Arno Forsius

Väitöskirjastani ja tohtorinväitöksestäni

Aloin kirjoittaa vuonna 1977 Hallinto ja Terveys -lehteen tarinoita Hollolan ja Lahden sosiaali- ja terveydenhuollon historiasta. Alun perin virikkeenä oli katovuotta 1867 seurannut Hollolan kuolovuosi 1868, jolloin seurakunnassa kuoli n. 1000 henkeä 7000:sta, useimmat kulkutauteihin, erityisesti pilkkukuumeeseen.

Ystävät alkoivat kehotella minua laatimaan aiheesta väitöskirjan. Lääketieteessä oli väitelty historiallisesta aiheesta vain kaksi kertaa aikaisemmin, Elias Lönnrot (1802–1884) vuonna 1832, aiheena ”Om finnarnes magiska medicin”, 150 vuotta aikaisemmin, samassa salissa kuin minä myöhemmin. Lönnrotilla ja minulla on myös yhteiset esivanhemmat 1700-luvulla, Pohjan pitäjän Antskogin ruukissa työssä ollut pellavankutoja Mårten Tolpo (1714–1752) ja hänen puolisonsa Margareta Cairenius (1714–1802). Toinen historiallisesta aiheesta väitellyt oli Atso Unto Alarik Sarvilinna (s. 1895, ent. Hornborg) vuonna 1938, aiheenaan ”Mielisairaanhoidon kehityksestä Suomessa vuoteen 1919”.

Väitöskirjani otsikoksi kiteytyi ”Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865”, sillä mainittuna vuonna annettu asetus siirsi maalaisseurakunnissa maallisen hallinnon seurakunnilta kunnallisten viranomaisten vastuulle. Väitöskirjani muotoutui luonteeltaan kansanterveyden kehitystä käsitteleväksi paikallishistoriaksi, ja sen vuoksi otin vuoden 1977 lopputaitteessa yhteyden kansanterveystieteen professoriin Ilari Rantasaloon (1916–1999). Lähetin hänelle tekstiäni luettavaksi ja soitin hänelle tammikuun puolivälissä 1978. Hän piti historiallista aihetta liian epätieteellisenä ”lääketieteen ja kirurgian insinöörin” arvon saamista varten, kuten hän asian ilmaisi. Hän lupasi kuitenkin keskustella asiasta Harald Teirin (1914–1992), eläkkeellä olevaan patologian professorin kanssa, joka toimi silloin Helsingin yliopiston lääketieteen historian museon esimiehenä, ja pyysi minua kääntymään jonkin ajan kuluttua tämän puoleen.

Teir olikin hyvin innostunut asiasta ja keskusteli siitä psykiatrian professorin Kalle Achtén (s. 1928) kanssa, joka oli lääketieteellisen tiedekunnan dekaani vuosina 1978–1981. Achté, joka sattui olemaan kurssitoverini, pohti kahta vastaväittäjää, toista historian ja toista lääketieteen alalta, mutta Teirin mielestä yksi vastaväittäjä riittäisi. Achté ja Teir sopivat työnjaosta siten, että Achté toimisi väitöksessä kustoksena ja Teir vastaväittäjänä. Väitöskirjan tarkastajiksi lupautuivat historian professori Yrjö Blomstedt (1926–1994) ja eläkkeellä oleva keuhkosairauksien dosentti Louis Perret (1912–2008), ansioitunut lääketieteen historian harrastaja.

Teir piti tärkeänä, että saisin väitöskirjani valmiiksi niin pian, että voisin sen jälkeen saada Helsingin yliopistossa myönnettävän perinteisen lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon, sillä sen muuttaminen lääketieteen tohtorin arvoksi 1980-luvulla oli jo silloin vireillä. Työ kesti 4,5 vuotta ja 525-sivuinen kirja saatiin painetuksi elokuussa 1982. Kirja liitettiin Lahden historiaa esittävään teossarjaan ja Lahden kaupunki maksoi kirjan painatuksen, lukuun ottamatta väitöskirjatyöhön tarvittavaa painoksen osaa.

Väitöstilaisuuden ajankohdaksi tuli lauantai 4.9.1982 klo 10. Silloin kustos Achté oli lääketieteen historian museon esimiehenä Teirin jälkeen. Väitöstilaisuus alkoi väittelijän lectio praecursorialla, johdantoluennolla, ja jatkui vanhan akateemisen kaavan mukaan. Väitöskirjaa tarkastellessaan vastaväittäjä Teir kiinnitti huomiota mm. siihen, että kirjassa oli runsaasti kuvia, jotka eivät liittyneet Hollollaan tai Lahteen. Hän kysyi väittelijältä syytä siihen. Vastasin kysymykseen, että kuvien tarkoituksena oli antaa lisätietoa kuvattavasta aikakaudesta. Silloin vastaväittäjä kohotti näkyviin väitöstilaisuutta varten välilehdillä varustetun 1000-sivuisen kappaleensa, ja sanoi, että näin painavassa kirjassa ei kyllä tarvita mitään lisäyksiä. Vastasin siihen: ”Herra vastaväittäjä, kuvat ovatkin siinä keventävänä lisäyksenä.”

Väestönkasvua koskevassa kohdassa vastaväittäjä tiedusteli syitä Pohjanmaan rannikkoseutujen suureen lapsilukuun 1700-luvun loppupuolella. Vastasin, että samaa asiaa tiedusteli kuuluisa englantilainen väestötieteilijä Thomas Robert Malthus (1766–1834), kun hän kävi tutkimassa asiaa Pohjamaalla 1700-luvun lopulla. Silloin asukkaat sanoivat, että se johtuu siitä, kun he syövät niin paljon kalaa. Silloin vastaväittäjä Teir totesi: ”Niin, minäkin olen kotoisin Pohjanmaalta, meillä syödään kotona paljon kalaa ja meillä on viisi lasta. Kyllä se varmaan pitää paikkansa.”

Tilaisuuden lopussa kiitin vastaväittäjää väitöskirjani ansiokkaasta ja asiantuntevasta arvostelusta ja väitöskirjani hyväksymistä puoltavasta lausunnosta. Sen jälkeen kehotin akateemisen tavan mukaan niitä läsnäolijoita, joilla oli jotakin muistuttamista väitöskirjaani vastaan, pyytämään puheenvuoron Herra Kustokselta. Tuskin olin ehtinyt päättää lauseeni, kun kustos Achté totesi: ”Puheenvuoroja ei ole pyydetty. Tilaisuus on päättynyt”, ja kopautti nuijalla pöytään. Syynä kiireeseen oli se, että kustos oli ilmoittautunut innokkaana pitkänmatkan juoksujen harrastajana Espoon puolimaratonille, joka juostiin samana lauantai-iltapäivänä. Sen vuoksi ylimääräisten keskustelujen mahdollisuus oli ehdottomasti estettävä.

Karonkka pidettiin Ravintola Motissa klo 18. Koska osanottajina oli myös naisia, kuului frakkiin pukeutuneilla miehillä olla valkoiset liivit. Kuitenkin sekä kustoksella että vastaväittäjällä oli tilaisuuteen tullessaan mustat liivit. Achté kertoi minulle, että Espoon juoksusta kotiin tultuaan hän ei ollut löytänyt mistään valkoisia frakkiliivejä. Silloin hän soitti Teirille, selitti tilanteen ja sopi tämän kanssa, että he tulevat molemmat tilaisuuteen mustissa liiveissä. Eikä se haitannut mitenkään karonkan kulkua.

Jätin 8.9.1982 Helsingin yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle anomuksen, että minulle myönnettäisiin 4.9.1982 tapahtuneen väitöskirjan julkisen tarkastuksen jälkeen lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvo. Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi minulle 2.11.1982 anomuksesta lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon ilman juhlallista promootiota.

Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 2011. Esitetty 3.12.2011 Suomen Lääketieteen Historian Seuran 60-vuotisjuhlassa Svenska Klubbenilla.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Akateeminen väitöskirja. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982. (525 sivua.)

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993. (606 sivua.)

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ TAI IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON