Arno Forsius

 

Yrjö Talvitie (1906–2000) – synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Lahdessa

 

Yrjö Talvitiellä oli merkittävä osuus kunnallisen ja yksityisen sairaalatoiminnan sekä yksityislääkäritoiminnan kehittämisessä Lahdessa vuodesta 1946 alkaen.

 

Perhe, opiskelu ja erikoistuminen

 

Yrjö Ilmari Talvitie syntyi Vaasassa 4.9.1906. Hänen vanhempansa olivat rovasti Iisakki Vihtori Talvitie ja Tyyne Sofia Elfving. Perheessä oli kaikkiaan seitsemän lasta, joista Yrjö oli vanhin. Seuraava ikäjärjestyksessä oli Veikko (s. 1907), josta tuli hammaslääkäri. Tämän veljesparin elämäntaipaleet kulkivat rinnakkaisina ja läheisinä loppuun saakka. Yrjö Talvitie kuoli 93 vuotta täytettyään vuonna 2000 Helsingissä, jossa hän oli asunut hoivakodissa muutaman vuoden ajan.

 

Yrjö Talvitie tuli ylioppilaaksi 31.5.1927 Mikkelin lyseosta. Suoritettuaan asevelvollisuuden vuosina 1927–1928 ja reserviupseerikoulun vuonna 1928 hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa Savolaisen osakunnan jäsenenä. Hän suoritti medikofiilitutkinnon 22.9.1930, valmistui lääketieteen kandidaatiksi 31.5.1932 ja lääketieteen lisensiaatiksi 11.4.1938 (laillistettu 13.4.1938). Lääkintäupseerikurssin hän suoritti vuonna 1933. Opiskeluaikanaan Talvitie oli amanuenssina Kirurgian klinikassa, Naistenklinikassa ja Lapinlahden sairaalassa. Hän hoiti myös kunnanlääkärin sijaisuutta Impilahdella 8 kk vuonna 1934, Lappajärvellä 4 kk vuonna 1936 sekä Pöytyällä, Yläneellä, Oripäässä ja Aurassa 1 kk:n vuonna 1937. Talvitie otti osaa myös opiskelijoiden järjestötoimintaan ja hän oli vuosina 1933–1935 ylioppilaskuntien hallituksen ja Lääketieteen kandidaattiseuran johtokunnan jäsen.

 

Talvitie avioitui 14.4.1935 lääketieteen kandidaatti Outi Eeva Fredrika Harmajan (s. 13.9.1911) kanssa, jonka vanhemmat olivat kanslianeuvos, professori Leo Harmaja ja Laura Maria Genetz. Outi Harmaja oli nuorena keuhkotautiin kuolleen runoilija Saima Harmajan sisar. Outi Talvitie synnytti tyttären 20.3.1936 ja kuoli synnytyksen jälkiseurauksiin yhdeksän päivää myöhemmin eli 29.3.1936. Tytär sai äitinsä mukaan kasteessa nimet Outi Eeva (myöhemmin avioit. Piirto).

 

Talvitien valmistuminen lääkäriksi tapahtui siis kaksi vuotta hänen puolisonsa kuoleman jälkeen. Aivan ilmeisesti tapahtuma vaikutti siihen, että Talvitie valitsi tulevaksi erikoisalakseen synnytykset ja naistentaudit. Hän oli Porin yleisen sairaalan synnytys- ja naistentautien osaston vt. osastonlääkärinä 4 kk vuonna 1938 sekä Viipurissa Naistensairaalan vt. nuorempana apulaislääkärinä 2 kk vuonna 1938, vt. apulaislääkärinä 2,5 kk vuonna 1939 ja nuorempana apulaislääkärinä 6.2.1939–31.5.1940. Viime mainittuun aikaan sisältyi 30.11.1939–13.3.1940 käyty talvisota ja Naistensairaalan evakuointi Kuusankoskelle.

 

Synnytysten ja naistentautien erikoislääkärin oikeuteen tarvittavan palvelun Talvitie suoritti Helsingin yleisen sairaalan Naistenklinikalla, ensin vapaaehtoisena apulaislääkärinä 2,5 kk vuonna 1940, vt. apulaislääkärinä 3 vuotta vuosina 1940–1943 ja apulaislääkärinä 29.11.1943–30.6.1945. Erikoislääkärin oikeuden Talvitie sai vuonna 1943. Edellä mainittuihin aikoihin sisältyi myös palvelu puolustusvoimissa jatkosodan vuosina 1941–1944, 2 kk linnakkeiston lääkärinä, 2 kk kenttäsairaalan lääkärinä, 12 kk kenttäsairaalan päällikkölääkärinä ja 21 kk. sotasairaalan lääkärinä, samoin kuin toiminta Viipurin lääninsairaalan vt. alilääkärinä vuosina 1943–1944. Viime mainittuna aikana Talvitie oli takaisin vallatun Viipurin lastensuojelulautakunnan jäsen vuonna 1943 ja huoltotoimikunnan jäsen vuonna 1944.

 

Jatkosodan vuosiin ajoittui myös Talvitien avioituminen 21.12.1941 terveyssisar Annikki Kaarina Vännin (s. 14.5.1911) kanssa. Puolison vanhemmat olivat talonomistaja Anselm Vänni ja Aina Lydia Hildén. Yrjö Talvitien toisesta avioliitosta syntyi kolme lasta, Yrjö Juhani s. 9.4.1943, Leena Marjut s. 12.6.1944 (avioit. Honkavaara) ja Ann-Mari s. 9.3.1949 (avioit. Hannula).

 

Viipuri oli ollut Talvitielle mieluisa asuinpaikka ja työympäristö. Jatkosodan jälkeen kaupunki oli menetetty Neuvostoliitolle rauhansopimuksen johdosta. Siten myös Talvitien oli etsittävä itselleen uusi kotipaikka. Vuonna 1945 hän toimi Helsingissä Malmin äitiysneuvolan lääkärinä 6 kk ja sen jälkeen hän oli 1.7.1945–31.7.1946 lääkärinä Kuusankosken naistensairaalassa, joka jatkoi Viipurin naistensairaalan toimintaa uudessa sijoituspaikassa. Sairaalan toiminta päättyi kuitenkin vuoden 1946 puolivälissä.

 

Lääkärinä Lahdessa

 

Yrjö Talvitien tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat kohdistua Lahteen jo vuonna 1945. Silloin Lahden kaupunginkätilö Kerttu Jantunen kävi Helsingissä Naistenklinikalla puhumassa Yrjö Talvitien kanssa yksityissairaalan perustamisesta Lahteen. Hankkeeseen tulivat mukaan myös Kerttu Jantusen (avioit. myöh. Muroma) sisaret ylihoitaja Toini Roine (o.s. Jantunen) ja sairaanhoitaja Maire Jantunen (avioit. myöh. Rajaniemi). Lääkintöhallituksessa suhtauduttiin myönteisesti hankkeeseen, mutta sen virkamiehet ennustivat tämän taloudellisesti uhkarohkean yrityksen kariutuvan pian.

 

Tarvikkeiden hankinta sairaalaa varten aloitettiin jo syksyllä 1945. Ajankohta oli erityisen vaikea uuden laitoksen perustamista ajatellen. Kaikki oli säännösteltyä ja sotien jälkeisenä pula-aikana oli puutetta kaikesta, mutta puolustusministeriön talousosastolta saatiin ostaa sotasairaaloiden käytöstä vapautunutta tarvikkeistoa, mm. instrumentit, liinavaatteet ja astiat. Instrumentarium Oy:stä saatiin vähitellen ostetuksi potilassängyt, yöpöydät, leikkaus- ja tutkimuspöydät, leikkaussalin valaisimet sekä muut tarvittavat tutkimus- ja hoitovälineet. Hankitut tarvikkeet jouduttiin toistaiseksi säilyttämään varastoituina.

 

Talvitie valittiin 1.7.1946 alkaen Lahden kaupungin synnytyslaitoksen ylilääkäriksi. Samalla hän aloitti myös yksityisvastaanoton pitämisen kaupungilla. Synnytyslaitos sijaitsi kaupunginsairaalan vieressä alun perin G. A. von Zweygbergin yksityiseksi lapsenpäästölaitokseksi vuonna 1911 valmistuneessa rakennuksessa. Rakennus oli ollut viimeksi Lahden Suojeluskunnan omistuksessa ja rauhansopimuksen mukaan se joutui Neuvostoliiton ja sen kanssa liittoutuneiden valtioiden omistukseen. Lahden kaupunki oli kuitenkin saanut lunastaa sen itselleen ja sen jälkeen rakennus kunnostettiin ja muutettiin ns. Naistensairaalaksi, jossa hoidettiin synnyttäjien lisäksi myös naistentautien potilaita. Talvitiestä tuli tämän Naistensairaalan ylilääkäri 7.11.1947. Naistensairaala liitettiin vuonna 1962 Lahden kaupunginsairaalaan synnytys- ja naistentautien osastona. Talvitiellä oli suuri osuus siinä, että Lahdessa aloitettiin vuonna 1965, eräänä varhaisimmista paikkakunnista Suomessa, naisten yleiset kohdunkaulan syöpätarkastukset PAPA-menetelmällä tutkittujen irtosolunäytteiden avulla. Talvitie osallistui 1960-luvulla keskusteluun suunnitteilla olevan Lahden (myöh. Päijät-Hämeen) keskussairaalan sairaansijojen jakautumisesta erikoisalojen kesken. 

 

Työ Lahden kaupunginsairaalan synnytys- ja naistentautien osastossa oli raskasta ja vaativaa, sillä ulkoiset olosuhteet vanhoissa ja ahtaissa tiloissa olivat vaikeat, synnyttäjien määrä suuri ja kolmen lääkärin kesken jakautuva päivystysvelvollisuus erittäin raskas. Yrjö Talvitie oli kaupunginsairaalan synnytys- ja naistentautien osaston ylilääkärinä vuoteen 1970, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. 

 

Lahden Yksityissairaalan hanke oli edistynyt vähitellen vuoden 1946 aikana. Sairaalaa varten saatiin vuokratuksi tilat Salpausselän harjun pohjoispuolella Jalkarannassa sijaitsevasta Salpaushovista, joka oli alun perin rakennettu hiihtohotelliksi. Sairaala aloitti toimintansa 9.6.1947 ja siinä oli hoitopaikkoja synnyttäjiä varten 15 ja lähinnä kirurgisia potilaita varten 20. Sairaalassa toimi synnytysten- ja naistentautien, kirurgian sekä korva-, nenä ja kurkkutautien erikoisalojen lääkäreitä, samoin kuin anestesialääkäreitä. Sairaalan toimitusjohtajana oli koko ajan sairaanhoitaja Toini Rinne ja vastaavana lääkärinä oli Yrjö Talvitie toiminnan alusta vuoden 1962 loppuun saakka. Syyskuussa 1956 sairaala siirtyi kaupungin keskustassa sijaitsevaan kerrostaloon Kirkkokatu 1 – Fellmaninkatu 3. Yksityissairaalan toiminta lakkasi vuoden 1970 lopulla.

 

Talvitien kolmas tärkeä avaus oli yksityisen laboratoriotoiminnan kehittäminen Lahdessa. Yksityissairaala, samoin kuin kaupungilla toimivat yksityislääkärit tarvitsivat lisääntyvästi laboratoriopalveluja. Yksityissairaalan laboratoriopalvelujen turvaamiseksi perustettiin osakeyhtiö He-mo Oy, jonka osakkaiksi tulivat sairaanhoitajat Anja Aromaa, Annikki Seppälä, Laura Varmanen ja Toini Siniö, sekä lääkärit Yrjö Talvitie ja yksityislääkäri Helvi Knuuttila. Lääkärien mukana olo turvasi potilaiden ja näytteiden lähettämisen laboratorioon. Talvitie oli Hemon johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1955–1975. Tässä tehtävässä hän osoitti voimakasta määrätietoisuutta ja suurta päättäväisyyttä. 

 

Laboratorio avattiin vaatimattomissa tiloissa 25.4.1947 talossa Oikokatu 4 – Saimaankatu 3. Huoneisto oli 4. kerroksessa eikä hissiäkään ollut. Vuodesta 1950 alkaen He-Mo toimi samassa talossa Saimaankadun puolella 1. kerroksessa. Laboratoriossa tehtiin tutkimuksia yksityisten potilaiden lisäksi myös Lahden kunnallissairaalalle ja Lahden Yksityissairaalalle. Vuonna 1952 Hemo Oy (ent. He-Mo) Oy siirtyi taloon Aleksanterinkatu 13, jossa se on toiminut siitä lähtien. Hemosta kehittyi kaupungin ensimmäinen ja suurin lääkäriasema, joka on liitetty vuonna 2003 osaksi Suomen Terveystalo Oyj:tä.

 

Talvitie liittyi Lahdessa heti paikallisen Kyminlaakson Lääkäriseuran jäseneksi ja osallistui alusta pitäen aktiivisesti sen toimintaan. Hän oli luonteeltaan sydämellinen, myhäilevä, harkitseva, sovitteleva ja yhteishenkeä luova. Lääkäriseuran kokouksissa käydyissä keskusteluissa hän korosti oikean kollegiaalisuuden ja eettisen toiminnan merkitystä. Talvitie oli Kyminlaakson Lääkäriseuran varapuheenjohtaja vuosina 1949–1951 ja puheenjohtaja vuosina 1957–1958. Hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1974 ja kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1992. Hän oli Lahdessa taksoituslautakunnan jäsen vuosina 1951–1954, tarkoituksena valvoa epävirallisesti kaupungin lääkärikuntaan kohdistettua harkintaverotusta. Talvitie oli myös Suomen Lääkäriliiton, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistyksen sekä Pohjoismaisen Gynekologiyhdistyksen jäsen. Kyminlaakson Lääkäriseura osallistui vuonna 1969 Yrjö Talvitien muotokuvan maalauttamiseen. Libanonilaisen Cici Sursokin maalaama muotokuva lahjoitettiin Lahden kaupunginsairaalalle.

 

Yrjö Talvitien veli Veikko Talvitie (1907–1972) oli valmistunut hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1937. Hän oli tullut hammaslääkäriksi Lahteen vuonna 1940. Jo talvisodan ja jatkosodan aikana puolustusvoimien tehtävissä oltuaan hänet nimitettiin vuonna 1944 Viipurin sotilassairaalan toimintaa Lahdessa jatkaneen Keskussotilassairaala 2:n hammaslääkäriksi ja vuonna 1946 myös Hennalan varuskunnan hammaslääkäriksi. Iloinen ja toimelias ”Veikko-Poika” kutsuttiin jo vuonna 1947 Kyminlaakson Lääkäriseuran jäseneksi ja hän osallistui seuran toimintaan varsin aktiivisesti, niin kokouksissa kuin juhlissakin. Näin toisilleen läheisten veljesten yhteys toteutui myös lääkäriseuran piirissä.

 

Ennen Lahteen muuttoaan Yrjö Talvitie oli kuulunut Helsingissä Suomalaiseen Klubiin ja Viipurissa tunnettuun Pamaus -seuraan. Lahdessa hänen yhdistystoimintansa liittyi hänen harrastuksiinsa. Hän oli Lahden Urheilukalastajat ry:n aktiivinen jäsen ja sen puheenjohtaja vuosina 1956–1962 sekä kunniajäsen vuonna 1973, ja myös Suomen Urheilukalastajien liiton jäsen. Samoin hän oli Lahden Purjehdusseuran jäsen, kuten myös Lahden Taideyhdistyksen jäsen ja sen kunniajäsen vuonna 1984. Talvitie harrasti lisäksi matkailua ja osallistui mm. Kyminlaakson Lääkäriseuran järjestämiin seuramatkoihin. Leningradiin (Pietariin) vuonna 1961 tehdystä matkasta hän kirjoitti kertomuksen seuran vuonna 1983 julkaistuun 75-vuotishistoriikkiin. Harrastuksista voidaan mainita edelleen aikaisempina vuosina verkkopallopeli eli tennis, ja kuvataiteiden ohella myös numismatiikka sekä postimerkkien kerääminen. Lisäksi hän kuului Lahden Teollisuusseuraan, jonka jäseniä olivat monet lahtelaiset vaikuttajat, muutkin kuin teollisuusmiehet. 

 

Ylilääkäri Yrjö Talvitie ja kaksi hänen pitkäaikaista osastonlääkäriään, Sakari Lankinen ja Mikko Olki, muodostivat sopivan työryhmän. Sanottiin, että Lankinen miettii, Olki puhuu ja Talvitie tekee työt. Talvitie, Lankinen ja Olki kuuluivat puolisoineen niihin lahtelaisiin, jotka nähtiin tavallisesti yhdessä kaupungin eri kulttuuritilaisuuksissa. Usein samassa ryhmässä oli mukana myös heidän hyvä ystävänsä, toimitusjohtaja Berndt Starckjohann puolisonsa kanssa. Kerran ennen teatteriesitystä Mikko Olki kuuli taempana istuvan rouvashenkilön sanovan vierustoverilleen, että Talvitien, Lankisen ja Oljen hän kyllä tuntee, mutta tuon neljännen gynekologin nimeä hän ei tiedä. Sen jälkeen Berndt Starckjohann sai usein kuulla olevansa ”kaupungin neljäs gynekologi”.

 

Yrjö Talvitien sotilasarvot: Res. vänrikki 1928, res. lääkintäluutnantti 1934, res. lääkintäkapteeni 1940, lääkintämajuri 1942.  

 

Yrjö Talvitien kunniamerkit: SVR 4 1940, SVR 3 1942, SVR 1 R 1959.


Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 2007. Eräitä vuosilukujen tarkistuksia lokakuussa 2008. 

 

Lähteitä:

Forsius, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984. Lahti 1983.

Hemo Oy 50 vuotta 1947–1997. Lääkintälaboratoriosta monipuoliseksi terveyspalveluja tuottavaksi lääkärikeskukseksi. Toim. Kari Ratia. Lahti 1997.

Suomen lääkärit – Finlands läkare 1940, 1952, 1997.

Väänänen, K.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1959. Lahti 1959.

Puhelinhaastattelu: Ilkka Talvitie 16.12.2007, myös kirjallisia tietoja 17.12.2007.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON