Onko rasismi isänmaallista?

"Maa kallis isien" (2001) on turkulaisen kasvatustieteilijän, dosentti Osmo Virrankosken tutkimus peruskoulun 9. luokan oppilaiden ajatusmaailmasta. Tutkimuksessa oli mukana 1026 oppilasta eri puolilta Suomea. Helsinkiläiset tutkimuksen kyselyyn vastaajat olivat Käpylän yläasteen oppilaita. Virrankosken mukaan tutkimuksen tuloksia voi yleistää koko ikäluokkaan.

Yhtenä tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nationalismin ja suvaitsemattomuutena ilmenevän rasismin välistä yhteyttä. Virrankoski käytti kuitenkin tutkimuksessaan nationalismista arkipäiväisempää ja tutumpaa termiä isänmaallisuus.

Kyselyssä peruskoulun 9. luokan oppilailta tivattiin heidän omaa ymmärrystään siitä, mitä on isänmaallisuus ja mitä on sen vastakohta eli epäisänmaallisuus. Nuoret siis itse osallistuivat isänmaallisuuden käsitteen määrittelemiseen.

Käsityksiään isänmaallisuudesta ja epäisänmaallisuudesta nuoret esittivät vapaamuotoisesti ja avoimesti. Vastaukset osoittivat isänmaallisuuden rakentuvan myönteisistä tunteista ja monista hyvinä pidetyistä asioista.

"Positiivisia tunteita olivat mm. kansallistunteen ja yhteenkuuluvuuden kokeminen, uskollisuus ja ylpeys, rakkaus Suomea kohtaan, uhrautuminen ja luonnon kauneus", Virrankoski kirjoittaa.

Isänmaallisuuteen kuuluvista hyvinä pidetyistä asioista monet liittyivät taloudelliseen hyvinvointiin. Tällaisina asioina koululaiset mainitsivat mm. suomalaisten etujen ajamisen, työn Suomen hyväksi ja suomalaisten tuotteiden suosimisen.

Isänmaallisuuden erottamattomia osia olivat nuorten ajatusmaailmassa ulkoisen turvallisuuden takeina pidetyt armeija ja maanpuolustus. "Isänmaalla on pysyvä paikka – jalansija – historiassa. Paikka on koettua historiallista olemista ja ajallista ulottuvuutta. Se antaa oikeutuksen jatkaa olemista", tutkimuksessa todetaan.

Nuorten ajattelussa isänmaallisuuteen kuuluu myös joukko symboleja, kuten esimerkiksi oma kieli, oma lippu, vaakuna, kansallislaulu ja itsenäisyyden tuottama myönteinen tunne. Kulttuuriin kuuluvat perinteet, sodat ja sen sankarit eli veteraanit ovat nekin osa nuorten määrittelemää isänmaallisuutta.

Osmo Virrankoski kysyi nuorilta myös, mitä heidän mielestään on epäisänmaallisuus, siis isänmaallisuuden vastakohta. Vastausten jakautuma muodostui tällaiseksi:

Nuorten ajatusmaailmassa epäisänmaallisuuteen näyttävät kuuluvan kielteiset ja vähättelevät tunteet sekä passiivisuus. Virrankoski kiinnittää huomiota siihen, että epäisänmaallisuutena ovat saaneet paljon (14 %) kannatusta rasismi, suvaitsemattomuus ja rotusorto. Toisaalta joka kymmenes vastaaja piti suvaitsevaisuutta ja pakolais- sekä ulkomaalaismyönteisyyttä epäisänmaallisena.

"Tämä osoittaa, että isänmaallisuus ja suvaitsevaisuus eivät osalle oppilaista kuulu saman huippuarvon alaisuuteen. Ne eivät ole yhteistä hyvää ja myönteisiä emootioita vaan ovat toistensa negaatioita", tutkija arvioi.

Edellä esitetyt tutkimuksen tiedot siis kertovat siitä, miten peruskoulun päättöluokan oppilaat ymmärtävät isänmaallisuuden ja epäisänmaallisuuden. Hätkähdyttävämpiä tuloksia kasvatustieteen tohtori Osmo Virrankoski sai tarkasteltuaan nuorten isänmaallista asennetta – näkökulmaa – muutamiin erilaisuutta korostaviin kohteisiin, joissa suvaitsevaisuutta tarvittiin jo huomattavan paljon.

Isänmaallisista asenteista reiluun kymmeneen suvaitsevaisuuskohteeseen tutkimus paljasti seuraavan taulukon mukaisen kuvan:

Taulukko osoittaa melko selviä eroja poikien ja tyttöjen asenteissa: tytöt näyttävät asennoituvan useimpiin suvaitsevaisuuskohteisiin poikia isänmaallisemmin.

Ajatuksia herättäviä ovat edelleen taulukon tiedot siitä, kuinka moni pojista ja tytöistä piti rasismin ja rotuvihan vastustamista isänmaallisena ja kuinka moni taas rasismin ja rotuvihan kannattamista isänmaallisena.

Pojista 40 % ja tytöistä 47 % piti rasismin vastustamista isänmaallisena, mutta toisaalta pojista 41 % ja tytöistä 33 % piti rasismin ja rotuvihan kannattamista isänmaallisena.

Tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, että 31 % pojista ja 18 % tytöistä pitää rasismin vastustamista epäisänmaallisena. Virrankosken arvioi havaintoa näin: "Näihin lukuihin sisältyy kiihkonationalismia."

Isänmaalliset asenteet suvaitsevaisuuteen siis erosivat aika lailla, kun verrattiin poikia ja tyttöjä. Tutkimus paljasti myös sen, että asenteisiin vaikuttaa lisäksi oppilaiden kulttuurinen tausta. Alueelliset erot eivät kuitenkaan ole erityisen dramaattisia.

Maa kallis isien -tutkimuksen mukaan Kiteellä asuvat pojat kannattivat rasismia ja rotuvihaa yleisemmin kuin Käpylässä asuvat pojat. Kiteellä rasismia kannatti joka kolmas poika, Käpylässä joka neljäs.

Kulttuurisen ympäristön vaikutuksista kertovat ne tutkimuksen tiedot, joiden mukaan Helsingissä, Turussa ja Tampereella asuvat koululaiset asennoituivat jonkin verran isänmaallisemmin suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden kohtaamiseen kuin maaseudulla asuvat koululaiset.

Samasta ilmiöstä näyttäisi olevan kyse niissä eroissa, jotka tulivat esiin lukion valinneiden oppilaiden ja ammattikouluun siirtyvien oppilaiden välillä. "Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden sietämiseen asennoituivat isänmaallisemmin lukion valinneet oppilaat kuin ammattikouluun siirtyneet oppilaat", tutkija kiteyttää.

Millaista sinun isänmaallisuutesi on, kun kohtaat erilaisuutta stadin futiskentillä? Onko se suvaitsevaa vai suvaitsematonta? Tätä kysymystä lienee meidän kaikkien syytä aika ajoin pohtia.

Isänmaallisuudenkin kanssa on viisasta olla varuillaan. Dosentti Osmo Virrankoski tiivisti tutkimuksensa johtopäätöksen näin:

"Tutkimuksen perusteella ei voi välttyä johtopäätökseltä, että intensiteetiltään kovin korkea isänmaallinen asenne motivoi ja johtaa tietyn suuruista joukkoa suvaitsemattomuuteen, rasismiin ja rotuvihaan."