Arno Forsius

Karl Edvard Waldstedt (1834–1891) – Hollolan ensimmäinen apteekkari

Hollolaan perustetaan apteekki

Vuonna 1857 annetulla keisarillisella kirjeellä perustettiin maahamme 24 uutta apteekkia erityisesti maaseudulle. Nyt perustettujen apteekkien joukossa oli myös Hollolan apteekki, joka oli määrätty sijoitettavaksi piirilääkärin asemapaikan lähelle. Hollolan apteekin oikeudet sai joulukuussa 1857 Karl Oskar Viktor Ammilon, joka ei kuitenkaan avannut apteekkia säädetyn määräajan kuluessa. Syynä tähän oli se, että vuonna 1857 perustettua Hollolan piirilääkärin virkaa ei ollut vielä saatu täytetyksi. Apteekilla ei ollut maaseudulla mitään menestymisen mahdollisuuksia ilman paikkakunnalla toimivaa lääkäriä.

Waldstedt saa Hollolan apteekin oikeudet

Ammilonille myönnetty apteekin perustamislupa peruutettiin ja Hollolan apteekin oikeudet sai kesäkuussa 1860 Karl Edvard Waldstedt, joka oli syntynyt 16.2.1834 Hinnerjoella. Hänen vanhempansa olivat Rymättylän kirkkoherra Fredrik Waldstedt ja Ulrika Kristina Rosendal. Karl Edvard Waldstedt kävi yläalkeiskoulua Turussa vuoteen 1847 saakka. Sen jälkeen hänestä tuli 4.4.1848 apteekkioppilas apteekkari Fredrik Vilhelm Jurveliuksen omistamaan apteekkin. Waldstedt valmistui farmasianoppilaaksi eli farmaseutiksi 20.4.1853, mistä alkaen hän harjoitteli samassa apteekissa vuoteen 1855 saakka ja sen jälkeen Turussa Tuomiokirkon apteekissa, jota pitivät apteekkari Anders Gustaf Arvidssonin oikeudenomistajat. Waldstedt valmistui proviisoriksi 16.12.1857, minkä jälkeen hän toimi edelleen Arvidssonin apteekissa Turussa. Hän suoritti apteekkarin tutkinnon 10.11.1860.

Maakaupan vapautuminen

Juuri kesäkuun alussa 1860 aloitti työnsä ensimmäinen Hollolan piirilääkäri Bengt Gustaf Jonas Malmborg, joka oli asettunut asumaan Upilan taloon, 6 km Hollolan kirkolta itään eli Lahden kylän suuntaan. Näin oli eräs tärkeä edellytys apteekin pitämiselle toteutunut. Kaupungeissakin apteekkarit usein saivat merkittävän osan tuloistaan sekatavara-, mauste- ja viinikaupasta. Oli aivan ilmeistä, että toimeentulon hankkiminen pelkästään apteekkitoiminnan avulla oli vähintäänkin epävarmaa Hollolassa, jossa piirilääkärin toimintakin oli vasta käynnistymässä. Vuonna 1859 annetun maakaupan vapauttamista koskevan asetuksen mukaan oli nyt mahdollista perustaa kauppaliikkeitä maaseudullekin, mutta yhä edelleen perustettavan kaupan oli sijaittava kauempana kuin 50 virstaa (noin 53 km) kaupungeista. Tämäkin rajoitus poistettiin vuonna 1861.

Waldstedt hakee lupaa maakaupan pitoon

Suunnitellessaan apteekin avaamista Hollolan lääkäripiirissä Waldstedt päätti ryhtyä samalla harjoittamaan myös muuta kauppaliikettä. Hän toimittikin Hämeenlinnan läänin kuvernöörille anomuksen kauppaliikkeen avaamiseksi Asikkalan pitäjän Kurhilan kylässä. Paikan valintaan lienevät vaikuttaneet vilkkaammat ja paremmat liikenneyhteydet. Asia lähetettiin lausunnolle Hollolan kihlakunnanoikeudelle, joka käsitteli sitä käräjillä marraskuun lopulla 1860. Siinä yhteydessä asiamiehenä toiminut kruununnimismies Renfors ilmoitti, että hakija nyttemmin aikoikin asettua kauppaliikkeineen Hollolan kirkonkylään. Tuolloin Waldstedtille oli ilmeisesti varmistunut, että apteekin sijaintipaikaksi tulee myöhemmin Hollolan kirkonkylä. Pöytäkirjan mukaan "ne läsnäolevat käräjäkunnan asukkaat, joita tällöin kuultiin anomuksen johdosta, katsoivat maakauppiaan olevan erikoisesti tarpeen vaatiman kyseisellä seudulla, jonne väkeä usein kokoontuu, etenkin kun etäisyys lähimpiin kaupunkeihin, joista tarvikkeita tähän asti oli noudettu, teki Heinolaan kuusi, Hämeenlinnaan kuusi ja puoli, Porvooseen yhdeksän ja Helsinkiin kaksitoista peninkulmaa." Harkinnan jälkeen kihlakunnanoikeus antoi Waldstedtin anomuksen johdosta myönteisen lausunnon.

Tällä välin Waldstedtin suunnitelmiin tuli kuitenkin uusi muutos. Hän päättikin asettua asumaan Parinpellon kylässä olevaan Söyringin taloon, joka oli Hollolan kappalaisen Wilhelm Björksténin puustellina. Sinne hän muutti kesäkuussa 1861. Mahdollisesti kappalaisen tyttären Charlotta Magdalenan vetovoimalla oli osuutta tähän ratkaisuun, sillä Waldstedt vihittiin avioliittoon hänen kanssaan 1.12.1863. Joka tapauksessa kuvernööri myönsi Waldstedtille 20.3.1861 oikeuden harjoittaa Söyringin kappalaistalossa Parinpellon kylässä maakauppaa apteekkiliikkeen ohella.

Hollolan apteekki avataan Parinpellossa

Waldstedt sai tilat apteekkiaan ja kauppaliikettään varten kappalaisen virkatalon lisärakennuksesta, jonka Wilhelm Björkstén pystytti omalla kustannuksellaan tulevaa vävypoikaansa varten. Piirilääkäri Malmborg totesi keväällä 1862 edellisen vuoden vuosikertomusta kirjoittaessaan, että apteekkari oli parhaillaan järjestelemässä apteekkiaan, joka valmistuisi pian. Piirilääkäri toivoi lisäksi, että Waldstedt vapautettaisiin suorittamasta 75 hopearuplan vuotuista apteekkimaksua, sillä liikevaihto jäisi "iloisimpienkin toiveiden vallitessa" vähäiseksi. Kauppaliikkeestä Waldstedtin oli maksettava valtiolle vuosittain 30 hopearuplaa. Vihdoin apteekki ja sen yhteydessä toimiva kauppaliike avattiin toukokuun alussa 1862.

Piirilääkäri Malmborg suoritti 17.9.1862 ensimmäisen tarkastuksen "Hollolan piirin vastaperustetussa piiriapteekissa", joka sijaitsi "kappalaisen puustellissa Hollolan pitäjässä". "Apteekkihuone muodostuu toisesta puolesta suurikokoista asuinhuonetta, jonka toinen pää on sisustettu kauppahuoneeksi, erotettuna toisistaan lautaseinän avulla. Kellareita on kaksi, tavallinen ja niinsanottu jääkellari. Kuivausvinttinä ja varastotilana pulloja varten käytetään apteekille luovutetun rakennuksen vinttiä, joka on jaettu kolmeen osaan." Apteekin toimittamien reseptien lukumäärä oli toukokuun alusta yhteensä 92, siis vähemmän kuin yksi resepti jokaista arkipäivää kohden. Apteekin ja kauppaliikkeen myynnistä ei ole käytettävissä muita tietoja. Waldstedtilla ei ollut apteekissaan ketään apulaista.

Hollolan apteekki muuttaa kirkonkylään

Kauppaliikkeen syrjäisen sijainnin vuoksi, olihan se kaksi kilometriä Hollolan kirkolta pohjoiseen, Waldstedt on ilmeisesti varsin pian ryhtynyt hankkeisiin liikkeittensä siirtämiseksi edullisemmalle paikalle Hollolan kirkonkylään. Pitäjänkokouksessa on maaliskuussa 1863 käsitelty siihen liittyvää pellonvuokrausta: "Tämän jälkeen kysyi allekirjoittanut puheenjohtaja [Johan Perenius] seurakunnan jäseniltä, jos heillä olis mitään muistutusta tehtävä Herra Apteekari Waldstedtin aivottua hakemusta vastaan, että tulevaiseksi ajaksi saada nautintaoikeutta siihen kirkkoherran virkataloon kuuluvaan peltoon, joka nykyseltä kirkkoherralta [Carl Gabriel Lyra] on hänelle arennille [vuokralle] annettu, pitäjänmiehet sanoivat, ettei heillä ole sitä asiaa vastaan mitään muistutettavaa, kuin [jos] virkatalon haltiat ja mainittu Herra Apteekkari siitä keskenänsä suostuvat [sopivat]." Asiakirjoista ei käy ilmi, onko Waldstedt suunnitellut vuokraamaansa peltoa rakennuksen tontiksi, lääkeyrttien viljelyä varten vai molempiin tarkoituksiin.

Ilmeisesti elokuussa 1864 Waldstedt aloitti liiketoimensa Hollolan kirkonkylässä. Piirilääkäri Malmborg on joulukuun lopulla 1865 suorittanut tarkastuksen "Hollolan piirin piiriapteekissa, joka sijaitsee apteekkari Waldstedtin omassa asunnossa kirkkoherran virkatalon maalla Hollolan kirkon lähellä." Waldstedtin tuolloin rakennuttama talo, joka oli sittemmin vuosikymmeniä Hollolan seurakunnan kanttorin asuntona, on vielä nykyäänkin [vuonna 2004] entisellä paikallaan. Tarkastuksessa olivat läsnä myös vt. kruununnimismies Karl Johan Lang sekä kirkkoherran apulainen, varakirkkoherra Berndt Johan Henriksson, joista viimemainittu piti pöytäkirjaa. Apteekki ja kauppaliike olivat samaan tapaan kahtia jaetussa huoneessa kuten edellisessäkin paikassa. Jääkellaria ei ollut, mutta kylläkin mahdollisuus jäiden säilyttämiseen. Toimitettujen reseptien lukumäärä oli hieman lisääntynyt, sillä niitä oli ollut 1.1.–28.12.1865 yhteensä 311, siis yksi jokaista arkipäivää kohden.

Waldstedt Hollolan asukkaana

Waldstedt oli siis solminut avioliiton Hollolan kappalaisen Wilhelm Björksténin ja Edla Wilhelmina Roschierin tyttären Charlotta Magdalenan kanssa, joka oli syntynyt 25.12.1829. Avioliitosta syntyi viisi lasta, Karl Akilles (1865–1868), Albert Wilhelm (1866–1867), Suoma Matilda (1867–1867), Anna Ingeborg (1869–1871), Emmy Charlotta (1873–1877), jotka kuolivat kaikki pieninä. Waldstedtien lapset haudattiin Hollolan kirkkomaahan kirkon itäpään pohjoispuolelle. Samaan hautapaikkaan on kätketty sittemmin myös Karl Edvard ja Charlotta Magdalena Waldstedtin maalliset jäännökset.

Waldstedtin toiminta pitäjän luottamushenkilönä alkoi kesällä 1865, jolloin hänet valittiin pitäjänkokouksessa varajäseneksi suostuntaverokomiteaan. Hollolan ensimmäisessä kuntakokouksessa 1.6.1866 Waldstedt valittiin sen varaesimieheksi, esimieheksi valittiin varakirkkoherra Gustav Robert Böök. Vuonna 1869 Waldstedt ei ollut halukas jatkamaan varaesimiehen tehtävässä. Hänellä oli vuonna 1869 22 ääntä kuntakokouksessa, kun kauppiailla ääniä oli keskimäärin 9. Waldstedtilla oli lisäksi 3 ääntä Parinpellossa hallitsemansa tilan perusteella. Veroluettelon mukaan Waldstedtilla oli palveluksessaan Parinpellossa vuonna 1864 renki, vuonna 1865 Pappilassa renki ja piika.

Waldstedt oli vuonna 1864 perustamassa Suomen farmaseuttien eläkekassaa, Farmaceuternas Pensionskassa i Finland. Hän toimi sen johtoelimissä ja sai sen eläkekirjan n:o 1 vuonna 1876, luovuttuaan kolmisen vuotta aikaisemmin apteekkarintoimen harjoittamisesta. Waldstedt lahjoitti testamentillaan huomattavan osan jäämistöstään Suomen farmaseuttien eläkekassalle.

Helmikuussa 1867 äänestettiin kuntakokouksessa urkujen hankkimisesta kirkkoon. Tuolloin Waldstedtilla oli 14 ääntä ja hän äänesti urkujen hankkimisen puolesta. Urut saatiin lahjoituksena, joten kysymys ei ollut niinkään taloudellisesta uhrauksesta.

Vuonna 1870 Waldstedt äänesti Hollolan ensimmäisen kunnallisen kansakoulun sijoittamiseksi Uskilaan ja ratkaisi sillä asian. Sekä Uskilan että Hälvälän kylistä oli nimittäin tarjottu tonttia koululle samalla 300 markan hinnalla, "vaan koska yksimielisyyttä tässä asiassa ei tullut kuntoon, niin päätettiin ääntämällä riita ratkaistavaksi." Lopulta ratsutilalliset Hauhala ja Islander suostuivat lisäksi lahjoittamaan koululle tontin Uskilan kylässä.

Hollolan apteekki siirtyy Lahteen

Lahden kyläseudun kehittyessä Waldstedt ryhtyi suunnittelemaan siirtymistä sinne. Hänen asiansa oli käsiteltävänä Hollolan kuntakokouksessa 4.5.1868: "Koska Herra Apteekkari Karl Edvard Waldstedt oli ilmoittanut aikovansa kauppanensa muuttaa Lahteen kylään, vaan kumminkin tahtois myös kirkonmäellä pitää samallaista kaupanliikettä kuin tähänkin asti, jota Hänen Kejsarillisen Majesteettin Armollinen asetus annettu Helmikuun 24. p. tänä vuonna myöntää [sallii], annettiin nyt kunnan jäsenille tilaisuutta sekä selittää jos he tähän toiseen kaupanpitoon suostuvat että myöskin määrätä miten suurta elinkeinon maksua hänen siitä tulis suorittaa. Mainittua toista kauppaa ei tahtonut kunta puolestaan estää, semminki koska Herra Apteekkari, itse läsnä kokouksessa, lupais tarkoin noudattaa lakia ja asetuksia pyhäkaupasta ja väkevien juomien myymisestä, vaan katsoivat sen itsellenki aivan sopivaksi, ja luulivat kohtuuliseksi alentaa waltiolle menevät ulosteot tästä arvattavasti paljon pienemmästä kauppaliikkeestä puoleen siitä, mitä hänen entisestä pääliikkeestä on määrätty eli kuuteenkymmeneen (60) markkaan, mutta kaikki kunnalle juoksevat maksut siitä päätettiin kumpasestaki kaupasta pitää yhtä korkeina kuin ne tähänasti ovat hänen ainoasta kaupasta olleet, joten hänen siis tulee kaksinkertaisesti kaikkia niitä maksuja suorittaa, joita hän ennen on kunnalle liikkeestänsä maksanut." Waldstedtin maakauppaa Hollolan kirkolla hoiti Turusta muuttanut Berndt Enoch Grotell.

Lahden apteekki

Piirilääkäri Karl Albert Ringbom piti muuton jälkeen 30.12.1868 tarkastuksen apteekissa, "joka sijaitsee Apteekkari Waldstedtin omassa huoneistossa Hollolan pitäjän Lahden kylässä, jonne apteekki oli muutettu Toukokuun alussa tänä vuonna." Kertomus on varsin lyhyt. Laboratoriohuoneen todetaan olevan piharakennuksessa. Waldstedt oli Collegium medicumin suostumuksella suorittanut 17.9.1868 farmasianoppilas Gustaf Wilhelm Svahnströmin kuulustelun piirilääkäri Ringbomin läsnä ollessa. Kauppaliikkeestä ei ole kertomuksessa mitään mainintaa. Aimo Halilan Lahden historian mukaan Waldstedtin kaupan yhteydessä oli myös laivakonttori, mutta tälle tiedolle ei ole toistaiseksi löytynyt muuta varmistusta. Waldstedt oli ilmeisesti ostanut kauppias Nackströmin perikunnalta kyseisen talon, joka sijaitsi Aleksanterinkadun ja Mariankadun nykyisen risteyksen tienoilla, tienhaarassa, josta etelään rautatieasemalle menevä tie erkani kylän läpi länsi-itä-suunnassa kulkevasta maantiestä.

Seuraava apteekintarkastus pidettiin 29.12.1870. Waldstedtin apuna oli nyt farmasianoppilas Henrik Godenhjelm. Vuoden alusta toimitettujen lääkemääräysten luku oli 300. Tarkastuskertomuksessa todetaan, että apteekkia varten oli äskettäin rakennettu tilava jääkellari. Paikkakunnalla villinä kasvavia lääkeyrttejä oli kerätty, mutta lääkekasvien viljelyyn ei ollut ryhdytty. Apteekista toimitettujen lääkereseptien määrä oli 488 vuonna 1871 ja 511 vuonna 1872, siis vain runsaasti 1,5-kertaiset verrattuna vuoteen 1865. Siitä syystä piirilääkäri Ringbom suositteli Collegium medicumille, että apteekkimaksu saisi edelleen olla 200 mk vuodessa. Hollolan apteekin apteekkimaksu kuului 5. luokkaan, jossa sen suuruus oli 300 mk, joten apteekkari Waldstedt oli saanut siihen 100 markan alennuksen.

Viina- ja oluttehtaiden hankkeet

Hollolan kuntakokouksessa oli 30.5.1870 esillä Waldstdetin "anomus saata tisleeraus ja väkeväin juomain valmistus vapriikia, ja myynti oikeutta vapriikissa." Kunnan jäsenet kuitenkin vastustivat tätä hanketta kuten kaikkia muitakin samankaltaisia, "sillä siitä vapriikista voisi syntyä vahingollisia seurauksia niin suuressa väkiliikkeessä kuin Lahdessa on. Mitä taas väkijuomain myymiseen paikalla tulee, niin koska herra apteekkari on samassa maakauppias Lahden kylässä ja hänellä on Hollolan kirkolla toinen kauppa, joilta onkin kokonaan väkijuomain myynti kielletty, niin sitä ei yhteiseksi vaaraksi mahdeta myöntää." Sen jälkeen Waldstedt yritti edetä miedompien juomien linjoilla. Vuonna 1871 hän perusti yhdessä kapteeni August Fellmanin kanssa oluttehtaan Lahden kylän Niemen alueelle. Hollolan kuntakokouksessa 29.7.1872 "Herrat kapteni August Fellman ja apothekari Karl Waldstedt kysyi seurakunnalta jos heillä on jotakin muistutusta tehtävää siitä että nämä mainitut Herrat Kartanon Rysthollin maalle Lahden kylässä rakentaa olvitehtaan ja jos heille suodaan oikeutta sanotussa kylässä avata olvimyynti paikka eli paikat." Keskustelun jälkeen kokouksella todettiin "ej mitään muuta muistutusta olevan tehtävää, vaan ettei pyhäpäivinä ole sovelias enempää kuin luvallistakaan kauppaa pitää." Oluttehdas aloitti toimintansa vuonna 1873, mutta omistajat möivät sen jo seuraavana vuonna kauppias Henrik Mattssonille.

Waldstedtit muuttavat pois Lahdesta

Waldstedt luopui myös apteekistaan vuonna 1873 ja myi sen apteekkari Sten Sture Stockukselle, jolle myönnettiin samana vuonna siihen kuuluvat apteekkioikeudet. Sen jälkeen apteekki toimikin toisaalla, tarkastuskertomuksen mukaan kauppias Simeliuksen (p.o. Silfveniuksen?) talossa. Waldstedtin haltuun jäi oluttehtaan myymisen jälkeen enää Lahden kylän kauppaliike. Näyttää siltä, että Berndt Enoch Grotell oli siirtynyt hoitamaan Waldstedtin kauppaa Lahdessa. Joka tapauksessa Grotell muutti vuonna 1874 Lahdesta kauppiaaksi Untilan kylään. Lahden kylän palossa vuonna 1877 tuhoutui myös Waldstedtin liiketalo kokonaan. Saaduista palovakuutuskorvauksista voidaan päätellä, että kyseessä oli varsin suuri rakennus.

Marraskuussa 1878 Waldstedt ja hänen puolisonsa, jotka olivat menettäneet kaikki viisi lastaan aivan pieninä, muuttivat Hämeenlinnaan. Siellä rouva Charlotta Waldstedt teki 30 000 markan lahjoituksen, jonka koroilla oli kustannettava köyhille säätyläisille maksutonta hoitoa Hämeenlinnan lääninsairaalassa.

Waldstedtit Naantalin Kultarannassa

Hämeenlinnasta Karl Edvard Waldstedt muutti vuonna 1880 puolisonsa kanssa Naantalin Luonnonmaalle, josta hän oli ostanut "Gullstranda" (Kultaranta) -nimisen maatilan. Kultarannasta oli tullut suurtila kapteeni Simon Granbergin hankittua molemmat Kultarannan kylässä olleet talot omistukseensa 1800-luvun alussa. Ennen Waldstedtia maatilalla oli lukuisia omistajia vuosisadan mittaan.

Apteekkari Waldstedt kuoli Kultaranassa 4.11.1891 ja hänen puolisonsa 18.12.1893. Waldstedt määräsi testamentissaan omaisuutensa jaettavaksi kolmeen osaan, joista yksi kolmannes kuului omaisille, toinen Suomen farmaseuttien eläkekassalle sekä kolmas Hollolan kunnalle. Charlotta Waldstedt puolestaan testamenttasi vuonna 1893 Naantalin kaupungille Snickarin talon, joka testamentin määräyksen mukaan "saataisiin omistaa ja sijoittaa, miten parhaaksi katsottaisiin." Tämä entinen värjärintalo sijaitsi merenrantatontilla kaupungin pääkadun päässä olevan satamalaiturin vieressä.

Kultarannan tila joutui vuonna 1906 huutokaupalla myytäväksi, jolloin sen lunasti kauppias J. V. Valtonen, maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin veli. Kauppias Valtonen ei ollut halukas hoitamaan maanviljelystä, minkä vuoksi hän ryhtyi palstoittamaan tilaa ja myymään sitä. Hän pidätti kuitenkin useita osia itselleen ja niistä Kordelin lunasti kaksi lohkotilaa, rakennuttaen nykyisen Kultarannan alueelle palatsimaisen graniittilinnan. Kordelinin kuoltua vuonna 1917 kuolinpesän selvitysmiehet lahjoittivat Kultarannan Turun Yliopistoseuralle, joka puolestaan vaihtoi sen valtion omistamaan Ison-Heikkilän kartanoon Turussa. Valtio taas luovutti Kultarannan vuodesta 1922 tasavallan presidentin kesäasunnoksi.

Waldstedtin lahjoitus Hollolan kunnalle

Testamentissa, joka luettiin Hollolan kuntakokouksessa vuonna 1891 Waldstedtin kuoleman jälkeen, Waldstedt määräsi yhdessä vaimonsa kanssa, että hänen omaisuudestaan oli kolmannes lankeava Hollolan kunnalle. Varojen vuotuiset korot tuli käyttää toisaalta hänen perheensä hautojen ylläpitämiseen ja toisaalta kierto- ja pyhäkoulujen tarpeisiin, opettajien palkkoihin sekä köyhien lasten vaatetukseen ja koulutarvikkeisiin.

Hollolan kunta sai ottaa vastaan osan Waldstedtin testamenttivaroista jo vuoden 1891 lopulla. Silloin päätettiin kunnalliskodin rahoittamisessa luopua valtionlainan ottamisesta ja lainata tarvittavat varat Waldstedtin lahjarahastosta ja kunnan käytössä olleista muista lahjarahastoista. Myös Hollolan nuorisoseuran talon rakentamista varten otettiin rakennuskustannuksia varten lainaa Waldstedtin lahjarahastosta 3000 mk eli noin puolet kustannuksista. Rahaston pääoma oli vuonna 1894 lähes 41 000 markkaa. Tuolloin rahaston koroista jaettiin 500 markkaa kiertokoulun opettajien palkkausavuksi ja 200 markkaa pyhäkoulujen tarpeisiin. Samalla valittiin erityinen komitea suunnittelemaan korkovarojen vastaisia jakoperusteita.

Huomautus:

Eräissä lähdeteoksina pidetyissä historiallisissa esityksissä on käytetty Waldstedt -nimestä virheellistä kirjoitustapaa Wahlstedt, joka on siitä syystä tullut eri yhteyksissä valitettavan yleiseksi.

Julkaistu aikaisemmin: Apteekkari Karl Edvard Waldstedt. "Kolmas tolen tekie", Hollolan kotiseutukirja III: 17–24, Hollolan kotiseutuyhdistys ry., Lahti 1989. Tarkistettu kesäkuussa 2004.

Lähteitä:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Akat. väitöskirja. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982.

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.

Halila, A.: Lahden historia. Lahden kaupunki. Lahti 1958.

Heikkinen, A.: Hollolan historia III. Hollolan kunta. Lahti 1975.

Hougberg, K. J.: Finlands apotekare, Biografiska Uppgifter, Helsingfors 1895.

Innamaa, K.: Naantalin historia III, Turku 1965.

Järvinen, O.: Lahti ennen meitä, kylä- ja kauppalakauden vaiheita. Hämeenlinna 1965.

Karsten, W.: Farmaceuternas Pensionskassa i Finland 1865–1915, Helsingfors 1916.

Nieminen. K.: Lahden kauppalan historia. Lahden kaupunki. Lahti 1920.

Lääkintöhallituksen arkisto, Valtionarkisto, Helsinki.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON