Agilityn alkeiskurssi 2001
Syyskuussa 2001 järjestettiin Helsingin Maunulassa agilityn alkeiskurssi cockerspanieleille. Kurssille osallistui 10 cockerspanielia ohjaajineen. Kurssin vetäjinä olivat Miia Tammiluoto ja Eve Blom.
Kuvissa Sofian ja Siirin tyylinäytteet.
Ensimmäinen tunti aloitettiin hyppyharjoituksilla. Rima laitettiin aluksi mahdollisimman alas, jotta suoritus onnistuisi. Aluksi koira pidettiin remmissä ja ohjaajakin saattoi astua riman yli koiraa hyppäämään rohkaistakseen. Muutaman kerran jälkeen koirat suorittivat hypyn itsenäisesti ja saivat palkaksi nameja ja kehuja. Kurssin edetessä rimoja nostettiin pikkuhiljaa korkeammalle.
Kuvissa Dystyn ja Ellenin tyylinäytteen ensimmäiseltä kerralta.
Tuntia jatkettiin avoputken harjoittelulla. Putki lyhennettiin aluksi mahdollisimman lyhyeksi. Sitten alkoi koiran houkuttelu ja kannustaminen putkeen. Osa koirista tarvitsi tuekseen ohjaajansa putken päähän vastaanottamaan ja koulutusohjaaja hoiti koiran hellävaraisen "tunkemisen" putkeen. Osa koirista juoksi putkeen vauhdikkaasti ja ymmärsi tekonsa vasta putkesta ulostulon jälkeen. Ohjaajan äänenkäyttö suorituksen aikana on erittäin tärkeää; koira tietää mihin suuntaan ollaan menossa. Tervettä epäluuloa oli ilmassa mutta lopulta kaikki kurssilaiset suoriutuivat haasteesta. Kurssin edetessä putkea pidennettiin täyteen mittaan saakka.
Kuvissa pöytää harjoittelevat Kata ja William.
Seuraavaksi harjoiteltiin pöytää. Koira ohjattiin hyppäämään pöydälle, jossa tuli olla vähintään viisi sekuntia. Aluksi asento oli vapaa, pääasia oli saada koira hyppäämään pöydälle ja pysymään siinä vaadittu aika. Pöydällä harjoiteltiin kurssin edetessä myös paikallaan istumista ja makaamista.
Kuvissa Tildan pujotteluun lähtö ja Pain lennokas lopetus.
Tunnin loppupuolella otimme myös tuntumaa pujotteluun. Aluksi harjoiteltiin kuuden kepin sarjalla. Pujottelussa ensimmäinen keppi jää aina koiran vasemmalle puolelle ja viimeinen keppi koiran oikealle puolelle. Ohjaajan oma koordinaatiokyky joutui todella kovalle koetukselle, kun koiraa yritettiin opettaa pujottelemaan oikein. Keppejä tehtiin sitkeästi jokaisella harjoituskerralla ja harjoitus todellakin teki mestareita!
Kuvissa Dusty mallikkaasti kiipeämässä puomille ja Patu puomin laskevalla osalla.
Osa koirista tutustui puomiin jo ensimmäisellä kerralla. Alusta asti otettiin myös alku- ja loppupäässä olevat kontaktialueet tarkasti. Puomin eriväriseksi maalatut kontaktialueet on suoritettava niin, että vähintään yksi tassu koskee alueeseen. Joillekkin koirille puomi oli alkuun hyvinkin jännittävä mutta itseluottamuksen kasvaessa hyvien kokemusten myötä, puomista tuli lähes kaikille lastenleikkiä.
Kuvissa Tildan ja Siirin loistavat loikat renkaan läpi.
Toisella tunnilla kerrattiin "vanhoja" ja uutena esteenä opeteltiin rengas. Rengasta harjoiteltiin aluksi niin, että ohjaaja meni esteen toiselle puolelle. Remmi pujotettiin renkaan läpi ja koulutusohjaajan avustuksella junailtiin koira renkaan läpi. Rengasta harjoiteltiin joka kerta ja pikkuhiljaa remmi jätettiin pois. Renkaan ja kehikon välistä hyppääminen estettiin hyppyesteen siivekkeillä. Rengas näytti olevan este koirien mieleen.
Kuvissa reippaat Siiri ja Patu.
A-este on yksi helpoimmista esteistä. Myös A-esteessä on ylösmennessä ja alastullessa kontaktialueet, joita koiran tulee koskettaa.
Kuvissa William ja Elmeri esittelevät lennokkaita taitojaan muurilla.
Kolmannella kerralla tehtiin jo 2 - 4 esteen sarjoja, sekä tutustuttiin uutena esteenä muuriin. Muurin päällä olevat palikat lentelivät muutamaan otteeseen mutta pienen harjoittelun jälkeen ne pysyivätkin jo paikoillaan.
Kuvissa Williamin mielettömät loikat.
Neljännellä kerralla harjoiteltiin yksittäisiä esteitä ja pieniä radanpätkiä. Uusina esteinä tulivat pituushyppy ja keinu. Pituushyppy muodostuu 3 - 5 osasta, joiden yli koiran on hypättävä yhdellä loikalla niihin koskematta.
Kuvissa Ellen, joka olisi mielummin ollut missä tahansa muualla kuin keinulla, sekä äitikoira-Tildan peloton ja rauhallinen mallisuoritus.
Keinulla oli huomattavissa nuorten ja vanhempien koirien selvä ero. Vanhemmat koirat luottivat kykyynsä selvitä esteestä, vaikka se liikkuikin tassujen alla. Nuorimpien koirien mielestä liikkuva alusta oli järkyttävä kokemus. Tämä kontaktieste tehtiin kurssilla ainoastaan koulutusohjaajan hidastaessa keinulaudan pään laskeutumista maahan.
Kurssin päätösseremonian jälkeen kokoonnuimme vielä yhteiskuvaan. Kuvassa lähes kaikki innokkaat kurssilaiset.
Viidennellä kerralla oli vaikeimpien esteiden pikakertaus sekä tehtiin vauhdikkaita radanpätkiä ja nautittiin osaamisesta!
Teksti Eve Blom ja kuvat Irene Vinha