Arno Forsius

Johan Henrik Vitali (1872—1940) — lääkäri ja kunnallispoliitikko

Lääketieteen lisensiaatti Johan Henrik Vitali asui Lahdessa vuosina 1904—1927 ja 1931—1934. Edellisen vuosijakson aikana hän toimi Hollolan kunnanlääkärinä ja sen ohella työpaikkalääkärinä. Jälkimmäisen vuosijakson aikana hän oli piirilääkärinä Hollolan lääkäripiirissä. Vitali osallistui myös aktiivisesti Lahden kaupungin kunnallispolitiikkaan ja oli mm. ensimmäinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Tämä pienoiselämäkerta on samalla johdanto Vitalin näillä kotisivuilla erikseen julkaistuun kertomukseen tapahtumista Lahdessa marraskuussa 1917.

Johan (Johannes) Henrik Vitali syntyi Temmeksessä 26.6.1872. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, herastuomari Heikki Vitali ja Anna Westman. Vitali kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1891, valmistui Helsingin yliopistossa lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1897 ja lisensiaatiksi vuonna 1900. Hän teki kaksi opintomatkaa Saksaan, lääketieteen opiskelijana vuonna 1895 ja lisensiaattina vuonna 1912.

Vitali solmi avioliiton vuonna 1901 Anna Hirnin (1876—1965) kanssa, jonka vanhemmat olivat asemapäällikkö Emil Willehad Hirn ja Henriette Theresia Nyström. Avioparilla oli neljä lasta, Kyllikki Ingeborg (1901—1963), Anna Margareta (S 1903), Harry Henrik (1906—1996) ja Hellin Therese (S 1908). Vitalin harrastuksia olivat sanojen kerääminen Suomalaisen tiedeakatemian arkistoon, kasvitiede, urheilukalastus ja shakki. Vitali oli pitkä ja hoikka mies, joka tunnettiin Lahdessa nimellä "Pitkä Janne".

Valmistuttuaan Vitali toimi kunnanlääkärinä Nivalassa vuosina 1900—1901 ja Asikkalassa vuosina 1901—1903. Hän haki vuonna 1903 avoimeksi julistettua Hollolan kunnanlääkärin virkaa ja hänet myös valittiin siihen. Hämeen läänin kuvernööri kumosi vaalin tehdyn valituksen perusteella. Silloin Vitali haki ja valittiin Paavolan kunnanlääkäriksi. Hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaan, vaan siirtyi vuonna 1904 Lahteen Tornator Oy:n tehtaanlääkäriksi.

Hollolan kunnanlääkärin virka julistettiin uudelleen haettavaksi vuonna 1904, jolloin Vitali haki sitä jälleen ja tuli uudelleen valituksi siihen. Hän jatkoi edelleen toimintaansa Tornator Oy:n lääkärinä aina vuoteen 1927 saakka, jolloin hän muutti pois paikkakunnalta. Venäläistämiskauden aikana Hollolan ja koko maan useimpien kuntien valtionapu kunnanlääkärin palkkausta varten lakkautettiin vuonna 1914. Silloin Hollolan kunnanvaltuusto sanoi Vitalin irti 1.11.1914 alkaen, mutta hänen kanssaan tehtiin sopimus vaivaistalon ja kulkutautisairaalan lääkärin tehtävien hoitamisesta erillisen tariffin mukaan marras- ja joulukuun aikana. Samalla nimettiin kahden miehen komitea hoitamaan asiaa kunnanlääkärin kanssa.

Tammikuussa 1915 valtuusto asetti uuden komitean tiedustelemaan eräiltä lääkäreiltä, millä ehdoilla nämä suostuisivat hoitamaan Hollolan kunnanlääkärin tehtävät. Maaliskuun lopulla valtuusto oli saanut käsiteltäväkseen kolmen lääkärin tarjoukset. Vitalin palkkiopyyntö oli 1800 mk vuodessa, Lahden ympäristökuntien väliaikaisen sotilassairaalan lääkärin K. A. Juseliuksen pyyntö 200 mk kuukaudessa ja juuri valmistuneen lääket. lis. Pentti Kivisen pyyntö 2000 mk vuodessa. Juselius kuitenkin kieltäytyi vaalista ja Hollolan kunnanlääkäriksi valittiin kolmannen kerran Vitali, nyt kuitenkin vain yhdeksi vuodeksi 1.4.1915 alkaen. Mainittu komitea sai tehtäväkseen laatia Vitalin kanssa välikirjan, joka hyväksyttiin valtuustossa vasta helmikuussa 1915. Samalla kunnallislautakunnan esimies sai valtuudet sopia asiasta vuodeksi eteenpäin samoilla ehdoilla. Kaikesta päätellen kunnanlääkärin viran hoito lienee jatkunut edelleen vuoden kerrallaan, vaikka mitään kirjallisia sopimuksia asiasta ei ole tullut esiin.

Kunnanlääkärin virkojen valtionapukysymykset saatiin jälleen järjestykseen vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen jo ennen Suomen itsenäistymistä, sillä senaatin venäläiset jäsenet korvattiin silloin taas suomalaisilla miehillä. Vitali sanoutui kuitenkin jo keväällä 1919 irti Hollolan kunnanlääkärin tehtävästi tultuaan valituksi Lahteen rautatielääkäriksi, jota tehtävää hän hoiti Tornator Oy:n lääkärintehtävien ohella vuoteen 1927 saakka.

Poliittiset levottomuudet lisääntyivät koko maassa marraskuussa 1917. Vitali on kirjoittanut suurlakon alkutapahtumiin Lahdessa liittyvän kuvauksen Lyhyt kertomus kokemuksistani kuluneilta anarkkian päiviltä, joka on erillisenä näillä kotisivuilla. Tammikuun lopulla alkaneen vapaussota-kansalaissodan ajat olivat vaikeat Lahdessa, mutta Vitali selviytyi niiden yli ilman suuria hankaluuksia. [Katso myös kirjoitusta Lääkintähuolto Lahdessa vuoden 1918 taistelujen aikana.] Jo huhtikuun lopusta 1918 Vitali oli vuoteen 1920 saakka ylilääkärinä Lahden Sotilasvankilassa eli Hennalan sotavankileirillä, jossa oli enimmillään samanaikaisesti yli 10 000 vankia. Tehtävä oli silloisissa poliittisissa ja taloudellisissa oloissa hyvin vaikea haavoittuneiden suuren määrän sekä espanjankuumeen ja muiden kulkutautien aiheuttaman runsaan sairastavuuden vuoksi. Vuosien 1918—1920 osalta viitataan kirjoituksen lopussa mainittuihin lähteisiin.

Lahdessa asuessaan Vitali osallistui aktiivisesti kaupungin kunnallispolitiikkaan. Hän oli kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1906—1909, 1911—1921, 1923—1925 ja vielä myöhemminkin vuosina 1932—1933 Hollolan piirilääkärinä toimiessaan. Vitali valittiin vuonna 1906 vasta perustetun kaupungin ensimmäiseksi valtuuston puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuosina 1906—1908 ja 1912—1913. Vuonna 1910 hän oli rahatoimikamarin puheenjohtaja ja vuosina 1914—1921 kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Lisäksi Vitali oli Lahden kunnallissairaalan johtokunnan puheenjohtaja vuonna 1912 ja jäsen vuosina 1913—1914 sekä lastensuojelulautakunnan jäsen vuosina 1926—1927. Hän oli myös Lahden Yhteiskoulun johtokunnan jäsen vuosina 1904—1918, siitä ajasta puheenjohtaja vuosina 1909—1918. Lahden kaupunki on teettänyt hänestä muotokuvan, joka on kaupunginvaltuuston istuntosalin seinällä. Taulun on maalannut Vilho Sjöström (1873—1944) vuonna 1927.

Vitali oli Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin sekä Suomen Lääkäriliiton jäsen. Lahdessa asuessaan hän oli perustamassa paikallista Kyminlaakson Lääkäriseuraa vuonna 1909. Hän oli sen tilintarkastaja vuonna 1911, varapuheenjohtaja vuosina 1915—1921 ja johtokunnan varajäsen vuosina 1922—1926. Hän oli myös Rautatielääkäriyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1926—1927.

Vitali siirtyi 1920-luvun lopulla piirilääkärin tehtäviin, aluksi Kristiinankaupungissa piirilääkärinä vuosina 1927—1928 ja sen jälkeen Tammelan piirilääkärinä vuosina 1928—1931. Sieltä hän palasi Lahteen, jossa hän toimi Hollolan piirilääkärinä vuosina 1931—1934. Viimeksi ennen eläkkeelle siirtymistään Vitali oli Helsingin piirilääkärinä vuosina 1934—1939. Piirilääkärivuosinaan hän toimi Piirilääkäriyhdistyksen sihteerinä vuosina 1929—1933 ja puheenjohtajana vuosina 1934—1939.

Talvisodan alkaessa Vitali kutsuttiin hoitamaan avoimeksi tullutta Helsingin piirilääkärin virkaa, josta hän oli juuri siirtynyt eläkkeelle. Hän kuoli Helsingissä 15.2.1940 vammoihin, jotka hän sai jäätyään poliisiautossa junan alle ollessaan palaamassa kotiin ruumiinavausmatkalta.

Kirjoitus on valmistunut helmikuussa 2001.

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1934. Helsinki 1933

Forsius, A.: Hollolan piiri- ja kunnanlääkäreistä. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1983: 27—33, Lahti 1983

Forsius, A.: Lääkintähuolto Lahdessa vuoden 1918 taistelujen aikana. Osat 1—3. Hollolan Lahti 1998: 2: 4—6, 3: 7—10, 4: 15—18

Halila, A.: Lahden historia. Lahden kaupunki. Lahti 1958

Heikkinen, A.: Hollolan historia III. Hollolan kunta. Lahti 1975

Holmstén, B.: Suomen piirilääkärit 1927—1943 ja lääninlääkärit 1943—1971. Suomen Lääkäriliitto. Moniste. 1974

Paavolainen, J.: Vankileirit Suomessa 1918. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki 1971

Pakarinen, A.: J. H. Vitalin isänpuoleiset sukupolvet. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1981, s. 101—106. Lahti 1981

Pakarinen, H.: "Tässä on Hennalan lahtari, Jussi Vitali". "Kyl se käy kun uskuo vaa", Hollolan kotiseutukirja XIV: 19—22. Hollolan Kotiseutuyhdistys r.y. Lahti 2000

Haastattelu: Harry Vitali, Helsinki, 1978

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON