Arno Forsius

Georg Adolf von Zweygberg (1870–1950) – lahtelainen sairaalalääkäri ja musiikinystävä

Lääket. lis. Georg Adolf von Zweygberg (1870–1950) asui Lahdessa vuosina 1904–1924. Hän oli kaupungin terveydenhuollon uranuurtaja, joka toimi terveydenhoitolautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana ja kunnallissairaalan ensimmäisenä lääkärinä sekä yksityisen synnytyslaitoksen ylläpitäjänä. Sen lisäksi hänellä oli merkittävä osuus kaupungin musiikkielämän kehittämisessä.

Suku ja perhe

Georg Adolf von Zweygberg syntyi Jyväskylässä 5.6.1870. Hänen isänsä oli ylimetsänhoitaja, hovineuvos Adolf Wilhelm von Zweygberg (1833–1917), joka oli solminut avioliiton Augusta Sofia Rehnströmin (1840–1916) kanssa. Perheeseen kuului kolme muuta lasta, pojat Karl Ivar William (s. 1864) ja Lennart August (s. 1874) sekä tytär Elna Maria (s. 1877). Perheen kotikielenä oli ruotsi. Pojat kävivät Jyväskylässä suomalaista lyseota ja tytär suomalaista tyttökoulua. Georg oli hyvä oppilas koulussa ja hän sai priimuksena päästötodistuksen kahdeksannelta luokalta vuonna 1888.

Georg von Zweygbergin molemmat vanhemmat olivat musikaalisia. Isä lauloi kuorossa tenoria ja äiti oli taitava pianonsoittaja, joka usein säesti Jyväskylässä konsertoivia taiteilijoita. Kaikki lapset harrastivat musiikkia jossakin muodossa. Nuorimmasta pojasta Lennartista tuli konserttisellisti, joka esiintyi 1900-luvun alkupuolella menestyksellisesti Euroopan huomattavissa musiikkikeskuksissa. Hänet kutsuttiin vuonna 1928 Yhdysvaltoihin Indianan yliopiston yhteydessä toimivan School of Music'in sellonsoiton professoriksi.

Georg von Zweygberg avioitui vuonna 1901 Hilda Augusta Emilia Wichmannin (1882–1967) kanssa. Puolison vanhemmat olivat Pyhäjärven kirkkoherra Emil August Wichmann (1831–1886) ja Charlotta Wilhelmina ("Minchen") Schroderus (1841–1926). Georg ja Emilia von Zweygbergin perheeseen syntyi neljä tytärtä: Mirja Emilia, avioit. Carpelan, (1902–), Irma Inkeri (1905–1905), Liisa Margareta, avioit. von Zweygberg-Jalkanen (1912–1991), ja Brita Maija (1915–1967). Tyttäristä vanhin syntyi Ylivieskassa ja muut Lahdessa. Emilia von Zweygberg oli lämmin ja tasapainoinen ihminen, joka oli suurenmoinen tuki miehelleen tämän raskaassa työssä sekä hyvä ja huolehtiva äiti tyttärilleen. Emilia von Zweygberg joutui myös osallistumaan kotinsa yhteydessä sijainneen synnytyslaitoksen toimintaan hoivaamalla nuoria äitejä sekä vaalimalla ja vaatettamalla vastasyntyneitä pienokaisia. Hän oli ensisijaisesti koti-ihminen, joka harrasti käsitöitä, kutoi kankaita ja mattoja sekä hoiti puutarhaa. Lahdessa Emilia von Zweygberg kuului Tyttölyseon johtokuntaan.

Lapsuus, nuoruus ja opinnot

Georg von Zweygberg sai nelivuotiaana ensimmäisen, puusepän päreestä valmistaman viulun. Se oli niin rakas, että hän otti sen yöksi viereensä vuoteeseen. Oikean puoliviulun Georg sai joululahjaksi seitsemän vuoden ikäisenä. Kahdeksanvuotiaana hän alkoi saada viulunsoiton opetusta. Opettajana oli silloin Jyväskylässä toiminut kapellimestari Gustaf Kock, joka oli toisinaan kiivas ja ärtyinen, ellei oppilas osannut soittaa läksyjään oikein. Vuodesta 1883 opettajana oli kapellimestari Gustaf Dahlström, joka osasi erityisesti innostaa oppilaitaan. Hänen jälkeensä opettajana oli kapellimestari Knut Emil Pahlman vuodesta 1887. Nuorukaisena Georg von Zweygberg innostui vuonna 1884 ja etenkin vuonna 1887 mieskvartettilaulusta.

Georg von Zweygberg kirjoittautui ylioppilaaksi Helsingin yliopistoon kesäkuussa 1888 ja hän liittyi Hämäläiseen osakuntaan. Hän suoritti lääketieteen alkututkinnon eli medikofiilitutkinnon vuonna 1891, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1893 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1898, jolloin hän sai myös laillistetun lääkärin oikeuden. Opiskeluaikanaan von Zweygberg toimi amanuenssina Kätilöopiston synnytysosastolla ja kesällä 1896 vt. lääkärinä Jyväskylän yleisessä sairaalassa ja ylimääräisessä kuppatautisairaalassa.

Von Zweygbergin opiskeluaikaa leimasi voimakkaasti musiikin harrastus. Hän jatkoi Helsingissä viulunsoiton opiskelua konserttimestari Anton Sittin johdolla. Von Zweygberg liittyi Helsingissä heti Akateemiseen orkesteriin, jossa hän soitti ensiviulua. Hän kokosi Helsingissä myös jousikvartetin, johon kuuluivat hänen lisäkseen Einar Böök, Hannes Hällström ja Aksel Törnudd. Viimemainitun sijalla soitti selloa sitemmin von Zweygbergin Lennart -veli.

Von Zweygbergin viulunsoitto alkoi kuitenkin jäädä opiskeluaikana yhä enemmän kvartettilaulun varjoon, varsinkin 1890-luvulla. Ylioppilaskvartettiin kuuluivat hänen lisäkseen Valter Pesonius, Hjalmar Kahelin ja August Rancken, jotka olivat kaikki jyväskyläläisiä ja Hämäläisen osakunnan jäseniä. Ajoittain sen yhtenä jäsenenä oli Edvin Hagfors. Kvartettilaulua harrastettiin jopa junamatkoilla Jyväskylän ja Helsingin välillä kanssamatkustajien iloksi. Kvartetti esiintyi suurella menestyksellä Jyväskylässä ja sen ympäristössä erilaisissa tilaisuuksissa.

Helsingissä ollessaan von Zweygberg kuului moneen eri kuoroon, joista voidaan mainita Hämäläisosakunnan laulajat, Ylioppilaskunnan laulajat, eräs pieni sekakuoro, Georg Leinbergin kvartetti, kolminkertainen kvartetti Savon kööri sekä mieskuoro MM eli Muntra Musikanter. Von Zweygberg oli mukana Suomen Laulun konserttimatkalla Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan ja Ruotsiin vuonna 1901.

Vakinaista virkaa etsimässä

Lääkäriksi valmistuttuaan von Zweygberg toimi muutaman kuukauden vt. alilääkärinä Lapinlahden keskuslaitoksessa (myöh. sairaala). Sen jälkeen hän oli kunnanlääkärinä Virroilla vuosina 1898–1900. Sieltä hän muutti kotikaupunkiinsa Jyväskylään, jossa hän toimi vuosina 1900–1901 pariin otteeseen yleisen sairaalan vt. lääkärinä ja vt. kaupunginlääkärinä. Samanaikaisesti hän hoiti vt. rautatielääkärin tehtäviä rataosuudella Kintaus – Suolahti sekä toimi vt. lääkärinä tohtori Klas Kristian Edgrenin lapsenpäästölaitoksessa Jyväskylässä. Von Zweygberg kiinnostuikin erityisesti naistentaudeista ja synnytyksistä. Hän teki niihin liittyvän opintomatkan keväällä 1900 Dresdeniin, Saksaan, missä hän opiskeli professori G. Leopoldin johdolla. Hän laati myös kohdun repeämiä koskevan tutkimuksen, joka julkaistiin ruotsiksi aikakauskirjassa Finska Läkaresällskapets Handlingar vuonna 1900 ja suomeksi aikakauskirjassa Duodecim vuonna 1901.

Avioliiton solmittuaan von Zweygberg oli kunnanlääkärinä Ylivieskassa vuosina 1901–1904. Siellä hän hoiti vt. rautatielääkärin tehtäviä rataosalla Lappi – Kannus vuosina 1902–1904 ja Kalajoen piirilääkärin viransijaisuutta muutaman kuukauden vuonna 1902. Kaikesta päätellen kunnanlääkärinä olo ei tyydyttänyt von Zweygbergiä ja aivan ilmeisesti hän pyrki muuttamaan Etelä-Suomeen lähemmäs musiikkielämän keskuksena olevaa Helsinkiä. Vakinaisten virkojen saanti oli tuolloin kuitenkin vaikeaa ja niin hän hakeutui rautatielääkäriksi Lahteen.

Lääkärinä Lahdessa

Von Zweygberg aloitti helmikuussa 1904 työnsä Lahden kauppalassa rautatielääkärinä rataosalla Riihimäki-Kouvola ja vuodesta 1908 Oitti – Koria. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1919 saakka. Von Zweygberg haki keväällä 1904 Hollolan kunnanlääkärin virkaa, mutta siihen valittiin J. H. Vitali. Tämä oli tullut valituksi siihen jo vuonna 1903, mutta silloinen vaali oli kumottu valituksen johdosta. Kesällä 1906 von Zweygberg hoiti Hollolan piirilääkärin viransijaisuutta. Hän asui Lahdessa aluksi Asunto-Osakeyhtiö Rauhalan talossa (nyk. Rautatienkatu 10 – Puistokatu 5) ja vuodesta 1905 "Vikströmin kivitalossa" (nyk. Aleksanterinkatu 9).

Lahdessa ollessaan von Zweygberg piti virkansa ohella yksityisvastaanottoa ja hän tunsi edelleen erityistä mielenkiintoa naistentauteja ja synnytyksiä kohtaan. Kun Lahdessa ei ollut synnytyslaitosta eikä sairaalaa, jouduttiin täällä tavan takaa kiperiin tilanteisiin vaikeiden synnytysten hoidossa. Osoituksena von Zweygbergin kyvykkyydestä oli, että hän teki vuonna 1905 kotonaan synnyttäjälle keisarinleikkauksen, jonka ansiosta sekä äiti että vastasyntynyt jäivät henkiin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, jolloin Suomessa tehtiin onnistunut keisarinleikkaus Helsingin ulkopuolella.

Von Zweygberg oli Suomen Lääkäriseuran ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin jäsen. Lahdessa ollessaan hän oli perustamassa alueelle Kyminlaakson Lääkäriseuraa vuonna 1909 ja toimi sen varapuheenjohtajana vuonna 1914. Lisäksi hän oli Suomen lääkäriliiton ja myöhemmin myös Suomen Kaupunginlääkäriyhdistyksen jäsen.

Yksityinen lapsenpäästölaitos

Seurauksena kiinnostuksesta synnytyksiä ja naistentauteja kohtaan von Zweygberg päätti jo vuonna 1904 perustaa Lahteen yksityisen lapsenpäästölaitoksen. Hän jätti silloin lääkintöhallitukselle valtionavun saamista koskevan anomuksen, johon annettiin myönteinen päätös kesällä 1906. Sopivan huoneiston puutteessa hanke pääsi toteutumaan vasta vuoden 1907 puolella. Silloin valmistui Harjukadun ja Rautatienkadun kulmassa ns. Aholan talo, Harjukatu 26 (nyk. Harjukatu 38) – Rautatienkatu 12, josta von Zweygberg sai varatuksi huoneistot samasta rapusta sekä lapsenpäästölaitosta että omaa asuntoaan varten. Hän pääsi osallistumaan synnytyslaitoksen huonetilojen suunnitteluun rakennuksen sisätöiden aikana.

G. A. von Zweygbergin yksityinen lapsenpäästölaitos, jossa oli kuusi hoitopaikkaa, avattiin kesäkuun alussa 1907. Laitoksen ensimmäinen kätilö oli Hilja Toivola, joka oli valmistunut kätilöksi vuonna 1904. Alussa oli monenlaisia vaikeuksia. Sähkövalo taloon saatiin vasta marraskuussa 1907 kaupungin sähkölaitoksen aloitettua toimintansa. Vesijohdon valmistumista saatiin odottaa vuoteen 1910 saakka ja siihen asti vesi jouduttiin tuomaan hevosella tynnyreissä Launeen lähteeltä. Kokeneena kirurgina von Zweygberg hoiti laitoksessa myös naistentautien alan leikkauspotilaita ja tarvittaessa hän teki umpilisäkkeen poistojakin.

Von Zweygberg teki vuonna 1909 opintomatkan Wieniin, missä hän seurasi parin viikon ajan Königin Elisabeth Hospitalissa professori Ernst Wertheimin naistentautien erikoisalan leikkaustoimintaa ja samoin parin viikon ajan Wienin yliopiston I naistentautien klinikassa prof. Schauten vastaavaa toimintaa.

Lapsenpäästölaitos osoittautui jo parin vuoden kuluttua liian pieneksi. Usein oli otettava käyttöön lisävuoteita, sillä toisinaan oli samanaikaisesti hoidossa jopa 10 potilasta. Sen vuoksi von Zweygberg ryhtyi suunnittelemaan synnytyslaitoksensa laajentamista. Siitä kerrotaan enemmän tuonnempana.

Terveydenhoitolautakunnan puheenjohtaja

Von Zweygberg valittiin jäseneksi Lahden kauppalan yksityiseen sairashuonetoimikuntaan vuonna 1905. Samana vuonna kaupunginoikeudet saaneessa Lahdessa oli silloin hänen lisäkseen vain kaksi muuta lääkäriä, Hollolan piirilääkäri Oscar Londén ja Hollolan kunnanlääkäri J. H. Vitali. Kaupungin oli pian järjestettävä terveydenhoitonsa asetuksen vaatimalle kannalle. Terveydenhoitolautakunta perustettiin huhtikuussa 1906. Koska kaupungissa ei vielä ollut kaupunginlääkäriä, oli lautakunnan jäseneksi valittava suostumuksensa mukaan joku muu kaupungissa asuva lääkäri. Kaupunginvaltuusto valitsi tähän tehtävään G. A. von Zweygbergin, joka taas valittiin lautakunnan puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Von Zweygberg hoiti tätä tehtävää vuoden 1908 loppuun saakka. Kahden ensimmäisen vuoden aikana hän toimi lisäksi lautakunnan sihteerinä. Hän oli myös varajäsenenä vesijohto- ja viemärilaitoksen perustamista varten valitussa toimikunnassa. Lisäksi hän oli kansakoulun johtokunnan jäsen vuosina 1906–1907.

Von Zweygbergillä oli suuret ansiot Lahden kaupungin terveydenhuollon alkuunpanijana. Terveydenhoitolautakunnan puheenjohtajana ja ainoana asiantuntijana hänen tehtäväkseen tuli mm. laatia ehdotus kaupungin terveydenhoitosäännöiksi. Hän sai myös huolehtia tilapäisen kulkutautisairaalan varustamisesta ja hoitamisesta vuonna 1907. Venäjältä uhanneen koleran vuoksi hän joutui pystyttämään vuosina 1908–1909 kolerasairaalan ja sai määräyksen toimia sen lääkärinä. Onneksi tätä sairaalaa ei kuitenkaan tarvittu. Von Zweygberg laati vuonna 1908 seikkaperäisen lausunnon hovineuvos August Fellmanin selluloosatehtaan aiheuttaman hajun mahdollisista terveydellisistä haitoista. Seuraavana vuonna hän laati perusteellisen lausunnon kaupungin sairashuoneen ja kaupunginlääkärin virkojen järjestämisestä. Hänen antamansa lausunnot osoittavat huolellista asioihin paneutumista.

Lahden kunnallisen sairaalan hanke siirtyi vuonna 1907 kaupungin vastuulle. Silloin kaupunginvaltuusto valitsi asiaa hoitamaan sairashuonetoimikunnan, jonka jäseniksi tulivat J. H. Vitali, G. A. von Zweygberg, Oskar Lefrén, Hjalmar Fellman ja Henrik Mattsson. Vuoden 1908 lopulla asetettiin erityinen kunnallissairaalan rakennuslautakunta, johon valittiin G. A. von Zweygberg, Kaarlo Tavast, Henrik Mattsson, G. Fagerholm ja Hjalmar Fellman. Von Zweygberg valittiin vielä vuonna 1909 ehdotusta sairaalan sisustamisesta laativaan toimikuntaan.

Lahden kunnallissairaalan lääkäri

Lahden kunnallissairaalan rakennustyöt valmistuivat keväällä 1910. Sairaalan lääkärin virkaan valittiin viidestä hakijasta G. A. von Zweygberg kesäkuun alusta 1910. Sairaalasta vastaavaksi hallintoelimeksi asetettiin kaupunginvaltuuston valitsema kunnallissairaalan johtokunta, jonka sihteerinä von Zweygberg toimi vuosina 1910–1924. Kunnallissairaala voitiin ottaa käyttöön vasta syyskuussa 1910. Silloin von Zweygberg lupautui olemaan virassa kolme kuukautta ilman palkkaa, jos säästyneet rahat käytetään lääketieteellisen kirjallisuuden hankkimiseen sairaalalle. Von Zweygberg oli kunnallissairaalan ainoa lääkäri, joskin hänen apunaan oli usein lääketieteen kandidaatteja palkattomassa työssä sekä vuodesta 1918 ajoittain apulaislääkäri. Vuonna 1921 sairaalaan saatiin vakinaisesti apulaislääkäri, jolloin von Zweygbergistä tuli vastaavasti ylilääkäri.

Von Zweygberg oli varsin kovan työpaineen alaisena toimiessaan Lahden kunnallissairaalan ja yksityisen synnytyslaitoksen lääkärinä, joka joutui kymmenkunta vuotta vastaamaan yksin myös sairaaloiden ympärivuorokautisesta päivystyksestä. Von Zweygberg oli ennen kaikkea taitava kirurgi, joka teki kunnallissairaalassa suuriakin leikkauksia. Hän tunsi potilaiden hoidosta aiheutuvan vastuun varsin raskaana ja vastoinkäymiset heidän toipumisessaan aiheuttivat hänelle suorastaan tuskaisuutta. Kunnallissairaalan entinen ylihoitaja Mary Jalonen (o.s. Wegelius) kertoi, että sairaanhoitajat mieluimmin soittivat päivystysaikana sairaalan potilaista von Zweygbergin kotiin tämän vaimolle, joka osasi sopivalla tavalla kertoa miehelleen avun tarpeesta.

Von Zweygberg teki vielä vuonna 1922 valtion stipendiaattina opintomatkan Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan. Hän seurasi Berliinin Charité -klinikassa prof. Franzin työskentelyä, Heidelbergin yliopistoklinikan kirurgian osastolla prof. Enderlenin toimintaa, Freiburgin yliopistoklinikan naistentautien osastolla prof. Opitzin toimintaa sekä Innsbruckin yliopistoklinikan kirurgian osastolla prof. Habererin toimintaa. Von Zweygberg laati matkansa kokemuksista seikkaperäisen kertomuksen lääkintöhallitukselle.

Uusi lapsenpäästölaitos

Von Zweygberg jätti vuonna 1909 kaupunginvaltuustolle kirjallisen anomuksen, että hänelle luovutettaisiin ilmaiseksi rakenteilla olevan kunnallissairaalan läheltä korttelista 94 (nyk. Oikokatu 1) tontti lapsenpäästölaitoksen rakentamista varten. Yhtenä syynä synnytyslaitoksen ja siihen liittyvän asunnon rakentamiseen kunnallissairaalan naapuritontille oli helpottaa kahden sairaalan päivystyksestä aiheutunutta rasitusta.

Terveydenhoitolautakunta katsoi, että laitoksen aikaansaaminen on tarpeellista, mutta se piti pyydettyä aluetta liian suurena. Lautakunnan kannan mukaan tarkoitusta varten voitaisiin luovuttaa alueen kansanopiston puoleinen osa ehdolla, että tontilla pidetään kyseistä laitosta vähintään 20 vuotta valtionavulle asetetuissa ehdoissa määrätyllä tavalla. Valmistusvaliokunta puolestaan esitti ehdotetun osan luovuttamista korvauksetta ja lisäalueen lunastamismahdollisuutta tietyllä hinnalla. Kaupunginvaltuusto luovutti von Zweygbergille ilmaiseksi tontit n:o 3 ja 4 tarkoitukseen, mutta samalla se esitti toivomuksena, että laitoksen vapaapaikoista yksi varattaisiin etupäässä Lahden kaupungista olevia varattomia synnyttäjiä varten. Myöhemmin von Zweygberg pyysi, että ehto lapsenpäästölaitoksen pitämisestä tontilla lyhennettäisiin kymmeneksi vuodeksi, mihin valtuusto äänestyksen jälkeen suostuikin.

Uusi lapsenpäästölaitos valmistui luovutetulle tontille Välikatu 1 (myöh. Sairaalakatu 1, nyk. Oikokatu 1) alkuvuodesta 1911. Rakennuksen oli piirtänyt arkkitehti Uno Alanco von Zweygbergin laatiman suunnitelman pohjalta. Synnytyslaitos oli kaksikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksessa. Sairaansijoja siinä oli 16, sijoitettuna 7 potilashuoneeseen. Tilavassa synnytyshuoneessa oli kaksi synnytysvuodetta ja leikkausvälineet. Kylpyhuone oli varattu myös yöhuoneeksi vastasyntyneitä varten. Lämmintä vettä sinne saatiin sekä keittiön hellasta että erityisestä kylpykamiinasta. Ullakolla oli kuivausvintti ja vaatekomerot hoidettavien omien vaatteiden säilyttämistä varten. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa oli lääkärin asunto ja laitoksen keittiö. Kivijalkakerroksessa sijaitsivat pesu- ja leivintuvat sekä tarpeelliset kellarit. Lääkärin lisäksi henkilökuntaan kuului kaksi kätilöä, kaksi palvelijaa, pesijätär ja talonmies.

Sairaaloiden toiminta sotien aikana

Lahden kunnallissairaalan miesten osastolla toimi 1.12.1914–31.8.1916 kaupungin ylläpitämä väliaikainen sotilassairaala haavoittuneiden venäläisten sotilaiden hoitamista varten. Von Zweygberg toimi tämän sairaalan lääkärinä oman virkansa ohella.

Kansalaissodan aikana keväällä 1918 von Zweygberg joutui hoitamaan kunnallissairaalassa myös punaisten haavoittuneita. Siitä huolimatta hän oli muiden lahtelaisten lääkäreiden tavoin punaisten tappouhkausten kohteena. Von Zweygbergin kohdalla oli erityisenä rasitteena se, että punaisten keskuudessa häntä syytettiin suutari Johan Skottin kuolemasta marraskuussa 1917. Skott oli nimittäin haavoittunut Mommilan kahakassa ja kuollut kunnallissairaalassa verenmyrkytykseen eli vaikeaan haavatulehdukseen. Epäilyksiä ei ollut hälventänyt edes se, että Skottin kuolinsyyksi oli todettu sekä suomalaisten että venäläisten suorittamissa ruumiinavauksissa ampumavamman jälkiseuraukset.

Kansalaissodan loppuvaiheen aikana von Zweygberg oli ylipäällikön määräämänä saniteettipäällikkönä Lahdessa 21.4.–10.6.1918. Sinä aikana hän joutui järjestämään mm. punaisten sotavankien hoidon kolmessa sairaalassa, nimittäin Lahden kansanopistolla, Lahden kaupungin kansakoululla ja Hennalan kasarmilla. Sen lisäksi hän oli Lahden kunnallissairaalaan sijoitetun sotilasosaston ylilääkäri 2.5.–16.7.1918.

Kansalaissodan tapahtumat vaikeuttivat vuonna 1918 huomattavasti laitoksen toimintaa etenkin huhtikuun lopulla taistelujen raivotessa Lahdessa ja sen lähistöllä. Laitos kärsi myös melkoisia vahinkoja. Rakennuksen ullakolle ja seiniin osui tykinammuksia ja kiväärinkuulia, minkä seurauksena mm. katto ja ikkunat särkyivät. Vauriot saatiin korjatuksi kokonaan vasta syksyyn mennessä.

Musiikin ystävä ja harrastaja

Lahdessa asuessaan von Zweygberg jatkoi musiikin harrastustaan. Hän soitti iltaisin viulua ja askarteli kahden erinomaisen viulunsa kanssa. Hän sai voimaa musiikista ja työstä tullessaan hän rentoutui usein viulua soittamalla. Von Zweygbergillä oli myös joitakin viulunsoiton oppilaita.

Lahdessa oli perustettu vuonna 1904 Lahden Musiikinystäväin Yhdistys. Von Zweygbergistä tuli pian yhdistyksen kantavia voimia ja hänestä tuli myös sen johtokunnan jäsen vuonna 1906. Yhdistys perusti vuonna 1908 torvisoittokunnan ja vuonna 1909 orkesterin. Maaliskuussa 1909 von Zweygberg soitti viulusoolon yhdistyksen iltamissa ja samassa kuussa pidetyssä konsertissa hän esitti yhdessä pianisti, fil. tri Andrej Rudnevin kanssa Beethovenin viulusonaatin.

Lahdessa von Zweygberg kokosi myös jousikvartetin, jonka jäsenet soittivat yhdessä vuorotellen toistensa kodeissa. Marraskuussa 1912 pidetyssä konsertissa jousikvartetti, jonka muodostivat G. A. von Zweygberg, ensimmäinen viulu, tuomari Väinö Kannel, toinen viulu, agronomi Hugo Niinivaara, alttoviulu, ja kapellimestari K. F. Lindén, sello, soitti Joseph Haydnin jousikvarteton d-molli. Helmikuussa 1913 pidetyssä konsertissa esiintyi trio G. A. von Zweygberg, viulu, kapellimestari K. F. Lindén, sello, ja maisteri William Blomstedt, piano, joka soitti silloin Felix Mendelssohnin trion. Kevätkaudella 1914 kvartetti von Zweygberg, Kannel, Yrjö Durchman (alttoviulu) sekä Väinö Lindén (sello) esitti kahdessa konsertissa Mozartin sävellyksiä, mm. jousikvarteton d-molli.

Lahden Musiikinystäväin Yhdistyksen riveissä oli tapahtunut jo vuonna 1911 hajaannus. Osa yhdistyksen jäsenistä oli tyytymätön yhdistyksen orkesterin kapellimestariin Axel Wirzeniukseen. Tämä erotettiinkin vuoden 1911 lopulla ja uudeksi kapellimestariksi valittiin Karl Fredrik Lindén. Kiistan seurauksena torvisoittokunta kokonaisuudessaan erosi yhdistyksestä ja vuonna 1912 perustettiin Lahden Soitannollinen Seura, joka alkoi ylläpitää sekä torvi- että jousiorkesteria.

Von Zweygberg, joka oli kapellimestarin vaihtamisen kannalla, yritti vuonna 1912 sovitella syntyneessä kiistassa ja kehotti kaikkia tukemaan Lahden Musiikinystäväin Yhdistystä. Vetoomus ei tuottanut kuitenkaan tulosta. Yhdistykset jatkoivat keskinäistä kilpailua ja häiritsivät toisiaan mm. järjestämällä konsertteja samoina aikoina. Von Zweygberg valittiin samana vuonna jälleen yhdistyksen johtokuntaan. Hän esitti samana vuonna vielä uuden sovintoesityksen. Sen mukaan toinen yhdistys huolehtisi orkesterimusiikista ja toinen puhallinmusiikista, ellei yhteisestä toiminnasta päästäisi sopuun.

Näkemykset lähenivät jonkin verran ja vuoden 1913 lopulla yhdistykset saivat mm. aikaan torvisoittokunnan ja orkesterin yhteisen konsertin. Tarkoituksena oli jatkaa myöhemmin toimintaa yhteisen johtokunnan alaisena ja molemmat yhdistykset päättivät lopettaa erillisen toimintansa vuoden 1914 lopussa. Lahden Musiikinystäväin Yhdistys toiminta päättyikin, mutta Lahden Soitannollinen Seura jatkoi kaikesta huolimatta toimintansa.

Lahden Musiikinystäväin Yhdistykseen kuuluneiden henkilöiden aloitteesta pidettiin lokakuussa 1917 kokous, jonka tarkoituksena oli koota voimat jälleen yhteistyöhön orkesterin aikaansaamiseksi. Von Zweygberg valittiin tämän kokouksen puheenjohtajaksi. Kokouksessa päätettiin lakkauttaa Lahden Musiikinystäväin Yhdistys ja jatkaa toimintaa Lahden Soitannollisen Seuran nimissä. Von Zweygberg valittiin siihen toimikuntaan, joka sai yhdessä seuran johtokunnan kanssa tehtäväkseen asioiden hoitamisen. Von Zweygberg valittiin myös näin muodostuneen lisätyn johtokunnan puheenjohtajaksi. Seuran toiminta käynnistyi vireästi ja sen alaisena perustettiin sekä orkesteri että orkesterikoulu. Niiden toiminta päättyi kuitenkin jo vuoden 1918 alussa kansalaissodan alettua ja seuraavana vuonna Lahden Soitannollisen Seuran toiminta keskeytyi kokonaan.

Lahden Soitannollista Seuraa alettiin elvyttää taas vuonna 1921. Koska entisen seuran sääntöjä ei ollut rekisteröity aikanaan, oli perustettava uusi seura entisellä nimellä. Von Zweygberg valittiin jälleen seuran johtokunnan jäseneksi. Seuran ylläpitämän orkesterin nimeksi tuli Lahden orkesteri, jonka toiminta jäi varsin lyhytaikaiseksi. Alkuinnostuksen jälkeen seuran toiminta laantui pian taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja se päättyi virallisesti vuonna 1924, jolloin myös von Zweygberg muutti Lahdesta Helsinkiin.

Muutto Helsinkiin

Von Zweygberg sairasti vuodesta 1920 lähtien reumaattista purppuraa, hiussuoniston verenvuototaipumusta, joka rajoitti suuresti hänen työkykyään. Sairauden takia hän joutui olemaan virkavapaana mm. syyskuusta 1920 toukokuuhun 1921. Sen lisäksi von Zweygbergillä alkoi esiintyä sepelvaltimovian aiheuttamia angina pectoris -oireita. Sen vuoksi hän katsoi välttämättömäksi luopua raskaasta sairaalatyöstä ja siihen liittyvästä lähes alituisesta päivystämisestä. Hän päätti vuonna 1924 siirtyä Helsinkiin ja jatkaa siellä työtä yksityislääkärinä. Hän erosi Lahden kunnallissairaalan ylilääkärin virasta 15.9.1924. Sekä kunnallissairaalan johtokunta että kaupunginvaltuusto järjestivät hänelle juhlalliset läksiäistilaisuudet syyskuussa 1924.

Helsinkiin muuttaessaan von Zweygberg yritti myydä synnytyslaitosrakennuksen kalustoineen ja laitteineen Lahden kaupungille, jotta se olisi jatkanut laitoksen toimintaa. Kaupunki piti von Zweygbergin vaatimuksia liian suurina eikä sopimukseen päästy. Vaikka hän muuttikin Helsinkiin jo syyskuun puolivälissä 1924, jatkui synnytyslaitoksen toiminta 15.11.1924 saakka. Sen jälkeen synnytysten hoitaminen Lahdessa kävi hankalaksi ja kaupunki joutui perustamaan synnytyslaitoksen Maatalouskauppa Oy Agroksen taloon Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. Runsaan vuoden välivaiheen jälkeen saatiin von Zweygbergin ja kaupungin välillä aikaan vuokrasopimus, jonka seurauksena kaupungin synnytyslaitos muutti 1.2.1926 yksityisen synnytyslaitoksen entisiin tiloihin. Von Zweygberg myi rakennuksen vuonna 1927 Lahden Suojeluskunnalle, joka jatkoi synnytyslaitoksen vuokrasopimusta kaupungin kanssa.

Yksityislääkäri ja musiikin harrastaja

Von Zweygbergillä ei ollut juuri lainkaan eläkettä lääkärintyöstään. Helsinkiin muutettuaan von Zweygberg aloitti siellä yksityisvastaanoton vuonna 1924. Hän oli vanhan ajan lääkäri, joka teki vastaanotollaan itse verikokeita ja virtsatutkimuksia. Monimutkaisempia tutkimuksia vaativat potilaat hän lähetti muualle.

Helsingin Lääkäriyhdistys oli alkanut hyväksyä lähinnä lääkäriluetteloa ajatellen erikoislääkärin nimikkeitä. Pätevyytensä ja kokeneisuutensa perusteella von Zweygberg sai ilmoittaa itsensä sekä kirurgian että naistentautien erikoislääkäriksi. Helsingissä ollessaan von Zweygberg liittyi Helsingin Lääkäriyhdistyksen, Suomen Kirurgiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Nordisk kirurgisk föreningenin jäseneksi.

Sairaudet vaivasivat von Zweygbergiä jatkuvasti ja sepelvaltimovian oireet pahenivat selvästi 1930-luvun puolivälissä. Hän joutui ajoittain keskeyttämään vastaanoton pitämisen sairauden vuoksi. Perheen toimeentulo oli ajoittain vaikeata 1930- ja 1940-luvulla sairauskausien johdosta, jolloin ei voinut ottaa vastaan potilaita. Von Zweygberg jatkoi vastaanoton pitämistä 1940-luvulle saakka. Hänellä kävi edelleen tuttuja potilaita, jotka olivat tottuneet häneen. Sotavuosina vastaanottoa ei ollut, perheen ollessa evakuoituna talvisodan aikana Vaasaan ja jatkosodan aikana vuonna 1944 Keuruulle.

Musiikinharrastus oli ollut eräänä syynä von Zweygbergin Helsinkiin muuttoon, koska siellä oli hyvät mahdollisuudet konserteissa käynteihin. Hän kokosi täälläkin jousikvartetin, jonka jäsenet soittivat vuoron perään toistensa kodeissa. Von Zweygbergin hyviä ystäviä olivat professori Richard Faltin ja yli-insinööri Voitto Kolho, joilla kummallakin oli italialaisia viuluja. Soittotovereita oli myös lääkäri Adolf Johannes (Hannes) Hällström, joka muutti Helsinkiin viereiseen taloon. Von Zweygbergin Liisa -tytär sai jo 11 vuoden ikäisestä toimia säestäjänä. Isä ja tytär soittivat yhdessä aluksi helpompia kappaleita, myöhemmin sonaatteja ja konserttoja. Sen lisäksi von Zweygberg liittyi laulukuoroon "Urisevat ukot" ja myös vuonna 1945 perustettuun Suomen Kamarimusiikkiseuraan.

Von Zweygbergin eräänä harrastuksen kohteena olivat italialaiset mestariviulut ja viulunrakennustaidon historia. Helsingissä hän alkoi vielä 60-vuotiaana opiskella englantia voidakseen lukea englanninkielisiä viulukirjoja. Myöhemmin hän aloitti samasta syystä vielä italian kielenkin opinnot. Hän oli myös innostamassa suomalaisia viulunrakentajia kilpailemaan paremmuudesta viulunrakennustaidon kohottamiseksi Suomessa.

Syksyllä 1949 von Zweygberg sai lievän aivoverisuonen tukoksen, minkä jälkeen hänen kuntonsa alkoi heikentyä. Keväällä 1950 hän joutui vatsan toiminnanhäiriöiden hoidettavaksi Suomen Punaisen Ristin Sairaalaan. Hän oli jo toipumassa vaivoistaan, mutta sairastui silloin keuhkokuumeeseen ja kuoli sairaalassa 27.4.1950. Von Zweygbergin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Emilia eli säästäväisesti pankkitalletusten koroilla ja osakkeiden osingoilla. Von Zweygbergin arvokas italialainen viulu oli myytävä pian hänen kuolemansa jälkeen. Viimeisinä vuosinaan Emilia von Zweygberg eli kansaneläkkeen ja sen tukiosan varassa.

Julkaistu aikaisemmin kahtena osana: Georg Adolf von Zweygberg, lahtelainen lääkäri ja musiikinystävä. Osa 1. Hollolan Lahti 4: 4–7, 1992; Osa 2. Hollolan Lahti 1: 4–7, 1993. Tarkistettu ja rakennetta muutettu kesäkuussa 2004.

Lähteitä:

Hämäläinen, E.: Lahden työväen järjestyskaarti-punakaarti vv. 1917–18 organisaationa ja sodankäyntivälineenä. HY:n hist. tutkielma. Helsinki 1983.

Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta 1906–1924, Lahti 1910–1925.

Kun Lahteen perustettiin ensimmäinen synnytyslaitos. Hollolan Lahti N:o 3, 1957.

Mantere, H.: Lahden kaupunginorkesterin kolme vuosikymmentä 1950–1980. Lahden musiikkilautakunta – Lahden museolautakunta, Lahti 1983.

Niemi, J.: Lahden orkesteritoimintaa 1909–1949, Lahti 1950.

Teittinen, U. K.: Lahden Mieskuoron 40-vuotisjulkaisu, Lahti 1944.

Tri Zweygbergin synnytyslaitos. Hollolan Lahti N:o 3, 1957.

Vanhapelto, J.: Lahden Musiikinystäväin yhdistys 1904–1914, Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1987, Lahti 1987

von Zweygberg, G. A.: Hajanaisia muistelmia lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta. Käsikirjoituksen kopio.

von Zweygberg, G. A.: Lahden sairaalassa tykkitulen alla. Suomen Vapaussota N:o 2, 1936.

von Zweygberg-Jalkanen, L.: Kirjallinen tiedonanto (Tietoja tohtori Georg Adolf v. Zweygberg'istä ja hänen perheestään) 1978.

Haastattelut:

Jalkanen-Lehtinen, Laura 1992
Jalonen (o.s. Wegelius), Mary 1978

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON