Arno Forsius

Uskomuslääkintä vai uskomushoito?

Antti Hernesniemen kirjoitus "Uskomuslääkinnästä täsmällisiin termeihin" Suomen Lääkärilehden numerossa 43/2002 oli tervetullut muistutus siitä kirjavuudesta, joka on liittynyt aiheen käsittelyyn. Olen itse tuskaillut asian kanssa kirjoituksia ja esitelmiä valmistellessa, ja havainnut asian monin tavoin hankalaksi. Joka tapauksessa olisi aiheellista määritellä käytettävien termien sisältö jokaisen esityksen alussa, sillä lukijoiden tai kuulijoiden mielissä niillä saattaa olla kovin erilaisia merkityksiä.

Virallinen lääkintä on hankala termi, sillä viranomaiset "laillistavat" vain ammatinharjoittajien pätevyysvaatimuksia ja laitoksia. Myöskään koululääketiede ei ole suositeltava termi, sillä tieteen määritelmän mukaan voi olla vain yksi mahdollisimman suureen totuuteen pyrkivä tiede. Sen vuoksi pitäisikin puhua pelkästään lääketieteestä. Mutta mitä nimeä käytettäisiin siitä hoidosta, joka on vailla lääketieteellistä perustaa?

Hernesniemen mainitsema "ei-virallinen lääkintä" on kielellisesti kankea ja edellyttäisi "virallisen lääkinnän" olemassa oloa. Anglosaksisessa kulttuurissa käytetty "alternative medicine", vaihtoehtoinen lääketiede, on vastakohta käsitteelle "orthodox medicine", oikeaoppinen lääketiede. Tähän on historiallinen perusta sikäli, että etenkin Yhdysvalloissa oli 1800-luvulla mm. homeopaattisia korkeakouluja ja laillistettuja lääkäreitä.

"Vaihtoehtolääkintä" -sanan jälkimmäinen osa viittaa suppeasti ymmärrettynä sairauksien lääkitsemiseen ja laajemmin terveyden- ja sairaanhoitoa koskevaan toimintaan. Kuitenkin "vaihtoehtolääkinnän" piirissä on paljon sellaista hoitotoimintaa, jota ei tieteellisin perustein tai parhaalla tahdollakaan voi pitää "lääkintä" -käsitteeseen sisältyvänä. "Vaihtoehtolääkintään" luettavat hoitomenetelmät eivät yleensä tarjoa todellista vaihtoehtoa oikealle lääketieteelliselle hoidolle ja siinä mielessä termi "vaihtoehtoinen hoito", jota olen itsekin käyttänyt, tuntuu harhauttavalta. Silti se saattaa olla paikallaan joissakin tapauksissa, jos esim. lääkäri on harkinnut sen soveliaaksi.

Uskomuslääkintään liittyy samoja "lääkintä" -käsitettä koskevia ongelmia kuin vaihtoehtolääkintään. Sen sijaan nykyään jo käytössä oleva termi "uskomushoito" tuntuisi käyttökelpoiselta, vaikka uskomus -sanalla onkin osaksi epämääräinen merkityssisältö. "Vaihtoehtoisille hoidoille" ja "uskomushoidoille" on joka tapauksessa ominaista, että ne ja niiden käyttö olennaisesti perustuvat hoitojen kehittäjien, antajien ja saajien uskoon menetelmien tehokkuudesta.

Asiaan liittyvien käsite-erojen ja tunnelatausten vuoksi arvelen, että yhteiseen terminologiaan pääseminen on vaikeaa tai mahdotonta. Siitä huolimatta ehdotan, että edellä mainittua aihepiiriä käsiteltäessä muusta kuin "lääketieteellisestä hoidosta" pyritään käyttämään asiayhteydestä riippuen ensisijaisesti termejä "uskomushoito" tai "vaihtoehtoinen hoito".

Katso myös kirjoitusta "Vaihtoehtoisista hoidoista".

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 2002: 46: 4747, osastossa Keskustelua.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON