Arno Forsius

Johann Friedrich Struensee (1737—1772) — lääkäri, valistusfilosofi ja sosiaaliuudistaja

Johann Friedrich Struensee syntyi vuonna 1737 pietistisen papin Adam Struenseen poikana Saksan Hallessa. Hänen monivaiheinen elämänsä päättyi traagisesti mestaukseen ja hänen kohtalonsa on antanut aiheen ruotsalaisen kirjailijan Per Olov Enquistin vuonna 1999 ilmestyneelle romaanille "Livläkarens besök". Seuraavassa kirjoituksessa on mahdollista esittää vain pääpiirteitä Struenseen elämästä, ajatuksista ja toiminnasta.

Altonan kaupunginlääkäri

Struenseen äidin isä Johann Samuel Carl oli ollut Tanskan kuninkaan Kristian VI:n henkilääkäri, mutta hän oli joutunut epäsuosioon vuonna 1742 ja paennut Halleen tyttärensä ja vävynsä luokse. Isoisänsä esimerkkiä seuraten Struensee alkoi opiskella lääketiedettä Hallessa vuonna 1752, jolloin hän oli 14-vuotias. Hän valmistui lääkäriksi ja sai lääketieteen tohtorin arvon vuonna 1757. Valmistumisensa jälkeen hän opiskeli Berliinissä synnytysoppia sekä kuppataudin hoitoa elohopealääkkeillä.

Struensee asettui vuonna 1758 Hampurin lähellä sijaitsevaan Altonan kaupunkiin, joka kuului silloin Tanskaan. Struenseen isä oli vähän aikaisemmin nimitetty kaupungin pääkirkkoherraksi. Tämä ilmeisesti vaikutti siihen, että 20-vuotias Struensee valittiin vuonna 1758 Altonan kaupunginlääkäriksi. Silloin oli juuri käynnissä vuosien 1756—1763 "seitsenvuotinen sota" Itävallan ja Preussin välillä.

Sodan olosuhteissa raivosi monia vakavia kulkutauteja, kuten isorokkoa, punatautia ja pilkkukuumetta sekä eläinten keskuudessa suu- ja sorkkatautia. Äkillisten epidemioiden uskottiin yhä leviävän miasman, ilmassa olevan tartunta-aineen välityksellä. Struensee uskoi tartunnan leviävän kosketuksen välittämän myrkyn kautta sairaista terveisiin ja kirjoitti aiheesta tutkimuksen "Anmärkning om gifter", jossa hän tarkoitti myrkyillä tautia tartuttavia aineita. Hän kuvasi tartunnan leviämistä mm. kirjeiden välityksellä ja epäili, että myös kärpäset levittivät tauteja, koska hän oli mikroskoopillaan havainnut niiden jaloissa ulostus- ja märkäkokkareita. Hän varoitteli ihmisiä antamasta muille isorokkoon kuolleiden vaatteita ja leikkikaluja. Hän kuvasi myös suu- ja sorkkataudin omana, muusta karjarutosta erillisenä tautina.

Struensee järjesti tuttaviensa ja ystäviensä kanssa keskusteluja, joissa käsiteltiin kaikkia maailmassa ajankohtaisia asioita. Hän pureutui alusta lähtien terveydenhuollon epäkohtiin ja pyrki saamaan aikaan uudistuksia sosiaalisen lääketieteen alueella. Hänen filantrooppisten ja sosiaalisten aatteittensa esikuvana olivat ranskalaiset valistusfilosofit, erityisesti Voltaire.

Struensee pyrki vaikuttamaan sekä hallintomiehiin että kansaan julkaisemalla valistuskirjallisuutta. Hän esitti jo vuonna 1760 suositun maamiehen kalenterin muuttamista terveysoppaaksi. Hän kirjoitti ahkerasti myös sanomalehtiin. Struensee julkaisi yhteiskunnallisista asioista kirpeitä satiireja "poistaakseen kelvottomilta ilmiöiltä niiden kunniallisen naamion".

Hän kirjoitti vuonna 1763 tutkielman "En läkares tankar om ett lands avfolkning" ja kiinnitti siinä huomiota moniin terveydenhuollon epäkohtiin. Hän seurasi tiiviisti silloisen lääketieteen kehitystä. Hän ihmetteli myös, miksi tällä tieteellä oli niin vähän vaikutusta käytännössä.

Struenseen huolen aiheita olivat kansan köyhyys ja maaorjuus, kulkutautien ja kuppataudin yleisyys, väestön suuri kuolleisuus, synnyttäjien huono hoito, järjestetyn terveydenhuollon puutteet sekä kansan taikausko ja luottamus puoskareihin.

Struensee kirjoitti vuonna 1760 "Lääkärin ajatuksia taikauskosta ja puoskaroinnista." Hän uskoi Thomas Willisin tavoin, että mielisairauksien syy voitaisiin todeta ruumiinavauksissa. Hän oli todennut, että ankara kuume saattoi sekoittaa mielen kuin humala. Vanhempien juopottelu saattoi aiheuttaa mielisairautta ja kaatumatautia.

Struenseen mukaan mielisairaiden kanssa oli keskusteltava kuin lasten kanssa. Puolet ponnisteluista oli suunnattava vapauttamaan heidät tuskasta ja toinen puoli saamaan heidät tekemään työtä. Silloisista mielisairaaloista hän sanoi, että sellainen kauhunpesä pikemminkin tekee järkevän hulluksi kuin hullun järkeväksi.

Struensee sai Altonan hoivalaitokseen vuonna 1760 viisi kahden vuoteen huonetta sairaiden hoitoa varten. Hän sai myös vuonna 1765 avatuksi synnytyshuoneen ja synnyttäjien hoitohuoneita hoivalaitoksen siipirakennuksessa. Hän sanoikin: "Ketään ei tule hoitaa toisin kuin itse haluaisi tulla hoidetuksi saman sairauden vuoksi."

Kun Hampurissa ilmestynyt "Gemeinnützige Magazin" lakkasi ilmestymästä vuonna 1761, alkoi Struensee yhdessä nuoruudenystävänsä David Panningin kanssa julkaista lehteä "Monatschrift zum Nutzen und Vergnügen". Kirjoitukset antoivat vain kalpean kuvan hänen idearikkaudestaan. Terveydenhoidollisten kirjoitusten lisäksi hän kuvasi kirjoituksissaan monenlaisia yhteiskunnallisia puutteita. Hän pyrki myös poistamaan lehdistön sensuurin. Kaikki hänen esityksensä kohtasivat voimakasta vastarintaa.

Kuninkaan henkilääkäri

Tanskan ja Norjan kuningas Fredrik V kuoli vuonna 1766 alkoholisoituneena maksakovettuman ja juoppohulluuden seurauksena, jolloin valtaistuimelle nousi hänen 17-vuotias poikansa Kristian VII (1749—1808). Tämä solmi samana vuonna avioliiton 17-vuotiaan serkkunsa Caroline Mathilden kanssa, joka oli Walesin prinssin Frederickin tytär ja Englannin kuninkaan George III:n sisar. Caroline synnytti seuraavana vuonna pojan, joka sai nimen Fredrik.

Struensee käänsi saksaksi ja julkaisi sanomalehdessä erään onnittelurunon, jonka Voltaire oli kirjoittanut kuningas Kristian VII:n kunniaksi, kun tämä oli lähettänyt rahaa vainotuille hugenoteille Etelä-Ranskaan. Asia tuli kuninkaan tietoon ja vaikutti siihen, että Struensee nimitettiin vuonna 1768 kuninkaan lääkäriksi tämän lähtiessä tärkeälle poliittiselle matkalle puolisonsa kotimaahan Englantiin.

Englannissa kuninkaan seurueen korkeat jäsenet vihittiin Oxfordissa kunniatohtoreiksi. Kotimatka tapahtui Ranskan kautta ja Struenseen kannalta käynti siellä oli merkityksellinen. Hän sai keskustella ensyklopedistien kanssa ja tavata kuninkaan henkilääkärin François Quesnayn (1694—1774), joka oli asiantuntija valtakunnan talouden hoidossa. Lisäksi Struensee sai nähdä Ranskan sairaaloiden ja mielisairaaloiden kurjuuden.

Matkan jälkeen Struensee nimitettiin tammikuun alussa 1769 Kristian VII:n henkilääkäriksi. Kuningas oli henkisesti häiriintynyt, arka ja epävarma, oikullinen ja rauhaton. Hän sai usein vihanpurkauksia, kuljeskeli öisin kaduilla, särki ikkunoita ja haastoi riitaa alamaisten kanssa. Struensee pystyi kuitenkin saavuttamaan arvaamattoman kuninkaan luottamuksen.

Struensee sai puolelleen myös häneen aikaisemmin vihamielisesti suhtautuneen kuningattaren, onnistui palauttamaan hallitsijaparin riitaiset välit normaaleiksi ja otti kuninkaan ehdotuksesta huolekseen 2-vuotiaan kruununprinssi Fredrikin kasvatuksen. Hän noudatti siinä yksinkertaista spartalaista elämäntapaa, jota ympäristö piti epäinhimillisen ankarana. Syksyllä 1769 raivonneen isorokkoepidemian johdosta Struensee järjesti kuninkaan määräyksestä rokonistutuslaitoksen, jossa köyhät lapset rokotettiin ilmaiseksi. Myös kruununprinssi rokotettiin ilman komplikaatioita. Näihin aikoihin liittyy myös väitteitä, että Struenseesta oli tullut kuningattaren rakastaja ja että Struensee oli tämän toisen lapsen Louise Augustan isä.

Struensee nimitettiin toukokuussa 1769 esittelijäneuvokseksi ja kuningattaren kabinettisihteeriksi sekä toukokuussa 1770 hallitusneuvokseksi. Hän ryhtyi nyt vaikutusvaltansa avulla laajoihin uudistuksiin. Syyskuussa 1770 hän sai kuninkaan julistamaan maahan lehdistön vapauden, minkä johdosta Voltaire kirjoitti Tanskan kuningasta ylistävän runon. Struenseesta tuli vuonna 1771 kreivi ja salainen kabinettiministeri, minkä jälkeen hän vaikutti ratkaisevasti kuninkaan päätöksiin ja saattoi pian tehdä itsenäisesti päätöksiä tämän puolesta.

Kuningas Kristian VII:n henkinen tila muuttui jatkuvasti huonommaksi. Struensee yritti kätkeä vaikeudet pitämällä hallitsijaparin piilossa kansalta. Hän järjesti kuninkaalle viihdyttävää toimintaa ja ohjelmaa hallitsijaparin asuinpaikoissa Kööpenhaminassa ja muilla paikkakunnilla. Henkilääkärinä Struensee ei myöskään pitänyt hyväksyttävänä kertoa julkisuuteen potilaansa sairauden vaikeutumisesta.

Sosiaaliuudistaja

Syyskuusta 1770 tammikuuhun 1772 annettiin Struenseen aloitteesta yli 1800 kabinettimääräystä ja hän joutui ahkeruutensa vuoksi myös pilkan kohteeksi. Pääministeri Johan Hartvig Ernst Bernstorff (1712—1772) oli täysin saksankielinen ja saksaa suosittiin kaikkialla hallinnossa. Kielikysymys jakoi muutenkin maan kahtia, saksankieliset rinnastettiin aatelisiin ja tanskankieliset porvareihin. Myös Struensee käytti yksinomaan saksaa, minkä seurauksena häntä pidettiin saksalaisen vierasvallan edustajana.

Struensee pyrki kaikin tavoin kohentamaan valtion taloutta ja kitkemään pois virkamiesten ja yläluokan edustajien kohtuuttomat edut. Aatelistolta poistettiin etuoikeus päästä virkoihin. Arvonimien ja ritarimerkkien antamisen piti perustua todellisiin ansioihin. Erioikeuksien ja eläkkeiden myöntämistä rajoitettiin. Kaikkien eläkettä saavien oli selvitettävä, mihin tehtäviin heidän eläkkeensä perustui.

Neuvostoissa ja maistraateissa tuli olla kiinteät palkat ilman virkaan kuuluvia sivutuloja eli sportteleita. Hovin virkoja lakkautettiin ja hallitsijaparin lakeijat korvattiin meri- ja maavoimien kadeteilla. Vieläpä hovin hevosten määrä vähennettiin 800:sta 100:aan.

Hautajaisjuhlallisuuksia rajoitettiin säästösyistä. Pyhäpäiviä lakkautettiin tai siirrettiin sunnuntaille. Teattereille annettiin lupa pitää näytäntöjä myös sunnuntaisin. Kööpenhaminan marmorikirkon 18 vuotta kestäneet rakennustyöt, jotka olivat maksaneet siihen mennessä suunnattomasti, lakkautettiin. Nämä määräykset aiheuttivat ärtymystä uskonnollisissa piireissä. Struensee perusti lisäksi kotimaisia arpajaisia ja pelejä, joita verotettiin hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Oikeudelliset kysymykset oli ratkaistava tuomioistuimissa lain mukaan eikä sukulaisuuden perusteella. Oikeusprosessien pitkittäminen tehtiin vaikeammaksi ja hitaat tai epäoikeudenmukaiset tuomarit asetettiin vastuuseen. Oikeuskäytäntö tehtiin inhimillisemmäksi ja kidutus lopetettiin. Myös talonpoikien pakkotyövelvollisuutta rajoitettiin ja maanomistajien tuomiovalta maaorjien suhteen kumottiin.

Struensee pyrki maaorjuuden lakkauttamiseen kansan elintason kohottamiseksi ja halusi uudistaa maanviljelyn maata omistavien talonpoikien avulla. Hän tunsi myös suurta myötätuntoa Väli-Amerikan Karibian meressä sijaitsevilla Neitsytsaarilla olevan Tanskan siirtomaan mustia orjia kohtaan. Hän kielsi orjakaupan siirtokunnassa, korvasi raakalaismaisen kuvernööri Clausenin inhimillisemmällä Roepstorffilla ja lähetti lääkäri Johann Friedrich Heinrichin alueen intendentiksi.

Struensee kammoksui sotaa ja ryhtyi järjestämään uudelleen armeijaa. Sodat sekä laivaston ja maa-armeijan ylläpito aiheuttivat suunnattomia kustannuksia. Struensee halusi lopettaa palkka-armeijan ja luoda kansanarmeijan, joka olisi innokkaampi puolustamaan maata.

Vuosi 1770 oli vaikea katovuosi. Struensee kielsi viljan maasta viemisen ja perusti viljavarastoja. Samoin hän kielsi rukiin käytön viinanpolttoon. Hän antoi myydä valtion viljaa halvalla varattomille ja leipoa halpaa leipää köyhimmille. Suolavero poistettiin ja muita veroja alennettiin.

Struensee lopetti kaikki tukiaiset niiltä tehtailta, jotka eivät tulleet omillaan toimeen. Hän edisti vapaakauppaa ja poisti tuontirajoitukset, mikä poisti myös salakaupan. Kaksi pahetta oli Struenseen mielestä saatava kitketyksi pois, virkamiesten epärehellisyys ja alamaisten laintottelemattomuus. Hän pyrki koulu-uudistukseen ja suunnitteli yliopiston perustamista Norjaan.

Struensee työskenteli kätilöiden koulutuksen parantamiseksi ja lääkäri Matthias Saxtorph (1740—1800) määrättiin opettamaan kätilöitä. Hän halusi perustaa naimattomia synnyttäjiä varten synnytyslaitoksia sekä löytölastenkoteja, joihin lapset voitiin nimettömästi jättää. Hän halusi myös sairaalauudistusta, joka suosisi köyhiä ja vähentäisi niitä vaikeuksia, jotka raskaus ja sairaus heille aiheuttivat.

Struenseen aloitteesta suunniteltiin lääkärien ja kirurgien opetuksen yhdistämistä, mutta se toteutui vasta 75 vuotta myöhemmin. Hän antoi Collegium medicumille määräyksen tarkistaa annetut ohjeet ja laitosten toiminta niin, että hyvät tavoitteet voitiin toteuttaa paremmin. Kaupunginlääkäri määrättiin kuulumaan maistraattiin ja Kööpenhaminan vesihuoltoa piti parantaa. Kansalle jaettiin ilmaiseksi tapaturmien ensiapua koskevaa ohjekirjasta, jossa kuvattiin myös tekohengityksen antamista. Struenseen aloitteesta tehtiin myös Tanskan ensimmäinen farmakopea, mutta se ilmestyi vasta hänen kuoltuaan 1772.

Uudistusintonsa uhri

Struenseen hallintoa koskevat uudistukset paransivat kansan oloja, mutta kavensivat voimakkaasti aateliston ja hallintovirkamiesten mahtia ja taloudellista asemaa. Kristian VII:n äitipuoli, leskikuningatar Juliana Maria halusi puolestaan oman poikansa Fredrikin valtaistuimelle. Vaikutusvaltansa puolesta kamppailevien ja joidenkin sotaväenosastojen keskuudessa syntyi pian kapinaliike Struenseetä vastaan. Hänet pidätettiin eräänä yönä tammikuun alussa 1772 ja kuningas Kristian VII allekirjoitti määräyksen vangita hänet salaliitosta syytettynä.

Näennäisessä oikeudenkäynnissä Struensee tuomittiin kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön 30 000 katsojan läsnä ollessa 28.4.1772. Ensin tuomitulta katkaistiin elävänä oikea käsi ja sen jälkeen kaula. Ruumis paloiteltiin neljään osaan, jotka kiinnitettiin teilipyörään. Pää ja käsi iskettiin paalujen päihin. Teloituksen jälkeen Struenseen kaikki uudistukset peruutettiin.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2000. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkäärilehti 2000: 38: 3838.

Kirjallisuutta:

Nordlander, N. B.: Johann Friedrich Struensee, Läkare och misskänd socialreformator. Nordisk Medicinhistorisk Årsbok 1996: 137—158. Södertälje 1996

Enquist, P. O.: Livläkarens besök. Norstedts Förlag AB, Stockholm. 1999. Suomennettuna: Henkilääkäri. Gummerus. 2000

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON