Arno Forsius

 

Suonenveto

 

Yleistä suonenvedoista

 

Suonenveto tai kivulias lihaskouristus, tavallisimmin alaraajassa, on varsin yleinen vaiva, mutta sitä ei ole kuitenkaan ymmärretty sairaudeksi eikä sillä ole myöskään yleisesti hyväksyttyä lääketieteellistä diagnoosia. Suonenvedon ruotsinkielinen vaste on sendrag, sananmukaisesti suomennettuna ”jänneveto”. Nykyisen kansainvälisen tautinimistön ICD-10 mukaan suonenveto kuuluu oireiden ryhmään R25, krampit tai spasmit, latinaksi crampus, joka on latinaa mukaileva uudismuodoste.

 

Suonenvetoja esiintyy useimmin alaraajoissa, jalkapohjassa, pohkeissa sekä reidessä taka- ja sisäsivuilla. Toisinaan suonenvetoja on myös kyynärvarren lihaksissa, jolloin ne aiheuttavat sormien ”vääntymistä” erikoisiin asentoihin.

 

Suonenvedot yhdistetään ajatuksellisesti yleensä verisuoniin. Usein selitetään, että alaraajojen suonikohjut eli laskimolaajentumat ovat ilmaantuneet suonenvetojen seurauksena, toisaalta alaraajojen suonenvetojen selitetään johtuvat suonikohjuista.

 

Aikaisemmin erityisesti rukiissa kasvitaudin synnyttämät torajyvät aiheuttivat toisinaan vaikean ja jopa hengenvaarallisen taudinkuvan. Torajyvän muodostamat myrkyt supistivat nimittäin valtimoita ja saivat aikaan kudosten, elinten ja raajojen verenkierron häiriöitä ja pahimmassa tapauksessa kuolioita. Taudissa esiintyi yleisenä oireena vaikeita suonenvetoja, minkä vuoksi tauti tunnettiin nimellä ”vetotauti”, ruotsiksi ”dragsjuka”. Taudin tieteellinen nimi on ergotismi (latin. ergotismus,  torajyvämyrkytys), joka johtuu vanhan ranskan sanasta ergot, kukon kannus, sillä sienitaudin vioittama, suurentunut ja kaareva viljan jyvä muistutti muodoltaan kukon kannusta. [Katso tarkemmin kirjoitusta ”Ergotismi eli Pyhän Antoniuksen tuli”.]

 

Toinen vanhastaan tunnettu häiriö, johon liittyi suonenvetoja, oli ns. ”miners cramp”, kaivosmiesten lihaskouristukset. Sen syynä oli kaivosten lämpimän ilman ja ruumiillisen työn aiheuttama runsas hikoilu ja siitä johtuva (ruoka)suolan menettäminen elimistöstä.

 

Suonenvetojen taustatekijöistä

 

Ns. poikkijuovaiset luurankolihakset pystyvät supistumaan tahdon alaisesti ja sen jälkeen palautumaan lepotilaan. Lihassäikeistä koostuvien lihasten avulla pystytään suorittamaan liikkeitä ja tekemään työtä. Näiden  tahdonalaisten lihasten valmiustila riippuu monista eri tekijöistä, kuten lihashermojen vireystilasta, lihaskudoksen biologisesta tilasta, veren virtausmäärästä, veren koostumuksen tilasta, lihasten lämpötilasta, elimistön suola- ja hivenainetasapainosta, käytössä olevista lääkkeistä ja lukemattomista muista seikoista. 


Suonenveto voi varsinkin vanhempiin ikäluokkiin kuuluvilla ihmisillä liittyä alaraajojen valtimoverenkierron vajavuuteen sydämen toiminnanvajavuudesta tai valtimoiden ahtautumisesta johtuen. Sydän- ja verisuonisairauksia sekä verenpainetautia sairastavien on aiheellista käydä lääkärin tutkimuksessa verenkierron tilan selvittämiseksi ja mahdollisesti käytössä olevan lääkityksen tarkistamiseksi.


Suonenvedon aikana tahdottomasti kouristava lihas supistuu voimakkaasti eli ”tekee työtä”. Se kuluttaa happea ja ravinteita, ja samalla lihaksen sisällä olevat verisuonet puristuvat umpeen ja lihaksen veren ja hapen saanti estyvät kouristuksen ajaksi. Normaalissa työssä lihas saa lepovaiheen aikana aina välillä verta ja happea, joten kohtuullinen työ voi jatkua ilman haittoja pitkiä aikoja. Suonenvedon lihaskouristuksen aikana lihaksen ”työmäärä” kohoaa nopeasti suureksi ja lihakseen syntyy rasituksen aiheuttamia häiriöitä. Kouristavassa lihaksessa tuntuu kovaa kipua ja se on painettaessa aristava. Jos kouristus kestää pidempään, on lihas jälkeenpäin särkevä, aristava ja käytettäessä kivulias, aivan samoin kuin tunteja kestäneen tavanomaisen työn jälkeen. Suonenvedon jälkeinen kivuliaisuus voi kestää pahimmillaan muutamia päiviä. Joskus lihaksen toimintakyky voi olla voimakkaan ja pitkään kestäneen suonenvedon jälkeen jonkin aikaa alentunut.

 

Yleensä suonenveto menee itsestään ohi muutamassa minuutissa. Sen vuoksi vaikuttaa siltä, että mikä tahansa sen hoitamiseksi kulloinkin käytetty hoitokeino on useimmiten tehokas. Ongelmallisia ovat ne tapaukset, joissa suonenvetoja esiintyy usein ja toistuvasti.

 

Tilanteita, jotka lisäävät suonenvedon esiintymistä:

 

Seuraavassa on esitelty niitä tilanteita, joissa suonenvetoja usein esiintyy, ja hoitokeinoja niiden ehkäisemiseksi.

 

1 Pitkäaikainen paikoillaan seisominen ja istuminen, koska ne lisäävät alaraajoissa kudosnesteen määrää, vaikeuttavat hiussuonten verenkiertoa sekä hidastavat aineenvaihduntaa veren ja kudosten välillä.

 

On aiheellista olla päivän mittaan muutaman kerran vähän aikaan pitkällään, jos se on mahdollista. Jos jaloissa on turvotustaipumusta, on syytä käyttää esim. polvitukisukkia (40 den.).

 

2 Alaraajojen laskimolaajentumat, jotka lisäävät kudosnesteen määrää alaraajoissa. Katso edellistä kohtaa.

 

Hoitona tukisukat tai tarvittaessa suonikohjujen hoitaminen kirurgisesti leikkauksella tai jollakin ”ruiskutusmenetelmällä”.

 

3 Alaraajojen turvotusta aiheuttavat sairaudet, kuten sydämen ja munuaisten vajaatoiminta.

 

Hoitona sydän- ja verenpainetaudin hoidon ja lääkityksen tarkistaminen.

 

4 Raskaus, joka aiheuttaa varsinkin loppupuolella alaraajojen verenkierron vaikeutumista ja turvotustaipumusta. Mukana on raskauteen liittyviä hormonaalisia vaikutuksia tai mahdollisesti ns. raskausmyrkytys eli toksemia.

 

Hoitona pitkällään oleminen joitakin kertoja päivässä, ravinnon suolan vähentäminen, tukisukat, verenpaineen seuranta.

 

5 Synnytyksen jälkitila ja imettäminen, koska silloin elimistössä tapahtuu nestetasapainon ja kivennäistasapainon muutoksia, jotka tasaantuvat muutaman viikon kuluessa.

 

Katso kirjoituksen lopulla kohtaa ”Lääkehoito”.

 

6 Lihasten jännittäminen yöllä makuulla ja varsinkin makuulta jalkeille noustessa.

 

Katso kirjoituksen lopulla kohtaa ”Lääkehoito”. Ehkäisy: Noustava vuoteesta ilman äkillisiä ja voimakkaita liikkeitä, ikään kuin verrytellen.

 

7 Verenkierron ja erityisesti alaraajojen verenkierron hidastuminen nukkuessa, sillä se voi laskea alaraajojen lämpötilaa.

 

Ehkäisy: Nukkumaan mennessä jalkoihin ohuet villaiset polvisukat tai jalkojen päälle kevyt lisäpeite.

 

8 Uiminen, varsinkin kylmässä vedessä, voi kokemuksen mukaan laukaista suonenvedon alaraajoissa. Se voi aiheuttaa hätääntymisen, joka voi pahimmillaan johtaa uimarin hukkumiseen.

 

Ehkäisy: Oleskeltava tai uitava aluksi matalassa vedessä. Suonenvedon yllättäessä keskityttävä rauhallisesti pinnalla pysymiseen ja rannalle tai matalaan veteen pyrkimiseen.

 

9 Pitkäaikainen lihasten rasittaminen urheilusuoritusten aikana, johon liittyy usein hikoilun aiheuttamaa nesteen ja suolan hukkaa.

 

Ehkäisy: Verryttelyä sekä lihasten venyttelyä ennen urheilusuoritusta, nesteen ja suolan saannista huolehtiminen.

 

10 Virtsaneritystä lisäävät lääkkeet, joita käytetään verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon, sillä ne vähentävä elimistöstä vettä, natriumia ja kaliumia.

 

Hoitona mahdolliset laboratoriotutkimukset ja lääkityksen tarkistaminen.

 

11 Digitalisvalmisteet, joita käytetään sydämen vajaatoiminnan ja rytmihäiriöiden hoitoon. Ne lisäävät poikkijuovaisten lihassäikeiden supistusjänteyttä. Tämä havainto liittyy omiin kokemuksiini sisätautilääkärinä 35 vuoden aikana.

 

Ehkäisy: Lääkkeen tarve ja annostus tarkistettava.

 

12 Kalkinpuute on useiden havaintojen mukaan ainakin osasyynä suonenvetojen esiintymiselle, ja toisaalta myös kalkkivalmisteiden antamisen on todettu vähentävän tai poistavan suonenvetoja.

 

Kalkinpuutetta epäiltäessä on aiheellista kokeilla tai käyttää kalkki- ja D-vitamiinivalmisteita. Tutkimusten mukaan vanhemmilla ikäluokilla on usein D-vitamiinin puutetta ja siitä johtuvaa kalkinpuutetta.

 

13 Magnesiuminpuutetta on myös arveltu suonenvetojen syyksi ja eräiden havaintojen mukaan magnesiumin antaminen voisi ehkäistä suonenvetojen esiintymistä. Asiaa ei ole kuitenkaan voitu varmistaa ehdottomasti.

 

Ellei muista keinoista ole apua, voi kokeilla magnesiumvalmisteiden käyttöä ohjeiden mukaan lyhyen ajan.

 

Suonenvedon ehkäisy ja hoito

 

Venyttely:

 

Suonenvedon alkaessa on ensihoitona kouristavan lihaksen ”venyttäminen”, jalkapohjaa kouristaessa varpaita ylöspäin kääntämällä, pohjetta kouristaessa jalkaterää ylöspäin kääntämällä ja reittä kouristaessa jalkaa polvesta mahdollisimman suoraksi ojentamalla.

 

Lääkehoito:

 

Suun kautta otettavat lääkkeet vaikuttavat yleensä vasta n. puolen tunnin kuluessa.

 

Suonenvedon lääkehoitona on vuosikymmenien ajan suositeltu valmistetta, jossa on 1 tabletissa 150 mg kiniinikloridia ja 150 mg meprobamaattia. Molemmat voivat aiheuttaa yliherkkyysoireita ja jälkimmäinen on ns. rauhoittava lääke, joka voi aiheuttaa toistuvasti otettuna väsymystä ja tasapainovaikeuksia erityisesti iäkkäämmillä henkilöillä.

 

Vähemmän haittavaikutuksia liittyy seuraavaan lääkitykseen: 2 kalkkitablettia (0,5 tai 1 g) ja 1 tabl. asetosalisyylihappoa (0,5 g, yleisiä kauppanimiä mm. Aspirin ja Disperin). Asetosalisyylihappo voi aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita, jolloin sen voi korvata ottamalla 1 tbl. parasetamolia (0,5 g, yleisiä kauppanimiä mm. Panadol, Pamol ja Paracetamol).

 

Toistuvasti päivittäin tai öisin esiintyvien suonenvetojen ennalta ehkäisemiseksi voidaan käyttää  joko muutamana aamuna tai iltana tai viikon ajan em. kalkki- ja asetosalisyylihappo- tai parasetamoli- lääkitystä. Tällöin on huomattava, että kalkkitabletit voivat vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden imeytymiseen ja että asetosalisyylihappo voi pidempään käytettynä lisätä verenvuotojen mahdollisuutta. Haittavaikutukset on aiheellista selvittää lääkepakkausten mukana tulleista ohjeista ja tarvittaessa lääkäriltä.

 

Kirjoitus on valmistunut heinäkuussa 2010.


Lähteitä:

Useat lääketieteelliset julkaisut sekä Internet -sivustot


TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON