Arno Forsius

 

Vainajista saatavat tartunnat ja niiden ehkäiseminen

 

Tämä esitelmä on pidetty Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n

Kuolema ja työ –seminaarissa Helsingissä 18.11.2014

Sokos Hotel Presidentissä paneelikeskustelun alustuksena.

 

Tartuntatautien vaaroista ja tartunnan ehkäisemisestä

 

Tässä esityksessä tarkastellaan tartuntoja, joita vainajien kanssa tekemisissä olevat ihmiset voivat saada näistä suoran kosketuksen seurauksena tai välillisesti. Aikaisemmin tartuntoja on ollut harvoin, mutta viime aikoina niiden uhka on lisääntynyt, ja sen vuoksi on ilmaantunut tarvetta tarkistaa eräitä vainajien käsittelyyn ja hautaamiseen liittyviä toimintatapoja. Koska aihepiiri on varsin laaja, on tässä tyydyttävä tärkeimpien kohtien esittelyyn. Tämä esitys on tarkoitettu paneelikeskustelun pohjaksi ja asiantuntijoilla on oikeus ja velvollisuus tarkastella sitä kriittisesti.

 

Vainajien on aina uskottu voivan tartuttaa tauteja eläviin ihmisiin. Mm. ruton, punataudin ja koleran aiheuttamien epidemioiden vuoksi annettiin 1700- ja 1800-luvuilla toistuvasti määräyksiä tartunnan ehkäisemiseksi.

 

Nykyään monet vakavat tartuntataudit ovat kehittyneissä maissa kadonneet hygienian parantumisen, tehokkaiden hoitojen ja rokotusten seurauksena. Toisaalta luonnonkatastrofien, sotien, suurten pakolaisvirtojen sekä taloudellisen tilan ja hyvinvoinnin taantumisen seurauksena useissa maissa terveydenhuollon taso on romahtanut aikaisempaan verrattuna. Lisäksi matkustaminen eri puolilla maailmaa ja toisenlaisista kulttuureista tulleet maahanmuuttajat ovat lisänneet tunnettujen ja myös aikaisemmin tuntemattomien tartuntatautien aiheuttamia vaaroja.

 

Samoin antibioottisten lääkkeiden harkitsematon käyttö on saanut aikaan sen, että monet taudinaiheuttajat ovat muuttuneet vastustuskykyisiksi niihin aikaisemmin tehonneita lääkkeitä kohtaan. Lisäksi on todettu uusia tarttuvia tauteja, joita vastaan kenelläkään ei ole vastustuskykyä. Näistäkin syistä mahdollisuus saada tartunta myös vainajista on yhä otettava huomioon.

 

Miksi vainajista voidaan saada tartuntoja?

 

Vainajista saatavien tartuntojen aiheuttajia ovat bakteerit, virukset ja prionit. Ne kulkeutuvat elimistöön ilman, pölyn, nestepisaroiden, veren ja eritteiden mukana, hengitysteiden, limakalvojen, haavojen ja ihorikkeiden sekä ruoansulatuskanavan kautta. Ne voivat olla lähtöisin tautia sairastavasta tai siihen kuolleesta, oireettomasta tartunnankantajasta tai ympäristöstä. Tauti puhkeaa sille ominaisen itämisajan jälkeen, joka voi vaihdella muutamasta tunnista muutamaan viikkoon.

 

Tarttuvan taudin ja sen vaarallisuuden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Taudinkuva voi olla epämääräinen ja tutkimukset sen aiheuttajan toteamiseksi voivat viedä aikaa ja olla myös tutkijoille vaaraksi. Siitä huolimatta tartuntavaara olisi voitava ehkäistä mahdollisimman pian, jo epäilyn perusteella, tehokkaan suojautumisen järjestämiseksi.

 

Tosiasiassa vainajat levittävät vähemmän tauteja kuin elävät ihmiset mm. siitä syystä, että useimmat tautien aiheuttajista menettävät tartuntakykynsä melko pian potilaan kuoleman jälkeen. Tiedot niiden tartuttamiskyvyn kestosta ovat kuitenkin epävarmoja. Eräät taudinaiheuttajat voivat kuitenkin säilyä tartuttamiskykyisinä pitkään vainajassa, hänen elinympäristössään tai luonnossa.

 

Vainajista saadut tartunnat ovat olleet harvinaisia, ja yleinen käsitys onkin, että asialla ei ole käytännössä merkitystä. Tavanomaisissa oloissa vainajista saatavan tartunnan vaara kohdistuu neljään ihmisryhmään: 1) ruumiinavauksia suorittavat ja siinä avustavat henkilöt sekä tilojen puhdistuksesta huolehtivat henkilöt, 2) vainajien pesemiseen, palsamointiin, pukemiseen, arkkuun laittoon ja kuljetuksiin osallistuvat henkilöt, 3) hautajaisiin osallistuvat henkilöt; ja 4) joskus harvoin hautausmaiden ympäristössä asuvat henkilöt. Tartuntojen vaara on tavanomaista suurempi raskaana olevilla sekä niillä ihmisillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt jonkin sairauden tai lääkityksen johdosta.

 

Suurin osa vainajien käsittelyyn osallistuvista on ammattilaisia, joille on mahdollista antaa asiaan liittyviä määräyksiä tai ohjeita. Oman ryhmänsä muodostavat omaiset, läheiset tai uskonnollisten yhteisöjen edustajat, jotka kulttuurinsa ja perinteittensä mukaan osallistuvat vainajan pukemiseen, pesemiseen, puhdistamiseen ja arkkuun laittoon. Varsinkin vainajan kulttuurin mukainen peseminen voi olla mahdotonta kodinomaisissa tai uskonnollisten yhteisöjen tiloissa, jolloin on olemassa tarve tarvittavien tilojen järjestämiseen jollakin tavalla.

 

Kuoleman olosuhteet ovat vaikeasti määriteltäviä poikkeusoloissa, kuten esim. sotien taistelu- ja tuhoalueilla, räjähdysonnettomuuksissa, vakavissa liikenneonnettomuuksissa, suurissa tulipaloissa, laajoissa kulkutautiepidemioissa, luonnonmullistuksissa, nälänhädässä jne. Silloin ei ole yleensä mahdollista selvittää, kuinka paljon uhrien joukossa on ehkä tarttuvia tauteja sairastaneita, ja sen vuoksi asiaan on varauduttava pahimman vaihtoehdon mukaan.

 

Veritartunnan mahdollisuuden vuoksi sairaaloista luovutettavilta vainajilta on poistettava kaikki letkut ja dreenit sekä peitettävä kaikki tuoreet haavapinnat siteillä. Samoin vainajilta on poistettava ihon alle asennetut sydämen tahdistimet sekä lääkepumput tuhkaamiseen liittyvän räjähdysvaaran vuoksi. Näiden tehtävien hoitaminen ei voi kuulua arkkuun laitosta tai vainajien kuljettamisesta tai hautaamisesta huolehtiville henkilöille. Jos vainaja ei ole normaalissa eli riskejä aiheuttamattomassa tilassa, vainaja olisi suljettava umpinaiseen ruumispussiin, johon on liitetty tieto pussin käyttämisen syystä ja siitä, saako pussin avata vai ei.

 

Jos on olemassa tieto tai epäily vainajalle suoritettavasta oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta, vainaja on jätettävä ”koskemattomana” siihen tilaan, jossa tämä oli kuolinhetkellä. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1990 antaman suosituksen mukaan laitos vastaa vainajista ennen pois luovuttamista. Kokemuksen mukaan laitoksissa ei olla aina tietoisia tästä velvoitteesta ja tieto työn jakautumisesta laitoksen henkilökunnan ja ulkopuolisten, kuljetuksesta huolehtivien kesken ei ole yleisesti tiedossa.

 

Vainajien säilytys ja kuljetus

 

Hautaustoimistojen henkilökunnan työ vainajien osalta on käsittänyt kuljetuksia, puhdistamista, pukemista, palsamointia ja vainajan ”ehostamista” ja arkkuun laittoa. Tartunnanvaara liittyy lähinnä vainajien kuljettamiseen ilman arkkua tai suljettua ruumispussia, puhdistamiseen, palsamoimiseen ja pukemiseen.

 

Nykykäytännössä kuljetukset voivat olla vainajan kohdalla monipolvisia: kodista tai laitoksesta tahi kodin tai sairaalan ulkopuoliselta tapahtumapaikalta laitoksen tai seurakunnan ruumishuoneeseen, sieltä oikeuslääketieteelliseen tai lääketieteelliseen ruumiinavaukseen, takaisin laitoksen tai seurakunnan ruumishuoneeseen, ja sieltä kirkkoon tai kappeliin, ja edelleen krematorioon tai vielä toisen seurakunnan hautausmaalle tai ruumishuoneeseen.

 

Eräissä laitoksissa vainajien siirrot vuodeosastoilta ruumiiden säilytystiloihin on ulkoistettu, esim. hautausalan yrittäjille. Samoin hautausalan työntekijät joutuvat kuljetusten yhteydessä hakemaan vainajia erilaisista säilytystiloista tai tuomaan vainajia niihin. Käytännön kokemusten perusteella näissä tehtävissä työn ja vastuun jakautuminen sairaalan tai muun laitoksen henkilökunnan kanssa ei ole kaikilta osiltaan määritelty riittävän selvästi. Erityisiä ongelmia liittyy vainajien säilytystilojen riittämättömyyteen ja kuntoon.

 

Varotoimet tartunnan välttämiseksi

 

Tartunta vainajista tapahtuu yleensä kosketuksen, bakteeripitoisen pölyn, aerosolin eli nestesumun, roiskeiden tai pisto- ja viiltohaavojen välityksellä, mutta myös käsissä olevien ihottumien, haavaumien ja tulehdusten kautta. Kosketustartunta tapahtuu useimmiten käsien välityksellä eritteistä tai niiden tahraamista vaatteista ja esineistä silmien sidekalvoille tai nenän ja suun limakalvoille. Samat kohdat ovat alttiina myös roiskeille. Pisto- ja viiltohaavat tapahtuvat useimmiten käsiin.

 

Tartuntariski on suurin ruumiinavausten yhteydessä, mutta se on olemassa myös palsamoinnin, ruumiin puhdistamisen, ehostamisen ja pukemisen sekä ruumispussiin tai arkkuun laittamisen yhteydessä. Omaisten tartuntariski liittyy lähinnä vainajan pesemiseen ja pukemiseen arkkuun laittamisen yhteydessä ja sen lisäksi myös vainajan koskettamiseen tai suutelemiseen avatun arkun äärellä. Vainajan katsomiseen avoimessa arkussa ilman koskettamista ei yleensä liity tartunnan riskiä.

 

Jos vainaja on suljettu pussiin esim. onnettomuuspaikalta tai asunnosta kuljettamista varten, on sujuvan käytännön kannalta tarpeen liittää pussiin lappu siitä, onko pussiin sulkeminen tapahtunut tartuntavaaran vai muun syyn vuoksi. Silloin vainajaa seuraavaksi kuljettanut hautaustoimisto tietää, voidaanko vainajaa käsitellä normaalisti ilman pussia ja esim. näyttää tarvittaessa omaisille. Joskus vainajan pussiin sulkeminen voidaan joutua tekemään useamman kerran, ja pussittamisen syy on merkittävä joka kerta pussiin liitettävän lappuun.

 

Tartuntariski on suurin eräisiin vakaviin tartuntatauteihin kuolleiden kohdalla, mutta se on aina otettava huomioon myös tuntemattomaan, nopeasti kuolemaan johtaneeseen äkilliseen kuumetautiin sairastuneiden kohdalla. Lisäksi riski on aina olemassa laitoksen tai asunnon ulkopuolelta löydettyjen vainajien kohdalla, joista ei ole olemassa mitään esitietoja. Erityistä varovaisuutta on noudatettava eritteiden ja veren tahraamien vainajien kohdalla.

 

Jos vainajia käsitellään ilman arkkua, on aina suositeltavaa käyttää erillistä työvaatetusta ja -jalkineita, sekä sen lisäksi, tartuntavaaran asteen mukaisesti soveltaen, suojavaatetusta, suojakäsineitä, kasvosuojusta, suojalaseja ja suojajalkineita. Tehtävän toimittamisen jälkeen kädet on pestävä huolellisesti, ja ulkotiloissa työskentelyä varten on pidettävä mukana käsien puhdistamista varten desinfioivaa liuosta. Ennen käsien puhdistusta ei saa syödä eikä tupakoida tai nuuskata. Työstä poistuessa on pukeuduttava siviilivaatteisiin ja -jalkineisiin.

 

Varotoimien soveltaminen

 

Varotoimet on sovellettava tartuntavaaran asteen mukaan. Tässä esityksessä mainitut ohjeet on muokattu soveltaen Hongkongissa käytettäviä ohjeita "Precautions for Handling and Disposal of Dead Bodies". Sen lisäksi on otettu huomioon Irlannissa ja Ruotsissa annettuja suosituksia.  

 

Vainajien kohdalla noudatettavat varotoimet voidaan jaotella käytännön kannalta todettujen tai epäiltyjen tautien perusteella kolmeen riskiluokkaan. Riskiluokan määrittäminen on lääketieteen asiantuntijan tehtävä.

 

Varotoimia koskevat ohjeet on pidettävä näkyvissä kaikissa paikoissa, joissa vainajia käsitellään tai säilytetään.

 

Seuraavassa on lueteltu riskiluokat ja niissä tarpeelliset  varotoimet. Tautien sijoitus riskiluokkiin noudattaa Hongkongin ja Irlannin lääkintäviranomaisten laatimia ohjeita. Ohjeissa mainittuja tauteja selostetaan lyhyesti kirjoituksen lopussa olevassa luettelossa.

 

Luokka 1. Pienen riskin sairaudet

 

Tähän luokkaan kuuluvat ne sairaudet, joita ei ole merkitty luokkiin 2 tai 3 kuuluviksi.

 

Tämän luokan suojaustoimia on aiheellista soveltaa myös niiden vainajien kohdalla, joilla ei tiedetä olevan tarttuvaa sairautta.

 

Luokan 1 suojaustoimet:

 

Ei erityisiä varotoimia. Vainajan pussittamista ei vaadita, mutta se on suositeltavaa, jos ympäristöstä ilman arkkua kuljetettava vainaja on likaantunut tai veren ja eritteiden tahrima. Palsamointi sallittu varotoimia noudattaen; ruumiin kunnostaminen (puhdistaminen, siistiminen ja pukeminen) sallittu; vainajan näyttö ruumishuoneella ja siunaustilaisuudessa sallittu; vainajan koskettaminen ei ole suositeltavaa. Suojaustoimet: työpuku ja työjalkineet, palsamoinnin ja kunnostamisen aikana suojakäsineet, suojaesiliina, suojalasit. Vaihtoehtoisesti arkkuhautaus tai tuhkaus.

 

Vainaja on merkittävä riskiluokan 1 osoittavalla vaaleansinisellä kortilla, jossa on ilmoitettu vainajan nimi ja mahdollisten suojaustoimien tarve.

 

Luokka 2. Keskisuuren riskin sairaudet

 

Tähän luokkaan kuuluvat ne sairaudet, jotka on merkitty luokkaan 2 kuuluviksi:

 

1) tartunnanvaarallinen tuberkuloosi (keuhko- ja imusolmuketuberkuloosi)

2) HIV ja AIDS (immuunikato)

3) Hepatitis C ja hepatitis B (maksatulehdukset C ja B)

4) Creutzfeld-Jacobin sairaus, prionitauti (ilman ruumiinavausta)

5) SARS (vaikea äkillinen hengitystietulehduksen oireyhtymä), myös MERS (Keski-Idän hengitystietulehduksen oireyhtymä)

6) A (H7N9) –tyypin (lintu)influenssa ja A (H1N1) –tyypin (sika)influenssa

7) Muut tähän ryhmään lääkärin tai muun viranomaisen mukaan sijoitettavat sairaudet

 

Luokan 2 varotoimet:

 

Vainaja on suljettava muovipussiin ilman arkkua kuljetettaessa. Palsamointi ei sallittu; kunnostaminen ruumishuoneella sallittu; näyttö ruumishuoneella ja siunaustilaisuudessa sallittu; vainajan koskettaminen kielletty. Varotoimet: suojatakki, suojajalkineet, suojakäsineet, suojalasit, hengityssuojain. Tuhkaaminen suositeltavaa mutta ei pakollista.

 

Vainaja on merkittävä riskiluokan 2 osoittavalla keltaisella kortilla, jossa on ilmoitettu vainajan nimi ja noudatettavat varotoimet.

 

Luokka 3. Suuren riskin sairaudet

 

Tähän luokkaan kuuluvat ne sairaudet, jotka on merkitty luokkaan 3 kuuluviksi, esim. seuraavat:

 

1) Anthrax (pernarutto)

2) Rutto (paiserutto)

3) Meningokokki -aivokalvontulehdus (tarttuva bakteeriaivokalvontulehdus)

4) Rabies (raivotauti eli vesikauhu)

5) Viruksen aiheuttamat verenvuotokuumeet (esim. Ebola-virus)

6) Creutzfeld-Jacobin sairaus, prionitauti (ruumiinavaus tehtynä)

7) Muut tähän ryhmään lääkärin tai muun viranomaisen mukaan sijoitettavat sairaudet

 

Luokan 3 varotoimet:

 

Vainaja on suljettava tiiviiseen muovipussiin, jota ei saa avata. Näyttö ruumishuoneella ja siunaustilaisuudessa ei sallittu; palsamointi ei sallittu; kunnostaminen ei sallittu. Varotoimet: suojahaalari, suojakäsineet, suojapäähine, suojanaamari tai suojalasit ja hengityssuojain, suojajalkineet. Tuhkaaminen aina mikäli mahdollista.

Vainaja on merkittävä riskiluokan 3 osoittavalla punaisella kortilla, jossa on ilmoitettu vainajan nimi ja noudatettavat varotoimet.

 

Ehdotus vainajien tartuntariskin merkitsemiseksi

 

Jotta kaikki vainajien parissa työskentelevät voisivat olla tietoisia asiaan kulloinkin liittyvästä riskin asteesta,on kaikki vainajat aina merkittävä riskiluokan osoittavalla kortilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kortin väri on sininen Luokassa 1, Pienen riskin sairaudet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kortin väri on keltainen Luokassa 2, Keskisuuren riskin sairaudet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kortin väri on punainen Luokassa 3, Suuren riskin sairaudet

 

Kortissa tulee näkyä vainajan nimi, riskiluokan numero, riskiluokan tunnusväri sekä riskiluokassa noudatettavat varotoimet.

 

 

Toimenpiteet tartuntavaaran vähentämiseksi

 

Edellä esitetystä voidaan päätellä, että Suomessa on tarpeen luoda järjestelmä ja säännöstö vainajista aiheutuvien tartuntojen ehkäisemiseksi. Sen toteuttaminen vaikuttaa kuitenkin ongelmalliselta. Vainajien käsittelyyn osallistuu suuri joukko erilaisia organisaatioita ja toimijoita. Niitä ovat mm. sairaalat, vanhusten hoitolaitokset, oikeuslääketieteen viranomaiset, poliisi, seurakunnat, omaiset, läheiset, uskonnollisten yhteisöjen edustajat, vainajien kuljetuksiin osallistuvat, hautaustoimistot, krematoriot ja haudankaivajat. Ajankohta on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että juuri nyt on valmisteilla tartuntatauteja koskevan lainsäädännön uudistaminen.

 

Paikkoja, joissa vainajia käsitellään, ovat oikeuslääketieteen asemat, patologian osastot, sairaaloiden hoito-osastot, sairaaloiden ruumishuoneet, sairaaloiden ruumiinavaustilat, vainajien puhdistus- ja pesutilat, ruumiinkuljetusajoneuvot, seurakuntien ja krematorioiden ruumiinsäilytystilat, krematoriot, hautausmaat, kirkot ja hautauskappelit. Lisäksi tulevat kuolinpaikat ja erilaiset onnettomuuksien tapahtumapaikat laitosten ulkopuolella.

 

Asioiden järjestämistä vaikeuttaa se, että vainajien kanssa toimijat jakautuvat moniin eri järjestelmiin: valtion ja kuntien tai kuntayhtymien toimijat useilla hallinnon aloilla, seurakuntien toimijat sekä yksityiset yrittäjät ja niiden työntekijät. Toimintojen ulkoistaminen yksityisille yrittäjille tai työntekijöille mutkistaa kysymyksiä mm. ammattipätevyyden ja koulutuksen valvonnan osalta.

 

Käytettävän järjestelmän olisi oltava kaikilta osiltaan mahdollisimman yksinkertainen ja niiden vaatimusten olisi kohdistuttava tehtävien laadun ja koulutustason mukaisesti. Esim. vainajien tartunnanvaarallisuuden määrittelyn tulee selvästi kuulua terveydenhuollon asiantuntijoille ja päätös on saatettava kaikkien toimintaketjussa työskentelevien tietoon.

 

 

Luettelo eräistä taudeista ja tautiryhmistä, jotka voivat tarttua vainajista:

 

Bakteeritaudit:

 

Tuberkuloosi on tunnettu satojen vuosien ajan ruumiinavaajien ja avausavustajien ammattitautina. Sen tavallisin muoto on keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti, joka tarttuu yleensä yskiessä leviävien bakteerien välityksellä, mutta ruumiinavaustiloissa saadut tartunnat osoittavat, että tuberkuloosi voi levitä myös kudosten bakteeripitoisten nesteiden ja eritteiden mukana. Eräät tuberkuloosibakteerin lajit ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi monia niihin aikaisemmin tehonneita kemoterapeuttisia ja antibioottisia lääkkeitä kohtaan.

 

Toinen historiallinen sairaus oli lapsivuodekuume, puerperaalisepsis, jonka aiheuttaja on useimmiten ns. A-streptokokki. Tautia esiintyi aikaisemmin sellaisilla synnyttäjien osastoilla, joissa lääkärit kävivät tutkimassa tautiin kuolleita vainajia ruumishuoneella. Nykyään lapsivuodekuume on harvinainen sairaus.

 

A-streptokokki tunnetaan myös mm. tulirokon, ihoruusun ja joidenkin märkäisten ihotulehdusten aiheuttajana. Se voi tarttua eritteiden ja kosketuksen kautta, mutta välillisesti myös esineiden ja vaatteiden välityksellä.

 

Difteria eli kurkkumätä leviää nielun ja suun eritteiden mukana, mutta toisinaan myös ihohaavoissa elävien bakteerien mukana.

 

Paiseruttoa esiintyy nykyään eri maanosien useilla alueilla monilla jyrsijöillä, joista se voi levitä kirppujen välityksellä ihmisiin. Hoitamattomana tauti on hengenvaarallinen.

 

Pernarutto , joka on yleensä eläinten sairaus, voi tarttua niiden paiseista ja eritteistä myös ihmisiin. Pernaruton itiöt sietävät hyvin kuivumista ja säilyvät tartuntakykyisinä esim. maaperässä jopa 15 vuotta.

 

Tetanusbasilli eli jäykkäkouristusbasilli aiheuttaa jäykkäkouristuksen haavojen yhteydessä elimistöön joutuessaan. Tetanusbasillia esiintyy yleisesti eläinten lannalla lannoitetussa maassa.

 

Meningokokki –bakteeri voi aiheuttaa kuolemaan johtavan hengenvaarallisen aivokalvontulehduksen lyhyessä ajassa, jo ennen kuin taudin syy ehditään saada selville. Se voi tarttua eritteiden, kosketuksen ja välillisesti myös esineiden ja vaatteiden välityksellä. Myös terveet ihmiset voivat toimia tartunnankantajina.

Bakteerit kuolevat kuivuessaan nopeasti.

 

Kolera voi tarttua vainajista ulosteiden sekä niiden likaamien vaatteiden ja esineiden kautta. Koleraa on yhä muutamilla seuduilla maailmassa.

 

Salmonella –taudit (ns. lavantaudit) tarttuvat yleensä ravinnon tai talousveden välityksellä, mutta tartunta on mahdollinen myös ulosteiden ja niiden likaamien käsien välityksellä.

 

Ns. sairaalabakteerit ovat bakteereja, joilla on poikkeava vastustuskyky useita bakteerilääkkeitä kohtaan. Niitä kutsutaan sairaalabakteereiksi sen vuoksi, että niitä todetaan useimmiten pitkäaikaisesti sairaalahoidossa olleilla, monilla antibiooteilla hoidetuilla potilailla. Nykyään niitä todetaan yhä useammin myös sairaaloiden ulkopuolella hoidetuilla potilailla. Sairaalabakteerit ovat useimmiten stafylokokkeja, enterokokkeja,, koli-, klebsiella- ja proteusbakteereja, sekä useiden enterobakteerien ryhmään kuuluvia bakteereja.

 

Virustaudit:

 

Virustaudeista useat voivat tarttua eritteiden tai niiden saastuttamien esineiden välityksellä. Isorokko voi tarttua vainajista, mutta tätä tautia ei ole todettu nykyään missään. Veritietä leviäviä virustauteja ovat esim. HIV (AIDS), B-hepatiitti ja C-hepatiitti. Ne voivat tarttua vain veren kosketuksen tai veren tahraamien esineiden aiheuttaman piston tai haavan seurauksena. Tartuntavaara saattaa säilyä pari-kolme viikkoa kuoleman jälkeen.

 

Virusten aiheuttamista verenvuotokuumeista monet ovat hengenvaarallisia, erityisesti Ebola-viruksen aiheuttama tauti. Virusinfluenssoista voivat tarttua eritteiden välityksellä mm. ns. lintu- ja sikainfluenssat. Muista hengitystietulehduksia aiheuttavista viruksista vaarallisia ovat esim. coronavirukset, joiden aiheuttamia tauteja ovat SARS (severe acute respiratory syndrome) ja MERS (Middle East respiratory syndrome). Niihin tehoavia lääkkeitä ei tunneta. Ebola-viruksesta väitetään, että se voisi levitä vain suoran kosketuksen kautta, mutta kuvat täydessä suojavarustuksessa työskentelevistä viruksen torjujista viittaavat kyllä vahvasti myös välillisen tartunnan mahdollisuuteen. Useimmat mainituista virustaudeista ovat myös eläinten sairauksia ja eläimet toimivat niiden levittäjinä ihmisten keskuuteen.

 

Prionitaudit:

 

Prionitaudit tarttuvat verikosketuksen sekä syödyn ravinnon välityksellä. Eräs tällainen sairaus oli Bovine Spongiform Encephalopathy (BSE eli ns. ”hullun lehmän tauti”), jota esiintyi 1900-luvun lopulla nautojen lisäksi joillakin harvoilla ihmisillä ravinnon levittämänä. Ihmisellä edelleen tavattava prionitauti on Creutzfeld-Jacobin tauti, joka on levinnyt myös aivolisäkkeistä uutettujen kasvuhormonivalmisteiden mukana. 

 

Lähteitä:

 

Huovinen, P. ym. (toim.); Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja I. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003.

 

Lounamo, K., Tuuminen. T., Kotilainen, H.: Infektioiden tarttuvuustekijät. Duodecim 2014 (130. vsk), 8, 793–799.

 

Molander, Gustaf: Matka mullan alle – kuolematyöntekijöiden arki. Työterveyslaitos, Helsinki. Keuruu 2009. 

 

Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage. Urban & Schwarzenberg, Berlin – München 1950

 

Guidelines for the Management of Deceased Individuals Harbouring Infectious Diseases. The responsible editor Dr Elizabeth Keane. Irlanti. Internet 2014:

 

Precautions for Handling and Disposal of Dead Bodies . Hongkong. Internet 2014:

 

Vainajan käsitteleminen – tartuntanäkökohtia hautausurakoitsijoille ym. Käsitelty Ruotsin työsuojeluhallituksessa 1.3.1992 epävirallisen työryhmän kokouksessa. Valokopio laaditusta kirjelmästä, suomennos.

 

Eräiden keskussairaaloiden ohjeet vainajien käsittelystä.

 

Kirjallisia ja suullisia tietoja ovat antaneet: Virkki, Maria; Forsius, Kyllikki

 

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON