Arno Forsius

Spöring, Herman Diedrich (1701–1747) – lääketieteen professori ja luonnontieteilijä

Kirjoituksen loppuun on lisätty helmikuussa 2009 lyhyet elämäkertatiedot Spöringin pojasta, tutkimusmatkailija Herman Diedrich Spöring nuoremmasta (1732/1733–1771).

Herman Diedrich Spöring oli Turun akatemian lääketieteen professori, joka kahden vuosikymmenen ajan kehitti siellä monin tavoin lääketieteen opetusta. Hänen aikanaan valmistui akatemiasta ensimmäinen lääkäri.

Spöring oli syntynyt Ruotsissa, kuten kaikki häntä edeltäneet Turun akatemian lääketieteen professorit. Hänen isänsä oli Tukholman saksalaisessa koulussa apulaisrehtorina. Spöring kirjattiin ylioppilaaksi Upsalan yliopistoon vuonna 1718. Siellä hän alkoi opiskella lääketiedettä Olof Rudbeck nuoremman ja Lars Robergin johdolla. Upsalasta Spöring siirtyi Tukholmaan ja jatkoi siellä yksityisesti anatomian opintoja arkkiatri Magnus von Bromellin opastuksella.

Spöring lähti vuonna 1723 ulkomaille täydentämään lääketieteen opintojaan. Hän opiskeli kaksi vuotta Alankomaiden Leidenissä Hermann Boerhaaven johdolla. Sen jälkeen hän oli vuoden Pariisissa opiskelemassa anatomiaa ja tutustumassa sairaaloihin. Spöring oleskeli vuonna 1725 myös Saksassa, jossa hän tutustui Harzin kaivosseutuun. Sieltä hän palasi Alankomaiden Harderwijkiin, jossa hänestä tuli lääketieteen tohtori 18.5.1726 väiteltyään teoksella "Theses medicae inaugurales". Spöring palasi Ruotsiin vuonna 1727 "viisaana ja kokeneena mutta velkaisena".

Spöring nimitettiin vuonna 1728 Turun akatemian lääketieteen professorin virkaan, joka oli tullut avoimeksi Peter Elfvingin kuoltua. Virkaan tullessaan Spöring piti puheen aiheesta "Om den nyare naturfilosofins nytta i medicinen". Hän edusti eurooppalaisen tieteen näkemyksiä ja hänen aatetovereitaan akatemiassa olivat teologi-luonnontieteilijät Johan Browallius ja Carl Fredric Mennander, fyysikko Jakob Gadolin sekä matemaatikot Nils Hasselbom ja Martin Johan Wallenius. Spöring, Browallius ja Mennander alkoivat akatemiassa uuden, hyötytieteiden edistämiseen tähtäävän aikakauden.

Koska maassa ei ollut ketään muuta lääkäriä, joutui Spöring huolehtimaan myös lääkintäviranomaisille kuuluvista tehtävistä, esim. apteekintarkastuksista ja apteekkarintutkintoon tarvittavista kuulusteluista. Akatemian kirjastotalo, entinen saksalainen kirkko, tuhoutui vuonna 1738 tulipalossa kesken korjauksen. Spöring oli laatimassa suunnitelmaa uuden ja parannetun kirjaston aikaansaamiseksi. Uusi kirjastotalo valmistui entisen paikalle vuonna 1741. Akatemian rehtorina vuonna 1746 ollessaan Spöring toimi myös kirjaston valvojana. Spöringin kuoltua Akatemia osti hänen oman kirjakokoelmansa.

Spöring kutsuttiin Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi vuonna 1730 ja Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1742. Hänen kirjoituksensa niiden julkaisuissa olivat lähes ainoita kertomuksia käytännön lääketieteen tilanteesta Suomessa ja antoivat sen vuoksi kuvan silloisesta lääketieteellisestä tarkastelutavasta. Spöring kutsuttiin Johan Jakob von Döbelnin kuoltua vuonna 1743 lääketieteen professoriksi Lundiin. Hän kuitenkin kieltäytyi, sillä hän ei halunnut jättää Turkua.

Lääketieteessä Spöring seurasi opettajansa Boerhaaven linjoja. Boerhaave pyrki tasoittamaan eri oppisuuntien välisiä vastakohtaisuuksia ja löytämään ajatusmallin, joka tyydyttäisi sekä teorian että käytännön vaatimuksia. Spöringin mukaan lääkintätaidon kehittymisen tieteeksi tuli tapahtua kliinisen kokemuksen sekä anatomian ja fysiologian kautta. Siinä oli kuitenkin otettava huomioon, että fysikaalinen menetelmä voi selittää vain aineellisia tapahtumia, mutta ei sielun toimintaa.

Spöring saavutti suosiota luennoimalla asioista, jotka olivat sekä hyödyllisiä että hauskoja. Hän järjesti akatemiassa vuonna 1730 neljännen julkisen anatomisen leikkelyn. Koska yleinen mielipide oli yhä ruumiinavauksia vastaan, hän puolsi tilaisuutta varten painetussa ohjelmassa ruumiinavausten oikeutusta ja hyödyllisyyttä. Spöringin aloitteesta akatemia sai vuonna 1738 haltuunsa ns. Vanhan koulun, jonka tiloihin anatomian leikkelysali sijoitettiin. Päätös uuden anatomiatalon rakentamisesta tehtiin vasta vuonna 1748 Spöringin kuoleman jälkeen.

Oppikirjojen puutteen vuoksi Spöring julkaisi vuonna 1733 mm. Salernon koulun terveydenhoito-ohjeita käsittelevän kirjasen "Medicina Salernitana in usum praelectionum". Keski-Euroopassa 1720-luvulla ollessaan Spöring perehtyi Euroopassa tunnetuksi tulleeseen rokonistutukseen isorokolta suojaamiseksi. Hänen teoksensa "En kort beskrifning om sättet att ympa koppor på menniskor" painettiin vuonna 1737. Hän olikin ensimmäinen, joka Pohjoismaissa kuvasi menetelmän. Ensimmäinen rokonistutus tehtiin Suomessa tosin vasta vuonna 1754.

Opiskelijoiden pienestä määrästä johtuen Spöringille kuuluva väitöskirjojen julkaiseminen oli vähäistä. Väitöskirjassa "Dissertatio physico-medica de aqva", jolla Petter Folin väitteli vuonna 1729, selostettiin eräitä Englannissa ja Italiassa julkaistuja kokeita sekä mainittiin Mårten Triewaldin johdolla valmistettavat hydrostaattiset vaa´at ominaispainojen mittaamista varten. Spöringin johdolla julkaistiin myös "Examen Chymico-Medicum fontis soterii Kuppisensis", jota Johan Ekelund puolusti vuonna 1741 maisterin arvoa varten. Siinä esitetyt teesit kuvastivat vallalla ollutta mekaanista käsitystä elimistön toiminnasta. Ensimmäisessä teesissä väitettiin, että ihmisruumis oli hydraulinen kone, ja yhdeksännen teesin mukaan liikunta ja veden juominen olivat vastaavasti terveyden parhaat edistäjät.

Spöringin ponnistelut opetuksen kehittämiseksi tuottivat sikäli tulosta, että hänen aikanaan edellä mainittu Ekelund valmistui vuonna 1742 ensimmäisenä lääkäriksi akatemian satavuotisen toiminnan aikana. Ekelund laati itse tohtorinväitöskirjan "De Febre Catarrhali horum annorum epidemica", jota Salomon Hannelius puolusti heinäkuussa 1742 Ekelundin johdolla. Pikkuvihan johdosta Spöring julkaisi vasta 1.10.1743 akateemisen ohjelman, jolla hän julisti Ekelundin lääketieteen tohtoriksi.

Spöring harrasti myös muita luonnontieteitä, erityisesti mineralogiaa. Hän oli opiskeluvuosistaan alkaen keräännyt huomattavan mineraalikokoelman, jonka akatemia osti hänen kuoltuaan. Spöring keräsi ylioppilaiden avustuksella 30 erilaista malmi- ja mineralinäytettä, jotka olivat alkuna vuonna 1736 perustetulle akatemian luonnontieteelliselle kabinetille. Hän sai myös aikaan kuninkaallisen käskykirjeen vuorityökollegiolle, että akatemialle oli lähetettävä kaksoisnäytteet kaikista löydetyistä mineraaleista, kuten sitten tapahtuikin.

Kliininen lääketiede, potilaiden hoitaminen, oli tärkeä osa alankomaista lääketieteen opetusta. Se heijastui myös Spöringin toimintaan Turussa. Spöring näyttää toimineen mielellään käytännön lääkärinä. Sitä häneltä toisaalta odotettiinkin, sillä hän oli muutamaa vuotta lukuunottamatta ainoa akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Spöringin lääketieteelliset kirjoitukset käsittelivät melkein yksinomaan taudintapauksia, joista useimmat olivat tavanomaisesta poikkeavia erikoisuuksia.

Potilaiden hoitamiseen liittyi monia vaikeuksia. Apteekin toiminnassa oli toistuvasti puutteita eikä Turussa ei ollut myöskään lasarettia, yleissairaalaa. Vaikeuksia lievitti Kupittaan terveyslähde, jonka lääkärinä Spöring toimi. Hän kunnosti rappeutuneen lähteen, rakennutti sinne uuden ja tilavan kaivohuoneen sekä houkutteli sinne uusia potilaita. Spöring julkaisi jo vuonna 1729 kirjoituksen lepratapauksen parantumisesta lähteen veden ansiosta. Hänen tutkimuksensa vedestä valmistui vasta vuonna 1741 Johan Ekelundin puolustamana väitöskirjana. Myös siinä kuvattiin sairauksia, joiden hoidossa vettä oli menestyksellä käytetty.

Spöring julkaisi vuonna 1743 kuvauksen yleisestä lasten taudista nimeltään "borst", harjakset. Kysymyksessä olivat ihomadot, joiden nimi latinassa (comedo) ja saksassa (Mitesser) tarkoittaa syöjää. Spöringin mukaan sairaus johtui yksinkertaisesti talirauhasten eritteestä. Hän vastusti päättäväisesti saksalaista Michael Ettmülleriä ja muita, joiden mielestä muodostumat todella olivat matoja. Spöring kirjoitti: "Minkälaisella mielikuvituksella varustettuja ne ovat olleet, jotka niitä ovat piirtäneet, se olkoon Herra Ettmüllerin asiana, mutta minä olen vakuuttunut siitä, että se mitä hän on pitänyt matoina, oli edellä kuvattua talimaista ainetta." Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että Ettmüllerin mikroskoopin kohteeksi on osunut talirauhaspunkki, joka ei ole kovin harvinainen.

Spöring esitti vuonna 1747 kuvauksen naisesta, jolla oli nivustaipeen paiseen puhjetessa tullut esiin palanen lapamatoa. Tässä yhteydessä Spöring esitti, että mato oleskeli vedessä, johon se laski munansa ja josta ne juomaveden mukana tulivat ihmisen ruumiiseen, minkä jälkeen ne kuoriutuivat, kasvoivat ja lisääntyivät siellä. Spöringin käsitystä tukivat hänen havaintonsa, että monilla kaloilla oli matoja. Hän kysyikin, saattoivatko varsinkin näitä kaloja raakoina tai puolikypsinä syövät olla alttiina tälle taudille. Kokemus oli osoittanut hänelle, että jokien, purojen ja sisäjärvien varrella väestöllä esiintyi enemmän matoja kuin muualla. Matotautia oli erityisesti Pohjanmaan, Porin ja Kyminkartanon lääneissä, mikä Spöringin mukaan todisti asian puolesta. Hän esitti havaintonsa lisätutkimuksia ajatellen ja Ruotsissa Nils Rosén von Rosenstein piti sitä huomion arvoisena.

Spöring oli keskikokoinen, hänellä oli miehekkäät ja miellyttävät kasvot ja kihara tukka. Hän saavutti olemuksellaan heti ensi katsannolla kaikkien mieltymyksen. Arkkiatri Abraham Bäckin mukaan Spöring oli hyvä lääkäri, mistä todistivat hänen hyvä maineensa ja häneen turvautuneiden potilaiden luottamus. Kaikkialla tiedettiin kertoa suuresta hellyydestä, jota hän osoitti sairaitaan kohtaan. Spöring kuoli pidemmän aikaa sairastettuaan Turussa 17.6.1747.

Henkilötietoja: S 19.10.1701 Tukholma, K 17.06.1747 Turku. Vanhemmat: Saksalaisen koulun apulaisrehtori Eberhard Christian Spöring ja Elisabeth Benedicta Burmeister. Puoliso: 1732 Hedvig Ulrika Meurman S 13.9.1711 Tukholma, K 30.6.1754 Jomala (jonka toinen puoliso 1749 Jomalan kirkkoherra Jonas Martin Friberg, K 21.7.1768). Puolison vanhemmat: pankinkomissaari Johan Meurman ja Anna Rozelia. Lapset: kahdeksan lasta, joista eli aikuiseksi vain kaksi, yksi poika ja yksi tytär: Herman Diedrich nuorempi S 1732/1733, K 1771, tutkimusmatkailija; Hedvig Ulrika S 24.7.1734, K ?.4.1789, puoliso Mustasaaren kirkkoherra Petter Hedman.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Ks. F. J. Rabbe, Herman Diedrik Spöring. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853–1854. F. J. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:1. 1823.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001 ja tammikuussa 2005. Vähäisiä täsmennyksiä helmikuussa 2009. Julkaistu: Spöring, Herman Diedrich (1701—1747), lääketieteen professori, luonnontieteilijä. Suomen kansallisbiografia 9, Siltanen – Tott. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2007. Julkaistu myös ruotsiksi: Spöring, Herman Diedrich [1701–1747] [och Spöring, Herman Diedrich d y 1732/1733–1771, av Lars-Olof Skoglund]. Svenskt biografiskt lexikon. Band 33, 2007, s. 89–93. .

KIRJALLISUUS. L. W. Fagerlund och R. Tigerstedt, Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland. XVI. 1890. G. Johnsson (myöh. Soininen), Spöring, Herman Diedrich, Kansallinen elämäkerrasto V. 1934. M. Klinge ym., Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808, Helsingin yliopisto 1640–1990, Ensimmäinen osa. 1987. L. Perret, Herman Diedrich Spöring, En läkekonstens banbrytare i Finland. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1949. F. J. Rabbe, Herman Diedrik Spöring. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853–1854. F. J. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:1. 1823. F. J. Sacklén, Supplement till Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. 1835.

Kirjallisuutta koskeva lisäys 1998:
Railo, J. E.: Herman Diedrich Spöring (1701–1747), lääketieteen professori Turussa (1728–1747). Zusammenfassung: Herman Diedrich Spöring (1701–1747), Professor der Medizin in Turku (1728–1747). Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 1998: 19–43. Helsinki 1998.

Kirjallisuutta koskeva lisäys 2007:
Johannes Ekelundin, ensimmäisen Suomessa kokonaan koulutetun lääkärin väitöskirjat Kupittaan lähteestä (1741) ja Epideemisestä katarrikuumeesta (1742). Turun lääketieteen historian yhdistys ja Suomen Lääkäriliitto. Oulu 2007. [Sisältää alkuperäiset latinankieliset tekstit ja niiden suomennokset. Kääntäjä Veli-Matti Rissanen.]

Lisäys helmikuussa 2009:

Herman Diedrich Spöring nuorempi (1732/1733–1771), tutkimusmatkailija.
Suppeat elämäkertatiedot. Hänen isänsä oli edellä kuvattu professori Herman Diedrich Spöring (1701–1747).

Herman Diedrich Spöring (nuorempi) syntyi Turussa vuonna 1732 tai 1733. Hänet kirjattiin Turun akatemiaan vuonna 1744 lääketieteen opiskelijaksi, siis vähän yli 10 vuoden ikäisenä. Vuonna 1753 hän oli Tukholmassa opiskelemassa kirurgiaa, mutta sieltä hän lähti merille vuonna 1755 ja päätyi Lontooseen, jossa hän toimi kelloseppänä. Lontoossa hän tapasi ruotsalaisen kasvitieteilijän Daniel (Carlsson) Charles Solander'in (1733–1782) ja ryhtyi luonnontieteiden tuntemuksen vuoksi tämän kirjuriapulaiseksi.
 
Solanderin välityksellä Spöring tutustui myös englantilaiseen luonnontieteilijään ja kasvitieteilijään Joseph Banks'iin (1743–1820), joka sai mahdollisuuden varustaa luonnontieteellisen retkikunnan James Cook'in (1728–1779)  lähtiessä purjehdusmatkalle maailman ympäri. Spöring valittiin vuonna 1768 retkikuntaan ja matka alkoi Portsmouthista Endeavour -laivalla 26.8.1768. James Cookilla oli tehtävänä suorittaa tähtitieteellisiä havaintoja Tahitilla Venuksen ohittaessa auringon 3.7.1769, ja lisäksi hänellä oli salaisena pidetty tehtävä löytää toistaiseksi tuntematon suuri manner eteläiseltä Tyyneltämereltä. Spöring oli matkalla kirjurina ja laitteiden huoltajana, mutta hänestä tuli muiden tehtäviensä ohella myös piirtäjä, kun toinen matkalle valituista kuoli Tahitilla. Piirtäjillä oli tutkimusmatkoilla tärkeänä työnä tallentaa paperille kuvia maisemista, kasveista, eläimistä ja paikallisesta kulttuurista.

Endeavourin matka kulki Madeiran, Brasilian ja Tulimaan Kap Verden kautta Tahitille, ja sieltä edelleen Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Torresin salmen läpi Jaavalle. Mitään uutta mannerta ei löytynyt. Australian koillisrannikolla Endeavour joutui karille ja sen korjaus kesti melkein kaksi kuukautta. Sinä aikana retkikunnan jäsenillä oli hyvät mahdollisuudet tutustua Australian omaperäiseen kasvistoon ja eläimistöön. Matkan edistyttyä Jaavalle laiva oli vietävä jälleen korjattavaksi Bataviaan (nyk. Jakarta) kahdeksi kuukaudeksi. Tänä aikana useat retkikunnan osanottajista sairastuivat mm. malariaan ja punatautiin, ja seitsemän heistä kuoli jo siellä. Matka jatkui joulukuun lopussa 1770 kohti Afrikan eteläkärjessä olevaa Hyväntoivonniemeä, ja tammikuussa 1771 Intian valtamerellä kuoli 22 laivan miehistöön kuulunutta, Spöring heidän joukossaan. Miehet haudattiin merenkulkijoiden tapaan mereen.
 
Spöringin keräämä aineisto tuotiin Lontooseen, jossa sitä säilytetään osaksi British Museumin ja osaksi British Libraryn kokoelmissa. Aineisto koostuu eläimiä ja kasveja kuvaavista piirroksista, etnograafisista esineistä koko matkan ajalta sekä Tahitin ja Uuden Seelannin rannikkoa esittävistä piirroksista. Monet piirroksista ovat hyvin kauniita ja taidokkaita, ja Spöringiä voidaankin pitää etevänä ja kyvykkäänä taiteilijana. Spöring sai oman pienen nimikkosaaren Sporing Island (nyk. Porewa, Tolaga Bay) Uuden Seelannin pohjoissaren itärannikolla, ja lisäksi hänellä on nimikkokatu Australian Canberrassa sekä muistomerkki syntymäkaupungissaan Turussa.

Lähteenä mm. Marjomaa, R.: Spöring, Herman Dietrich (noin 1733–1771), tutkimusmatkailija. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 9, Siltanen – Tott, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2007.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON