin sairaalloisuus on saattanut vaikuttaa merkittävästi siihen, että Hjalmar haaveili lääkärin urasta jo 14 vuoden ikäisenä. Niinpä hän aloitti siihen tähtäävät opinnot Helsingin yliopistossa ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Söderström suoritti medikofiilitutkinnon eli lääketieteen alkututkinnon vuonna 1912, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1914 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1922.

Opiskeluaikanaan Söderström oli amanuenssina kirurgian sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikoilla. Sen lisäksi hän toimi opiskelunsa kestäessä erilaisissa lääkärintehtävissä, mm. Suomenlinnan vankileirin apulaislääkärinä 2,5 kk vuonna 1918, Riihimäen vankileirin lääkärinä 3,5 kk vuonna 1919 ja Riihimäen sotilasvankilan vt. lääkärinä 1 kk:n vuonna 1920. Hän oli vuosina 1919–1920 myös 2,5 kk Hausjärven vt. kunnanlääkärinä ja samalla Tervakosken vt. tehtaanlääkärinä. Lisäksi hän toimi Hausjärven Suojeluskunnan lääkärinä vuosina 1919–1923, vt. rautatielääkärinä Hyvinkäällä 1 kk:n vuonna 1923 ja samanaikaisesti Hyvinkään parantolan vt. lääkärinä.

Mattilan ja Eerolan tilat

Kirjankustantaja Werner Söderström oli ostanut vuonna 1906 Hausjärven Oitista Mattilan tilan. Hän piti siellä Mattilan lepokotia, jonka hoitajana oli diakonissa, sisar Augusta. Werner Söderströmin kuoltua vuonna 1914 Mattilan tila joutui perikunnan haltuun ja lapset jatkoivat aluksi lepokodin pitämistä. Vuonna 1917 Hjalmar Söderström osti lähellä olleen Eerolan tilan. Vuonna 1918 tapahtuneiden järjestelyjen seurauksena Mattilan lepokoti myytiin ja erotettiin Mattilan tilasta.

Hjalmar Söderström myi Eerolan tilan jo vuonna 1918 ja lunasti sisaruksiltaan Mattilan tilan itselleen. Hän asui Mattilassa perheineen ympärivuotisesti vuoteen 1923 asti, jolloin he muuttivat Helsinkiin. Söderströmin haaveena oli palata erikoistumisen jälkeen Mattilaan, mutta suunnitelmat muuttuivat ja perhe jäi asumaan Helsinkiin. Kesäkaudet perhe vietti edelleen Mattilassa, kunnes tila vuonna 1931 myytiin.

Elämänuraa etsimässä

Lääkäriksi valmistuttuaan Hjalmar Söderström oli Helsingissä ensin Marian sairaalan lastentautien osaston ylimääräisenä apulaislääkärinä vuosina 1923–1926. Tämän perusteella hän sai Helsingin Lääkäriyhdistykseltä oikeuden ilmoittaa itsensä lääkäriluettelossa lastentautien erikoislääkäriksi. Vuosina 1927–1930 hän oli apulaislääkärinä Helsingin kulkutautisairaalassa (nyk. Auroran sairaala). Söderström väitteli vuonna 1929 ja hänelle myönnettiin lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvo vuonna 1930. Hänen väitöskirjansa aiheena oli kahta vuotta nuorempien tuberkuliinipositiivisten lasten terveydentilan ennuste.

Kulkutautisairaalan lääkärinä ollessaan Söderström sai itse tulirokon ja hänestä se tarttui myös kaikkiin kolmeen lapseen. Isä ja lapset olivat silloin useamman viikon ajan hoidettavana sairaalassa samassa huoneessa. Sieltä he saattoivat vilkuttaa ikkunasta iltaisin äidille hyvää yötä, sillä perheen asunto oli silloin aivan lähellä olevassa rakennuksessa kulkutautisairaalan alueella. Muina aikoina Söderströmit asuivat eri puolilla Helsinkiä olevissa vuokra-asunnoissa, viimeksi Ullanlinnankadulla.

Vakinaisten tehtäviensä ohella Söderström toimi Helsingin yleisen ammattilaiskoulun ammattihygienian opettajana vuosina 1924–1928 ja 1930–1935, Helsingin Maitopisarayhdistyksen lääkärinä vuosina 1928–1934, josta ajasta hän oli yhdistyksen johtokunnan jäsen vuosina 1929–1933, sekä Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen lääkärinä vuosina 1928–1935. Hän teki opintomatkat Norjaan ja Ruotsiin vuonna 1930 sekä Tanskaan vuonna 1931.

Söderström oli myös lyhyempiä jaksoja viransijaisena eri tehtävissä, mm. Marian sairaalan sisätautiosaston vt. apulaislääkärinä 2,5 kk vuosina 1925 ja 1927, Marian sairaalan lastentautien osaston vt. apulaislääkärinä 13 kk vuosina 1926–1927 ja 1930–1933, Helsingin tuberkuloosihuoltotoimiston vt. apulaislääkärinä 3,5 kk vuosina 1926–1931 ja 1934, Helsingin poliisilaitoksen vt. lääkärinä 3 kk vuosina 1931–1933 sekä vt. aluelääkärinä Helsingissä 3 kk vuosina 1933–1934.

Söderström oli ennen Lahteen muuttoaan ahkera tutkija, jonka artikkeleita julkaistiin useissa ammattilehdissä. Niiden aiheina olivat lasten tuberkuloosi, muut lastentaudit ja lasten hoito. Hän kirjoitti myös kolme laajempaa, yleisölle tarkoitettua lääketieteellistä teosta: Kulkutaudit ja niiden ehkäiseminen (1933), Lapsen terveys (1933) sekä Perhelääkäri (1935).

Kaupunginlääkäriksi Lahteen

Syynä Söderströmin siirtymiseen pois Helsingistä olivat taloudellisesti vaikeat ajat 1930-luvun alun pulavuosina. Hän oli hakenut virkaa Kajaanista, mutta häntä ei valittu sinne. Vuoden 1934 lopulla Lahden kaupunginvaltuusto valitsi Söderströmin kaupunginlääkärin virkaan, joka oli tullut avoimeksi sen edellisen haltijan Emil Ernst Niemen kuoltua.

Söderström muutti perheineen Lahteen tammikuussa 1935 ja hän otti viran vastaan 1.2.1935. Lahdessa perhe asui koko ajan samassa vuokrahuoneistossa talossa Rautatienkatu 13. Aluksi lääkärin vastaanoton tilat järjestettiin asunnon suuresta eteisestä. Silloin lasten mekastus saattoi häiritä vastaanottoa ja sieltä taas kuului hyvin kodin puolelle mm. koeaamiaisen ottamiseen liittynyt yökkääminen. Myöhemmin vastaanotto oli asunnon vieressä olevassa erillisessä yksiössä.

Sotien aikana Söderström oli ajoittain muissa tehtävissä. Hän toimi koulutuskeskuksen lääkärinä Lahdessa 9 kk vuosina 1939–1940 sekä Hartolan ja eräiden sen naapurikuntien terveydenhuoltolääkärinä 9 kk vuosina 1941–1942.

Söderström oli Suomen lääkäriliiton, Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Lääkäriseuran, Helsingin Lääkäriyhdistyksen, Suomen Kaupunkilääkäriyhdistyksen, Kyminlaakson Lääkäriseuran, Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen, Pohjoismaisen lastenlääkäriyhdistyksen ja Association internationale de pédiatrie préventive'n jäsen.

Kaupunginlääkärin tehtävät

Kaupunginlääkärinä Söderström kuului vuosina 1935–1954 terveydenhoitolautakuntaan itseoikeutettuna jäsenenä. Samoin hän oli itseoikeutettuna jäsenenä kunnallissairaalan eli kaupunginsairaalan johtokunnassa vuosina 1935–1947 ja sen toimintaa jatkaneessa sairaalalautakunnassa vuosina 1948–1954. Söderström oli kunnallissairaalan johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1937–1939 ja varapuheenjohtaja vuonna 1947. Sairaalalautakunnassa hän oli varapuheenjohtaja vuosina 1948–1950.

Terveydenhoitolautakunnan toimistolla oli vuodesta 1931 käytössään yksi ainoa huone kaupungintalolla tai sen läheisyydessä. Vasta marraskuussa 1949 toimisto sai käyttöönsä riittävän suuren ja viihtyisän toimistohuoneiston puutalossa Loviisankatu 2. Sen jälkeen kaupunginlääkäri oli yleisön tavattavissa toimistossa päivittäin klo 14–15. Kun terveydenhoidonkatsastajan virkaan vuonna 1950 valittu Oskari Järvinen ilmoittautui uudelle esimiehelleen, kaupunginlääkäri Hjalmar Söderströmille, esitti tämä hänelle seuraavan maidontuotantoon liittyvän kysymyksen: "Tietääkö Järvinen kummasta päästä lehmää lypsetään?". Siihen Järvinen vastasi: "Luonnollisesti toisesta päästä." Vastaus ilmeisesti miellytti kysyjää, sillä Järvisen poistuessa huoneesta kuului sikarin tuprutuksen keskeltä lyhyesti: "Teistä tulee hyvä katsastaja."

Kaupunginlääkärin tehtäviin kuului antaa vastaanotollaan hoitoa vähävaraisille köyhäinhoitolautakunnan lausuntojen perusteella sekä tehdä kotikäyntejä vähävaraisten luokse. Hän kävi myös hoitamassa sairaita kunnalliskodissa kerran kuukaudessa ja tarvittaessa väliaikoina. Nämä tehtävät Söderström hoiti vuoteen 1948 saakka, jolloin kaupunkiin saatiin huoltolääkäri, vuodesta 1952 II kaupunginlääkäri. Silloin Söderströmistä tuli I kaupunginlääkäri.

Kaupunginlääkärin tehtäviin kuului vielä toimia kulkutautisairaalan lääkärinä vuoteen 1954 asti ja tuberkuloosihuoltotoimiston lääkärinä vuodesta 1936 tammikuuhun 1945. Kaupunginlääkäri suoritti palo- ja poliisilaitoksen miehistöjen vuositarkastukset ja antoi heille lääkärinhoidon. Hän kirjoitti myös mielitautisille laitoshoitoa varten tarvittavat lääkärintodistukset. Koska Lahteen saatiin erityinen sukupuolitautien poliklinikkaa vasta vuonna 1941, toivat poliisiviranomaiset siihen asti sukupuolitauteja sairastaviksi epäillyt henkilöt kaupunginlääkärin vastaanotolle tarkastettavaksi.

Kaiken lisäksi isorokkorokotuksen suorittaminen kuului Lahdessakin kaupunginlääkärin tehtäviin vuodesta 1937 alkaen. Koska Hollolassa ja Nastolassa ei ollut kunnanlääkäriä, suoritti Söderström isorokkorokotukset myös näissä kunnissa. Söderströmin tytär Brita oli ajoittain isänsä avustajana ja kirjurina sukupuolitautien vastaanotolla ja rokotusmatkoilla.

Virkatehtäviensä ohella Söderström piti mahdollisuuksien mukaan myös yksityisvastaanottoa. Sairaskäyntejä oli tehtävä usein, myös iltaisin ja öisin, sillä Lahdessa oli vähän lääkäreistä. Sotien aikana monet potilaat toivat lääkärille palkkiona tai tervehdyksenä maatalouden tuotteita, kalaa ja riistaa. Se antoi koko perheelle mieluisaa vaihtelua pula-aikojen usein yksipuoliseen ravintoon.

Kulkutautisairaalan lääkärinä

Kulkutautisairaalan hoitaminen merkitsi kaupunginlääkärille päivittäisiä lääkärinkiertoja kulkutautisairaalan osastoilla. Söderströmin tullessa virkaansa vuonna 1935 oli kurkkumätäosasto kunnallissairaalan vieressä sijaitsevassa rakennuksessa ja tulirokko-osastokin aivan lähellä Yrjönkatu 7:ssä. Tulirokko-osasto siirrettiin vuonna 1936 Launeelle entiseen kunnalliskodin rakennukseen, jossa oli hoidettu kulkutautipotilaita tilapäisesti jo vuodesta 1934 alkaen. Söderström teki matkat Launeelle vuokra-autolla.

Sotavuosien aikana kulkutautipotilaiden ja erityisesti lavantautipotilaiden määrä lisääntyi. Sen vuoksi Launeen sairaala-alueelle rakennettiin vuonna 1943 ns. parakki tulirokko- ja kurkkumätäpotilaita varten. Kulkutautipotilaiden hoito siirrettiin kokonaan Launeelle vuonna 1949. Parakin kurkkumätäosasto oli aluksi henkilökunnan asuntolana vuoteen 1950 asti, jolloin alueelle valmistui uusi talous- ja asuntolarakennus.

Lastentautien erikoislääkärinä Söderström pyrki hoitamaan kulkutautiosastolla myös tavanomaisia lastentauteja silloin, kun kulkutautitilanne sen salli. Söderström oli luonteeltaan ystävällinen ja lapsista pitävä. Monet ovat kuitenkin kertoneet, että hänen kookas ja tumma olemuksensa, joka liikkui sairaalan pihalla paksu sikari suussa savuten, herätti toisinaan pelkoa osastojen pikku potilaissa.

Kun sairaalahoitoa vaativien kulkutautipotilaiden määrä alkoi vähentyä mm. kurkkumätä- ja hinkuyskärokotusten sekä penisilliinin käytön seurauksena, perustettiin Launeelle vuonna 1951 kaksi lastentautien osastoa, joissa oli yhteensä 30 sairaansijaa. Sen jälkeen kulkutautisairaalaa nimitettiinkin vuodesta 1952 alkaen Launeen sairaalaksi. Varsinkin imeväisikäisten hoito oli lähellä Söderströmin sydäntä. Sen ajan hoitomenetelmiä olivat mm. porkkanavelli ripulitaudissa ja sitruunamaito alipainoisuudessa.

Talonmiehen tehtäviin kuului myös kuljettaa tarvittaessa sairaalasta kurkkumätäpotilaiden näytteitä Söderströmin vastaanotolle, jossa tämä tutki ne silloin, kun sairaalassa ei vielä ollut omaa laboratoriota. Kesällä talonmies keräsi aina kastematoja Söderströmille, kun tämä lähti kalamatkalle Porvoon saaristoon.

Söderström, joka oli kiinnostunut puutarhanhoidosta, suunnitteli myös Launeen kulkutautisairaalan alueen istutukset. Hän osti itse sinne kaksi omenapuun tainta ja useina kesinä kukantaimia. Kun omenapuut alkoivat tuottaa hedelmää, vei talonmies aina syksyllä omenia Söderströmin kotiin. Kesäaikana lääkärin käyntiin Launeella kuului aina kierto sairaalan pihapiirissä talonmiehen kanssa. Sen aikana annettiin ohjeet puutarhan hoidosta ja taimien hankinnasta. Söderström otti toisinaan mukaansa Launeelle pienen tyttärentyttärensä, jolle hän käsi kädessä kävellen kertoi puutarhassa olleista kasveista ja eläimistä.

Kulkutautisairaalan perinteisiin kuului joulujuhla, joka pidettiin vanhan vaivaistalorakennuksen osastoilla. Myös Söderström osallistui siihen aina perheensä kanssa. Söderströmin kuoleman jälkeen hänen leskensä kävi joulujuhlissa vielä muutamana vuonna. Henkilökunta lähetti aina syksyisin hänelle laatikollisen omenoita sairaalan puutarhasta.

Sairaankuljetuksen järjestäminen

Eräs Söderströmin ensimmäisiä tehtäviä Lahdessa oli sairaankuljetuksen järjestäminen. Se oli tapahtunut siihen asti palokunnan toimesta paareilla kantamalla. Sairaankuljetusauton hankinta pantiin vireille jo keväällä 1935. Auto saatiin käyttöön syksyllä 1935 ja ennen sen saantia sattui seuraava tapaus. Söderström oli heinäkuun alussa 1935 vaimonsa kanssa vierailemassa kaupunginsairaalan ylilääkärin Heikki Nyyssölän huvilalla Tanhuassa Työtjärven rannalla. Rouva Söderström sairastui siellä vatsanväänteisiin, joiden syyksi todettiin umpilisäkkeen tulehdus.

Lahden palokunnasta tilattiin sairaankuljetus ja nyt matkaan lähti kolme palosotilasta, jotka vuokrasivat kuorma-auton Veljekset Malisen kuljetusliikkeestä. Palosotilaista yksi toimi autonkuljettajana ja takaisin tullessa kaksi heistä seisoi auton lavalla kannattaen potilasta paareilla, toinen selkäänsä auton hyttiin nojaten, toinen lavan takapäässä tasapainoillen. Näin päästiin onnellisesti kunnallissairaalaan ilman, että kuoppaiset tiet ja mukulakivikadut olisivat kohtuuttomasti ravistelleet potilaan aristavaa vatsaa.

Söderströmin johdolla sairaankuljetukseen osallistuvalle miehistölle järjestettiin myös opetusta ensiavussa ja tekohengityksessä. Kouluttajina olivat ne terveydenhoidonkatsastajat, jotka olivat aikaisemmin olleet lääkintäaliupseereina puolustusvoimissa.

Tuberkuloosihuoltotoimiston perustaminen

Terveydenhoitolautakunta oli asettanut kaupunginlääkäri E. E. Niemen aloitteesta vuonna 1932 jaoston tutkimaan tuberkuloosihuoltotoimiston perustamista kaupunkiin. Hankkeen toteuttaminen lykkääntyi kuitenkin johtuen rahallisista vaikeuksista ja Niemen vuonna 1934 tapahtuneesta kuolemasta. Vuonna 1935 terveydenhoitolautakunta teki kaupunginlääkäri Söderströmin aloitteesta uuden esityksen. Sen seurauksena tuberkuloosihuoltotoimisto avattiin huhtikuussa 1936 Yrjönkatu 7:ssä, joka oli vapautunut kulkutautisairaalan tulirokko-osaston muutettua Launeelle.

Toimiston johtajana ja lääkärinä oli kaupunginlääkäri Söderström tammikuuhun 1945 saakka. Toimistoon saatiin sairaanhoitajatar täyttämällä avoimeksi jätetty kiertävän sairaanhoitajattaren virka. Lääkärin vastaanottoja oli kahdesti viikossa. Toimisto sai käyttää maksutta kunnallissairaalan röntgenkonetta kuvauksiin kerran viikossa, kunnes toimistoon saatiin oma röntgenkone maaliskuussa 1939. Toimistossa annettiin ilmarintahoitoa eli "typetystä" syksystä 1937 alkaen. Oman lääkärinviran toimisto sai vuoden 1944 alussa, mutta se saatiin täytetyksi vasta helmikuun alusta 1945.

Kulkutautien ehkäisyn järjestäminen

Vuonna 1936 Lahdessa oli runsaasti pikkulavantautia. Näin Söderström joutui pian virkakautensa alussa selvittämään hankalaa ongelmaa. Tutkimusten edistyessä vahvistui käsitys, että tartunta levisi juomaveden välityksellä. Toukokuussa 1939 terveydenhoitolautakunta päätti pyytää kaupunginhallitusta hankkimaan kloorauslaitteet vesijohtoveden puhdistamista varten. Klooraus voitiin aloittaa huhtikuussa 1940, mutta laitteiden epävarmuudesta ja varaosien heikosta saannista johtuen se ei onnistunut täysin odotusten mukaisesti. Lahdessa esiintyi sen vuoksi edelleen paljon pikkulavantautia ja esim. vuonna 1941 jouduttiin perustamaan ylimääräinen kulkutautisairaala. Samana keväänä tarkastettiin 300 maidonmyyjää, joista kolme osoittautui pikkulavantaudin basillinkantajiksi.

Toukokuussa 1945 Lahdessa puhkesi jälleen laaja pikkulavantaudin epidemia. Lääkintöhallituksen kulkutautilääkäri J. Wickström ehdotti tarkastuskäyntinsä jälkeen useita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Niihin kuuluivat mm. kaiken kulutusmaidon pastörointi ja vesijohtoveden klooraus. Koska ne jäivät vielä ajoittaisiksi, esiintyi pikkulavantautia Lahdessa edelleen huomattavan runsaasti. Syksyllä 1946 ja keväällä 1949 oli laajat epidemiat, kumpaisenkin aikana todettiin 140–150 tapausta. Kun sitten vuonna 1949 aloitettiin vesijohtoveden jatkuva klooraus ja kulutusmaidon jatkuva pastörointi, ilmeni pikkulavantautia Lahdessa enää satunnaisesti.

Lääkäripäivystyksen järjestäminen

Lahtelaisten lääkärinavun saanti varsinkin sunnuntaisin oli kangerrellut vuosikausia, sillä kaupungissa ei ollut mitään järjestettyä päivystystä. Asia oli esillä Kyminlaakson Lääkäriseurassa syyskuussa 1945. Silloin kaupunginlääkäri Söderström ehdotti, että kaikki lahtelaiset lääkärit osallistuisivat sunnuntaipäivystykseen. Kokous yhtyi käsitykseen, että päivystyksen rasitus olisi jaettava tasan kaikkien lääkäreiden kesken, sairaalan lääkäreitä lukuun ottamatta. Näin toimien sunnuntaipäivystys saatiinkin järjestykseen.

Lahden kunnallispoliitikot kiinnittivät jo vuonna 1946 huomiota vaikeuksiin saada lääkärinapua myös arki-iltoina ja -öinä. Kaupunginhallituksen aloitteesta terveydenhoitolautakunta kehotti Kyminlaakson Lääkäriseuraa puuttumaan epäkohtaan. Asiaan ei silloin löytynyt ratkaisua, mutta vuoden 1951 alusta Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenet huolehtivat vuorollaan myös arkiyöpäivystyksestä. Lääkärien vähäisen määrän vuoksi se ei kuitenkaan toiminut aukotta ja vaikeuksia esiintyi jatkuvasti erityisesti kesäaikoina.

Pitkäaikaissairaanhoidon kehittäminen

Lahdessa oli lisääntyvästi puutetta "kroonillisia tauteja" sairastavien potilaiden pitkäaikaisista hoitopaikoista. Ongelmat johtuivat erityisesti kunnalliskodin sairasosaston ahtaudesta ja sinne otettujen mielisairaiden aiheuttamista hoitovaikeuksista. Sen vuoksi kaupunginlääkäri Söderström teki vuonna 1948 sairaalalautakunnassa esityksen, että kunnallissairaalan vieressä olevalle tontille rakennettaisiin huoltolääkärin alainen oma sairaala ja että sen yhteyteen rakennettaisiin mielitautisten vastaanottolaitos. Huoltolautakunta (vuodesta 1951 sosiaalilautakunta) oli antamassaan lausunnossa esityksen kannalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat sikäli, että "kroonisten tautien sairaala" eli sisätautisairaala liitettiin valmistuessaan vuonna 1955 sairaalalautakunnan alaisena kaupungin sairaaloihin. Uuden sairaalan siipirakennuksessa avattiin myös sielullisesti sairaiden vastaanottoasema. Näin hanke toteutui vasta Söderströmin eläkkeelle siirtymisen ja kuoleman jälkeen.

Kotielämä ja harrastukset

Söderström oli nuoruudestaan lähtien suuri luonnonystävä. Oitin Mattilassa asuessaan hän harrasti varsinkin puutarhanhoitoa. Siellä hän kävi myös metsästämässä. Myöhemmin hän harrasti enimmäkseen kalastusta Porvoon lähellä Pellingin ulkosaaristossa, jossa hänellä oli Herrskärissä 1940-luvulta alkaen pieni kesäasunto. Siellä perhe vietti aina 4–5 viikon mittaisen kesäloman. Söderström kalasti erikoisesti heittouistimella, mutta hän käytti myös pitkää siimaa ja onkea. Tyttären Brita Nováky'n perheellä oli vuodesta 1954 kesäpaikka Hollolassa Työtjärven rannalta. Sinne rakennettiin kesäasunto Hjalmar Söderströmin aikaisemmin laatimien suunnitelmien mukaan. Sairautensa vuoksi hän ei päässyt käymään siellä lainkaan ennen kuolemaansa.

Söderström harrasti myös piirtämistä ja maalaamista omaksi ilokseen. Illat hän vietti yleensä kotonaan, usein pasianssia pelaten, kirjoja lukien ja sikaria polttaen. Sodan jälkeisinä vuosina sikarien saanti oli edelleen vaikeata. Lahden Osuuskaupan johtajalla Kaarlo Halmeella oli kerran vieraita, joille hän olisi liikkeen ravintolassa mielellään tarjonnut sikareita. Niitä ei Halmeen harmiksi kuitenkaan löytynyt mistään. Asiaa selviteltäessä kävi ilmi, että kadun toisella puolella asunut kaupunginlääkäri Söderström oli aina käynyt hakemassa itselleen kaikki saatavilla olleet sikarit, intohimoinen sikarinpolttaja kun oli.

Hjalmar Söderström oli kasvanut kodissa, jossa kirjoilla oli tärkeä osuus. Siten hänestä tuli kirjallisuuden harrastaja jo lapsesta pitäen. Vuosien varrella kotikirjastoon oli kertynyt huomattava määrä teoksia. Yleensä hän luki noin kaksi kirjaa viikossa. Lahdessa Söderströmillä oli tapana säännöllisesti poiketa lauantaisin kotiin tullessa Lahden Kirjakaupassa ostamassa uusia kirjoja. Vaikka hän olikin tilanpuutteen vuoksi lahjoittanut vuosien varrella kirjojaan kirjastoihin ja sairaaloihin, oli asunnon seiniä peittävissä kirjahyllyissä 1950-luvulla yhä noin 5000 nidettä. Söderströmillä oli kaksikin ex libristä, kirjanomistajan merkkiä. Toinen niistä oli painettu, kirjan kanteen tai etulehteen liimattava. Sen aiheena oli puun runko talvisessa maisemassa. Toisena ja tavallisimmin käytettynä ex libriksenä oli leima, jossa sukunimeä kuvasi tyylitelty virta eteläreimareineen ja lääkärin ammattia Asklepioksen sauva käärmeineen.

Söderströmin kirjastossa oli myös vanhoja ja harvinaisia kirjoja sekä ensipainoksia, mutta hän ei ollut bibliofiili, joka olisi hankkinut kirjoja ulkoasun tai harvinaisuuden vuoksi. Hänen hyllyssään oli enimmäkseen suomen- ja ruotsinkielisiä teoksia. Söderström tunsi mielenkiintoa erityisesti muistelmia ja elämäkertoja, maantiedettä ja matkoja sekä taidetta käsittelevää kirjallisuutta kohtaan. Kaunokirjallisuudesta hän harrasti varsinkin suomalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia. Hänen kotimaisia mielikirjailijoitaan olivat Juhani Aho ja Mika Waltari.

Viimeiset vaiheet

Söderström toimi Lahden kaupunginlääkärinä melkein 20 vuotta. Aivan viimeisinä työvuosina hänen terveydentilansa heikkeni. Hän oli muutaman kerran hoidettavana Lahden kunnallissairaalassa, mutta hän ei halunnut itseään tutkittavan perusteellisemmin. Söderström siirtyi eläkkeelle 16.8.1954, minkä jälkeen hänen sairautensa paheni nopeasti. Hänen hoitajanaan oli kotona terveyssisar Martta Partanen.

Hjalmar Söderström kuoli tiistaina 30.11.1954 oltuaan yhden vuorokauden tajuttomana. Vainaja sai levätä arkussa pari päivää kotona. Siellä pidettiin torstaina 2.12.1954 lämminhenkinen muistotilaisuus, jossa oli omaisten ja ystävien lisäksi läsnä Lahden kaupungin edustajia, terveydenhoitotoimiston henkilökuntaa ja lääkäritovereita. Tilaisuuden jälkeen vainaja kuljetettiin hautausautolla Porvooseen. Matka tapahtui Launeen sairaalan pihan kautta henkilökunnan toivomuksesta. Sairaalan hoitajat ja muu henkilökunta olivat muodostaneet sinne kunniakujan. Surusaatto jatkoi matkaansa lyhyen pysähdyksen ja hetken hiljaisuuden jälkeen. Ruumiinsiunaus tapahtui Porvoon hautausmaan kappelissa lauantaina 4.12.1954.

Hjalmar Söderströmin kirjoitukset ja teokset:

Resultaten av Pirquet-undersökningar hos barn. FLH 1924.
Kansakoululaisten ammatinvalinnan neuvomisesta. Duod. 1926: 47–55.
Helsingin suomenkielisten kansakoululaisten paino ja pituus. Duod. 1926: 971–992.
Nachträgliche Untersuchungen und Nachforschungen über Kinder, die im Alter von weniger als zwei Jahren tuberkulinpositiv waren. Acta paediatr. 1928 (väitöskirja).
Laskeutumisreaktio typhus abdominalis ja paratyphus B -taudeissa. Duod. 1929 ja Acta paediatr. 1932.
Tulirokon seerumihoidosta. Duod. 1930: 403–416.
Tulirokon uusiutumisesta. Duod. 1930: 852–868.
Keuhkotautisten vanhempien lasten tuberkuloosista ja lapsuusiän tuberkuloosikuolleisuudesta. Duod. 1931: 153–181.
Tuberkuloosi Helsingissä viimeksi kuluneiden 120 vuoden aikana. Duod. 1931: 728–740, saks. Acta paediatr. 1932.
Skandinaavian lastenlääkärien kokemuksia BCG:stä. Duod. 1931: 749–768.
Tutkimuksia Helsingin lasten tuberkuloosista. Duod. 1931: 925–960.
Lasten keuhkokuumeesta ja sen hoidosta. Duod. 1932: 199–215.
Synnynnäinen tuberkuloositapaus. Duod. 1932: 561–566, saks. Acta tbc. scand. 1932.
Die Prognose der Tuberculose bei Kindern bis zu drei Jahren. Acta paediatr. 1932.
Imeväisten varhaiskuolleisuus. Duod. 1933: 521–543.
Koululasten vitamiinitarpeista. SHT (Suomen Hammaslääkäriseuran Toimituksia) 1933.
Kulkutaudit ja niiden vastustaminen. Teoksessa Kotilieden Lääkärikirja 1933.
Kulkutaudit ja niiden ehkäiseminen. 1933.
Lapsen terveys. 1933.
Koululääkärin toiminta ja kansakoululasten terveydellinen tila vuosina 1929–1934. Duod. 1935: 631–650.
Perhelääkäri. 1935.

Julkaistu aikaisemmin kahtena osana: Hjalmar Söderström, Lahden kaupunginlääkäri. Osa 1. Hollolan Lahti 4: 8–11, 1993; Osa 2. Hollolan Lahti 1: 4–6, 1994. Tarkistettu ja täydennetty kesäkuussa 2004.

Lähteitä:

Forsius, A.: Heikki Nyyssölä, Lahden kunnallissairaalan ylilääkäri. Osa 1, Hollolan Lahti 2, 1993.

Forsius, A.: Kunnallinen sairaankuljetus Lahdessa vuosina 1912–1945. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1981. Lahti 1981.

Forsius, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984, Lahti 1983.

Forsius, A.: Lahden kaupunginsairaala 1910–1985. Piirteitä Lahden historiaan XV, Lahden museolautakunta 1985.

Forsius, A.: Lahden kunnallissairaalan johtokunta – sairaalalautakunta 1910–1975. Piirteitä Lahden historiaan XII, Lahden museolautakunta 1982.

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985, Vammala 1993.

Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuosilta 1934–1954. Lahti 1935–1955.

Haastattelut:

Keitola, Laila 1993.
Nováky, Brita 1993.
Pyykkönen, Helmi 1993.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON