Arno Forsius

Elias Til-Landz (1640—1693), Turun akatemian lääketieteen professori

Elias Til-Landzin (1640—1693) elämäntehtäväksi tuli Turun akatemian lääketieteellisen tiedekunnan toiminnan järjestäminen. Akatemian ensimmäisenä professorina oli tosin ollut ennen häntä kolmen vuosikymmenen ajan Eric Achrelius (1604—1670), mutta hänet muistetaan miehenä, joka "ei hoitanut tehtäviään opettajana eikä lääkärinä".

Koska lääkäritilanne oli ollut Turussa vaikea jo pitkään, oli konsistori suositellut vuonna 1668 akatemian kanslerille Södermanlandista kotoisin ollutta lääketieteen opiskelijaa Johan Palmbergia. Tämä olikin antanut hyviä toiveita, että hän voisi saada aikaan jotain hyödyllistä myös käytännön lääkärinä. Sen lisäksi hän oli luvannut tehdä opintojensa jatkamiseksi matkan ulkomaille, jos hänelle myönnettäisiin sitä varten avustusta. Palmberg oli kuitenkin lähtenyt pian pois Turusta. Hänestä tuli sittemmin lääketieteen ja fysiikan lehtori Strengnäsissä. Siellä hän julkaisi vuonna 1684 ensimmäisen Ruotsin kasvion "Serta Florea Svecana eller Svensk Örtekrantz".

Achreliuksen kuoltua vuonna 1670 akatemia oli ilman lääketieteen professoria ja paikkakunta ilman lääkäriä. Akatemialla ei ollut tiedossa ketään, jota se olisi voinut esittää Achreliuksen seuraajaksi. Konsistori ilmoitti toukokuun alussa 1670, että Turussa tarvittiin lääkäriä senkin vuoksi, että "täällä on paljon niitä, joiden sanottiin sairastavan lepraa ja joista kellään ei ollut tietoa, olivatko he siten saastutettuja kuin väitettiin." Toiveet kohdistuivat nyt akatemiassa aikaisemmin opiskelleeseen Elias Til-Landziin, joka nimitettiinkin vuoden 1670 aikana Turun akatemian lääketieteen professoriksi.

Elias Til-Landz oli syntynyt vuonna 1640 Smoolannissa, jossa hänen isänsä Erik Tillander oli Rogbergan kirkkoherrana. Äiti oli lääkäri ja apteekkari Henrik Gildemeisterin tytär, jonka etunimeä ei tiedetä. Poika Elias oli haaksirikosta maihin (till lands) pelastuttuaan ottanut nimekseen Til-Landz. Hän oli tullut vuonna 1659 ylioppilaana Turun akatemiaan ja jatkanut opintojaan Upsalassa vuodesta 1663. Suoritettuaan lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1668 Til-Landz oli lähtenyt vielä täydentämään opintojaan Alankomaiden Leideniin. Siellä hän puolusti väitöskirjaa "De atrophia" ja sai vuonna 1670 lääketieteen tohtorin arvon. Melkein heti sen jälkeen hänestä tulikin Turun akatemian professori.

Alankomaat oli noihin aikoihin Euroopan tärkeimpiä lääketieteen keskuksia. Leidenissä vaikuttivat silloin mm. iatrokemiallista lääketiedettä edustava François de le Boë eli Sylvius, anatomi Johan van Home ja kasvitieteilijä Florentinus Schuyl. Lääketieteen opetuksen tärkeimmät osa-alueet olivat tuohon aikaan käytännön lääketiede eli sairaiden tutkimus ja hoito, anatomia sekä lääkeaineoppi, joka käsitti lääkekasvien tuntemuksen ja apteekkikemian. Kasvitiede oli lääketieteen tärkeä aputiede, sillä suurin osa lääkkeistä valmistettiin yhä edelleen kasveista.

Til-Landzin omista lääketieteellisistä käsityksistä ei ole paljon tietoa, sillä hänen ainoa Turussa julkaisemansa lääketiedettä esittelevä kirja "Disputatio medica isagogicen comprehendens" sisälsi vain johdannon lääketieteeseen ja sen jaon. Kirjaa puolusti vuonna 1673 pidetyssä väitöstilaisuudessa Johan Henrik Aschlinius. Kirjasta käy ilmi suuri kunnioitus antiikin ajan lääketieteilijöitä kohtaan. Til-Landz oli kyllä perehtynyt myös eurooppalaisten tiedemiesten uusiin teoksiin. Säilyneiden merkintöjen mukaan mm. italialaista Francesco Rediä pidettiin Turussa oraakkeliin verrattavana tietäjänä. Til-Landzin omat käsitykset fysiologiasta olivat tiettävästi Aristoteleen oppien vastaisia.

Anatomian opetus tuotti Turussa suuria vaikeuksia. Ihmisillä tapahtuvat ruumiinleikkelyt olivat harvinaisia poikkeuksia. Til-Landz järjesti vuonna 1686 akatemian ensimmäisen julkisen ruumiinleikkelyn, johon rehtori Enevaldus Svenonius laati akateemisen ohjelman. Tilaisuus pidettiin suuressa luentosalissa, sillä akatemiassa ei ollut vielä varsinaista leikkelyhuonetta tai anatomista teatteria. Tämä leikkelytilaisuus jäi myös Til-Landzin ajan ainoaksi, sillä vainajien saaminen tarkoitusta varten oli kovin vaikeaa. Til-Landzin kerrotaan järjestäneen kotinsa yhteyteen jonkinlaisen yksityisen leikkelyhuoneen, jossa leikkelyjen kohteena lienee käytetty eläimiä.

Anatomian opetuksessa oli turvauduttava ulkomaisiin oppikirjoihin, joiden joukossa on ollut myös Andreas Vesaliuksen käänteentekevä anatomian teos vuodelta 1543. Til-Landzin johdolla julkaistiin vuonna 1792 väitöskirja "Osteologia seu Dissertatio medica De ossibus humanis", jota väitöstilaisuudessa puolusti Henric Hasselqvist. Teoksessa on 22 kuvaa, jotka on jäljennetty pääosin Vesaliuksen teoksesta. Väitöskirjassa on lisäksi luustoa koskeva nimistö latinaksi, kreikaksi, hepreaksi, ruotsiksi ja myös suomeksi sekä ohjeet luurangon kokoamiseksi. Til-Landzilla oli itsellään opetusvälineenä luunpalasista koottu luuranko.

Til-Landzin pysyvimmät ansiot Suomessa liittyvät kasvitieteeseen ja häntä on pidetty Suomen kasvitieteen isänä. Til-Landz teki kesäisin retkiä Ruissaloon ja muualle Turun ympäristöön tutkien ja keräten kasveja. Talvikautena hän kasvatti arkoja ulkomaisia kasveja kotonaan, jossa oli sen vuoksi sietämättömän lämmintä. Til-Landz julkaisi jo vuonna 1673 Suomen ensimmäisen kasvion "Catalogus plantarum, tam in excultis, quam in cultis locis prope Aboam superiore aestate nasci observatarum". Siinä kuvattiin 496 kasvilajia, joista osa oli luonnonkasveja, osa viljeltyjä. Teoksesta ilmestyi vuonna 1683 toinen painos, jossa kasvien luku oli 536. Niistä 406 oli luonnonvaraisia, muut olivat viljeltyjä hyöty-, lääke- ja koristekasveja. Vuonna 1683 ilmestyi myös Til-Landzin huomattava kasvikuvasto "Icones novae Catalogo promiscue appensae", jossa oli 158 lajia. Sen puuleikkaukset olivat jäljitelmiä keskieurooppalaisista kasvikirjoista.

Til-Landzin aloitteesta akatemiaan perustettiin myös kasvitieteellinen puutarha. Hän sai vuonna 1678 konsistorilta luvan aidata akatemiatalon läheltä puutarha-alueen ja istuttaa sinne "lääketieteelle hyödyllisiä juuria". Til-Landzilla oli käytössään myös kaksi yksityistä tonttia, joista ainakin toisella hän lienee kasvattanut akatemian puutarhaan kuuluvia kasveja. Til-Landzin kasvitieteellisten ansioiden perusteella eräälle Bromeliaceae -heimoon kuuluvalle kasvisuvulle on annettu hänen mukaansa nimi Tillandsia.

Til-Landz osallistui vuorollaan myös akatemian hallintoon ja oli sen rehtorina vuosina 1676 ja 1683. Hän toimi lisäksi akatemian ranskan ja italian kielten opettajana, ennenkuin sinne saatiin palkatuksi kielimestari Antonio Papi. Til-Landz oli oppinut italian kielen perehtyessään Francesco Redin teoksiin.

Til-Landzin aikana Alankomaissa oli kiinnitetty huomiota myös kliiniseen lääketieteeseen, siis potilaiden käytännön tutkimiseen ja hoitamiseen. Turun akatemian lääketieteen professori oli tuolloin ainoa akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa ja sen vuoksi hänen odotettiin osallistuvan myös sairaiden hoitoon. Til-Landzin tiedetäänkin toimineen Turussa uutterasti praktisoivana lääkärinä. Konsistori myönsi vuonna 1680 hänelle 96 taalaria palkkiona potilaiden hoidosta rehtorikauden ajalta vuonna 1676. Tällä summalla Til-Landz aikoi pystyttää toivomansa lauta-aidan kasvipuutarhansa ympärille. Myös kaupungin asukkaat olivat tyytyväisiä häneltä saamaansa apuun ja lahjoittivat hänelle kiitoksena tontin vuonna 1686.

Koska Turkuun saatiin apteekki vasta vuonna 1689, valmisti Til-Landz siihen saakka itse lääkkeensä akatemian puutarhassa ja kotona kasvattamistaan yrteistä. Sitä varten hän pystytti myös laboratorion, jossa häntä avusti hänen kasvattipoikansa, teologiaa opiskeleva Johan Ericius. Välskärimestareita eli kirurgeja Turussa oli useitakin noina vuosina. Heistä tunnetaan nimiltä mestari Petter, mestari Johan Tanto, mestari Jean Delphendal, mestari Hans Rogenbock, okulisti ja tyränleikkaaja Christianus Weidisch (1671) ja tyränleikkaaja Johan Erikinpoika Ampfert.

Potilaiden hoitamista vaikeutti merkittävästi sairaalan puute. Kylpylälääkäri Urban Hjärnen esimerkin mukaisesti Til-Landz otti Turussa käyttöön Pyhän Henrikin lähteen eli Kupittaan lähteen ja kokeili sen vettä useiden sairauksien hoidossa. Turun seudulla ja erityisesti saaristossa esiintyi silloin paljon lepraa. Siitä syystä Til-Landz esitti, että lähteen viereen rakennettaisiin erityinen sairashuone sen selvittämiseksi, voitaisiinko heidät parantaa siellä.

Ehdotus hyväksyttiin huhtikuussa 1688 annetulla kuninkaallisella kirjeellä, jossa sairashuone määrättiin rakennettavaksi ja Til-Landz sen esimieheksi. Sairaiden majoittamista varten tarvittavat rakennukset pystytettiin seuraavina vuosina. Myös lähde kunnostettiin ja ilmeisesti otettiin käyttöön myös toinen lähde erityisesti lepratautisia varten. Lisäksi rakennettiin sauna, mahdollisesti ns. suomalainen sauna, mutta siinä oli myös amme kylpyjä varten. Lopuksi alueelle rakennettiin lauta-aita estämään kanssakäymistä lepran saastuttamien ja muiden sairaiden välillä.

Til-Landz kuoli Turussa naimattomana 28.2.1693. Suuresta praktiikasta huolimatta hänen kuolinpesänsä oli raskaasti velkainen. Tulot lienevät kuluneet kasvistojen painattamiseen. Kuolinpesän tavaroiden joukossa oli myös aikaisemmin mainittu luunpalasista koottu luuranko. Til-Landzin seuraaja Laurentius Braun (myöh. Braunerskjöld) esittikin vuonna 1694, että akatemian pitäisi hankkia se omistukseensa anatomian opintojen edistämiseksi.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1997: 14: 1758. Tarkistettu ja laajennettu lokakuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Fagerlund, L. W. och Tigerstedt, R.: Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XVI. Helsingfors 1890

Kansallinen elämäkerrasto, V osa. Porvoo 1934

Leikola, A.: Elias Til-Landz, eurooppalainen lääkäri 1600-luvun Suomessa. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 1993: 57—66. Vammala 1993

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON