Arno Forsius

Terveydenhuolto ja yhteiskuntarauha

Terveydenhuollolla ja yleisemmin sosiaalipolitiikalla on merkitystä yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta, vaikka asiasta ei yleensä olekaan paljon keskusteltu.

Mitä sitten yhteiskuntarauha on? Se tarkoittaa mm. yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittymisen ja jatkumisen turvaamista, yhteiskunnan jäsenten terveyden, koskemattomuuden, hengen ja omaisuuden turvaamista, rikollisuuden kurissa pitämistä, mielivallan rajoittamista yksityisten välillä ja hallinnossa sekä vapauden ja tasa-arvon mahdollisuuksien ylläpitämistä.

Sairaus on aina vaikeuttanut toimeentulon edellytyksiä ja toisaalta yhteiskunnalliset puutteet ovat aina lisänneet sairastumisen mahdollisuutta ja sairauksien haittoja. Vaikka sairaat itse ovatkin olleet suhteellisen voimaton taisteluryhmä, on heidän merkityksensä selvästi korostanut muiden sosiaalisten vaikeuksien aiheuttamaa yhteiskuntarauhan uhkaa.

Sosiaalisen puutteen aiheuttamat yhteiskuntarauhan häiriöt alkoivat kasvaa Euroopassa jo 1400-luvulla niin suuriksi, että ne vaativat toimenpiteitä. Kuolleisuus oli alkanut vähentyä ja väestön kasvu nopeutua. Väestö keskittyi lisääntyvästi maaseudulta kaupunkimaisiin yhteiskuntiin ja samanaikaisesti tapahtui elinkeinorakenteen muuttumista. Seurauksena oli työttömien ja kerjäläisten lukumäärän räjähdysmäinen kasvu. Vaikeudet pahenivat toistuvasti sotien ja katovuosien johdosta.

Vapaaehtoinen almujen jakaminen ei ollut enää huoltojärjestelmänä riittävä. Kerjäläisyyden ja irtolaisuuden kieltäminen ja rankaiseminen ei suinkaan ratkaissut ongelmia, sillä sehän ei parantanut toimeentuloa eikä taannut ravintoa. Sen seurauksena puhkesi rajuja mellakoita ja nälkää näkevät joukot alkoivat ryöstää sekä viljavarastoja että varakkaiden asuntoja.

Pian 1500-luvun alussa tapahtui sosiaalisia uudistuksia useissa maissa, mm. Ranskassa, Saksassa ja Englannissa. Puutteessa olevien huoltovelvollisuus määrättiin paikallisten viranomaisten tehtäväksi ja siitä tuli määräyksillä säädetty asukkaiden velvollisuus. Näihin aikoihin oli myöskin pakko kehittää vähävaraisten sairaiden hoitolaitoksia, jotka epäilemättä olivat kylläkin samalla osittain eristyslaitoksia.

Terveydenhuollon merkitys yhteiskuntarauhaan vaikuttavana tekijänä tuli esiin vasta 1700-luvulla, jolloin hoitokeinot alkoivat kehittyä. Silloin kävi kuitenkin niin, että vain varakkaampi väestö pääsi osalliseksi uusista hoitokeinoista ja seurauksena oli terveydenhoidollisten erojen kasvaminen eri yhteiskuntaluokkien välillä.

Eräs vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen tärkeistä taustatekijöistä oli huonosti hoidettu sosiaali- ja terveydenhuolto. Vallankumouksen seurauksena pyrittiin kohentamaan yhteiskunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa hajauttamalla sitä piirikuntiin ja antamalla sen johtaminen demokraattisten elinten hallintaan. Järjestelyjä haittasi kuitenkin tieteenvastainen näkemys ja ammatillisen pätevyyden halveksunta. Ranskan vallankumouksen yhteydessä nähtiin kuitenkin terveydenhuollon järjestämisen osuus yhteiskuntarauhan turvaajana. Jo tuolloin esitettiin myös ajatus sosiaalivakuutuksen tärkeydestä.

Valtiollisen terveydenhuollon merkitys korostui edelleen Euroopassa vuosina 1858–1870 käytyjen sotien seurauksena. Silloisessa Saksassa valtakunnankansleri Otto von Bismarck (1815–1898) lähti turvaamaan yhteiskuntarauhaa sosiaalipolitiikan keinoin kumousvaaran vähentämiseksi. Von Bismarckiin vaikuttivat merkittävästi hänen henkilääkärinsä Ernst Schweninger'in (1850–1924) näkemykset. Saksassa toteutettiinkin 1880-luvulla ensimmäisen kerran koko maailmassa sairausvakuutus- ja tapaturmavakuutuslait sekä työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutuslait.

Läntisen maailman kehittyneissä maissakin terveydenhuolto on saatu vasta 1900-luvun puolivälissä toiminnallisesti ja taloudellisesti sellaiselle tasolle, että voidaan puhua ainakin teoriassa tasa-arvoisesta, koko väestön kattavasta terveydenhuollosta. Ensimmäinen laaja-alainen terveydenhuollon järjestelmä oli Iso-Britannian kansallinen terveydenhuollon järjestelmä (National Health Service), jota koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuonna 1946.

Aivan epäilemättä viime aikoina eri puolilla esiintyneet valtiolliset mullistukset ja yhteiskuntarauhan häiriöt ovat osaltaan saaneet pontta terveydenhuollon ja tasa-arvon puutteista. Nykyään, kun huumeteollisuus ja -kauppa ovat saavuttaneet hälyttävän laajuuden ja alkaneet käyttää yhä enemmän väkivaltaa toimintansa tukemiseen, on sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys yhteiskuntarauhan turvaajana kasvamassa myös kehittyneissä maissa.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 11: 1089. Tarkistettu tammikuussa 2004.

Kirjallisuutta:

Yleiset hakuteokset.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON