Arno Forsius

Karvatupentulehdus ja partasieni

Karvatupentulehdus on ihokarvojen ja varsinkin kasvoissa partakarvojen tyvissä esiintyvä tulehdus. Se voi joskus olla kiusallisen sitkeä ja helposti uusiutuva vaiva. Ennen antibioottien aikaa sen hoito saattoi olla hankalaa, ja pahimmillaan se voi levitä melko laajaksi ja johtaa jopa kuolemaan. Tauti oli aikaisemmin yleisempi kuin nykyään. Sen leviämistä edistivät huonot peseytymismahdollisuudet sekä yleisissä partureissa käynnit, joiden yhteydessä se saattoi tarttua huonosti puhdistettujen partaveitsien, partasutien, kampojen, pyyhkeiden ja käsien välityksellä.

Kasvojen alueella miehillä esiintyvästä karvatupentulehduksesta käytettiin nimitystä partasieni, ruots. skäggsvamp (svamp, sieni), saks. Bartflechte (Flechte, jäkälä), engl. beard moss (moss, jäkälä) ja ransk. usnée barbue (usnée, jäkälä). Taudin tieteellisenä nimenä on ollut aikaisemmin sycosis, joka johtuu kreikan kielen sanasta sykon (viikuna). Nimi viittaa siihen, että vaikeissa tapauksissa sairas iho muistutti viikunapuun hedelmän sinertävänpunaista ja kuhmuraista pintaa. Nykyään karvatupentulehduksen tieteellisenä nimenä on folliculitis (latin. folliculus, pussi, kuoppa, syvennys), sillä karvatuppi on latinaksi folliculus pili (pilus, karva).

Yhden karvatupen tulehtuessa nähdään karvan juuressa punoitusta, hieman turvotusta ja usein karvan tyveä ympäröivä pieni märkärakkula. Taudin edistyessä karvan juureen kehittyy valkopäinen paise. Kun tulehdus leviää lähellä oleviin karvatuppiin, ihon punoitus ja turvotus laajenevat sitä mukaa. Taudin pahentuessa ihoon voi nousta useita paiseita ja punoittavia paukamia, ja syvemmälle ihon alle voi muodostua kiinteitä ja aristavia, jopa sormenpään kokoisia kyhmyjä.

Finni eli acne voi toisinaan olla paljon karvatupentulehdusta muistuttava. Finnit ovat kuitenkin yleensä erillään toisistaan ja niitä esiintyy samanaikaisesti useilla ihoalueilla.

Karvatupentulehduksen aiheuttaa tavallisesti stafylokokki –niminen märkäbakteeri (Staphylococcus aureus), mutta joskus myös Pseudomonas aeruginosa –bakteeri sekä hiivasieniin kuuluva Pityrosporum –laji.

Lievissä tapauksissa riittää paikallinen hoito. Pesuaineeksi sopii parhaiten hapan, maitohappoa sisältävä pesuaine. Paikallisesti voidaan käyttää antibakteerista tai 2 % rikkiä sisältävää emulsiovoidetta. Vaikeissa tapauksissa on turvauduttava suun kautta annettaviin antibiootteihin, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiineihin ja toissijaisesti kloksasilliiniin tai makrolidiin.

En ole kuullut enkä nähnyt missään kirjoituksessa kerrottavan aikaisemmin karvojen pois nyppimisestä, joka nopeuttaa karvatupentulehduksen paranemista. Taudin vaivaaman ihon jokaisessa tulehtuneessa karvatupessa on karva, joka on sairautta ajatellen ihossa oleva ”vierasesine”, corpus alienum, ja ylläpitää tulehduksen jatkumista. Lääke tai muu hoito ei pääse tehokkaasti vaikuttamaan, kun tulehdus pesii karvatupen ja karvan välisessä tilassa. Jos nyppäisee karvan pois tulehtuneesta karvatupesta, voi jo pelkällä silmällä havaita karvan juuriosan ympärillä ohuen, kellertävänharmaan kerroksen, joka muodostuu bakteereista ja tulehdusnesteestä.

Tulehtuneissa karvatupissa olevien karvojen nyppiminen pois atulalla (pinsetillä) rauhoittaa tulehdusta, nopeuttaa sen paranemista sekä vähentää taudin leviämisen ja uusiutumisen mahdollisuutta. Alkavissa tapauksissa ei usein tarvita mitään mutta hoitoa. Kädet ja atulat on pestävä ja puhdistettava huolellisesti ennen toimenpidettä ja sen jälkeen.

Jos jollakin on toistuvia karvatupentulehduksia, on kasvot pestävä hyvin aamulla ja illalla. Lisäksi on vältettävä kasvojenne ihon tarpeetonta koskettelua ja ”leuan hieromista” päivän mittaan pesemättömin käsin. Lisäksi on huolehdittava käsin kosketeltavien paikkojen kuten kädensijojen ja tietokoneen näppäimistöjen puhtaudesta.

Myös parranajossa on huolehdittava puhtaudesta. Partakone on puhdistettava aina hyvin. Ihon tulehtuneena ollessa on aiheellista käyttää kertakäyttöisiä parranajovälineitä ja jättää tulehtunut alue ajelematta. Parranajon jälkeen terveen ihon alue on syytä pyyhkiä desinfioivalla aineella, esim. isopropyylialkoholiliuoksella.

Kirjoitus on valmistunut helmikuussa 2009.

Kirjallisuutta:

Huovinen, P. ym. (toim.): Mikrobiologia ja infektiosairaudet, Kirja II. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003.

Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin–München 1950.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON