Arno Forsius

Pyhä Tapani — ensimmäinen kristitty marttyyri

Pyhä Tapani oli Jeesuksen opetusten seuraaja, joka toimi Jerusalemin alkuseurakunnassa huoltotyön valvojana. Hän esiintyi rohkeasti Jeesuksen puolustajana ja eräiden Mooseksen kulttimenojen vastustajana. Sen vuoksi hän joutui juutalaisten vainon kohteeksi ja erään kansanmellakan aikana hänet kivitettiin kuoliaaksi 1. sataluvulla jKr.

Pyhästä Tapanista kerrotaan myös suomalaisessa kansanrunoudessa. Siinä tunnettu "Tapanin virsi" on legendaruno, joka kertoo, miten Ruotuksen eli Herodeksen tallirenki Tapani näki hevosta juottaessaan kirkkaan tähden kuvastuvan lähteeseen. Hän ilmoitti silloin herralleen, että oli syntynyt Ruotusta mahtavampi kuningas, jota hän tahtoi palvella. Ruotus ei uskonut kerrottua, ennen kuin tapahtui ihmeitä: Paistettu kukko alkoi kiekua, puukonpää vesoa ja kalutut härän luut mylviä. Suomessa "Luojan virsi" –sikermään sisältyvä "Tapanin virsi" on peräisin Englannista, josta se on saapunut Suomeen Tanskan ja Ruotsin kautta. Sitä on aikoinaan esitetty meillä naamioitujen joulukiertueiden aikana ns. tapaninpukkien ohjelmistossa. Myös Jeesuksen syntymästä kertovassa "Neitsyt Maarian virressä" Kantelettaressa mainittu Tahvanus on muistuma Pyhästä Tapanista. Siitä on katkelma tämän kirjoituksen lopussa.

Pyhän Tapanin muistoa alettiin viettää kristittyjen keskuudessa jo 300-luvulla. Myöhemmin hän sai katolisen kirkon kalenterissa muistopäiväkseen joulukuun 26. päivän, josta tuli toinen joulupäivä. Pyhällä Tapanilla oli pitkään muistopäivä myös elokuun 3. päivänä, jolloin vietettiin hänen maallisten jäännöstensä löytöjuhlaa. Kerrotaan, että ne oli siirretty 400-luvulla Roomaan Pyhän Laurentiuksen hautaan. Kun Pyhää Tapania kuvataan kirkollisessa taiteessa, hänen atribuuttejaan eli tunnusmerkkejään ovat hänen kädellään kannattamansa kivet sekä palmunoksa. Ortodoksinen kirkko viettää ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen muistopäivää joulukuun 27. p:nä.

Nykyään Tapaninpäivä ja Tapanin nimipäivä on suomalaisessa virallisessa almanakassa vain toisena joulupäivänä. Tapani on ollut suosittu miehen nimi, jonka muunnelmia ovat mm. Tahvo, Tahvana ja Teppo. Muissa kielissä Tapania vastaavan nimen muotoja ovat esim. latinan Stephanus, ruotsin Stefan ja Staffan, saksan Stefan ja Steffen, englannin Stephen ja Steven, italian Stefano, ranskan Etienne, espanjan Estévan ja unkarin István. Kreikkalaisen stephanos-sanan merkitys on seppel ja kruunu, mutta myös muuri.

Kaikkien muiden pyhinä pidettyjen henkilöiden tapaan myös Pyhää Tapania on pidetty esirukoilijana, jolta ihmiset ovat pyytäneet apua vaivoihinsa ja vaikeuksiinsa. Keskiajan lopulta lähtien häneltä on pyydetty esirukouksia erityisesti päänsärkyä vastaan. Espanjassa häneltä on etsitty apua myös kuumeiseen vatsatautiin eli tyyfukseen. Koska Stefanus toimi alkuseurakuntien aikana diakonin tehtävissä, pidetään häntä erityisesti katolisessa kirkossa diakonien suojelijana. Sen lisäksi häntä pidetään myös muurarien ja rakennustyön suojelijana.

Suomessa Pyhän Tapanin perinne on liittynyt pakanuuden ajan hevosjuhlaan, jota vietettiin varsinkin Pohjoismaissa sydäntalven aikaan uhraamalla ja ajamalla kilpaa hevosilla. Sen vuoksi Pyhä Tapani on ollut meillä aikaisemmin erityisesti hevosten ja hevosmiesten suojelija. Vienan-Karjalassa Tahvanaa on pidetty myös Matka-Teppona, jota rukoiltiin matkoilla neuvomaan kulkijalle turvallista tietä.

Nykyajan ihmiselle Tapaninpäivä merkitsee lähinnä vain toista joulupäivää. Siihen liittyy usein vierailuja lähisukulaisten luona. Vanhoista perinteistä muistuttavat vielä hevosella tapahtuneet tapaninajelut sekä lasten kiertely naapurustossa ja kylillä tapaninpukkina. Nämä ilonpitoon viittaavat tapaninpäivän tapahtumat kuvastavat perheen vapautumista joulujuhlan viettoon liittyneestä vakavuudesta ja hartaudesta.

 

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan,
yliarmon auetessa.

Tahvanus on tallirenki
ruman Ruotuksen talossa,
ruokki Ruotuksen hevosta,
kaitsi tallikonkaria.
Vei hän juomalle hevosen,
kaivolle katetun ruunan,
loimiselän lähtehelle.
Lähe läikkyi, hepo kuorsui.

Tahvanus on tallirenki
läksi maahan ratsahilta,
katsoi maasta maan vikoja,
katsoi veestä veen vikoja;
nähnyt ei maassa maan vikoja
eikä veessä veen vikoja.

"Mitä kuorsut, korpin ruoka,
hirnut, hiisien hevonen!
Ei ole maassa maan vikoja
eikä veessä veen vikoja."

"Sitä kuorsun, korpin ruoka,
hirnun, hiisien hevonen:
uus’ on tähti taivahalla,
pilkku pilvien raossa."

Tahvanus on tallirenki
iski silmänsä itähän,
katsoi pä’in luotehesen,
katsoi kaiken ilman rannan;
näki tähen taivahalla,
pilkun pilvien lomassa.

(Kanteletar, katkelma Neitsyt Maarian virrestä)

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2001.

Kirjallisuutta:

Dumesnil, R. und Schadewaldt, H.: Die Berühmten Ärzte. Aulis Verlag Deubner & Co KG Köln, (ilman painovuotta, noin 1970).

Hallam, E. (toim.): Pyhiä miehiä ja naisia. Keitä he ovat ja miten he auttavat. Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. Karisto. Hong Kong 1996.

Kirkkovuoden pyhät I—II, Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. I toinen painos Joensuu 1979, II toinen painos Joensuu 1980.

Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät. Toim. Evi Koski. Katolinen tiedotuskeskus. Tampere 1979.

Vilkuna, K.: Suuri nimipäiväkalenteri. Kuvittanut Erkki Tanttu. Otava. Helsinki 1969.

Vilkuna, K.: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Kuvittanut Erkki Tanttu. Toinen, korjattu ja lisätty painos. Otava. Helsinki 1968.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON