Arno Forsius

 

Vihdin kirkon hautausmaan esittely

Oravalan juhlaviikoilla 19.7.2007 klo 19

 

Vihdin kirkon hautausmaa

 

Hautausmaan historiaa

 

Vihdin nykyinen kirkko eli Kustaan kirkko Hartanmäellä otettiin käyttöön vuonna 1772. Sen jälkeen vainajia haudattiin vielä jonkin aikaa Vanhankirkon niemellä sijainneen Pyhän Birgitan kirkon alueelle. Vähitellen saatiin hautapaikkoja valmistettua myös uuden kirkon ympärille, mutta vasta vuodesta 1793 vainajat haudattiin poikkeuksetta sinne.

 

Vuonna 1782 päätettiin rakentaa muuri hautausmaan ympäri ja muodostaa se maan pinnan alle muuratuista haudoista, joiden päälle rakennettaisiin puusta kaltevat katokset. Ympärysmuuri tehtiin vasta vuoden 1796 jälkeen ja suunnitelluista muuratuista haudoista rakennettiin vain joitakin harvoja. Ne olivat olemassa vuoteen 1828 saakka, jolloin ne hävitettiin, Oravalan Niemelän talon sukuhautaa lukuun ottamatta.

 

Vuonna 1799 tehtiin ensimmäinen päätös kirkkomaan täyttämisestä hiekalla. Mäelle ajettiin vuosien mittaan tuhansia hevoskuormia hiekkaa. Hautausmaahan liittyvien vaikeuksien vuoksi suunniteltiin toistuvasti sen siirtämistä uuteen paikkaan. Ajatuksesta luovuttiin kuitenkin vuonna 1829.

 

Uuden hautausmaan hankkiminen tuli ajankohtaiseksi jälleen vuonna 1885. Sitä varten ostettiin tarpeellinen alue Irjalan kylään johtavan tien varrelta, noin kolmen kilometrin etäisyydellä Vihdin kirkosta. Tämä "Irjalan hautausmaa", tai oikeammin Vanhalan hautausmaa , otettiin käyttöön heinäkuussa 1890, mistä alkaen seurakunnan vainajat on haudattu pääasiallisesti sinne.

 

Sen jälkeen kirkon hautausmaahan on haudattu vainajia itäisessä ja läntisessä osassa uusille alueille sekä muualla vain olemassa oleviin sukuhautoihin ja uudelleen hautaamista varten vapautuneisiin hautapaikkoihin. Tällä hetkellä hautausmaahan haudattujen nimiä on tiedossa n. 1135. Hautapaikkoja on jonkin verran vähemmän, sillä moniin hautoihin on haudattu useampia vainajia.

 

Eräissä kulttuureissa hautausmaalla on runsaasti taideteoksia koristamassa muistomerkkejä. Hautamuistomerkkien aikakausiin liittyvien kuviointien ja koristelujen lisäksi Vihdin kirkon hautausmaalla on varsin vähän taideteoksia. Vuodenaikojen suuret lämpötilavaihtelut asettavat muistomerkkien säilymistä ajatellen suuria vaatimuksia. Valitettavasti hautausmaiden muistomerkit ovat viime vuosina joutuneet myös toistuvasti järjettömien tihutöiden kohteeksi.

 

Hautausmaan esittely

 

Kirkon hautausmaan alue voidaan jakaa esittelyä varten neljään alueeseen, jotka avautuvat kirkkorakennuksen siipien muodostamista kulmauksista lähtien. Koillinen ja kaakkoinen alue ovat oikeastaan yhtä ja samaa aluetta. Läntiset alueet jakautuvat selvemmin kahteen osaan. Niistä lounainen alue jää kirkonmäelle nousevien eteläisen ja läntisen tien väliin, ja luoteinen osa läntisen tien pohjoispuolelle. Jälkimmäisestä läntistä tietä lähinnä olevan alueen täyttää sankarihautausmaa.

 

Seurakunnan luetteloissa hautarivien ja hautapaikkojen numeroinnin lähtökohtana on kirkon keskipiste. Hautarivien numerointi kulkee siten hautausmaan pohjois-etelä-keskiakselista katsoen itäisissä alueissa lännestä itään ja läntisissä alueissa idästä länteen. Hautariveissä hautapaikkojen numerointi kulkee hautausmaan itä-länsi-keskiakselista katsoen pohjoisissa alueissa etelästä pohjoiseen ja eteläisissä alueissa pohjoisesta etelään. Hautausmaalla ei ole hautarivien ja hautojen numeroita osoittavia merkkejä.

 

Tämä esittely alkaa kirkon läntisen sisäänkäynnin edustalta ja etenee kirkon ympäri myötäpäivään. Osastojen kohdalla ilmoitetaan rivien numerot, mutta hautojen paikat riveissä ilmoitetaan ilman numeroita käsitteillä: alkuosa/keskiosa/loppuosa. Lyhyen esittelyn yhteydessä on mahdollista ottaa esille vain sellaisia henkilöitä, joiden elämä tai hautamuistomerkit luovat yleistä mielenkiintoa tai väriä paikkakunnan tai maan historiaa ajatellen.

 

Vihdin kirkon hautausmaan pohjapiirros

 

Karttapiirros on kirjoittajan mukailema ja täydentämä muunnelma seurakunnan hallussa olevasta karttapiirroksesta.


Karttapiirroksen selitykset:


Numerot (seurakunnan käyttämän numeroinnin mukaisesti):
1 Lounainen alue, itäinen osa, 2 Kaakkoinen alue, 3 Koillinen alue, 4 Luoteinen alue, eteläinen osa, sen pohjoispuolella ilman numeroa alueen pohjoinen osa, 5 Lounainen alue, läntinen osa, 6 Luoteinen alue, läntinen osa, sankarihautausmaa.
 
Kirjaimet:
A
Sankarihautamuistomerkki, B Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, C Muualle haudattujen vainajien muistomerkki, D Hiidenheimon suvun hautamuistomerkki, E Ruumishuone.


Luoteinen alue, osasto 6

 

Esittelyn ensimmäisenä kohteena on seurakunnan käyttämän numeroinnin mukaan osasto 6, luoteisen alueen läntisessä osassa oleva sankarihauta-alue. Se otettiin käyttöön vuoden 1940 alussa talvisodan aikana. Alueelle on haudattu kaikkiaan 262 sankarivainajaa. Joitakin kaatuneita on haudattu suku- tai perhehautoihin.

 

Sankarihauta-alueen kunnostustyö, jonka suunnitteli Maunu Siitonen, saatiin valmiiksi vuonna 1950. Alueen pohjoispäähän pystytettiin vuonna 1951 punertavasta graniitista tehty muistomerkki. Siihen liittyy Heikki Varjan tekemä veistos, aiheena sotilaan lähtö rintamalle. Muistomerkin yläreunaan on hakattu Lauri Pohjanpään runosta "Sotarukous" mukailtu teksti "Itsemme vuoksi taistohon noussehet emme, isänmaan tähden katso me kamppailimme". Muistomerkkiin on kaiverrettu sekä tänne haudattujen että kentälle jääneiden sankarivainajien nimet.

 

Sankarihauta-alueen pohjoispäädyssä on myös "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle" omistettu muistomerkki, jonka Vihdin Karjalaiset ry pystytti vuonna 1954.

 

Luoteinen alue, osasto 4:n pohjoinen osa

 

Sankarihautausmaan itäpuolella oleva hautausmaan luoteisen alueen itäinen osa, osasto 4, jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Pohjoisen osan muodostaa pieni viheralue, jonka alueella on "Muualla lepäävien läheistemme muistolle" omistettu muistomerkki. Sille voi jättää kukkatervehdyksensä tai kynttilänsä, jos ei voi juhlapäivinä käydä muille paikkakunnille haudattujen läheistensä haudoilla.

 

Viheralueen pohjoislaidalla on kaksi neljän hautakiven riviä. Nämä hautakivet on siirretty tänne sankarihautausmaan käyttöön otetulta alueelta. Läntiset neljä hautakiveä kuuluvat Haapkylän Alitalon ratsutilan eli rusthollin omistajaperheille, jotka edustavat Schugge -suvun lisäksi avioliiton kautta siihen liittyneitä Hagman ja Pullinen -sukuja. Maria Charlotta Schuggen (avioit. Hagman) haudalla on naiselle poikkeuksellisen suurikokoinen hautamuistomerkki, jonka alareunassa on teksti "Moder! Troget bar du ditt kors intill döden." Ehkäpä hänen "ristinsä" on ollut poikkeuksellisen raskas.

 

Carl Magnus Schuggen (1811–1866) puoliso oli Barbara Agathonia Forsström. Tässä on aiheellista todeta, että Vanhalassa 1700-luvulla asuneen kyläräätäli Matts Forsströmin lukuisat jälkeläiset ovat useammassa sukupolvessa liittyneet vävyinä tai miniöinä varsin moniin vihtiläisiin rusthollarisukuihin.

 

Edellisten itäpuolella olevista neljästä hautakivestä on aiheellista mainita Carl Edvard Törmäsen (1855–1880) ja hänen 1-vuotiaan tyttärensä Hilja Kaunon (1879–1880) yhteinen muistokivi. Nuorena kuollut C. E. Törmänen oli kirjailija, suomentaja ja näyttelijä, joka teki merkittävää yhteistyötä Suomalaisen teatterin perustajan Kaarlo Bergbomin kanssa.

 

Luoteinen alue, osasto 4:n eteläinen osa

 

(Kuvauksessa hautarivejä selostetaan lännestä alkaen, rivien alkupää on kirkon eli etelän puolella.)

 

(Rivi 6, keski- ja loppuosa) Luutnantti Adolf Printz (1774–1828) sekä häntä ennen hänen isänsä Fredrik Printz ja hänen jälkeensä esikuntakapteeni Fabian Printz (1803–1861) sekä tämän jälkeläiset omistivat Vanhalassa Juotilan ratsutilan. Adolf Printzin tytär oli avioliitossa Vihdin kirkkoherran Henrik Vilhelm Hellströmin (1809–1869) kanssa. Fabian Printzin nuorena kuollut poika Ernst Georg Printz (1840–1861) keräsi kasveja mm. Vihdissä, ja hänen nuorempi veljensä paperimestari Herman Adolf Printz (s. 1849) oli merkittävä Vihdin kasviston tutkija. Kolmas poika, piirilääkäri Klaes Fridolf Printz (1841–1894) perusti Ruovedelle Suomen ensimmäisen kunnansairaalan tai oikeammin sairastuvan. Adolf Prinzin veljen pojantytär oli taiteilija Helene Schjerfbeckin äiti.

 

(Rivi 5, loppuosa) Henrik Wilhelm Axéen (1797–1861) oli kauppakirjanpitäjä, joka omisti Vanhalassa Tähkälän tilan vuosina 1826–1861. Hän ja hänen sisaruksensa ottivat Tähkälän mukaan sukunimen Axéen (ruots. ax, tähkä). Henrik Wilhelm Axéen toimi myös seurakunnan luottamustehtävissä. Myöhemmin Tähkälä oli Forsström- ja Wikström- (muutettuna Vartio ja Tähkälä) -sukujen omistuksessa.

 

(Rivi 3, alkuosa) Rivissä on toisena lääninkamreeri Carl Arnkihlin (1730–1786) ja hänen puolisonsa Christina Lovisa Arnkihlin (o.s. von Glan) valurautainen hautamuistomerkki. Sen takana on viisisakarainen tähti ja teksti "PLUS ULTRA" eli "enemmän tuonpuoleisessa". Arnkihlin perhe omisti aikoinaan Kotkaniemen kartanon. Carl Arnkihl on muistomerkeissä olevien tietojen mukaan aikaisimmin tänne kirkonmäelle haudattu henkilö. Seuraavana on eversti Claes Johan Munckin (1764–1839) ja hänen puolisonsa Christina Elisabet Arnkihlin (1777–1858) haudat. Munck oli Irjalan kartanon viimeinen aatelisomistaja ja hänen puolisonsa oli viereen haudattujen Arnkihlien tytär.

 

(Rivi 3, keskiosa) Vihdin kirkkoherran Toivo Immosen (1900–1980) ja hänen perheensä hauta on tällä samalla alueella. Immonen oli Vihdin kirkkoherrana vuosina 1955–1962.

 

(Rivi 3, loppuosa) Valtioneuvos Karl Isak Björkman (1805–1866) oli Suomen pankin johtaja ja johtokunnan esimies.

 

(Rivi 2, alku- ja keskiosa) Luoteisen alueen eteläisen osan haudoista suurin osa kuuluu aatelisten tai aatelittomien sotilassukujen perheille. Von Rehausen -suvun hauta-alueella on seitsemän hautakiven muodostama rivi. Upseereista vanhin, kapteeni Adolf Gotthard von Rehausen (1770–1852), oli Veikkolan kartanon omistaja, ja viimeinen Sepän aikaisemman sotilasvirkatalon vuokraaja ja sittemmin omistaja kenraalimajuri Adolf Gustaf von Rehausen (1861–1935).

 

(Rivi 1, alkuosa) Tässä osastossa on myös Mäkelän perheen hauta muistomerkkeineen. Perhe on kuulunut Laatan tilan ja Päivölän Virkistyskodin omistajiin ja perheen pää Matti Mäkelä (1883–1965) on ollut Vihdin seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö kirkkovaltuustossa, kirkkohallintokunnassa ja kirkkoneuvostossa.

 

Koillinen alue, osasto 3

 

(Kuvauksessa hautarivejä selostetaan lännestä alkaen, rivien alkupää on kirkon eli etelän puolella.)

 

Koillisella alueella suurin osa vainajista on vuoden 1944 jälkeen haudattuja. Vain muutamia hautoja on 1930-luvun lopulta ja sotavuosien 1939–1945 ajalta.

 

(Rivi 3, loppuosa) Anni Denisoff (1872–1956) oli runonlaulaja, joka tuli Suomeen evakkona Vienan-Karjalasta. Karjalan sivistysseura ja Kalevalaisten naisten liitto ovat pystyttäneet hänen haudalleen ”itkuvirsiä ja runonlaulantaa taitaneiden Karjalan naisten” muistomerkin, jonka yläosassa on Anni Denisoffin pronssinen reliefi.

 

(Rivi 11, loppuosa) Agda Olin (1892–1963) oli Vihdin kunnansairaalan pitkäaikainen ylihoitaja.

 

(Rivi 14, alkuosa) Sylvi Forstén (o.s. Kallio) (1904–1976) oli Vihdin yhteiskoulun pitkäaikainen rehtori vuodesta 1931 alkaen. Hän avioitui sittemmin Kypäristön omistajan Ragnar Forsténin (1885–1962) kanssa.

 

(Rivi 15, alkuosa) Korkea pystykivi kuuluu Juho Rauvolan perhekunnan haudalle. Insinööri Juho Rauvola (1874–1942) ja hänen puolisonsa Ines Rauvola (1887–1958) omistivat Kotkaniemen kartanon vuodesta 1912. Juho Rauvola oli hyvin aktiivinen vaikuttaja yhteiskunnallisen toiminnan monilla eri osa-alueilla.

 

(Rivi 17, loppuosa) Adolf Alfred Wolzenburg (1885–1938) perusti puolisonsa Lydian (1878–1954) kanssa Luonnonhoitola Oy:n eli Luontolan vuonna 1931 Kopun tilan rakennuksiin. Samassa haudassa lepäävät Luontolan myöhemmistä omistajista Alma Pärnänen ja Auroora Pastinen. Wolzenburgien poika Markus Wolzenburg (1919–1943), joka kaatui jatkosodassa, on haudattu sankarihautaan.

 

Kaakkoinen alue, osasto 2

 

(Kuvauksessa hautarivejä selostetaan idästä alkaen, rivien alkupää on kirkon eli pohjoisen puolella.)

 

Tämän alueen säilyneistä haudoista vanhimmat ovat 1840-luvulta ja niitä vanhemmat ovat ilmeisesti hävinneet vuosien varrella.

 

(Rivi 14, loppuosa) Kaakkoisen alueen itäpäässä on Hanna Gripenbergin (o.s. Brummer, 1890–1953) haudalle pystytetty kivi. Hanna Gripenberg oli tunnetun runoilijan Bertel Gripenbergin puoliso. Hanna Gripenberg oli omistanut sisarensa ja veljensä kanssa yhdessä Hiiskulan kartanon vuoteen 1911 saakka, jolloin veli Hans Wilhelm Brummer oli lunastanut sisariltaan heidän osuutensa. Heidän isoisänsä, hovineuvos Alexander Wilhelm Brummer oli lahjoittanut tilan lapsenlapsilleen, koska ei uskonut poikansa Johan Wilhelm Brummerin pystyvän huolehtimaan omaisuudesta.

 

(Rivi 13, alkuosa) Vilho Kuorikoski (1892–1946) oli nummelalainen konepuuseppä ja harrastajakirjailija, joka kirjoitti useita Nummelan työväentalon näyttämöllä esitettyjä näytelmiä. "Rajaseudun laki" esitettiin Helsingin Työväen Teatterissa.

 

(Rivi 11, keskiosa) Lydia Savón (1886–1960) oli Vihdissä pitkään vaikuttanut hammaslääkäri. Hänen sisarensa Saima Savón (1887–1957) toimi hänen avustajanaan.

 

(Rivi 10, alkuosa) Tässä osastossa lepää muutamia naispuolisia sosiaali- ja hoitoalan uranuurtajia. Bertha Hernberg (1864–1941) ja Dagmar von Schantz (1864–1936), jotka olivat ystävystyneet jo lapsuudessaan, perustivat Vihtiin Seimelän tyttökodin vuonna 1896. Bertha Hernbergin sisar Hanna Hernberg, joka on haudattu Vihdin Vanhalan hautausmaalle, oli vuonna 1893 toimintansa alkaneen Vuorelan kasvatuslaitoksen ensimmäinen johtajatar ja myös vuonna 1904 toimintansa alkaneen Päivölän virkistyskodin perustaja. Dagmar von Schantz siirtyikin Päivölän johtajattareksi vuosien 1905–1914 ajaksi. Sen jälkeen hän oli johtajattarena perustamassaan Huhtinimen lepokodissa lähellä Lappeenrantaa. Hän palasi Vihtiin vuonna 1924 ja piti Sipilänmäellä omistamassaan talossa kesävieraita.

 

(Rivi 10, alkuosa) Aukusti Oravala (1869–1951) oli Vihdin seurakunnan kirkkoherra vuosina 1928–1950. Hän oli teologian kunniatohtori, tunnettu hengellinen kirjailija ja vuonna 1939 käyttöön otetun virsikirjan valmistelukomitean puheenjohtaja. Samaan hautapaikkaan on haudattu myös hänen puolisonsa Hilma sekä kaksi heidän tytärtään. Tyttäristä Aira, joka oli naimisissa Antti Hiidenheimon kanssa, on haudattu Hiidenheimon sukuhautaan.

 

(Rivi 10, keskiosa) Vuorelan kasvatuslaitoksen johtajattarena oli Hanna Hernbergin kuoltua Lilli (Elinda) Stenius (1876–1959) vuosina 1915–1943.

 

(Rivi 10, keskiosa) Piirieläinlääkäri Jarl Pettersson (1887–1959) asui Nummelassa. Samaan hautaan hänen kanssaan on haudattu hänen puolisonsa Ljuba ja heidän poikansa Bengt Gunnar.

 

(Rivi 10, loppuosa) Samassa rivissä ovat haudattuina myös opettaja Toivo Pohjola (1904–1978) sekä hänen puolisonsa Elina Sipilä (1906–1848), joka liittyy tuonnempana esille tulevaan Wikströmin perhekuntaan.

 

(Rivi 9, keskiosa) Leponiemen kunnallisen lastenkodin johtajattarena oli Elli (Elin) Punnonen (1887–1952) vuosina 1922–1944, mutta ilmeisesti hän hoiti tehtävää jo vuodesta 1919.

 

(Rivi 8, alkuosa) Frans Viktor Sainio (1852–1884) oli Vihdin seurakunnassa vt. kappalaisena vuosina 1881–1884.

 

(Rivi 8, alkuosa) Luutnantti Carl Gustaf Alexander Krumhorn (1818–1858) ja hänen puolisonsa Sofia Ulrika Wikström (1822–1856) omistivat Palajärven Etelätalon. Aviomiehen sisar Fredrika Sofia Maria Krumhorn (1812–1890) oli avioliitossa Nurmijärven kappalaisen August Tolpon kanssa, joka oli Lankilan Ylitalon omistajan Gabriel Tolpon veli.

 

(Rivi 8, keskiosa) Abraham Segerstråle (ent. Nohrström, 1765–1841) oli majuri ja kruununvouti, joka omisti aikoinaan Kotkaniemen kartanon. Samaan hautaan on haudattu myös hänen puolisonsa Augusta Fredrika Törn (1783–1857). Avioparilla oli ainakin 12 lasta, joista Vihdissä syntyi 11 ja kuoli 4.

 

(Rivi 7, alkuosa) Johan Gabriel Hemmin (1893–1941) ja Martti Johannes Hemmin (1922–1976) haudalla on hautausmaan ainoa veistosmainen muistomerkki.

 

(Rivi 7, alkuosa) Suontaan Hovin omistaneen Terhon suvun jäsenistä Juho (Johan) Oskar Terho (1870–1935) oli säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajana vuosina 1905–1906.

 

Aikaisemman käsityksen mukaan kirkon kuoriosan vieressä etelän puolella oleva hautausmaan osa oli sen arvokkain, ja papistoon kuuluneet vainajat on tavallisesti haudattu siihen. Vihdissä on niistä jäljellä vain kirkkoherra Henrik Wilhelm Hellströmin (1809–1869) koristeellinen valurautainen muistoristi aivan kirkon vieressä. Hän oli Vihdin seurakunnassa kirkkoherran apulainen vuosina 1831–1835 ja kirkkoherra vuosina 1857–1869, ja hän toimi myös kuntakokouksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1866. Papistoon kuuluneet vainajat on haudattu tälle kaakkoiselle alueelle hieman kauemmas kirkosta. Kuten aikaisemmin mainittiin, kirkkoherra Toivo Immonen on haudattu perhekuntansa kanssa luoteisen alueen eteläiseen osaan. Kirkkoherra Aukusti Oravalan edellä jo mainittu hautapaikka on tässä lähellä.

 

(Rivi 6, alkuosa) Tässä rivissä ovat haudattuina kappalainen Johan Tulander (1784–1867) ja kirkkoherra Henrik Hjort (1806–1856). Henrik Johan Hjort oli Vihdin seurakunnan kirkkoherra vuosina 1851–1856. Hänen viereensä on haudattu perheen kolme lasta, jotka ovat kaikki kuolleet kahden viikon aikana elokuussa 1853 koleraan (Seppo Myllyniemen mukaan). Samassa rivissä on myös puolison Rosalie Lundeqvistin isän, Hämeenlinnan postitarkastajan Johan Fredrik Lundeqvistin hauta (s. n. 1803), joka on samoin kuollut syyskuussa 1853 (50 vuoden ikäisenä ), ehkä hänkin koleraan.

 

(Rivi 6, keskiosa) Tervalammen omistajan Karl Lindahlin (1808–1877) takoraudasta valmistetun aitauksen ympäröimässä haudassa lepäävät myös Reunan (Grenna) omistajat Lauri Lajunen ja pitäjänneuvos Helmi-Briitta Lajunen (o.s. Vasarla).

 

(Rivi 5, loppuosa) Rivin eteläiseen osaan haudatut Henrik Johan Hildén (1819–1868) ja Maria Henrika Lindstedt (1819–1888) olivat Hynnälän tilan omistajat. Viimeisenä rivissä on haudattuna Erika Westerberg (1874–1953) eli Kirkko-Riikka, joka oli kirkon siivoojana vuosina 1922–1952. Hänen pikkuruinen mökkinsä on melko lähellä hänen hautapaikkaansa kirkosta etelään johtavan tien varrella.

 

(Rivi 4, alkuosa) Kirkkoherra Wilho Josef Pius Hidén (1908–1987) oli Vihdin seurakunnan kappalainen vuosina 1938–1963 ja kirkkoherra vuosina 1964–1976. Hän oli innokas kotiseututyön ystävä ja on aiheellista mainita, että hän suomensi vuonna 1965 kirkkoherra A. J. Hippingin ruotsiksi vuonna 1845 julkaiseman Vihdin pitäjän historian.

 

(Rivi 4, alkuosa) Eino Kanto (1901–1966) oli Vihdin seurakunnassa lukkari-urkurin sijainen vuosina 1931–1936 ja lukkari-urkuri/kanttori vuosina 1937–1963.

 

Kaakkoisella ja lounaisella alueella on haudattuna useita ratsutilallisia eli rusthollareita ja heidän perhekuntiaan. Rusthollarien merkitys seurakunnan ja vuodesta 1866 lähtien myös kunnan asioiden päättäjinä oli alkanut kasvaa 1700-luvulla voimakkaasti, samalla kun aatelisten vaikutusvalta väheni. Suomessa suuri osa rusthollareista oli talonpoikaista sukua, mutta joukossa oli myös joitakin aatelisia sekä entisiä sotilaita ja virkamiehiä. Talonpoikaisten omistajien tilat ovat säilyneet saman suvun tai sukuketjun omistuksessa huomattavasti paremmin kuin aatelisten tai säätyläisten omistamat tilat, useat lähemmäs 500 vuoden ajan.

 

(Rivi 4, loppuosa) Korckman -suku omisti Vanhalassa sijainneen Ylöstalon ratsutilan. Suvun jäsenistä on useita haudattu kirkon hautausmaahan. Ylöstalon rusthollareista monet ovat osallistuneet aktiivisesti kunnallisen, seurakunnalliseen ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Daniel Edvard Korckmanin (1840–1877) poika oli Arthur Korckman (1872–1938), jonka puoliso oli kohta mainittavan Gabriel Tolpon tyttären Amalian tytär Aina Josefina Kaarlonen (1879–1954).

 

(Rivi 3, keskiosa) Degerth -suku omisti Korp(p)ilan eli Verkatakkilan tilan Herrakunnassa. Tila oli ollut suvun hallussa jo ainakin 1760-luvulla. Suvun jäseniä on tällä hautausmaalla sekä osastossa 2 että osastossa 1. Tässä osastossa 2 ovat haudattuina John Henrik Degerth (1807–1864), Karl Johan Degerth (k. 1868) sekä kolme vuonna 1882 kuollutta poikaa, joista Wilhelm oli syntynyt vuonna 1872, Karl vuonna 1874 ja Fredrik vuonna 1876. Eräitä sukuun kuuluneita on haudattu osaston 1 alueelle.

 

(Rivi 2, alkuosa) Hautarivin alkuosan pohjoisemmassa rivissä on Lusilan Hannulan omistajan Väinö Kaarlolan (1880–1943) perheen hauta. Väinö Kaarlolan vanhemmat olivat Karl Viktor Karlsson ja Lankilan Ylitalon rusthollarin Gabriel Tolpon tytär Fredrika.

 

(Rivi 2, alkuosa) Rivin alkuosan vieressä on lännen puolella ylimääräinen vanhojen hautojen rivi. Carl Henrik Forss (1806–1868) oli Helsingin kaupungin tullikamarin kirjuri, joka omisti puolisonsa Sofia Wilhelminan (1810–1894) kanssa Tuohilammen kartanon vuosina 1848–1894.

 

(Rivi 2, alkuosa) Samassa rivissä ovat haudattuina myös edellä mainittu (Axel) Gabriel Tolpo (1813–1886) ja hänen puolisonsa Karolina Sofia Forsström (1819–1859), joka oli kotoisin Sukselan Ali-Jaakolan rusthollista. Gabriel Tolpo oli talonpoikaissäädyn edustaja ns. tammikuun valiokunnassa vuonna 1862 ja säätyvaltiopäivillä vuonna 1872. Gabriel Tolpon perhekuntaan kuuluvia on haudattu myös lounaiselle alueelle.

 

(Rivi 2, loppuosa) Rivin eteläisessä osassa on Wikström -sukuisten henkilöiden hautoja. Vihdissä oli 1800-luvulta alkaen useita Wikström -nimisiä perheitä, joista tähän osastoon haudattu perhekunta omisti aluksi Hulttilassa Yli-Väärän rusthollin. Heistä mainitaan tässä osastossa olevissa hautaristeissä ja hautakivessä Karl Wikström (1805–1862) ja hänen puolisonsa Hedda Lovisa (1814–1868) perhekuntineen. Heidän poikansa Karl Emil Wikström (1837–1879) tuli Johan Luseniuksen ja Maria Forsströmin vävyksi Sukselan Ali-Jaakkolan rustholliin. Karl Emil Wikströmin pojista yksi oli Vihdin ensimmäinen kunnankirjuri Aksel Vartio (ent. Wikström, 1873–1938), joka on haudattu tähän samaan hautaryhmään puolisonsa Saliba Vartion kanssa. Sukuyhteyksistä todettakoon vielä, että Karl Emil Wikströmin pojista Emil Vartio oli Ali-Jaakolan seuraava omistaja, ja kolmas poika oli Karl Walfrid Wikström, josta tuli Sipilän isäntä. Karl Walfrid Wikströmin poika Kaarlo Olavi Sipilä (ent. Wikström, 1912–1942) kaatui luutnanttina jatkosodassa ja hänet on haudattu sankarihautaan. Emil Vartion pojasta Eino Vartiosta tuli taas avioliiton kautta Tähkälän isäntä ja hän otti nimen Tähkälä

 

Lounainen alue, osasto 1

 

(Kuvauksessa hautarivejä selostetaan idästä alkaen, rivien alkupää on kirkon eli pohjoisen puolella.)

 

Lounaisen alueen jakavat kahtia Oravalan Hiidenheimon suvun hautamuistomerkki ja sille johtava käytävä. Osasto 1 on tämän alueen itäinen puolikas.

 

(Rivi 1, alkuosa) Varatuomari, senaatin kansliatoimituskunnan esittelijäsihteeri, valtioneuvos Gustaf Herman Sjöstedt (1817–1912), jonka puoliso oli Clementine Sjöstedt, os. Kuhlman (1829–1881), omisti Haitti -nimisen tilan Enäjärven pohjoisella rannalla. Hautapaikkaa ympäröi kivipylväistä ja rautaputkista valmistettu aitaus.

 

(Rivi 2, alkuosa) Agronomi Johan Sigurd Degerth (1877–1968) ja Elna Alina Degerth (o.s. Mangström, 1882–1971) kuuluivat Herrakunnalla sijaitsevan Korp(p)ilan eli Verkatakkilan omistaneeseen sukuun.

 

(Rivi 4, alkuosa) Rusthollari Johan Gabriel Tolpo (1779–1869) ja hänen puolisonsa Kristina Elisabet Brandborg (1778–1856) olivat aikaisemmin mainitun Gabriel Tolpon vanhemmat, jotka omistivat Pietilän Ylitalon vuodesta 1828 alkaen. Johan Gabriel Tolpo oli Vihdin pitäjänpuuseppä ja kirkonrakentaja Mårten (Martti) Tolpon (1744–1806) poika. Johan Gabriel Tolpon ja hänen puolisonsa haudan viereen on haudattu Frans Johan Tolpo (1854–1869), Gabriel Tolpon nuorena kuollut poika (1854–1869).

 

(Rivi 4, alkuosa) Samaan riviin on haudattu myös Gabriel Tolpon tytär Fredrika Tolpo (1845–1886), joka oli avioliitossa Karl Viktor Karlssonin (1846–1916) kanssa. Aviopari omisti Lusilassa Hannulan ja Friimin tilat. Fredrika Karlssonin viereen on haudattu hänen lapsena kuolleet tyttärensä Sigrid Vilhelmina ja Ester Fredrika.

 

(Rivi 4, keskiosa) Seuraavina ovat Fredrika Karlssonin tyttären Hilman (1875–1936) ja hänen aviopuolisonsa Kustaa Paavolan (1867–1937) haudat, joiden hautakivessä on heidän pronssireliefinsä. Todettakoon vielä, että Gabriel Tolpon tyttäristä Karoliina Kristiina (1839–1923) oli avioitunut Oravalan Niemelään Sven Israel Törnströmin (vuodesta 1906 Hiidenheimo) kanssa. Heidät on haudattu Vihdin uudelle hautausmaalle.

 

(Rivi 4, loppuosa) Hacklin -suvun hautaan on haudattu useita Pietilän Alitalon omistajaketjun jäseniä. Talo on ollut samalla suvulla vuodesta 1590. Eräs suvun esivanhemmista oli Jacobus Boterus, joka oli isänsä Petrus Martinin jälkeen Vihdin kirkkoherrana vuosina 1641–1660. Jacobus Boterus omisti Kotkaniemen Pietilän ratsutilan, ja hän otti Kotkaniemen mukaan latinaistetun nimen Aquilinus (latin. aquila, kotka). Jälkeläisistä tilanomistajista Johan Aquilinus (1748–1807) muutti sukunimen muotoon Hacklin, josta tuli kaikkien silloisten sukuhaarojen nimi. Eräät sukuhaarat ovat käyttäneet sittemmin nimeä Hacklén.

 

(Rivi 5, keskiosa) Johan Emanuel Gadolin (1801–1871) oli Turun akatemian kemian professorin Johan Gadolinin poika. Viime mainittu hyökkäsi mielenvikaiseksi tultuaan Turussa vuonna 1821 lääketieteen professori Israel Hwasserin kimppuun miekka kädessään. Hwasser selvisi vaaratilanteesta pintanaarmuilla. Johan Emanuel Gadolin asui sairastumisensa jälkeen Olkkalan kartanossa, joka oli pitkään Gadolin -suvun omistuksessa.

 

(Rivi 6, alkuosa) Johan Karén (1790–1858) kuului Karénin suvun haaraan, joka oli avioitunut Wichtmanin sukuun ja tullut Oravalan Salmelan puolikastalon omistajaksi vuonna 1746. Hän rakennutti vuonna 1854 Oravalan Niemelän vanhan hautakammion itäpuolelle Salmelan talon hautakammion, jonka päällä on rautainen kansi. Siihen on haudattu kaikkiaan 12 Karén -suvun ja siihen avioituneen Enroos -suvun jäsentä, viimeinen vuonna 1987.

 

(Ei rivinumeroa) Lounaisen alueen läntisessä osassa, lähellä hautausmaan reunaa on Oravalan Niemelän talon maanalainen hautakammio, joka on peräisin 1790-luvulta. Sen umpeen muurattu aukko on hautausmaan ulkoreunan puolella. Hautakammioon on haudattu 1800-luvun aikana 11 Wichtman -suvun ja siihen avioituneen Törnström-suvun jäsentä. Törnström-Hiidenheimon sukuseura teetti hautakammion päällä kohoavalle kummulle muistokiven, joka paljastettiin 25.7.1999. Muistokivessä on teksti "Tämän kummun alla on Oravalan Niemelän talon sukuhauta vuosilta 1809–1870". Vuodesta 1890 alkaen suvun jäsenet on haudattu uudelle eli ns. Irjalan hautausmaalle, lukuun ottamatta Artturi Hiidenheimon perhekuntaan kuuluneita, jotka on haudattu hänen rakennuttamaansa uuteen sukuhautaan.

 

(Ei rivinumeroa) Lähellä hautausmaan länsirajaa on kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimon (1877–1956) vuosina 1929–1930 rakennuttama Hiidenheimon suvun hautamonumentti. Se on rakennettu paikalle, johon hänen ensimmäinen puolisonsa Fanny, o.s. Ojanen (1874–1928) haudattiin vuonna 1928.

 

Hiidenheimon suvun kreikkalaistyylisen hautamonumentin suunnitteli arkkitehti Kauno Kallio (1877–1966), joka oli Vihdin kirkon 1920-luvun lopulla toteutetun uudistustyön arkkitehti. Hautamuistomerkin katon freskomaalaukset suunnitteli ja teki taiteilija, sisustusarkkitehti Antti Salmenlinna (1897–1968) kesäkuun alkupuolella 1936. Maalaukseen liittyy teksti "Ne autuaat asujat kartanois Herran ei kuole, he nukkuu ja nousevat kerran." Muistomerkkiä kunnostetaan parhaillaan.

 

Artturi Hiidenheimo tunnetaan 1900-luvun alkupuolen paikallisena ja valtakunnallisena vaikuttajana kunnan, seurakunnan, valtakunnan ja talouselämän aloilla. Sukuhautaan on haudattu Artturi Hiidenheimon perhekuntaan kuuluvista hänen ensimmäisen puolisonsa lisäksi hänen toinen puolisonsa Elli Hiidenheimo (1883–1950) sekä sisar Lydia Törnström, tytär Maija Hiidenheimo, tytär Kirsti puolisonsa Rolf Rantapuun kanssa, tytär Pirkko puolisonsa Reino Ritvalan ja vävynsä Jarl Pousarin kanssa, pojan Antti Hiidenheimon puoliso Aira (o.s. Oravala) ja heidän poikansa Heikki Hiidenheimo. Jatkosodan lopulla kaatunut Antti Hiidenheimo on haudattu yhteiseen sankarihautaan.

 

Artturi Hiidenheimon tytär Saara Forsius ja tämän aviopuoliso Eiler Forsius sekä heidän poikansa tytär on haudattu hautamonumentin kaakkoispäätyyn liittyvään erilliseen hautaan.

 

Lounainen alue, osasto 5

 

(Kuvauksessa hautarivejä selostetaan idästä alkaen, rivien alkupää on kirkkoon lännestä nousevan tien eli pohjoisen puolella.)

 

Lounaisen alueen läntinen puolikas muodostaa osaston 5.

 

(Rivi 1, alku- ja keskiosa) Lähinnä kirkon sisäänkäyntiä olevassa rivissä on Olkkalan kartanon omistaneen af Hällström -suvun hauta-alue, jolla on kaksi pystykiveä, toisessa Gustaf Emil af Hällströmin (1860–1924) ja toisessa Gustaf Eljas af Hällströmin (1887–1918) pronssireliefi. Hauta-alueelle on lisäksi haudattu viisi muuta af Hällströmien perhekuntaan kuulunutta. Punaiset murhasivat Gustaf Eljas af Hällströmin vuonna 1918, ja hänen hautapaateensa on laitettu saman kohtalon kokeneen ja samaan paikkaan haudatun Olkkalan työnjohtajan Arvo Alfred Nurkin (1897–1918) nimi.

 

(Rivi 2, keskiosa) Takoraudasta valmistetun aitauksen keskellä on senaattori ja salaneuvos Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778–1850) hautapaikka, jonka alla on vuonna 1850 rakennettu maanalainen muurattu hauta. Otto Wilhelm Klinckowström oli jäljempänä mainitun Arthur Wilhelm Klinckowströmin isä. Kulunut marmorinen hautakivi on korvattu uudella vuonna 2009. [Korjaus toukokuussa 2010.] 

 

(Rivi 2, keskiosa) Samassa rivissä on Vihdin seurakunnan pitkäaikaisen lukkari-urkurin Anders Elias Lindgrenin ja hänen perheenjäsentensä hauta. Anders Lindgren oli lukkari-urkurina Vihdissä vuosina 1833–1881. Hänen puolisonsa Johanna Lindgren oli aikaisemmin mainitun kyläräätäli Matts Forsströmin jälkeläisiä. Nykyinen hautakivi on pystytetty vuonna 2005.

 

(Rivi 2, loppuosa) Takoraudasta valmistetun aitauksen keskellä on Hiiskulan kartanon perustajan ja omistajan, kenraalimajuri Arthur Wilhelm Klinckowströmin (1807–1860) hauta. Siihen on ilmeisesti haudattu myös hänen poikansa, Vihdin postimestari Arthur Emil Wilhelm Klinckowström (1835–1883), joka tunnettiin nimellä ”Ryytän paroni”, ja tämän puoliso Maria Ottilia Klinckowström (o.s. Hedberg, 1834–1900). Kulunut, marmorinen hautakivi on korvattu uudella vuonna 2009. [Korjaus toukokuussa 2010.]

 

(Rivi 3) Tässä rivissä on vain Varpasuon (ent. Vallenius) perhekunnan haudat. Perimätiedon mukaan tällä paikalla on ollut aikaisemmin Jokikunnan Jaakkolan talon omistaneen CarbergGardberg –suvun hautoja.

 

(Rivit 4–7)

Edellä selostettujen hautojen länsipuolella on, niiden ja ruumishuoneen välillä alemmassa tasossa, neljässä rivissä n. 75 hautapaikkaa. Nämä uudet hautapaikat on otettu käyttöön 1950-luvun alusta lähtien.

 

(Rivi 7, alkuosa) Lähinnä ruumishuonetta sijaitsevan hautarivin pohjoispäässä on ensimmäisenä Jakob Ahlsmanin (1798–1872) haudalle seurakuntalaisten vuonna 1906 pystyttämä jugendtyylinen harmaakivinen hautapaasi. Ahlsman oli Vihdin pitäjän koulumestari vuosina 1838–1872.

 

(Rivi 7, loppuosa) Rivin loppuosassa on viimeisenä kauppias Felix Varosen (1889–1958) ja hänen puolisonsa Ingridin (1890–1975) hauta. Se on aivan lähellä heidän kotiaan, joka sijaitsi välittömästi hautausmaan aidan toisella puolella.

 

Kirjoitus on valmistunut heinäkuussa 2007.

 

 

Kirjallisuutta:


Degerman, H.: Vihdin haudat ja hautausmaat. Teoksessa: Keskeneräinen tehtävä. Vihdin seurakunnan 500-vuotisjuhlajulkaisu. Vihdin seurakunta. Helsinki 2006.

 

Hipping: A. J.: Vihdin pitäjä. Suomentanut W. J. P. Hidén. Vihti-Seura. Helsinki 1965. [Alkuperäinen teos: Beskrifning öfwer Wichtis Socken. Helsingfors, tryckt hos J. E. Frenckell & Son, 1845.]

 

Ketola, E.: Vihdin historia 1918—1965. Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918—1939. Jyväskylä 1996.

 

Ketola, E.: Vihdin historia 1918—1965. Maanjaon aika. Toinen osa 1939—1965. Jyväskylä 1997.

 

Myllyniemi, S.: Vihdin historia 1800—1918. Vihti Venäjän vallan aikana. Jyväskylä 1990.

 

Soikkeli, K.: Vihti. Kuvauksia Vihdin kunnan luonnosta, historiasta ja kansan elämästä. II osa. K. F. Puromiehen kirjapaino O.-Y. Helsinki 1932.

 

Vihdin seurakunnan asiakirjoja.

 

Hautakivien tekstit.

 

Suomen Sukututkimusseuran HISKI-tiedostot.


TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON