Arno Forsius

Gustaf Julius Strömborg (1830–1899) – kirurgi ja silmälääkäri

Gustaf Julius Strömborg (1830–1899) oli eräs ensimmäisistä suomalaisista lääkäreistä, jotka saivat opetusta silmätautien erikoisalan ulkomaisilta asiantuntijoilta. Hän toimi myös viisi vuotta silmätauteja hoitavana lääkärinä silmätautien osastolla, joka avattiin vuonna 1861 Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikassa. Viipurin lääninsairaalan lääkäriksi siirryttyään Strömborg oli kauan aikaa ainoa Helsingin ulkopuolella silmäpotilaille leikkauksia tehnyt lääkäri. Hänen perustamansa rahasto oli alkusysäyksenä "Professori Strömborgin silmäsairaalan" perustamiselle, jonka toiminta jatkui myöhemmin osana Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalaa.

Perhekunta

Gustaf Julius Strömborg syntyi vuonna 1830 Jämsässä ja kuoli vuonna 1899 Porvoossa. Hänen vanhempansa olivat pappi, myöhemmin kirkkoherra Karl Gustaf Strömborg ja Juliana Gustava Schogster. Gustaf Julius Strömborg avioitui vuonna 1862 Anna Charlotta Gustava Dunckerin (1833–1904) kanssa, jonka isä oli senaatin ylimääräinen kopisti, Artjärven Kinttulan kartanon omistaja Gustaf Duncker ja äiti Anna Elisabet Poppius. Gustaf Julius Strömborgin ja Anna Charlotta Gustava Dunckerin avioliitosta syntyi vain yksi lapsi, tytär Anna Maria Strömborg (s. 1864). Gustaf Julius Strömborgin veli, tunnettu koulumies Johan Elias Strömborg (1833–1900) oli naimissa vanhemman veljensä kälyn Selma Julia Elisabet Dunckerin kanssa. Gustaf Duncker kuului runoilija J. L. Runebergin ystäväpiiriin ja Johan Elias Strömborg on kirjoittanut mm. elämäkertateoksen Runebergista, "Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg" (4 nidettä, 1880–1901).

Opiskelu lääkäriksi

Gustaf Julius Strömborg kävi Porvoossa ylemmän alkeiskoulun ja kymnaasin. Hän tuli ylioppilaaksi kesäkuussa 1848 ja aloitti opiskelun Hämäläisen osakunnan jäsenenä Helsingin yliopiston filosofis-matemaattisessa tiedekunnassa. Strömborg oli eräs niistä Helsingin yliopiston osakuntien edustajista, jotka vuonna 1852 vetosivat kirjelmällään, että Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot (1802–1884) hakisi Matias Aleksanteri Castrénin kuoltua avoimeksi tullutta suomen kielen ja kirjallisuuden professorin virkaa. Se oli eräs niistä painostuskeinoista, jotka lopulta tuottivatkin tulosta, sillä Lönnrot haki vihdoin viime tingassa virkaa ja nimitettiin siihen vuonna 1853.

Strömborg valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1853 ja hänet promovoitiin maisteriksi samana vuonna. Sen jälkeen hän jatkoi opiskelua lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuoden 1857 alussa. Strömborg palveli lukuvuoden 1857–1858 ajan Tukholmassa Serafiimilasaretissa. Hän teki myös opintomatkat Saksaan vuosina 1860, 1865 ja 1866. Strömborg puolusti kandidaattina joulukuussa 1860 akateemista väitöskirjaansa "Om ögats accommodation". Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1861 ja sai lääketieteen tohtorin arvon vuonna 1862.

Helsingin yleisen sairaalan kirurgi ja silmätautien lääkäri 1861–1866

Jakob August Estlander (1831–1881) tuli Helsingin yliopiston kirurgian professoriksi vuonna 1860. Silmätautien hoito kuului silloin kirurgian professorin opetusalaan. Estlander oli perehtynyt silmätautien hoitoon pari vuotta kestäneellä opintomatkallaan Keski-Euroopassa ja Britanniassa ja professoriksi tultuaan hän halusi perustaa kirurgiseen klinikkaan erillisen silmätautien osaston. Sitä ajatellen hän lähetti lääketieteen kandidaatti Gustaf Julius Strömborgin opintomatkalle Saksaan kuuluisan silmätautien lääkärin Albrecht von Graefen (1828–1870) luokse.

Silmätautien osaston perustaminen toteutui vuonna 1861, jolloin kirurgian klinikka siirrettiin Vanhasta klinikasta Uuteen klinikkaan, jossa se sai laajemmat tilat. Lääkäriksi valmistunut Strömborg valittiin vuonna 1861 kirurgian klinikan assistenttilääkäriksi ja hän huolehti käytännössä potilaiden hoidosta klinikan silmätautien osastolla. Strömborg osallistui myös silmätautien opetukseen ja esim. 1860-luvun alussa hän toimi Leopold Krohnin ja Fredrik Saltzmanin kanssa oftalmoskopian ja refraktio-opin opettajana. Strömborg oli todennut jo vuonna 1860 väitöskirjassaan, että vain mykiön liike voi selittää silmän mukautumiskyvyn. Strömborg referoi Frans Cornelis Dondersin (1818–1889) tutkimusta astigmatismista vuodelta 1862 Suomessa jo vuonna 1863. Hän oli myöhemmin vuosina 1865 ja 1866 uudelleen opintomatkalla Albrecht von Graefen luona ja jälkimmäisenä vuonna hän ilmoitti kirjeessään heti tämän kehittämästä uudesta kaihileikkausmenetelmästä.

Estlander ja Strömborg suorittivat Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastolla 1860-luvun aikana yhteensä noin sata kaihileikkausta, keskimäärin siis 10 vuodessa. Strömborg oli suorittanut vuonna 1862 leikkauksen glaukooman vuoksi erään potilaan kotona, kun sairaala oli suljettuna korjausten vuoksi. Strömborg esitti vuonna 1865 kuvauksen kolmesta potilaasta, joilla oli oftalmoskooppisesti todettu retinitis munuaistaudin yhteydessä. Yhdellä potilaalla se oli munuaistaudin ainoa oire ja yhdessä tapauksessa oli tehty myös retinan mikroskooppinen tutkimus. Silmätautien ohella Strömborg osallistui myös kirurgisen klinikan normaaliin toimintaan. Hän on julkaissut kuvauksia useista tapauksista, jotka koskivat mm. vesicovaginaalisten fistelien sulkemista, metallirahan poistoa sondin avulla lapsen ruokatorvesta, pysyvän tracheakanyylin asettamista kurkunpään kuppatautia sairastavalle potilaalle ja Taenia soliumin (väkäpäisen kapean heisimadon) aiheuttaman matorakkulataudin (cysticercosis) toteamista ruumiinavauksessa.

Helsingin yleisen sairaalan assistenttilääkärin tehtävän ohella Strömborg toimi anatomian tilapäisenä prosektorina 1,5 vuoden ajan vuosina 1862–1864. Sen lisäksi hän oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kuraattori vuosina 1861–1865 ja Finska Läkaresällskapetin sihteeri vuosina 1862–1866.

Viipurin lääninsairaalan ja -vankilan lääkäri

Strömborg valittiin vuonna 1866 Viipurin linnan- ja lasaretinlääkäriksi, ts. lääninsairaalan ja -vankilan lääkäriksi. Toiminta oli enimmäkseen kirurgin ja yleislääkärin työtä, mutta hän hoiti jatkuvasti myös silmäpotilaita. Se olikin itäisen Suomen kannalta tärkeää, sillä valtakunnan ainoa silmätautien osasto oli Helsingissä. Strömborg julkaisi Viipurissa toimiessaan useita kirjoituksia sairaustapauksista. Kirurgiaa ja yleissairauksia koskivat kuvaukset parsinneulan aiheuttamasta sydämen seinämän puhkaisseesta pistovammasta 2-vuotiaalla pojalla (1867) ja kaliumkloraatista myrkkynä (1882). Silmätauteihin liittyvät kuvaukset koskivat verkkokalvontulehdusta munuaistautia sairastavalla potilaalla (1882) ja kahta diabetespotilasta, isää ja poikaa, joilta hän oli leikannut molemmilta kaihin menestyksellisesti (1889).

Strömborg alusti Finska Läkaresällskapetin yleisessä kokouksessa vuonna 1893 ehdotuksen, että Helsingin ulkopuolella toimivien sairaalalääkäreiden tulisi koulutuksensa aikana palvella kirurgian ohella myös silmätautien osastolla. Samalla hän kiinnitti huomiota kouluttamattoman henkilökunnan käyttöön liittyviin vaaroihin. Seuran vuonna 1899 pidetyssä yleisessä kokouksessa keskusteltiin lääninsairaaloissa toimivien sairaalalääkärien työolosuhteista ja koulutuksesta Strömborgin vuosilta 1886–1890 keräämien tietojen pohjalta.

Sokeiden suuri määrä Suomessa oli toistuvasti pohdinnan kohteena. Asiaa käsiteltiin mm. Finska Läkaresällskapetin kokouksessa vuonna 1866. Piirilääkärien vuonna 1865 keräämien tietojen perusteella täysin sokeita laskettiin olevan 3900 ja puolisokeita 3500. Strömborg arvioi kuitenkin täysin sokeiden määrän olevan 5000, siis 26,3 sokeaa 10 000 asukasta kohden. Ensimmäinen jotenkin luotettava jakautuma sokeuden syistä saatiin vasta vuonna 1899. Silloin trakooman osuus oli 31 %, glaukooman 12,5 % ja sarveiskalvon sairauksien (muiden kuin trakooma) 12 %. Synnynnäisen sokeuden osuus oli 16,5 %, tavallisimpana syynä blenorrhea neonatorum eli vastasyntyneen silmätippuri.

Strömborg mainitaan ainakin vuodesta 1885 tontilla 72 sijainneen talon omistajana Viipurin kaupungissa linnoitusmuurien sisällä olevalla alueella. Hän osallistui Viipurissa myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli eräs niistä kahdestatoista henkilöstä, jotka tekivät maaliskuussa 1868 päätöksen diakonissalaitoksen perustamisesta Viipuriin. Kirkonkokous valitsi Strömborgin vuonna 1872 koulutoimen johtokuntaan, joka jatkoi vuoden 1875 kunnallisuudistuksen jälkeen kunnallisena elimenä. Hän toimi vuodesta 1892 sen puheenjohtajana.

Strömborg valittiin myös vuonna 1876 toimintansa alkaneeseen kaupunginvaltuustoon ja vuonna 1880 hän oli sen varapuheenjohtaja. Hän kuului valtuustoon toukokuuhun 1897 saakka, siis yli 20 vuoden ajan, ja hänet mainitaan toimeliaana valtuusmiehenä. Kun kaupunki lupasi vuonna 1876 avustaa uuden vankilarakennuksen rakentamista luovuttamalla sitä varten tonttimaata Linnasaaresta, Strömborg vastusti useiden muiden valtuutettujen kanssa asiaa, sillä se olisi merkinnyt historiallisesti arvokkaan linnan joutumista tuhon omaksi. Monikielisessä Viipurissa oli ruotsi edelleen virallisena kielenä. Suomalaisten "läpimurto" tapahtui valtuuston vaaleissa vuonna 1889, jolloin suomalaisten listalta valittiin yhdeksän edustajaa, neljä vanhaa ja viisi uutta, Strömborg yhtenä vanhoista. Vuonna 1893 eräät valtuutetut ajoivat suomen kielen ottamista valtuuston pöytäkirjakieleksi. Strömborg oli yksi jäsen viiden hengen valiokunnassa, jonka tekemä ehdotus kuitenkin hylättiin äänestyksessä. Suomi tuli vasta vuoden 1907 alusta kunnallishallinnon viralliseksi kieleksi.

Strömborgille myönnettiin Venäjän Pyhän Annan ritarikunnan 3. lk:n ritarimerkki vuonna 1878 ja professorin arvonimi vuonna 1885. Hän erosi lääninsairaalan ja -vankilan lääkärin viroista vuonna 1891 täysin palvelleena eli 30 palvelusvuoden jälkeen. Silloin hänen ystävänsä ja potilaansa lahjoittivat hänelle kiitollisuuden osoituksena 2100 mk. Kun hän muutti vuonna 1897 Porvooseen, hän lahjoitti kyseisen summan peruspääomaksi rahastoon, jonka tarkoituksena oli silmätautiosaston perustaminen Viipurin Diakonissalaitoksen yhteyteen.

Strömborgin silmäsairaalan perustaminen

Strömborgin kuoltua vuonna 1899 hänen leskensä ja ainoa tyttärensä lahjoittivat silmäsairaalan perustamista varten vuonna 1897 perustettuun rahastoon noin 10 600 mk. Sen lisäksi rahastoa kartuttivat eräät yksityiset henkilöt, Viipurin Säästöpankki sekä Viipurin kaupunki anniskeluyhtiön voittorahoista, niin että vuoden 1905 lopussa rahastossa oli korkojen kanssa pääomaa vähän vajaat 89 000 mk.

Diakonissalaitos rakennutti omalle tontilleen kesällä 1904 puisen paviljongin, jonka arkkitehti Johan Brynolf Blomkvist (k. 1921) oli piirtänyt lääninsairaalan ylilääkärin Peder Waldemar Granbergin (1864–1938) suunnitelman perusteella. Silmäklinikan avajaiset pidettiin 8.2.1905. Odotushuoneen seinälle ripustettiin Strömborgin valokuvasta tehty suurennos. Silmäklinikka toimi erillisenä, mutta sillä oli Diakonissalaitoksen kanssa yhteinen johto, jossa oli mukana myös Viipurin kaupungin edustaja. Silmäsairaalassa oli vuonna 1905 toiminnan alkaessa 20 hoitopaikkaa, ja vuonna 1906 saatiin lisäksi viisi uutta hoitopaikkaa. Lapsipotilaita varten valmistui vuonna 1913 oma paviljonki, jossa oli 10 paikkaa, joten silmäsairaalassa oli silloin yhteensä 35 hoitopaikkaa. Diakonissalaitoksen sairaalassa oli 30 hoitopaikkaa sisätautipotilaita varten.

Kaupunki palkkasi silmäsairaalaan lääkärin siten, että hänen tehtäviinsä kuului hoitaa myös Neitsytniemen esikaupungin piirilääkärin virka. Silmäsairaalan lääkärinä oli vuosina 1905–1923 Algot Fredrik von Fieandt (1868–1939), joka oli ollut lääninsairaalan alilääkärinä vuosina 1897–1904. Hän on pitänyt sairaalassa todistettavasti ensimmäisenä silmätautien luentoja sairaanhoitajille jo vuonna 1905. Von Fieandtin jälkeen silmäsairaalan lääkäreinä olivat vuosina 1923–1928 John Gustaf Lindberg (1884–1973), vuoden 1928 loppupuolella Osmo Lauri Neovius (1880–1929) ja vuodesta 1929 alkaen Signe Löfgren (1897–1969). Diakonissalaitoksen uuden sairaalan suunnittelu oli ollut vireillä jo vuodesta 1925 alkaen. Rahoituksen järjestyttyä rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1930 ja rakennus valmistui syyskuussa 1931. Uuden sairaalan toiminnan alkaessa Strömborgin silmäsairaalasta tuli samalla Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto. Sisätautiosastolla oli silloin sairaansijoja 52 ja silmätautien osastolla 50, joista 15 muodosti erillisen lastenosaston.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2004. Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2005: 22: 2511.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: [The] History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Helsinki 1975.

Erkamo, P.: Vuosisata diakoniaa Viipurissa ja Lahdessa. Viipurin – Lahden Diakonissalaitos 1869–1969. Lahden Diakonissalaitoksen Säätiö. Pieksämäki 1969.

Forsius, H. ja Nikupaavo, A.: I. Suomen oftalmologian vaiheista, II Suomen Silmälääkäriyhdistyksen historia vv. 1911–1989. Suomen Silmälääkäriyhdistys – Finlands Ögonläkareförening ry ja Huhtamäki Oy Leiras. Helsinki 1990.

Ruuth, J. W. (ja useat teoksen uudistetun laitoksen toimittaneet kirjoittajat): Viipurin kaupungin historia., IV osa. Torkkelin Säätiö. Lappeenranta 1981.

af Schultén, H.: Finlands Läkare och Apotekare. Biografiska uppgifter om Finlands nu lefvande läkare och apotekare. Werner Söderströms Förlag. Borgå 1889.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON