Arno Forsius

Aarne Valle (1902–1983) – humanisti sotilaslääkärinä

Aarne Vallen elämään liittyivät erottamattomasti sotilaan ja lääkärin urat. Niistä edellinen määräsi hänen elämäntyönsä ulkoiset puitteet ja jälkimmäinen sen sisällön. Aarne Valle oli ajattelultaan humanisti ja elämän suojelija. Näitä periaatteita hän saattoi toteuttaa myös puolustusvoimien työssä sotilaiden terveyden vaalijana sekä sodan olosuhteissa siviiliväestön lääkintähuollon johtajana. Sen lisäksi huomattava osa hänen työpanoksestaan kohdistui rauhan aikana koko yhteiskunnan terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon.

Tämän pienoisbiografian kirjoittaja on saanut seurata Aarne Vallen viitoittamia jälkiä mm. Kyminlaakson Lääkäriseuran luottamustehtävissä ja Lahden kaupungin terveydenhoitolautakunnan puheenjohtajana.

Koti ja koulunkäynti

Aarne Olavi Valle syntyi Viipurissa 17.12.1902 ja kuoli Lahdessa 31.12.1983. Hänen vanhempansa olivat rehtori Georg Wilhelm Walle ja piirustuksen opettaja Anna Elisabet Kihlgren. Aarne Valle oli nuorin perheen seitsemästä lapsesta, joista kaksi kuoli pienenä. Isä kuoli vuonna 1909, jolloin nuorin lapsista oli 7-vuotias ja vanhinta lukuun ottamatta kaikki muut alaikäisiä. Äidin muutettua lastensa kanssa Helsinkiin Aarne Valle jatkoi koulunkäyntiä Suomalaisen Normaalilyseon II lk:lla vuonna 1913.

Aarne Valle oli päättänyt 15-vuotiaana lähteä helmikuun alussa 1918, kansalaissodan alettua, punaisten hallitsemasta Helsingistä rintamalle valkoisten puolelle. Hän kertoi kotona matkustavansa sukulaisten luo Kuopioon, mutta jäikin Lahdessa junasta ja jatkoi sieltä kävellen Sysmään. Hän osallistui Sysmässä sotatoimiin vapaaehtoisena kiväärimiehenä helmikuun ajan. Sieltä hän kulki valkoisten joukkojen mukana Heinolaan, jossa hän joutui helmikuun lopussa 1918 punaisten vangiksi.

Valle päätyi punaisten joukkojen mukana Helsinkiin, jossa hän pääsi eroon niistä. Hän osallistui maaliskuun puolivälistä Helsingin salaisen valkokaartin toimintaan, mm. kuljettaen aseita ja tiedonantoja. Toukokuussa hän oli mukana Helsingin valtauksessa ja 16.5. voitonparaatissa Suurtorilla. Kesäkuun alusta 1918 Valle kuului Helsingin Jääkärirykmentin 1. pataljoonaan. Suojeluskunnan perustamisen jälkeen hän osallistui syksystä 1918 alkaen Helsingin Suojeluskunnan Sinisen rykmentin 1. pataljoonan konekiväärikomppanian toimintaan, ensin konekiväärimiehenä, sitten korpraalina ja viimeksi alikersanttina, kunnes meni asevelvolliseksi vuonna 1927.

Opiskelu lääkäriksi

Aarne Valle kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923. Hän päätti seurata vuonna 1921 lääkäriksi valmistuneen vanhimman veljensä Taneli (Daniel) Wallen (s. 1888) esimerkkiä, aloitti opinnot Helsingin yliopistossa Savolaisen osakunnan jäsenenä, suoritti medikofiilitutkinnon vuonna 1924 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1927. Tässä vaiheessa hän suoritti asevelvollisuutensa Rannikkolaivastossa vuosina 1927–1928. Sen aikana hän suoritti Reserviupseerikoulun vuosina 1927–1928, reservin lääkintäupseerikurssin vuonna 1928 ja Huoltokoulun vuonna 1928. Hänet ylennettiin vuonna 1928 reservin lääkintäluutnantiksi.

Valle jatkoi asevelvollisuuden jälkeen opintojaan ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1933. Opiskelunsa aikana hän oli amanuenssina naistentautien ja synnytysosastolla, sisätautien poliklinikalla ja Lapinlahden sairaalassa. Lisäksi hän hoiti silloisen tavan mukaan erilaisia lääkärin viransijaisuuksia, toimien mm. Rannikkolaivaston vt. lääkärinä 35 kk vuosina 1929–1933, Pyhäselän ja Kiihtelysvaaran kunnanlääkärin sijaisena 1 kk:n vuonna 1930, Lappajärven kunnanlääkärin sijaisena 1 kk:n vuonna 1931 ja Marian sairaalan silmäpoliklinikan apulaislääkärinä 3,5 kk vuosina 1931–1932. Valle oli myös Helsingin Suojeluskunnan lääkintäkomppaniassa suojeluskuntalääkärinä vuosina 1928–1933, josta ajasta hän oli 9 kk komppanian päällikkönä vuonna 1930.

Ylioppilaspoliitikko ja Akateemisen Karjala-Seuran jäsen

Opiskeluvuosinaan Aarne Valle osallistui erittäin aktiivisesti ylioppilaiden järjestötoimintaan. Hän oli Ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vuosina 1926–1927, puheenjohtaja vuosina 1929–1930 ja 1932–1933 sekä varapuheenjohtaja vuosina 1931–1932. Vallesta tuli myös Akateeminen lausuntamestari vuonna 1925.

Yliopistoaikana suomensukuisten kansojen heimoaate kohosi Vallen suureksi ihanteeksi ja säilyi sellaisena läpi hänen elämänsä. Hän oli Ylioppilaskunnan edustajana Suomen, Viron, Liettuan ja Latvian yhteisessä ylioppilaskongressissa Helsingissä vuonna 1925 ja Kaunasissa vuonna 1926, Suomen – Viron ylioppilaspäivillä Tartossa vuonna 1927, puheenjohtajana Helsingin ylioppilaspäivillä vuonna 1933 ja edustajana vielä Tukholman ylioppilaskunnan Suomi-juhlassa vuonna 1940.

Valle oli Budapestin unkarilais-suomalaisen seuran kirjeenvaihtajajäsen vuodesta 1938 ja Eesti Arstide Selts'in (Viron lääkäriseuran) kirjeenvaihtajajäsen vuodesta 1940. Hän oli myös innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja sen johdosta hän alkoi 1930-luvun aikana kirjoittaa sukunimensä yksinkertaisella V-kirjaimella. Samoin teki myös hänen veljensä Otto Valle.

Aarne Valle liittyi Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) jäseneksi (nro 165) vuonna 1923 heti ylioppilaaksi tultuaan. Myös hänen veljensä Daniel (Taneli) Fredrik Walle, Georg Wilhelm Walle ja Otto Ferdinand Valle liittyivät seuran jäseniksi. Aarne Valle oli veljeksistä aktiivisin. Hän oli AKS:n pakolaisosaston johtajana vuosina 1924–1925, vuonna 1923 perustetun Suomen Heimo -lehden vastaavana toimittajana (toimitussihteerinä) vuosina 1925–1926 ja seuran edustajana Virossa hankkimassa Viron – Inkerin kouluja suomalaisiksi vuosina 1925 ja 1927. Valle oli AKS:n johtokunnan varajäsen vuonna 1925 ja jäsen vuonna 1926, hallituksen jäsen vuonna 1927 ja puheenjohtaja vuosina 1931–1932. Lisäksi hän oli Inkerin liiton hallituksen jäsen vuosina 1926–1927, johtokunnan jäsen vuodesta 1932 alkaen sekä varapuheenjohtaja vuodesta 1939 alkaen.

Avioliitto ja perhe

Aarne Valle solmi avioliiton vuonna 1934 hammaslääketieteen lisensiaatti Elvi Ingrid Jensenin (1908–1980) kanssa, jonka vanhemmat olivat maanviljelijä Rasmus Jensen ja Maria Christoffersen. Avioparille syntyi kolme lasta, Leena Inkeri vuonna 1935, Matti Kalevi vuonna 1939 ja Juha Pekka vuonna 1948. Itä-Karjalasta vuoden 1942 lopulla adoptoitu poika Mikko Aunus Juhani (s. 23.2.1942) jouduttiin luovuttamaan takaisin Neuvostoliittoon vuonna 1944 rauhanteon jälkeen. Ottovanhempia oli tiettävästi uhattu ankarilla rangaistuksilla, elleivät he suostu luovutukseen. Lisäksi oli kertoman mukaan vihjattu, että ottovanhempien omien lasten turvallisuus saattaisi myös vaarantua.

Sotilaslääkäri

Lääkäriksi valmistuttuaan Aarne Valle toimi, lääkintäkapteeniluutnantiksi ylennettynä, Rannikkolaivaston lääkärinä joulukuusta 1933 kesäkuuhun 1941 saakka. Virkansa ohella tai virkavapauksien aikana hän hoiti lukuisia lyhytaikaisia viransijaisuuksia eri sairaaloissa. Hän oli Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa kirurgian osaston apulaislääkärinä 1 kk:n vuonna 1933 ja naistentautien osastolla apulaislääkärinä 5 kk vuonna 1934, Helsingin yleisen sairaalan sisätautien poliklinikalla vt. vapaaehtoisena apulaislääkärinä ja vt. apulaislääkärinä yhteensä 24 kk vuosina 1935–1937, II sisätautien osastossa vt. vapaaehtoisena apulaislääkärinä yhteensä 6 kk vuosina 1935 ja 1937, sisätautien poliklinikalla vt. apulaislääkärinä yhteensä 9 kk vuosina 1937–1938, neuro-patologisen osaston apulaislääkärinä vuonna 1940 ja sisätautien poliklinikan vt. apulaisylilääkärinä 1 kk:n vuonna 1941. Valle sai sisätautien erikoislääkärin oikeudet vuonna 1937. Hän teki vuonna 1938 Puolustusvoimien lähettämänä opintomatkan Saksaan, Unkariin ja Puolaan ja julkaisi samana vuonna Sotilaslääketieteellisessä Aikakauslehdessä huomioitaan näiden maiden armeijoista.

Lääkäriksi valmistuttuaan Valle osallistui myös ammatillisten yhdistysten toimintaan. Hän oli jäsenenä Suomalaisessa Lääkäriseura Duodecimissa, Suomen Lääkäriliitossa, Suomen Lääkintäupseeriliitossa (sihteerinä 1939–1945), Helsingin Sotilaslääkäriyhdistyksessä (sihteerinä 1935–1936, puheenjohtajana 1939–1941), Pohjoismaisessa sotilaslääkäriyhdistyksessä, Suomalais-unkarilais-virolaisen Lääkäriseuran Suomen osastossa (johtokunnan jäsen 1933–1940, sihteeri 1936–1940), Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksessä (vt. sihteeri 1938–1940) sekä Pohjoismaisessa sisätautilääkärien yhdistyksessä. Hän oli myös Suomen Puolustuslaitoksen keuhkotautia sairastavien avustamisyhdistyksen johtokunnan jäsen vuosina 1933–1966. Valle oli lisäksi Sotilaslääketieteellisen Aikakauslehden päätoimittaja vuosina 1939–1945. Aarne Valle, E. Pelkonen ja E. Anttinen laativat yhdessä Tuberkuloosilääkäriyhdistyksen johtokunnan kanssa alustuksen "Keinotekoisten keskenmenojen lääketieteellisistä ja sosiaalisista indikaatioista" Suomen Lääkäriliiton yleiseen kokoukseen Turussa vuonna 1939.

Talvi- ja jatkosodan aika

Aarne Valle oli edelleen Rannikkolaivaston lääkintäupseerin virassa kesäkuuhun 1941 saakka, siis myös marraskuun lopussa 1939 alkaneen ja maaliskuussa 1940 päättyneen talvisodan ajan. Todellisuudessa hän oli kuitenkin lokakuusta 1939 syksyyn 1940 komennettuna Merivoimien Esikunnan lääkintätoimiston päälliköksi. Hänet ylennettiin lääkintäkomentajakapteeniksi vuonna 1940.

Jatkosota alkoi kesäkuun lopulla 1941. Melkein heti sodan alettua Aarne Valle määrättiin 1.7.1941 alkaen Keskussotilassairaala 2:n (KSS 2) vt. osastonlääkäriksi (sisätautiosastolla) ja muutti silloin perheensä kanssa Lahteen. KSS 2 oli perustettu 1.4.1941 jatkamaan Lahteen talvisodan jälkeen toukokuussa 1940 sijoitetun Viipurin Sotilassairaalan toimintaa. KSS 2:sta oli kuitenkin sodan uhatessa jo 17.6.1941 annetulla käskyllä muodostettu taas 8. sotasairaala (8 SS), jonka toiminta jatkui Lahden Kansanopistolla, Vierumäen Urheiluopistossa sekä muissa tilapäisissä sijoituspaikoissa Lahdessa ja sen lähikunnissa.

Valle sai jo 7.7.1941 komennuksen Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikunnan lääkintäosaston päällikkölääkäriksi. Itä-Karjalan valloituksen jälkeen hänen asemapaikkansa oli Petroskoi (Äänislinna). Samalla Valle oli Suomen Punaisen Ristin (SPR) Itä-Karjalan piirihallinnon toiminnanjohtaja koko sen toiminta-ajan vuosina 1941–1944. Hänen vastuullaan oli sodan jalkoihin jääneen Itä-Karjalan siviiliväestön lääkintähuollon järjestäminen ja toteuttaminen. Hänen apulaisenaan esikunnan terveydenhuoltotoimistossa oli lääkintäkapteeni Sulo K. Elomaa, joka oli asunut kouluaikansa Lahdessa ja toimi siellä myöhemmin lääkärinä. Valle ylennettiin lääkintäkomentajaksi vuonna 1942. Vallen toiminta Itä-Karjalassa keskeytyi joulukuun 1942 ja tammikuun 1943 ajaksi, jolloin hänet oli komennettu sisäasiainministeriön siirtoväenasiain osastolle valmistelemaan Suomeen siirrettävän inkeriläisväestön lääkintähuoltoa.

Vallen toiminta Itä-Karjalan siviiliväestön terveydenhuollon johdossa oli laaja ja vaativa. Vaikeita ongelmia liittyi erityisesti venäläisperäistä siviiliväestöä varten perustettujen keskitys- eli siirtoleirien huoltoon ja valvontaan. Ajoittain ravinnosta oli puutetta ja tarttuvia tauteja esiintyi runsaasti. Valle totesi jo keväällä 1942, että elintarvikeannokset olivat siirtoleireillä liian pieniä. Sodan jälkeen hän joutui Valtiollisen poliisin kuulusteluihin lähinnä siviiliväestön keskitys- eli siirtoleirien toiminnan johdosta, mutta hänen ei voitu osoittaa syyllistyneen mihinkään rangaistaviin tekoihin. Valle on luovuttanut toimintaansa Itä-Karjalassa liittyvän arkiston Suomen Punaisen Ristin keskusarkistoon. Myöhemmin arkistoon on luovutettu myös paljon hänen Itä-Karjalassa ottamiaan valokuvia.

Jatkosodan loppuvaiheessa Valle määrättiin elokuussa 1944 Pohjois-Suomen evakuoimiskeskuksen esikunnan lääkintäpäälliköksi ja hänen komennuksensa päättyi vasta 30.11.1944. Valle palasi pitkän komennuskauden jälkeen Lahteen KSS 2:n sisätautilääkäriksi, kun 8 SS lakkautettiin marraskuun lopussa 1944 ja KSS 2 jatkoi sen toimintaa 1.12.1944 alkaen. Vallen sairaalatyö keskeytyi jälleen melko pian, sillä hän oli vielä 15.2.–30.4.1945 lääkintöhallituksen määräyksestä järjestämässä kulkutautien torjuntaa ja lääkintäoloja Pohjois-Suomessa saksalaisia vastaan käydyn sodan vuoksi evakuoidun väestön palautuksen aikana.

Aarne Vallen puoliso, hammaslääkäri Elvi Valle oli vuonna 1941 jatkosodan alkuvaiheessa lottakomennuksella hammaslääkärinä kenttä- ja sotasairaalassa, muistitiedon mukaan noin puolen vuoden ajan. Sen jälkeen hän toimi Lahdessa yksityisenä hammaslääkärinä vuodesta 1942.

Perheen kaksi vanhinta lasta asui Elvi Vallen lottakomennuksen aikana Lammilla tämän sisaren perheessä ja tytär, lapsista vanhin, kävi siellä myös vähän aikaa koulua. Keväällä 1944 vanhimmat lapset, tytär ja poika, sekä Itä-Karjalasta adoptoitu Mikko Aunus Juhani lähettiin turvaan Ruotsiin, kun Saksan ja Suomen joutuminen tappiolle sodassa alkoi näyttää ilmeiseltä. Tähän vaikutti myös ajatus saada tarvittaessa Ruotsista turvapaikka adoptiolapselle. Lapset palautettiin Suomeen syksyllä 1944 pian rauhanteon jälkeen. Valtiollisen poliisin ankaran painostuksen vuoksi adoptiolasta ei voitu jättää Ruotsiin ja hänet oli luovutettava pian takaisin Neuvostoliittoon.

Elvi Valle oli vuonna 1945 perustamassa Lahden hammaslääkäriseuraa, ja hän toimi sen hallituksen jäsenenä ja rahastonhoitajana vuosina 1946–1955. Hän lopetti hammaslääkäri vastaanoton vuonna 1974 ja kuoli vuonna 1980.

Keskussotilassairaala 2:n lääkärinä

Aarne Vallen työ sisätautilääkärinä KSS 2:ssa pääsi alkamaan toden teolla vasta toukokuussa 1945. Hänet nimitettiin samassa kuussa lääkintäeverstiluutnantin virkaan. KSS 2 toimi silloin edelleen väliaikaisissa tiloissa, Lahden Kansanopistossa, Vierumäen Urheiluopistossa ja Lahdessa olleessa Salpaushovissa, entisessä hiihtohotellissa. Vierumäen osasto lakkautettiin syyskuun lopussa 1945 ja Salpaushovin osasto kesäkuussa 1946. KSS 2:n toiminta vakinaistui lopulta syyskuun alussa 1946, kun Kansanopistossa toiminut sairaalaosasto siirtyi Hennalan kasarmialueelle, jossa oli aikaisemmin ollut vain varuskuntasairaala.

Valle määrättiin vuoden 1948 lopulla hoitamaan KSS 2:n ylilääkärin virkaa oman virkansa ohella lääkintäeversti Harry Björkin jälkeen. Tammikuussa 1949 Valle ylennettiin lääkintäeverstiksi ja nimitettiin KSS 2:n ylilääkäriksi. Samalla sairaalaan perustettiin myös sisätautiosaston osastonlääkärin virka. Vuonna 1961 Valle nimitettiin KSS 2:n johtajalääkäriksi, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle joulukuussa 1967. Vallen virkakauteen sisältyi myös KSS 2:n uudis- ja lisärakennuksen suunnittelu ja rakentaminen, joka valmistui vuonna 1964. Vanhan osan kunnostustyö valmistui vuonna 1966. Uudistetun sairaalan vihkiäiset pidettiin toukokuussa 1967.

Diakonissalaitoksen lääkärinä

Aarne Vallesta tuli heinäkuun 1941 alussa myös Lahteen vuonna 1940 muuttaneen Viipurin Diakonissalaitoksen (vuodesta 1945 Diakonissalaitos Beetel ja vuodesta 1959 Lahden Diakonissalaitos) sairaalan sivutoiminen sisätautiosaston lääkäri. Tehtävän alkaminen siirtyi kuitenkin vuoteen 1944 Vallen sodanaikaisten komennusten vuoksi. Tässä sairaalassa toimi samalla tavalla sivutoimisesti myös muita KSS 2:n lääkäreitä, mm. sisätautiosaston lääkäri Robert von Bonsdorff Vallen pitkäaikaisena sijaisena, silmätautiosaston lääkäri Kaarlo Suo ja röntgenlääkäri Martti J. Hämäläinen. Valle oli professori Signe Löfgrenin eläkkeelle lähdön jälkeen myös Diakonissalaitoksen sairaalan johtava lääkäri vuosina 1968–1971. Lisäksi hän oli Diakonissalaitoksen johtokunnan jäsen vuodesta 1945 alkaen ja varapuheenjohtaja vuodesta 1972 alkaen kuolemaansa saakka. Valle oli myös Lahden Diakonissakoulun johtokunnan jäsen koulun perustamisvuodesta 1965 aina vuoteen 1971 saakka.

Lahden Diakonissalaitoksen uuden sairaalarakennuksen valmistuttua vuonna 1950 avattiin sairaalan yhteydessä erillinen tutkimus- ja hoitolaitos, jossa suoritettiin laboratorio- ja röntgentutkimuksia sekä annettiin röntgenhoitoa ja lääkintävoimistelua. Vuoden 1972 alussa, jolloin Lahden Diakonissalaitoksen sairaala liitettiin Lahden kaupunginsairaalaan, muuttui tutkimus- ja hoitolaitos Lahden Diakoniasäätiön yksityiseksi tutkimus- ja hoitolaitokseksi. Sen laboratorio- ja lääkintävoimistelutoiminta lopetettiin vuonna 1973 ja röntgentoiminta Päijät-Hämeen keskussairaalan käynnistyttyä keväällä 1976. Valle oli tässä mainittujen tutkimus- ja hoitolaitosten vastaava lääkäri vuodesta 1950 vuoteen 1975 saakka. Hän piti Lahdessa yksityisvastaanottoa vuodesta 1944 alkaen ja lopetti sen vasta vuonna 1975.

Lahtelainen vaikuttaja

Aarne Valle oli siis muuttanut Lahteen jo vuonna 1941, mutta hän oli poissa paikkakunnalta sodanaikaisten tehtäviensä vuoksi yhtämittaisesti vuoden 1944 lopulle ja vähän aikaa vielä keväällä 1945. Sen jälkeen hän pääsi kuitenkin nopeasti mukaan kaupunkiyhteisön toimintaan arvostettuna ja pidettynä sairaala- ja yksityislääkärinä. Valle oli järjestötoiminnassa tasapuolinen ja sovitteleva, mikä auttoi paljon sodanjälkeisten ristiriitojen tasoittamisessa. Hän oli myös hyvä puhuja, joka esitti sanottavansa vakuuttavasti lausuntamestarin kantavalla ja eloisalla äänellä.

Valle liittyi paikalliseen Kyminlaakson Lääkäriseuraan jo vuonna 1941, mutta sota-aikoina seuran toiminta oli lähes pysähdyksissä. Kun se jälleen käynnistyi, valittiin Valle vuonna 1945 seuran puheenjohtajaksi ja hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 1950 saakka eli kuuden vuoden ajan. Hän osallistui kiinteästi seuran toimintaan ja alkuvaiheessa hänellä oli merkittävä osuus sen uudelleen vakiinnuttamisessa. Hän korosti käyttämissään puheenvuoroissa usein lääkärintoiminnan eettisiä velvoitteita. Hänet valittiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1968 ja kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1973. Hänelle ojennettiin vuonna 1964 ensimmäisenä seuran edellisenä vuonna valmistunut pöytäviiri ja vuonna 1972 ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana seuran mitali kullattuna. Aarne Vallelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1973.

Kyminlaakson Lääkäriseuran toimintaan liittyi myös Vallen ensimmäinen luottamustoimi Lahden kaupungissa. Lääkäriseuran piirissä toimittiin aktiivisesti siten, että joku lääkärikunnan edustaja valittiin vuorollaan verotuslautakunnan jäseneksi. Tarkoituksena oli päästä valvomaan silloin käytettyä harkintaverotusta, joka kohdistui varsin raskaana juuri lääkärien tuloihin. Valle oli verotuslautakunnan jäsen vuosina 1948–1950. Seuraava ja vaativa luottamustoimi oli terveydenhoitolautakunnan puheenjohtajan tehtävä marraskuusta 1954 vuoden 1965 loppuun. Tehtävään oli eräin poikkeuksin valittu yleensä lääkäri. Valle kiinnitti toiminnassaan huomiota erityisesti terveydenhoidon valvontaan ja ennalta ehkäisevään työhön. Hän oli Lahdessa asuessaan myös Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen vuosina 1950–1952 ja varajäsen vuosina 1959–1961.

Aarne Valle oli Mannerheimin lastensuojeluliiton Lahden piiriosaston puheenjohtajana vuosina 1948–1950 ja 1956–1970. Hänet kutsuttiin sen jälkeen piiriosaston ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1971. Hänelle myönnettiin liiton hopeinen ansiomerkki vuonna 1962 ja kultainen ansiomerkki vuonna 1967. Valle kuului myös SPR:n Lahden paikallisosaston johtokuntaan vuosina 1951–1959. Hänelle myönnettiin järjestön pronssinen ansiomerkki vuonna 1942 ja hopeinen ansiomerkki vuonna 1945. Ne liittyivät hänen toimintaansa SPR:n osaston johtajana Itä-Karjalan sotilashallintoalueella.

Aarne Vallen harrastuksiin kuuluivat heimokansojen kohtalon lisäksi valokuvaus, kalastus ja metsästys. Myöhemmin metsästys jäi vähemmälle ja tilalle tuli kirjallisuus. Hän oli Lahden Urheilukalastajat -seuran puheenjohtaja vuosina 1952–1955 ja hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1973.

Valle oli lisäksi Suomen Upseeriliiton Lahden osaston varsinainen jäsen vuodesta 1950 ja osaston johtokunnan jäsen vuosina 1954–? sekä Lahden Pohjola-Norden yhdistyksen johtokunnan jäsen vuosina 1949–? (kysymysmerkillä merkityt päättymisvuodet eivät ole tiedossa).

Aarne Vallen kirjoituksia ja julkaisuja (luettelo ei ole täydellinen):
(sekä E. Wenell, J. Sajaniemi ja T. Salmi) Tupakoinnin vaikutus verenpaineeseen. Duodecim 1926: 598–610.
(ja E. Vaheri) Muutamien tavallisimpien leikkeletavarain ravintoarvo ja hinta. Duodecim 1930: 329–336.
Muutamia huomioita sukellusveneiden henkilökunnan koulutuksesta pelastuslaitteiden käyttöön. Sotilaslääketieteellinen Aikakauskirja 1935.
Sukeltamisesta ja sen vaikutuksesta ihmisruumiiseen. (Aika ja muu tiedot puuttuvat.)
Suomi merellä. 1935. (Muut tiedot puuttuvat.)
Uusi tekohengityslaite. Sotilaslääketieteellinen Aikakauskirja 1936.
Kohturepeämistä Helsingin yleisen sairaalan synnytysosastossa v. 1900–1934. Duodecim 1937: 346–361.
Vaikutelmia opintomatkalta Saksan, Unkarin ja Puolan armeijoihin. Sotilaslääketieteellinen Aikakauskirja 1938.
Aborttikysymyksestä. Suomen Lääkäriliiton aikakauslehti 1939.
Über Vorkommen von Polyarthritis acuta in der finnischen Armee. Acta Societatis Medicorum Fennicae Duodecim, Ser. B, Tom. 27, Fasc. 3. 1939.
A kotonakötelesek egészégügyi gondozas a finn hadserégben. Orvosképzés 1939.
Suomen Punaisen Ristin osuus Itä-Karjalassa suoritetussa työssä. Suomen Punainen Risti 1942.
Muutamia piirteitä Itä-Karjalan lääkintäoloista ennen ja nyt. Sotilaslääketieteellinen Aikakauslehti 1942: 6. Lisäpainos 1943.
Punaisen Ristin merkeissä. Terveyden- ja sairaanhoitotyötä Itä-Karjalassa. Suomen Punainen Risti 1944.
Ehkäisevä terveydenhoitotyö Lahdessa vuosina 1952–1958. Muistio, käsikirjoitus. [1958].
Kyminlaakson Lääkäriseura 50 vuotta. Suomen Lääkärilehti 1959: 10: 464–471.
Epilogi. Teoksessa: Väänänen, K.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1959. Lahti 1959.

Käsikirjoituksia Suomen Punaisen Ristin keskusarkistossa:
Itä-Karjalan siviililääkintähuolto jatkosodan aikana vallatulla alueella 1941–1944. [Lahti 1981.]
P.M. orpolapsikysymyksestä Itä-Karjalassa.
Tarkastuskertomus Äänisniemelle 21.7.–24.7.43 tehdystä matkasta.
Lääkintälaitosten evakuointia 17.7.1944.

Aarne Vallen kunniamerkit ja ansiomitalit:
Mm sk 1918 (sk soljen kera)
Helsingin valloituksen muistomitali 1918
Viron Suojeluskunnan Valkoinen Risti 3 lk. 1931
Mm 39–40
Mm 41–45
VR 4 1940
VR 3 1942
SLK 1957
VSS muistomitali soljella 1942
Valtion virka-ansiomerkki 1964
Puolustusvoimien kultainen ansiomerkki 1967
LHS (Lahden Hiihtoseura) kultainen levyke 1962
LHS hopeinen ansiomerkki 1965

Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 2004.

Kirjallisuutta ja muita lähteitä:
Arvelin, M.: Lahden hammaslääkäriseura 1946–1981. [Lahti, 1981.]
Autio, L.: Aarne Valle. Teoksessa: Neljätuhatta veljestä, sataneljä elämäntarinaa. AKS:läinen elämäkerrasto (toim. Matti Kuusi ja Ville-Paavo Aitola), s. 338–341.
Erkamo, P.: Vuosisata diakoniaa Viipurissa ja Lahdessa. Viipurin – Lahden Diakonissalaitos 1869–1969. Lahden Diakonissalaitoksen säätiö. Pieksämäki 1969.
Eskelinen, H.: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan. Akateemisen Karjala-Seuran historia I. WSOY, Helsinki. Juva 2004.
Forsius, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984, Lahti 1983.
Haavio, M.: Nuoruusvuodet. Kronikka vuosilta 1906–1924. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1972.
Haavio, M.: Me marssimme Aunuksen teitä. Päiväkirja sodan vuosilta 1941–1942. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1969.
Helsingin Suomalainen Normaalilyseo 1887–1937. Juhlajulkaisu. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Helsinki 1937.
Koulupoika Aarne Valle Vapaussodassa rintaman molemmilla puolilla. Haastatteluun perustuva kuvaus lehdessä: Sotaveteraanien Lahden piirin Jouluviesti 1981, kirjoittajat LK (Laila Keitola) ja MU (Mauno Uusitalo).
Laine, A.: Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944. Otava. Keuruu 1982.
Norssit 1867–1992. Suomalaisen Normaalilyseen, Helsingin Normaalilyseon ja Helsingin I Normaalikoulun ja sen alkuvaiheiden matrikkeli. Vanhat Norssit r.y., Helsingin I Normaalikoulu. Jyväskylä 1992.
Rosén, G.: Sata sodan ja rauhan vuotta. Suomen Punainen Risti 1877–1977. 2. uusittu painos. Suomen Punainen Risti, Helsinki. Hämeenlinna 2002.
Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare. Toim. Gunnar Soininen. [Suomen Lääkäriliitto.] Helsinki 1941.
Suomen lääkärit 1982 Finlands läkare. Päätoim. Kyllikki Kauttu. Suomen Lääkäriliitto, Helsinki. Jyväskylä 1983.
Susitaival, P.: Suomen Lääkäriliitto – Finlands Läkarförbund 1910–1960. Suomen Lääkäriliitto – Finlands Läkarförbund. Vammala 1960.
Tuuteri, L.: 1000 päivää Itä-Karjalassa. Itä-Karjalan siviiliväestön terveyden- ja sairaanhoito suomalaismiehityksen aikana 1941–1944. Recallmed Oy. Hämeenlinna 1998.
Valle, A.: Ehkäisevä terveydenhoitotyö Lahdessa vuosina 1952–1958. Muistio, käsikirjoitus.
Valle, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 50 vuotta. Suomen Lääkärilehti 1959: 10: 464–471.
Väänänen, K.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1959. Lahti 1959.

Aarne Vallen ansioluettelo 10.12.1963.

Haastattelut:
Leena Rantanen (o.s. Valle) 29.10.2004 ja 21.12.2004
Matti Valle 1.11.2004
Antti Markkanen 8.11.2004

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON