Arno Forsius

Arvo Ylppö (1887—1992) — lastentautiopin professori ja arkkiatri

Arvo Henrik Ylppö syntyi Akaassa vuonna 1887 maanviljelijäperheen poikana. Hän oli aikuiseksi vartuttuaan pienikokoinen, minkä arveltiin johtuvan syntymisestä keskosena. Pieni koko ei kuitenkaan estänyt häntä kehittymästä erääksi kansakunnan suurmieheksi.

Ylppö tuli ylioppilaaksi vuonna 1906. Hän alkoi opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1909. Hän päätti jo varhain ryhtyä lastenlääkäriksi, minkä vuoksi hän pyysi lääketieteen kandidaatin tutkinnon suoritettuaan professori Wilhelm Pippingiltä lastentautien alaan liittyvää väitöskirjan aihetta. Koska asia näytti jostakin syystä pitkittyvän, Ylppö hakeutui opintojensa loppuvaiheessa vuonna 1912 vapaaehtoiseksi apulaislääkäriksi berliiniläiseen lastensairaalaan "Kaiserin Auguste Viktoria Haus zur Bekämpfung der Säuglingssterblichkeit im Deutschen Reiche". Siellä hänen esimiehenään oli professori Leo Langstein.

Langstein antoi Ylpölle väitöskirjatyön aiheeksi vastasyntyneiden bilirubiinin aineenvaihdunnan tutkimisen. Ylppö ryhtyi ripeästi tutkimustyöhön, käytti kaiken liikenevän aikansa sen hyväksi ja kehitti omintakeisten ratkaisujen avulla tarvittavat bilirubiinin määritysmenetelmät. Ylppö saikin laajan väitöskirjatutkimuksensa valmiiksi runsaassa vuodessa. Väitöskirja "Icterus Neonatorum (inclus. I. n. gravis.) und Gallenfarbstoffsekretion beim Foetus und Neugeborenen" painettiin Saksassa vuonna 1913. Se on yksi nykyaikaisen lastentautiopin merkittävistä perustutkimuksista.

Ylpön työ Berliinissä keskeytyi muutaman kuukauden ajaksi vuodenvaihteessa 1913—1914, jolloin hän suoritti Helsingissä vielä puuttuvat kliiniset opinnot ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvoa varten joulukuussa 1913. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja sai tohtorin arvon maaliskuussa 1914.

Ylppö palasi vuoden 1914 keväällä työpaikkaansa Berliiniin, nyt apulaislääkärin viran hoitajana. Huomattava osa Ylpön tutkijantyöstä kohdistui lasten patologiseen anatomiaan ja hän kirjoitti sitä koskevan laajan osan Langsteinin toimittamaan teokseen "Beiträge zur Physiologie, Pathologie und sozialen Hygienie des Kindesalters" (1921). Tutkimustulokset saivat varsin huomattavaa kansallista ja kansainvälistä arvostusta. Ylppö oli sairaalan ylilääkäri vuosina 1918—1920 ja hän sai vuonna 1919 arvostetun Heubner -palkinnon.

Ylppö oli Suomeen vuonna 1920 palatessaan jo kansainvälisesti tunnustettu tutkija. Hän sai heti Helsingin yliopiston lastentautiopin dosentuurin ja Helsingin yleisen sairaalan lastenklinikan apulaisopettajan viran. Kun ylimääräinen henkilökohtainen lastentautiopin professorin virka tuli avoimeksi W. Pippingin jälkeen, nimitettiin Ylppö sen haltijaksi vuonna 1921. Virka muutettiin varsinaiseksi professorin viraksi vuonna 1925, jolloin Ylppö siirtyi siihen. Tässä virassa Ylppö toimi 70-vuotiaaksi eli vuoteen 1957 saakka.

Arvo Ylppö avioitui vuonna 1925 Aino Marjatta Wegeliuksen (1901—1942) kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi lasta. Ensimmäisen puolisonsa kuoltua Ylppö solmi vuonna 1950, 63-vuotiaana, avioliiton lääketieteen lisensiaatti Lea Irene Jokelaisen (s. 1919) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta.

Professorikautensa aikana Ylppö jatkoi tieteellistä työtään ja julkaisi runsaasti tutkimuksia kansainvälisissä ammattijulkaisuissa. Sen lisäksi hän keskittyi lastensairaalan kehittämiseen ja hänen aikanaan rakennettiin yliopistoklinikaksi uusi Lastenklinikka, joka valmistui vuonna 1945. Hän teki merkittävän työn maan nykyaikaisen lastenlääkärikunnan kouluttamisessa ja välitti lastentautiopin uutta tietoa myös koko suomalaiselle lääkärikunnalle kirjoittamalla Suomen Lääkärilehteen ja Duodecimiin. Lisäksi Ylppö teki paljon työtä terveydenhuollon henkilökuntaan ja väestöön kohdistuvan valistustyön hyväksi. Hänen lastenhoitoa koskevat kirjansa ja kirjoituksensa tarjosivat arvokasta ja hyödyllistä tietoa myös suurelle yleisölle. Ylppö piti tärkeänä kotimaisen lääketeollisuuden kehittämistä ja hän lähti jo varhaisessa vaiheessa aktiivisesti mukaan siihen. Hän oli Lääketehdas Orionin johtoelimissä puheenjohtajana vuodesta 1929 aina vuoteen 1969 saakka.

Ylppö oli [Kenraali] Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustaman Helsingin Lastenlinnan ylilääkäri vuodesta 1920 lähtien aina vuoteen 1963 saakka. Järjestön tärkeä työsarka oli suomenkielisen lastenhoitajakoulutuksen järjestäminen. Yhteistyössä järjestön kanssa Ylppö oli aloittamassa ja kehittämässä suomalaista neuvolatoimintaa ja häntä voidaankin perustellusti pitää Suomen äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmän isänä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton johdossa toimiessaan Ylppö vaikutti ratkaisevasti myös Helsingin uuden Lastenlinnan sairaalan sekä Savon ja Lapin lastenlinnojen rakentamiseen.

Kaiken julkisen toimintansa ohella Ylppö piti vuosikymmenien ajan lastenlääkärin yksityisvastaanottoa Helsingissä. Hän oli arvostettu ja pidetty lääkäri, jonka luokse vanhemmat toivat lapsiaan maan kaikilta kulmilta saadakseen apua näiden hoito- ja kasvatusongelmiin.

Ansiokkaasta toiminnastaan lääketieteen, terveydenhuollon ja yhteiskunnan hyväksi Ylppö palkittiin monilla kunnian- ja huomionosoituksilla sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänelle myönnettiin arkkiatrin arvonimi hänen ollessaan 65-vuotias. Hänen ansioitaan olivat pitkä tieteellinen ura ja maailmanlaajuinen lääketieteellinen arvostus sekä vuosikymmeniä kestänyt opetustoiminta, merkittävä yhteiskunnallinen panos lasten terveydenhuollon kohottamisessa ja työ suomalaisen lääketeollisuuden kehittämiseksi.

Eläkkeelle vuonna 1957 siirryttyään Ylppö vaikutti arkkiatrina pitkään aktiivisesti ja innostavasti yhteiskunnan eri aloilla erityisesti lasten ja lapsiperheiden parhaaksi. Hän oli vuosikymmenten ajan koko kansan tuntema ja suuresti arvostama kansalainen. Ylppö sai elää vireänä korkeaan ikään ja hänen toimintansa julkisuudessa päättyi vasta 102 vuoden iässä sattuneeseen tapaturmaan. Hän kuoli tammikuussa 1992 täytettyään edellisenä syksynä 104 vuotta.

Kirjoitus on valmistunut kesäkuussa 2000. Julkaistu myös: Suomen Lääkärilehti 2001: 24: 2682.

Kirjallisuutta:

Arvo Henrik Ylppö. [Henkilötiedot ja julkaisuluettelo 1913—1987, koonnut Sylvia Pirinen.] Suomen Lääkärilehti 1987: 30 B: 2972—2984

Ballowitz, L., Gocht, K. and Vogel, M.: Arvo Ylppö as pediatric pathologist in Berlin from 1912 to 1920. Suomen Lääkärilehti 1987: 30 B: 2887—2894

Ihmisen ääni. Arvo Ylppö. Toimittanut Irma Heydemann. WSOY 1979

Kouvalainen, K.: Arvo Ylpön tutkijankuva. Suomen Lääkärilehti 1987: 30 B: 2873—2880

Kouvalainen, K.: Arvo Ylpön kasvatusperiaatteet. Suomen Lääkärilehti 1987: 30 B: 2881—2886

Kouvalainen, K.: Suomen arkkiatrit kautta aikojen. Suomen Lääkärilehti 1997: 17: 2065—2080

Numminen, I.: Arvo Ylpön vuosisata. WSOY 1987

Ylppö, A. (toim.): Auringonpojan terveysaapinen. Otava 1925. Näköispainos (Otava) 1988

Ylppö, A.: Elämäni pienten ja suurten parissa. Toimittanut Maija Suova. WSOY 1964

Ylppö, A.: Lapsista ja vanhemmista. Otava 1921

Ylppö, A.: Lastenkamarista koulunpenkille. Otava 1920

Ylppö, A.: Suomen lasten suoja. MLL/Otava 1923

Ylppö, A.: Äiti pikkulapsensa hoitajana. Otava 1919

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON