Arno Forsius
Tynnyrinvannetanssi
Lucian päivän viettoon kouluissa liittyi Ruotsissa ja
Suomessa ainakin uuden ajan alusta lähtien eräänä ohjelmanumerona ns.
tynnyrinvannetanssi. Siitä mainitsee jo Olaus Magnus (1490–1557) teoksessaan
”Historia de gentibus septnetrionalibus [----]” vuodelta 1555.
Tynnyrinvannetanssia kuvataan Sara Wacklinin teoksessa ”Hundrade minnen från Österbotten [---]” (1919), jossa
on myös tanssia havainnollistava kuva.
Tynnyrinvannetanssia esittävä kuva Sara Wacklinin teoksessa
"Hundrade minnen från Österbotten" (1919). Katso lisäystä
kirjoituksen lopussa!
Kuvattavassa tanssissa apuna käytetyt vanhan ajan tynnyrinvanteet oli valmistettu taipuisasta puusta, esim. kuusen oksasta, joka oli halkaistu ja tyvipäästään ohennettu. Vanteen kummassakin päässä oli tietyllä tavalla veistetyt kolot, joiden avulla tynnyrin tai muun puuastian ympäri laitettujen vanteiden päällekkäin asetetut päät lukkiutuivat niin, että vanteet pitivät astian koossa ja vesitiiviinä myös sen kostuessa. Kun vanne ei ollut lukittuna astian ympärille, se asettui tavallisesti puoliympyrän muotoiseen kaareen. Sellaisena sitä myös käytettiin apuvälineenä tynnyrinvannetanssissa (katso yllä olevaa kuvaa!).
Katso myös
kirjoitusta Pyhä Lucia. Siinä mainitaan, että
Henrik Forsius, Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja, on kertonut
tynnyrinvannetanssista Helsingin triviaalikoulussa Lucian päivänä vuonna 1774.
Seuraavat tynnyrinvannetanssia Oulun triviaalikoulussa kuvaavat
jaksot ovat tämän kirjoittajan käännöksiä Sara Wacklinin teoksen luvusta 27,
”Kenraali Carpelan ja Oulun koulunuoriso”:
”Lucian päivänä ennen joulua oli triviaalikoulun poikien
suurin juhlapäivä, sillä silloin koko laaja koulutalo juhlavalaistiin sadoin
talikynttilöin. Niiden joukossa moni tuikku oli antajalleen kallisarvoisempi kuin
toisten hienoimmat vahakynttilät, sillä köyhimmiltäkään lapsilta eivät heidän omaisensa
kieltäneet
iloa saada osallistua siihen parilla kynttilällä. Yhtä mielellään kuin
varakkaat vanhemmat suostuivat kannustamaan poikiensa uutteruutta antamalla useita
nauloja kynttilöitä koulun juhlavalaistukseen, yhtä mielellään köyhän oppilaan äiti
istui majassaan pari vuorokautta pienokaisineen pimeässä, lahjoittaakseen muutaman
hetken ajaksi valoa ja iloa omiensa ja kaikkien tulevaisuuden tukemiseksi,
äidinsydämen toiveikkaiden kuvitelmien mukaisesti.
[----------]
Kello kuudelta koko koulu loisti juhlavalaistuksessaan.
Siivotun ja kuusenhavuin sirotellun koulutalon ikkunoihin aseteltiin puisia
kaaria. Nämä kaaret pantiin täyteen kynttilöitä. Samoin laitettiin kynttilöitä
katosta riippuviin puisiin kruunuihin, kateederilla oleviin kynttelikköihin ja
kaikkialle, minne kynttilöitä vain voitiin sijoittaa. Niitä kiinnitettiin jopa
päreisiin, joita oli pistetty seinänrakoihin tai niihin reikiin,
joita oli syntynyt vallattomimpien nuorukaisten uurtaessa seiniin nimensä
osoituksena taidoistaan ja veitsiensä terävyydestä. Alemman luokan pienet
köyhät pojat, joilla ei ollut varoja kynttilänjalkoihin, osoittivat sellaisilla veistotaitonsa oivallisuuden,
ja valmistautuivat siten lapsuusvuosiensa vaatimattomaan iloon.
[-----------]
Tässä tilaisuudessa esitettiin koulutalossa kaikkien
iloksi tanssi,
joka oli sanomattoman vaikuttava. Se oli luultavasti katoliselta ajalta
periytynyt tapa. Sen valmistelut ja harjoittaminen vaativat runsaasti aikaa. Kaikki
pojat osallistuivat
siihen. He tanssivat pitäen käsissään ohuita tynnyrinvanteita, joita he laulun tahdissa
liikuttivat vaihtelevasti muodostaen kaaria ja ympyröitä. Välillä tanssittiin piirissä, välillä
vanteet yhdisteltiin yhdeksi
tai useammaksi kruunuksi, tai solakat pojat heilauttivat itsensä voimistelijan notkeudella niiden yli. Samalla he
johtivat tanssia sadoin viehkein vuoroin, joiden aikana he lauloivat kirkkailla
lapsenäänillään seuraavaa hyvin
harjoitettua latinankielistä hymniä:
Ecce novum gaudium,
Ecce novum mirum:
Virgo parit filium,
Que non novit virum,
Que non novit virum,
Sed ut pyrus pyrum,
Gleba fert papyrum,
Florens lilium.
Ecce quod natura
Mutat sua jura,
Virgo
parit pura
Dei filium.”
V.
A. Koskenniemen runomittainen käännös hymnistä on seuraava:
Oi
mi ihme riemuinen!
Ihmeheks
se jääpi:
Neitsyt
nuori puhtoinen
pojan
synnyttääpi
niin
kuin pensas marjan,
nurmi
kukkasarjan,
kauniin
liljasen.
Katso,
luonnon laki
uuden
muodon haki:
Neitsyt
pääsi paki
äidiks
Jumalan.
Tämä
on eräs niistä latinankielisistä koululauluista, jotka suomalainen Didrik
Perinpoika (Theodorus Petri) Ruuth julkaisi vuonna 1582 ilmestyneessä
teoksessaan ”Piae Cantiones Ecclesiasticae Veterum Episcoporum [---]”.
Tynnyrinvannetanssin yhteydessä laulettiin myös muita jouluun aikaan liittyviä,
yleensä Pyhästä Neitsyestä ja Jeesuslapsesta kertovia latinankielisiä lauluja.
Mainittakoon vielä, että mm. Jean Sibelius on säveltänyt ”Ecce novum gaudium”
-laulun kuorolle vuonna 1898.
Wacklin,
S.: Hundrade minnen från Österbotten, jämte österbottniska anekdoter, en
efterskörd efter Sara Wacklin. Utgivna och försedda med en levnadsteckning av
Helena Westermarck. Holger Schildts Förlagsaktiebolag, Helsingfors 1919.
Wacklin,
S.: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1966.
Maliniemi,
A.: Suomen keskiaikainen kirjallisuus. Suomen kirjallisuus II, Ruotsin ajan
kirjallisuus. s. 6–68.
TAKAISIN KULTTUURIA,
IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON