Arno Forsius

Toksoplasmoosi

Kirjoittajan huomautus: Tämä kirjoitus on laadittu historiallisena katsauksena. Siinä mainitut tutkimukset ja hoitomenetelmät ovat esimerkkejä vallinneesta käytännöstä, eikä niitä saa toteuttaa omaehtoisesti ilman laillistetun ammatinharjoittajan potilaskohtaiseen harkintaan perustuvaa määräystä ja ohjetta.

Toksoplasmoosi on tauti, joka tunnetaan parhaiten niistä vaaroista, joita se aiheuttaa sikiön kehitykselle raskauden aikana. Asia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta se on noussut jälleen viime aikoina keskustelujen kohteeksi sekä Suomessa että muualla. Matkailun vilkastuminen maihin, joissa toksoplasmoosi on yleisempää kuin meillä, on myös lisännyt asian ajankohtaisuutta. Keskusteluihin on tuonut oman lisänsä se, että lemmikkieläiminä pidettävät kotikissat kuuluvat olennaisena osana taudin tartuntaketjuun.

Millainen tauti toksoplasmoosi on?

Toksoplasma (Toxoplasma gondii) on mikroskooppisen pieni, yksisoluisiin alkueläimiin kuuluva taudinaiheuttaja, joka on opittu tuntemaan vasta 1900-luvulla. Alphonse Laveran on havainnut sen vuonna 1900 Jaavan saarella erällä linnulla. Sen aiheuttaman taudin, toksoplasmoosin, totesivat ensimmäisen kerran Nicolle ja Manceaux eräällä afrikkalaisella jyrsijällä vuonna 1908. Vastasyntyneellä lapsella tauti todettiin vuonna 1923. Taudinaiheuttajan elämänkierron eri vaiheet saatiin selville niinkin myöhään kuin vuonna 1969.

Toksoplasmoosi on suoritettujen vasta-ainetutkimusten mukaan ilmeisesti varsin yleinen kaikkialla maailmassa. Vasta-aineiden esiintymistiheyden perusteella on arvioitu, että 30–60 % maailman väestöstä on sairastanut toksoplasmoosin. Sairastettu tauti antaa vastustuskyvyn uutta tartuntaa vastaan. Taudin oireet ovat tavallisesti vähäisiä ja samantapaisia kuin monissa yleisissä kuumetaudeissa. Niinpä sitä on vaikeata erottaa esim. mononukleoosista eli rauhaskuumeesta.

Toksoplasmoosi paranee tavallisesti itsekseen melko lyhyessä ajassa eikä siitä yleensä jää mitään pysyvää haittaa. Osassa tapauksia voi esiintyä pitempään yleistä sairauden tunnetta, väsymystä, kuumetta ja lihassärkyjä. Usein todetaan suurentuneita imusolmukkeita erityisesti kaulan alueella, joskus myös niskassa, kainaloissa ja nivustaipeissa. Imusolmukkeet saattavat olla suurentuneita ja aristavia useita viikkoja, joskus jopa kuukausia. Harvinaisempia oireita ovat ihottumat sekä eriasteiset tulehdukset silmissä, maksassa, lihaksissa, sydämessä, keuhkoissa, munuaisissa sekä keskushermostossa. Aikuisella ihmisellä aikaisemmin sairastettu toksoplasmoosi voi puhjeta esiin uudelleen, jos vastustuskyky vakavasti heikentyy, esim. HIV-tartunnan aiheuttaman AIDSin seurauksena.

Raskaana olevan naisen sairastuessa toksoplasmoosiin taudinaiheuttajat pääsevät tavallisesti myös istukkaan ja voivat sitä kautta siirtyä kehittyvään sikiöön. Vaikeissa tapauksissa seurauksena voi olla keskenmeno tai sikiön kuolema, kasvun hidastuminen, epämuodostumat tai näkökykyä vaurioittava verkko-suonikalvontulehdus. Suurin osa sikiökaudella toksoplasmoosin saaneista lapsista on syntyessään vähäoireisia. Heillä voi tosin esiintyä maksan suurenemista, verenvuotoja ja keltaisuutta. Hoitamattomana lähes kaikille kehittyy kuitenkin varhaislapsuudessa tai nuoruudessa aivo- ja silmäoireita, pahimmillaan henkisen kehityksen hidastumista ja sokeutta.

Toksoplasman tartuntatiet

Kissa ja muut kissaeläimet ovat toksoplasman suvullisen lisääntymisen isäntäeläimiä. Kissa saa taudinaiheuttajia itseensä niitä levittävien toisten kissojen ulosteista tai syödessään taudin tartuttamia hiiriä, muita jyrsijöitä tai lintuja. Kissan suolistossa toksoplasman taudinaiheuttajista kehittyy ookystoja, joita se erittää ulosteissaan 2–3 viikon ajan. Ookystat kypsyvät luontoon päästyään noin vuorokaudessa tartuttaviksi. Kiertokulku jatkuu, kun taudinaiheuttajat joutuvat kissan ulosteiden tahrimien ravintoaineiden tai saastuneen veden mukana uusiin jyrsijöihin ja lintuihin tai toisiin kissoihin. Ensimmäisellä kerralla tartunnan saadessaan kissa sairastuu toksoplasmoosiin, mutta kiusallista on se, että kissa voi toimia tartunnan levittäjänä toistuvasti, vaikka ei enää sairastukaan tautiin. Siistinä pidetty kissa saattaa tartuttaa itsensäkin nuollessaan peräaukkonsa ympäristöä.

Ihminen voi saada toksoplasmatartunnan kahdella tavalla, suoraan tai välillisesti. Hän voi sairastua toksoplasmoosiin suoraan saatuaan ookystoista kehittyneitä taudinaiheuttajia suolistoonsa saastuneen ravinnon mukana. Myös kärpäset ja hyttyset voivat kuljettaa näitä taudinaiheuttajia ympäristöstä ruokatarpeiden ja hedelmien pinnalle. Ihminen voi saada toksoplasmoosin myös välillisesti käyttämistään ravintoeläimistä, jotka ovat sairastuneet tautiin kissan ulosteiden saastuttamista rehuista tai vieläpä rehun joukkoon joutuneista jyrsijöistä. Eräiden tutkimusten mukaan nautakarjasta 1–2 %, sioista 24 % ja lampaista 9–10 % on ollut toksoplasman tartuttamia. Sen lisäksi myös vuohen liha ja maito voivat sisältää toksoplasmoosin taudinaiheuttajia. Taudinaiheuttajat säilyvät eläinten kudoksissa pseudokystoina vuosikausia elossa ja tartuttamiskykyisinä. Sen vuoksi ihminen voi saada toksoplasmoosin syödessään raakana tai huonosti kypsennettynä lehmän, sian, vuohen tai lampaan lihaa, jossa on taudinaiheuttajia, tai niiden lihasta kuumentamatta valmistettuja lihajalosteita.

Raskaana olevien seuranta

Nykyään on käytettävissä varsin luotettavia immunologisia vasta-ainereaktioita, joiden perusteella voidaan todeta toksoplasman tartunta sekä päätellä, onko tartunta tuore vai aikaisemmin saatu. Mitkään menetelmät eivät silti ole koskaan täysin ilman virhemahdollisuuksia. Suomessa suoritettujen vasta-ainetutkimusten mukaan raskaana olevista naisista noin 20 % on sairastanut toksoplasmoosin. Vastaavasti siis noin 80 % raskaana olevista ei ole sairastanut sitä ja juuri heillä on vaara sairastua tautiin raskauden aikana. Erään tutkimuksen mukaan Suomessa raskaana olevista saa vuosittain noin 0,25 % toksoplasmoositartunnan ja ilman hoitoa heistä noin puolella tauti siirtyy sikiöön. Siten maassamme arvioidaan noin 60–70 sikiön saavan vuosittain toksoplasmoositartunnan raskauden aikana. Ilman asianmukaista hoitoa heistä noin 10 %:lla esiintyy sairauden oireita syntyessä tai ensimmäisen ikävuoden aikana. Lisäksi kaikilla sikiökauden aikana tartunnan saaneilla on vaara saada ilman hoitoa toksoplasmoosin aiheuttamia elinvaurioita ennen 20 vuoden ikää.

Jos raskaana oleva nainen saa toksoplasmatartunnan, on kehittyvän sikiön tilaa seurattava tarkoin. Raskauden keskeyttämistä ilman todettua kehityshäiriötä ei pidetä yleensä tarpeellisena, mutta raskaana olevalle annetaan joka tapauksessa tautiin tehoava lääkehoito. Lääkkeenä käytetään ensisijaisesti spiramysiiniä, erytromysiinin kaltaista makrolidiantibioottia, tai pyrimetamiinin ja sulfadoksiinin yhdistelmää. Sikiön tilaa voidaan seurata esim. ultraäänitukimuksella ja lapsivedestä tai napalaskimosta otettavilla näytteillä. On kuitenkin otettava huomioon, että myös verinäytteiden ottamiseen sikiöstä liittyy aina keskenmenon riski. Jos merkkejä sikiön sairastumisesta ilmaantuu, on mahdollista antaa uusi lääkehoito. Lapsi on tutkittava pian syntymän jälkeen perusteellisesti, myöhemmin tartunnan olemassaolon selvittäminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Raskauden aikana aloitettua lääkehoitoa jatketaan lapsella harkinnan mukaan ensimmäisen elinvuoden aikana.

Varotoimenpiteet toksoplasman välttämiseksi

Toksoplasman hävittäminen maailmasta ei ole käytännössä mahdollista, mutta sen sikiölle aiheuttamia riskejä voidaan vähentää ehkäisemällä tartuntaa raskauden aikana. Toksoplasmoosia sairastamattomien on pyrittävä silloin pysymään erossa kissoista ja vältettävä joutumasta tekemisiin kissojen ulosteiden ja niiden saastuttamien ravintoaineiden kanssa. Tartunnalta suojautuminen on kyllä varsin hankalaa, jos kotona on kissa, jolla on mahdollisuus kuljeskella vapaasti ulkona ja saada taudinaiheuttajia sieltä itseensä. Lapsia ulkoiluttaville hankalan ongelman muodostavat lasten hiekkalaatikot, joissa tuntemattomat ja ehkä sairaat kissat pääsevät käymään tarpeillaan. Jos raskaana oleva joutuu kotona hoitamaan kissaa, on mahdollinen kissanhiekka vaihdettava kumikäsineet kädessä päivittäin ja laatikko on desinfioitava aina kiehuvalla vedellä.

Puutarhatöissä on käytettävä käsineitä ja niitä on pidettävä myös käsiteltäessä multajuureksia, jotka on pestävä huolellisesti ja syötävä mieluimmin kypsennettyinä. Raakana syötävät hedelmät on pestävä ja kuorittava. Lihaa ei saa syödä raakana tai huonosti kypsennettynä ja raakaa lihaa saa pidellä vain kumikäsineillä. Kylmäsavustamalla valmistettuja lihatuotteita ei saa syödä. Keittiön astiat ja työskentelypinnat on puhdistettava sekä kumikäsineet ja kädet on pestävä huolellisesti tartunnanvaarallisten ravintoaineiden käsittelyn jälkeen. Kärpästen hävittäminen on aiheellista. Maalaistaloissa on kissoja ja jyrsijöitä estettävä pääsemästä ruoka- ja rehuvarastoihin sekä karjasuojiin. Ulkomaille matkustamista on syytä välttää, sillä useissa maissa toksoplasmoosi on yleisempää kuin Suomessa.

Raskaana olevien seulonnan tarpeellisuus

Monessa Keski-Euroopan maassa on jo usean vuoden ajan ollut käytössä raskaana olevien toksoplasmoosiseulonta verikokeiden avulla. Asiaa on harkittu myös Suomessa ja eräitä seulontoja on tehty tutkimusmielessä. Niissä on pyritty selvittämään seulonnan tarkoituksenmukaisuutta ja kustannusvaikutuksia. Ainakin siinä tapauksessa, että toksoplasmoosi raskaana olevien keskuudessa yleistyy, on yleisen seulonnan aloittaminen meilläkin aiheellista. Yleisen käsityksen mukaan seulonnasta johtuvat kustannukset säästettäisiin lasten sairastamisesta aiheutuvien hoitokustannusten vähenemisenä. Nykyään neuvoloissa pyritään ottamaan tarvittavat kokeet aina silloin, kun raskaana olevan tai sikiön tilassa ilmenee tai epäillään muutoksia, jotka saattaisivat olla toksoplasmoosin aiheuttamia. Tämä edellyttää, että raskaana olevat ovat havainneet itsessään mahdolliseen tartuntaan viittaavia oireita.

Julkaistu aikaisemmin: Etelä-Suomen Sanomat 11.7.1993, s. 2. Tarkistettu tammikuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Cecil, R. L. (ed.): A Texbook of Medicine. Seventh Edition, Illustrated. W. B. Saunders Company. Philadelphia 1949.

Maxcy, K. F.: Rosenau Preventive Medicine and Hygiene. Seventh Edition. USA 1951

Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin–München 1950

Mäkelä, O. ym. (toim.): Lääketieteellinen mikrobiologia. 6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Jyväskylä 1993

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON