Arno Forsius

Valtiopäivämiehiä ja kansanedustajia Vihdin Oravalan talon sukupiirissä

Yhteiskunnan tärkeitä ja arvostettuja tehtäviä on osallistuminen lakeja säätävien elinten toimintaan. Suomessa nämä kansan valtaa edustavat elimet ovat olleet aikaisemmin säätyvaltiopäivät ja autonomian loppukaudelta vuodesta 1907 lähtien yksikamarinen eduskunta. Toisinaan johonkin sukupiiriin on tullut useampia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Siihen ovat johtaneet suvun merkittävä asema, yhteiskunnallinen kiinnostus ja monipuolinen kulttuuriperintö. Vihdissä tällaisen esimerkin tarjoaa se sukupiiri, joka liittyy Oravalan talon jo keskiajalta jatkuneeseen haltijaketjuun.

Ruotsin vallan säätyvaltiopäivät

Yksinvaltaisten hallitsijoiden aikana säätyvaltiopäivien asema oli usein näennäinen. Aatelistolla oli maanomistajina ja virkamiehinä parhaat vaikutusmahdollisuudet, kun taas papiston, porvariston ja talonpoikien merkitys oli usein vain nimellinen. Yleensä säädyt saivat hyväksyä hallitsijan ja hänen määräämänsä virkakoneiston ajamat päätökset. Aateliston edustajina valtiopäivillä olivat sukujen päämiehet. Papiston edustajat valittiin hiippakunnittain ja porvarisäädyn edustajat kaupungeittain. Talonpoikien valtiopäiväedustajiksi valittiin yksi jokaisesta tuomiokunnasta erityisten valitsijamiesten välityksellä.

Ruotsin vallan aikana Oravalan talon haltijoista oli valtiopäivämiehenä nimismies Henrik Jakobinpoika Orava (K 1697). Hän osallistui Tukholmassa valtiopäiville vuonna 1672 Hattulan tuomiokunnan ja vuonna 1686 Raaseporin tuomiokunnan valitsemana edustajana. Vuoden 1672 valtiopäivillä säädyt antoivat suostumuksensa, että Kaarle XI sai ryhtyä 17 vuotta täytettyään itse hoitamaan hallitusta kuningataräitinsä ja holhoojahallituksen sijasta. Lain mukaan kuningas olisi tullut täysi-ikäiseksi vasta 18-vuotiaana. Kolme suomalaista kirkkoherraa esitti epäilyksiä hallitsijan kokemattomuuden johdosta, mutta turhaan. Kaarle XI sai vuoden 1680 valtiopäivien päätösten seurauksena käytännössä yksinvaltiaan aseman, mutta vuoden 1686 valtiopäivillä säädyt joutuivat luopumaan vielä oikeudestaan päättää verotuksesta. Vuoden 1686 valtiopäivillä tehtiin kauaskantoinen päätös pitäjänmakasiinien perustamisesta katovuosien aiheuttamien vaikeuksien lievittämiseksi.

Henrik Jakobinpoika Oravan pojanpoika Henrik Jakobinpoika kuoli lapsettomana vuonna 1716. Sen jälkeen Oravalan tila jaettiin hänen velipuoliensa Jakob ja Johan Jakobinpojan kesken, jotka ottivat nimen Wichtman. Heistä Jakob Jakobinpoika Wichtman (1697–1772) tuli Ylitalon eli Salmelan omistajaksi. Tämän tytär Ester solmi avioliiton Jakob Karénin (1712–1802) kanssa, josta tuli Salmelan seuraava omistaja. Viime mainitun pojantytär Anna Margareta Karén (1796–1837) avioitui Johan Henrikinpojan (myöh. Gyllström, 1799–1863) kanssa, jonka isä Henrik Henrikinpoika omisti rajanaapurina olevan Tarttilan tilan. Tämä lautamiehenä toiminut Henrik Henrikinpoika oli ollut talonpoikaissäädyn edustajana Raaseporin tuomiokunnasta Tukholman valtiopäivillä vuosina 1778–1779. Niiden aikana silloinen kuningas Kustaa III onnistui heikentämään aateliston asemaa hajoittamalla sen yhteisrintaman. Suomalainen pappi ja taloustieteilijä Anders Chydenius puolestaan sai samoilla valtiopäivillä niskaansa muun papiston vihat kannatettuaan ulkomailta maahan muuttaneiden uskonnonvapautta taloudellisin perustein.

Autonomian ajan säätyvaltiopäivät

Suomi erotettiin vuonna 1809 Ruotsin valtakunnasta ja liitettiin autonomisena suuriruhtinaanmaana Venäjän keisarikuntaan. Silloin Oravalan Alitalon eli Niemelän omistajana oli Bengt Henrik Wichtman (1775–1843), aikaisemmin mainitun Johan Jakobinpoika Wichtmanin (1698–1765) pojanpoika. Bengt Henrik Wichtmanin jälkeen Niemelän isännäksi tuli tämän tyttären Maria Charlotta Wichtmanin mies Israel Törnström (1812–1841). Heidän poikansa Sven Israel Törnström (1836–1906, vuodesta 1906 Hiidenheimo) avioitui Karoliina Kristiina Tolpon (1839–1923) kanssa, jonka isä oli Vihdin Yli-Lankilan ratsutilan omistaja ja valtiopäivämies Axel Gabriel Tolpo (1813–1886).

Axel Gabriel Tolpo oli yksi talonpoikaissäädyn neljästä edustajasta 20.1.–6.3.1862 koolla olleessa säätyvaliokunnassa eli ns. Tammikuun valiokunnassa. Valiokunta oli asetettu tutkimaan valtiopäiville esitettäväksi kuuluvia asioita, koska julkisuudessa oli alkanut esiintyä arvostelua sen johdosta, että valtiopäivät eivät olleet hallitsijan lupauksista huolimatta kokoontuneet kertaakaan vuoden 1809 valtiopäivien jälkeen. Kansan tyytymättömyyden vähentämiseksi hallitsija kutsuikin valtiopäivät koolle vuodesta 1863 alkaen muutaman vuoden välein. Axel Gabriel Tolpo oli talonpoikaissäädyn edustajana Lohjan tuomiokunnasta vuoden 1872 valtiopäivillä. Hän ajoi niillä mm. kyytitaksan korottamista ja tientekovelvollisuuden tasaisempaa jakamista.

Sven Törnströmin jälkeen Niemelän isännäksi tuli hänen nuorin poikansa Artturi Hiidenheimo (1877–1956), joka solmi vuonna 1900 avioliiton Fanny Ojasen (1874–1928) kanssa. Nuorikon isä oli tunnettu ja arvostettu valtiopäivämies Kaarle Kustaa Ojanen (1851–1927). Kaarle Ojanen oli jo varsin nuorena ollut Urjalassa kauppiaana ja toiminut mm. kunnallislautakunnan esimiehenä. Hän osti vuonna 1878 Pakkalan tilan Nummelta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Hän toimi myös Nummella kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan esimiehenä sekä muissa kunnan ja seurakunnan luottamustehtävissä. Sen lisäksi hän oli mukana monissa komiteoissa, järjestöissä ja yhdistyksissä, joiden tarkoituksena oli edistää mm. maatalouden, kansanvalistuksen, kaupankäynnin ja pankkitoiminnan kehitystä maaseudun olojen kohentamiseksi.

Kaarle Ojanen oli vuodesta 1882 lähtien talonpoikaissäädyn jäsenenä kaikilla valtiopäivillä, siis vuosina 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 sekä vuosien 1905–1906 ylimääräisillä valtiopäivillä. Hänet oli valittu valtiopäiville 1860-luvulla perustetun Suomalaisen puolueen edustajana Lohjan tuomiokunnasta, paitsi vuonna 1894 Tyrvään tuomiokunnasta ja 1905–1906 Hauhon tuomiokunnasta. Kaarle Ojanen toimi talonpoikaissäädyn puhemiehenä vuosien 1900 ja 1904–1906 valtiopäivillä. Sen lisäksi hän kuului eri valtiopäivillä valitsijamiehiin sekä laki-, valitus-, tarkastus-, kunnallis-, asevelvollisuus- ja kielivaliokuntiin. Häntä arvostettiin harkitsevana ja luotettavana valtiopäivämiehenä. Hänen rohkea puheensa kansan huolen aiheista vuoden 1900 valtiopäivien avajaisissa herätti suurta huomiota. Kaarle Ojanen olikin 1900-luvun alkutaitteessa maamme kaikkein vaikutusvaltaisimpia ja huomattavimpia talonpoikia.

Yksikamarinen eduskunta

Autonomian aikana Suomeen saatiin vuoden 1906 uudella valtiopäiväjärjestyksellä vuonna 1907 yksikamarinen eduskunta, joka säilytti asemansa korkeimpana lainsäädäntöelimenä myös Suomen saavutettua itsenäisyyden vuonna 1917. Edeltävien säätyvaltiopäivien kokenut ja ansioitunut valtiopäivämies Kaarle Ojanen (1851–1927) oli uudessakin eduskunnassa vuoden 1910 varsinaisilla ja ylimääräisillä valtiopäivillä Suomalaisen puolueen kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Eduskuntakautenaan hän oli maatalousvaliokunnan jäsen. Kaarle Ojaselle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1923. Hänen muotokuvansa on eduskuntatalon seinällä muistuttamassa hänen aikaisemmasta toiminnastaan talonpoikaissäädyn puheenjohtajana.

Oravalan Niemelän isäntä Sven Törnström (1836–1906) oli Vihdissä kahteen eri otteeseen kunnallislautakunnan puheenjohtajana ja monissa muissa luottamustehtävissä. Hänen perhekunnastaan tuli neljä kansanedustajaa, kaksi lapsista ja kaksi lastenlapsista. Vanhin poika Janne (Sven Johan Gabriel) Törnström (1862–1925), Vihdin Irjalan isäntä, oli vuonna 1917 Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä, mutta ei tullut valituksi.

Pojista kolmanneksi vanhin, Bengt ( P e n t t i ) Henrik Hiidenheimo (1875–1918, vuoteen 1906 Törnström), Nummen Jakovan isäntä, toimi Nummella kuntakokouksen puheenjohtajana sekä osallistui valtakunnallisesti erityisesti maataloudellisen osuustoimintaliikkeen perustamiseen ja kehittämiseen. Pentti Hiidenheimo oli Suomalaisen puolueen kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuosina 1914–1917. Hän kuului eduskunnassa ollessaan sen maatalousvaliokuntaan. Eduskunta kokoontui vuonna 1914 ja vuoden 1917 alussa, mutta vuosina 1915–1916 sitä ei kutsuttu lainkaan koolle. Pentti Hiidenheimo ei ollut enää ehdokkaana vuonna 1917 pidetyissä eduskuntavaaleissa. Hänen elämänsä päättyi järkyttävästi, kun hän kuoli Nummella punaisten murhaamana 16.2.1918.

Pojista nuorin, Artturi Fredrik Hiidenheimo (1877–1956, vuoteen 1906 Törnström) tuli Oravalan Alitalon eli Niemelän isännäksi vuonna 1898. Hän osti vuonna 1929 myös Oravalan Ylitalon eli Salmelan, siitä erotettua Hopeaniemen kiinteistöä lukuun ottamatta, ja yhdisti suvun hallussa aikoinaan olleet Oravalan maat jälleen yhdeksi maatilaksi. Oravala jaettiin vuonna 1942 tehdyllä kaupalla Artturi Hiidenheimon lasten kesken.

Artturi Hiidenheimo toimi Vihdissä yli 50 vuoden ajan kunnan ja seurakunnan luottamustehtävissä ja oli merkittävä valtakunnallinen vaikuttaja osuus- ja pankkitoiminnassa sekä liike-elämässä. Hän oli jo vuonna 1907 Suomalaisen puolueen eduskuntaehdokkaana, mutta ei tullut valituksi. Vuonna 1917 hän oli uuden Kansanpuolueen ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi silloinkaan. Artturi Hiidenheimo liittyi heti vuonna 1918 perustettuun Kansalliseen Kokoomuspuolueeseen ja valittiin sen edustajana eduskuntaan Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuosina 1919, 1922 ja 1924. Siten hän oli kansanedustajana vuosien 1919–1926 ajan. Eduskuntavuosinaan Artturi Hiidenheimo oli jäsenenä eduskunnan pankki- ja valtiovarainvaliokunnissa sekä useissa valtionkomiteoissa. Hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1924.

Artturi Hiidenheimon toinen puoliso Sofia Elisabet ( E l l i ) Hiidenheimo (1883–1950, o.s. Tavastähti, aik. Tawaststjerna) oli ennen avioitumistaan useita vuosia Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä valittuna kansanedustajana. Vuoden 1917 II valtiopäivillä ja vuoden 1918 ylimääräisillä valtiopäivillä hän edusti Suomalaista puoluetta. Vuosien 1918 varsinaisilla, sekä vuosien 1919–1921 ja 1924–1926 valtiopäivillä hän edusti Kansallista Kokoomuspuoluetta. Hän oli eduskuntavuosinaan jäsenenä suuressa valiokunnassa sekä sivistys-, tarkastus-, talous- ja toimitusvaliokunnissa. Elli Hiidenheimo oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja ja puutarhanhoidonopettaja. Hän toimi sosiaaliministeriön naispuolisena köyhäinhoidon apulaistarkastajana vuosina 1918–1929. Vihdissä hän oli jäsenenä huoltolautakunnassa ja kirjoitti mm. Vihdin pitäjän köyhäinhoidon historian. Hänen muita toimintakohteitaan olivat raittiustyö, Suomen Punainen Risti, Kenraali Mannerheimin lastensuojeliitto, Kokoomuksen Naisten Liitto sekä Lotta Svärd -järjestö.

Sven Törnströmin tyttären, kansakoulunopettaja Amanda Hallamaan (1869–1947) tytär Rakel Jalas (1892–1955) oli Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustaja vuosina 1948–1950 Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Eduskunnassa hän oli talousvaliokunnan jäsen. Rakel Jalas oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi ja erikoistunut hermo- ja mielitautien erikoislääkäriksi. Hän teki elämäntyönsä sosiaaliministeriössä ensin lääkärinä ja köyhäinhoidon apulaistarkastajana vuosina 1929–1936 sekä sen jälkeen huolto- ja väestöosaston tarkastavana lääkärinä vuosina 1937–1955. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli vuonna 1950. Rakel Jalaksen erityisen huomion kohteena olivat mielenterveystyö, naisten sosiaalinen asema ja väestöpolitiikka. Hänelle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi 1952.

Artturi Hiidenheimon lapsista vanhin tytär Saara Margareta Elisabet Forsius (1902–1988, o.s. Hiidenheimo) oli Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuosina 1954–1969, kauemmin kuin muut sukupiirin kansanedustajat. Hän oli koulutukseltaan agronomi sekä maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Hän toimi aikaisemmin Vihdin yhteiskoulun opettajana, Lotta-Svärd -järjestön tyttötyösihteerinä, Maatalouskerholiiton Nuorten Sarka lehden toimitussihteerinä sekä Vihdin Säästöpankin toimitusjohtajana. Eduskuntavuosinaan Saara Forsius oli kansliatoimikunnan, suuren valiokunnan sekä kansaneläke-, laki-, sivistys- ja talousvaliokuntien jäsenenä. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1962 ja 1968. Saara Forsius oli Vihdissä pitkäaikainen kunnan ja seurakunnan luottamushenkilö. Hänen erityisen mielenkiintonsa kohteina olivat naisten yhteiskunnallinen asema, naispappeus ja raittiustyö.

Perinteet jatkuvat

Oravalan talon sukupiirissä alkaneet perinteet ovat saaneet jatkoa, kun vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vihtiläinen Merikukka Forsius (S 1972) valittiin Vihreän Liiton kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Saara Forsiuksen nuoremman pojan Raimo Forsiuksen tytär, koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Hänet valittiin kansanedustajaksi 26-vuotiaana, nuorempana kuin kukaan muu sukupiirin valtiopäiväedustajista.

Merikukka Forsius on aloittanut poliittisen uransa Vihdissä nuorisolautakunnan jäsenenä vuonna 1993. Vuoden 1997 alusta hän on Vihdin kunnanvaltuuston, nuorisolautakunnan ja ympäristölautakunnan jäsen sekä vuoden 1999 alusta myös kunnanhallituksen jäsen.

Lisäys joulukuussa 2006: Merikukka Forsius valittiin vuonna 2003 kansanedustajaksi toiseksi nelivuotiskaudeksi Vihreän Liiton Uudenmaan vaalipiiristä. Vuodesta 2004 alkaen hän ei ole osallistunut Vihdissä kunnallisiin luottamustehtäviin, oltuaan vähän aikaa välillä Sipoon kunnan asukas.

Julkaistu aikaisemmin sanomalehdessä Luoteis-Uusimaa kahdessa osassa, 22.1. ja 24.1.1998. Lisätty ja tarkistettu 1999. Yksikamarista eduskuntaa koskeva osa on julkaistu muokattuna Luoteis-Uusimaassa 5.12.2006.

Helmikuussa 2007: Axel Tolpon (1813–1886) nimi muutettu muotoon Axel Gabriel Tolpo, koska hän käytti etunimeä Gabriel.

Kirjallisuutta:

Eduskunnan kalenterit 1907–1910. Eduskunnan kirjasto.

Hiidenheimo, P.: Oravalan erään veljessarjan toiminta pellervolaisen osuustoimintaliikkeen uranuurtajina ja valtiollisessa politiikassa. Muistikuvia Oravalasta. Oravalan sukukokous 19.8.1984. Vihti [1984]

Ojanen, E.: Merkillinen mies menneisyydestä. Kaarle Kustaa Ojanen 3.1.1851–7.11.1927. 1994.

Paasikivi, J. K.: Paasikiven muistelmia sortovuosilta I–II. Porvoo 1957

Pousar, J.: Wichtman–Sciurenius. Särtryck ur Släktbok Ny följd II:5. Borgå 1977

Soikkeli, K.: Vihti, Kuvauksia Vihdin kunnan luonnosta, historiasta ja kansan elämästä. I osa Helsinki 1929, II osa Helsinki 1932.

Suomen kansanedustajat 1907–1982, Finlands riksdagsledamöter 1907–1982. Toim. eduskunnan matrikkelitoimikunta. Helsinki 1982.

Valtiopäiväasiakirjat 1907–1910. Kansallisarkisto.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON