Arno Forsius

Miten voitte?

On olemassa potilaita, jotka lääkärin vastaanottohuoneeseen tullessaan aloittavat puhetulvansa jo ovella tai heti alkajaisiksi kysyvät: "Mitäs lääkärille itselleen nyt kuuluu?" Tavallisesti vuoropuhelun avaus, tervehtimisen ja istuutumiskehotuksen jälkeen, kuuluu kuitenkin lääkärille. Yleisintä lienee kysyä ennestään tuntemattomilta potilailta syytä vastaanotolle hakeutumiseen, kun taas aikaisemmin tavatuilta potilailta voidaan sopivasti tiedustella heidän vointiaan. Usein varsinkin tutuiksi käyneet potilaat kuvaavat silloin tilaansa eräänlaista tokaisua tai sanapartta käyttäen.

Olen merkinnyt lääkärin vastaanotolla Kiikassa vuosina 1954–1957 ja Lahdessa vuosina 1963–1988 potilaskortteihin vointia kuvaavia vastauksia, jotka saattoivat saman potilaan kohdalla toistua lähes muuttumattomina vuodesta toiseen. Niiden sanoma riippuu kovin monista seikoista, kuten potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen kestosta ja laadusta, potilaan luonteesta ja mielialasta, sairauden vaikeudesta ja voinnissa tapahtuneista muutoksista jne.

Näitä vastauksia ei voi koskaan tulkita kovin kirjaimellisesti ja toisinaan niillä on jopa tavanomaisesta poikkeava erityismerkitys. Tällainen on esim. ilmaus "hän on nyt ihan terve", kun halutaan jostakin henkilöstä sanoa kiertäen, että hän on juuri kuollut. Vakavin ilmein sanottu "ei se nyt huonompikaan ole" on Satakunnassa suuri kiitos lääkärille hyvästä hoidosta. Jos potilas ilmoittaa voivansa "hyvin", se tarkoittaa usein vain sitä, että hän olosuhteisiin ja sairauden laatuun nähden tuntee olonsa sellaiseksi kuin kohtuudella voi toivoa, vaikka terveydentila todellisuudessa olisi melko huonokin.

Potilaan voinnista kertovien vastausten määrä on lukematon ja niiden sisältö usein kovin tulkinnanvarainen. Ne voidaan kuitenkin jakaa sanomansa perusteella esimerkiksi ryhmiin, joiden mukaan vointi on potilaan omasta mielestä erittäin hyvä, hyvä, varauksellisesti hyvä, ennallaan, varauksellisesti huono, huono tai erittäin huono. Seuraavassa eräitä minun tulkintani mukaan mainittuihin ryhmiin sijoittuvia vastauksia

Erittäin hyvää vointia ilmaisevat:

- Minulle kuuluu pelkkää hyvää.

- Oikeastaan se on tuntunut aina vaan paremmalta.

- Olen kerta kaikkiaan ihan erinomaisessa kunnossa.

- Vointi on ollut mainion hyvä.

- Oikein kiitettävän hyvin.

Hyvää vointia ilmaisevat:

- Terveys on hyvä.

- Ei mitään valittamista.

- No kiitos, täytyy sanoa, että se menee hyvin.

- Se on menny ihan ku tyhjää vaa.

- Minulla on ainakin ollut hyvä olla.

- Kyllä se on ihan paljon parempi.

- On mennyt mukavasti.

- No kiitos, oikein kivasti.

Varauksellisesti hyvää vointia ilmaisevat:

- Ei niin pitkiä pilviä, ettei joskus päivä paistais.

- Kiitos kyllähän se hyvin on mennyt.

- Raportti on aika hyvä.

- Siinähän se on mennyt aika mukavasti.

- Mää voin oikeastaan aika hyvin.

- Eihän se parane oikein moittia.

- No ei minusta mitenkään huonommin.

- On se niinku parempaa ollu.

- No kiitos, ei hullumpata.

- Melko onnellisissa merkeissä se on mennyt.

Entisenlaista vointia ilmaisevat:

- Siinä se menee pikku hiljaa.

- Vanha rauha ja entiset kujeet.

- Toisest vierest hyvää, toisest vierest huonoo.

- Mitäs täss', samallainen.

- No se on siltä väliltä.

- Tasaista kuin härkähöylällä.

- No emmää tiiä oikein.

- Miten milloinkin.

- Ei entiist enempää eikä hyvää parempaa.

- Entistä viisii.

- No kyll se siin huitelee.

- Siinä se on menny päivä kerrallaan.

- No miten mää sanosin.

- Ei ole ollut erikoista moittimista.

- Ei niin hyvääkään mutta ei niin huonoakaan.

- Emmä osaa sanoo oikeestaan mitään.

- Se on menny samaa rataa.

- Ei mitään uutta eikä ihmeellistä.

- No sill tavall niinku ennenki.

- Olo on niinku suunnilleen samaa.

Varauksellisesti huonoa vointia ilmaisevat:

- Kun vaan sais illan aamuun ja hengen huomiseen.

- On se niin moninaista.

- Millon mitenki, mutta aina vaan olen selvinny.

- Tähän alkaa jo tottua.

- Ei se ainakaan paremmaksi tule.

- Täältä taas hissutellaan.

- Jotain vimpeliä täss meiningiss nyt on.

- Siinä se on mennyt myrkkyjen kera.

- Ainahan sitä on yhtä ja toista pientä vaivaa.

- Siinähän se menee kun ei tarkemmin ajattele.

- Niihä se vippaa kun viina vanhaa seppää.

- Se on vanhaa ruikutusta.

- Sellaistahan se on tällaist.

- Välillä on kun ajaisi jarrut päällä.

- Se on semmosta hiljaiseloa.

- Siinähän se menee pikkuhiljaa.

- Kyllä se voisi paremminkin olla.

- Taitaa olla vaan pahempata.

- Ei ole mitää tuntunu, varmaan se hankkii äkkikuolemaa.

- No kyll se on ettei ihan oikein hyvää.

- Ei nyt aina mukavaakaan.

- No ei mitään erikoisen hyvää.

Huonoa vointia ilmaisevat:

- Nyt ne alko tappovuodet (sanoi miespotilas, kun oli 60 vuotta täyttänyt).

- Tiukkaahan se on.

- On kuin märkä hantuuki naulass.

- Nyt on ikäviä uutisia.

- Niin menee kuin märkä palais.

- Eihän tää hääppöstä ole.

- Eletään viel' vaan.

- En minä ole sentään vielä kuollut.

- Päivä päivältä tulee huonommaks.

- Kyllä mää sellane rotisko oon.

- Kyllä se menny on, mutta kyllä siin on menemistäki ollut.

- Niin olen huonossa kunnossa, etten tiedä millä vaivalla päiväni alottasin.

- Huonoksi käypi tämä elämä vähitellen.

- Aina on vähän vaikeuksia.

Erikoisen huonoa vointia ilmaisevat:

- Teenköhän minä jo kuolemaa?

- Kyllä se on ollut kaikin puolin kurjaa.

- Ei meinaa tulla elämisestä mitään.

- Vaivat sen kun kovenee vaan.

- Ai ai kyllä minä olen saanut kärsiä.

- Olo tulee aina vaan vaikeammaksi.

- Kyllä se taitaa olla parasta että kirjoittaa sen kuolintodistuksen yhtä päätä vaan.

- Se on tuskaa täynnä joka päivä.

Kirjoitus on viimeistelty kesäkuussa 2004.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON