Arno Forsius

Johan Magnus Tingelund (n. 1720—1764), helsinkiläinen apteekkari

Johan Magnus Tingelund oli ensimmäinen pitkäaikainen apteekkari Helsingin kaupungissa, jossa taloudelliset vaikeudet haittasivat apteekkitoiminnan kehittämistä. Tingelundilla oli muutaman vuoden ajan myös haara-apteekki Hämeenlinnassa.

Johan Gottlieb Schmiedler suunnitteli vuonna 1723 apteekin avaamista Helsingissä, mutta tuloksetta. Kristoffer Wilhelm Tiede perusti kaupunkiin apteekin vuonna 1725, mutta sen toiminta päättyi melkein heti omistajan kuoltua ennen erioikeuden myöntämistä. Heidän jälkeensä Sebastian Stier sai Helsingin apteekin erioikeuden 12.8.1735. Jo muutaman vuoden kuluttua alkoi esiintyä tyytymättömyyttä apteekkia ja sen myymiä lääkkeitä kohtaan.

Heti Turun rauhan jälkeen Helsinkiin muutti vuonna 1743 tarmokas ja eteenpäin pyrkivä turkulainen apteekkarinkisälli Johan Magnus Tingelund. Hänellä oli tietenkin oma etu mielessään, kun hän samana vuonna lähetti pormestarille ja kaupunginvaltuustolle kirjeen, jossa hän moitti Stierin apteekin hoitoa. Samalla Tingelund esitti, että maistraatti asettaisi hänet Stierin tilalle. Asian käsittely pitkittyi, sillä sen johdosta pyydettiin lausuntoja sekä Stieriltä että Tingelundilta. Kaikesta päätellen Tingelund oli avannut Helsingissä oman lääkepuodin jo vuonna 1744 varamaaherra Otto Reinhold Ladaun suostumuksella.

Syntyneen tilanteen johdosta kaupungin porvaristo piti varamaaherra Ladaun johdolla kokouksen ja päätti ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Ladau kirjoitti kuninkaalle apteekkari Stierin toiminnasta tehdyistä valituksista ja anoi lupaa kutsua uusi apteekkari tämän tilalle. Collegium medicum kehotti kuitenkin antamassaan lausunnossa, että maaherra pyytäisi Turun akatemian lääketieteen professoria Herman Dietrich Spöringiä pitämään tarkastuksen Helsingin apteekissa. Samalla Collegium medicum esitti ne perusteet, joiden nojalla Stierin voitaisiin katsoa menettäneen erioikeutensa apteekkiin.

Spöring suoritti tarkastuksen Stierin apteekissa helmikuussa 1745 kahden raatimiehen ja kaupunginkirjurin läsnä ollessa. Spöring tutki tarkoin apteekin koko varaston ja laaditun pöytäkirjan mukaan lääkkeiden laatu oli varsin kehno. Siten valitukset apteekin heikosta toiminnasta eivät olleet aiheettomia. Stierille annettiin vuosi aikaa apteekkinsa kunnostamiseen. Hän hankki itselleen lainan, kävi ostamassa Tukholmasta uusia rohdoksia ja säilytysastioita sekä keräsi uutterasti kotimaisia rohdoskasveja ja valmisti rohtoja varastoon. Uusi tarkastus pidettiin helmikuussa 1746. Silloin apteekki oli paremmassa, mutta ei suinkaan moitteettomassa kunnossa.

Sillä välin Tingelund varmisteli omia asemiaan suorittamalla helmikuussa 1747 Collegium medicumin erivapaudella apteekkarintutkinnon Turussa professori Spöringille. Tutkintopöytäkirjassa todetaan seuraavasti: "Hänen eteensä asetettiin noin 200 yksittäistä rohdosta ja määrättiin, että hänen piti järjestellä jokainen niistä omaan ryhmäänsä ja lajiinsa sekä nimetä ne, missä hän osoitti sellaista taitavuutta, että se on muistettava kiitoksella, vaikka hän alussa oli myös hämmennyksestä ymmällään, erityisesti yhteen sekoitettuja siemeniä selvittäessään."

Apteekkarintutkinnon perusteella Collegium medicum esitti Tingelundille erioikeutta apteekin avaamiseksi Helsinkiin. Hänelle myönnettiinkin kuninkaan kirjeellä 29.8.1749 erioikeus saada haltuunsa Helsingin apteekki "hankaluuksiin joutuneen Stierin tilalle" samoilla ehdoilla kuin hänen edeltäjällään. Näin Tingelund oli vihdoin saavuttanut tavoitteensa päästä Helsingin apteekkariksi.

Taloudellinen tilanne pienessä ja sodan köyhdyttämässä kaupungissa oli paljon vaikeampi kuin Tingelund oli osannut aavistaa edeltäjäänsä arvostellessaan. Helsingissä toimi siihen aikaan kaupungin palkkaama kaupunginvälskäri ja lisäksi siellä toimi vuosina 1747—1763 Suomen kenraalikuvernementin kenttälääkäri, jonka tehtäviin kuului huolehtia kenraalikuvernöörin viraston ja kaupungissa olevan sotaväen sairaanhoidosta. Kun Uudenmaan piirilääkärin virka täytettiin vuonna 1751, määrättiin piirilääkärin asuinpaikaksi Porvoo.

Taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi Tingelund anoi vapautusta apteekkiin tuotettujen ulkomaisten lääkkeiden kulutus- ja lisenssimaksuista. Collegium medicum puolsi hänen anomustaan, mutta se evättiin kuitenkin sillä perusteella, että mainittujen helpotusten tulisi koskea maan kaikkia apteekkeja. Sen vuoksi asiasta voitaisiin päättää vasta, kun säädyt seuraavan kerran kokoontuisivat.

Tingelund anoi vuonna 1753 oikeutta perustaa haara-apteekit Hämeenlinnaan ja Porvooseen. Näistä edellinen oli ilman apteekkia ja jälkimmäisestä oltiin siirtämässä apteekkia Loviisaan. Tingelund saikin syyskuussa 1753 oikeuden perustaa haara-apteekin Hämeenlinnaan, mutta ei Porvooseen. Hämeenlinnan apteekki oli ensimmäinen sisämaan apteekki Suomessa ja sen hoitajaksi tuli apteekkarinkisälli Anders Swahn. Tingelund esitti vuonna 1755 Collegium medicumille, että Swahn saisi suorittaa proviisorintutkintonsa ja vannoa valansa Turussa, jotta hän ei olisi joutunut olemaan liian kauan poissa apteekista.

Tingelund valitti vuonna 1755 Collegium medicumille, että Hämeenlinnan piirilääkäri Johan Georg Beyersten oli vaatinut häntä tilaamaan haara-apteekkiinsa kalliita lääkkeitä ja lisäksi suorittanut yllätystarkastuksen apteekissa. Tarkastusta koskevan aiheettoman valituksen johdosta Collegium medicum antoi Tingelundille vakavan varoituksen. Taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi Tingelund pyysi Collegium medicumilta vapautusta pitää Hämeenlinnan haara-apteekissa tiettyjä lääkkeitä, joita ei paikkakunnalla kysytty eikä käytetty. Tämä vapautus hänelle myönnettiinkin lokakuussa 1755.

Sillä välin Porvoon apteekkari Lars von Mell muutti akatemian apteekkariksi Turkuun ja siirsi Porvoon apteekin erioikeuden Anders Swahnille, joka pyysi nyt itse oikeutta suorittaa apteekkarintutkintonsa Turussa. Collegium medicum vaati Swahnilta Porvoon maistraatin virallista kutsukirjettä ja asian käsittelyn nopeuttamiseksi Swahn matkusti kuitenkin Tukholmaan. Tällöin Tingelund lähetti Collegium medicumille Swahnia koskevan kantelun, koska tämä oli matkustanut Hämeenlinnasta ilman maaherran lupaa ja jättänyt tilittämättä apteekin asiat Tingelundille.

Tingelundin oikeus pitää haara-apteekkia Hämeenlinnassa oli annettu toistaiseksi, kunnes kaupunkiin perustettaisiin itsenäinen apteekki. Swahnin muuttosuunnitelmien vuoksi Tingelund ehdotti Hämeenlinnan apteekin uudeksi hoitajaksi apteekkarinkisälli Schultzia. Swahn ei lopulta saanutkaan Porvoon apteekin erioikeutta, mutta syntyneen sekaannuksen selvittyä hän sai omiin nimiinsä Hämeenlinnan apteekin erioikeuden marraskuussa 1757, suoritettuaan sitä ennen apteekkarintutkinnon Tukholmassa. Hämeenlinnan kaupungin asukkaat eivät olleet yksimielisesti Swahnin kannalla, sillä he olisivat mieluummin pitäneet apteekkarinaan Tingelundin, joka oli uhrannut paljon varojaan sen perustamiseen.

Taloudellisten vaikeuksien kasaantuessa Tingelund näyttää menettäneen kiinnostuksensa Helsingin apteekin pitämistä kohtaan. Kaupunkilaiset valittivat yhä useammin apteekin heikosta toiminnasta ja puutteellisista varastoista. Siitä oli seurauksena myös Collegium medicumin antama varoitus maaherran välityksellä. Kaikesta huolimatta Tingelund sai pitää apteekkinsa vuonna 1764 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Hän näyttää kuitenkin askarrelleen enemmän rokonistutuksen ja muun sairaanhoidon kuin apteekinpidon kanssa.

Tingelund oli naimisissa Gertrud Johanna Claijhils´in kanssa. Perheessä oli viisi lasta, joista yksi poika opiskeli farmasiaa. Tingelundin kuoltua Helsingin apteekin hoitajana toimi Sven Dahm. Tämä meni sittemmin naimisiin edeltäjänsä lesken kanssa ja sai apteekin erioikeuden omiin nimiinsä. Dahm kuoli jo vuonna 1769, jolloin apteekin osti Wilhelm Elg. Silloin apteekki oli miltei rappiotilassa, mutta tunnollisena ja taitavana apteekkarina Elg sai sen verrattain pian hyvään kuntoon.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten vuonna 1996. Tarkistettu lokakuussa 1999. Tingelundin kuolinvuosi tarkistettu toukokuussa 2007.

Kirjallisuutta:

Hornborg, E.: Jälleenrakentamisesta Viaporin perustamiseen. Helsingin kaupungin historia, II osa. 1950.

Peldán, K.: Suomen farmasian historia. Suomen Farmaseuttinen Yhdistys. 1967.

Sacklén, J. F.: Sveriges Apothekare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Ett Bihang till Sveriges Läkare-Historia. 1833.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON