.:Cockerspanielit ry:.


HAASTAJA 2002 - NUORTEN KOIRIEN METSÄSTYSKOE

	Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti nuorille koirille tarkoitetun metsästyskokeen 13.10.2002 Marttilan Fasaani-tilalla Kärkölässä. Kokeen metsästystuomareina toimivat Heimo Ranta, Marko Mielonen ja Arto Kurvinen. Kokeen tukikohtana oli pieni kota, jossa oli mahdollisuus lämmittelyyn ja makkaranpaistoon. Koemaastoina käytettiin lähialueen metsiä, peltoja ja kodan viereistä pientä lampea. Koe järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten se on vielä tällä hetkellä epävirallinen. Se pyritään virallistamaan, jolloin voittaja saa Haastaja-tittelin nimensä yhteyteen (kuten esim. seisojilla Junkkari-titteli). Kokeen tarkoituksena on löytää koiria, joilla on synnynnäistä draivia metsästykseen, jo tapahtunutta koulutusta ei tässä kokeessa arvioida. Plussaa tietenkin olisi, jos joku spanielin omistaja innostuisi niin paljon, että aloittaisi metsästyksen ja/tai osallistuisi metsästyskokeisiin koiransa kanssa tämän päivän innoittamana! Haastaja tapahtumana on siis enemmänkin katselmus kuin koe. Kokeeseen osallistui 30 nuorta spanielia, valtaosa englanninspringerspanieleita, walesinspringerspanieleita ja cockerspanieleita (10 kpl). Mahtuipa joukkoon irlanninvesispanieli ja espanjanvesikoirakin. Syksyisen kirpeä ja kylmä päivä aloitettiin koirien rokotustodistusten tarkastamisella ja osallistumismaksun keruulla. Kun suurin osa kokeeseen osallistuvista koirakoista oli saapunut paikanpäälle, veivät kokeen järjestäjät fasaanit maastoon (yhteensä yhdeksän fasaania; kolme jokaista alkuerän aluetta kohden). Yhdeksän aikoihin kodalle oli saapunut vain 29 kokeeseen osallistuvaa koirakkoa, joten paikanpäältä otettiin vielä kokeeseen mukaan yksi "turistiksi" kisapaikalle saapunut koira. Varsinaisesti päivä lähti käyntiin kun Marko Mielonen piti alkupuhuttelun. Marko kertoi yhdessä kokeen muiden metsästystuomareiden, Heimon ja Arton, kanssa päivän kulusta lyhyesti. Seuraavaksi suoritettiin ryhmien arvonta, jokainen tuomari sai kymmenen koirakon ryhmän itselleen. Tuomarit keräsivät omat ryhmänsä kokoon ympärilleen ja koirien & ohjaajien tiedot tarkistettiin arvostelupapereista oikeiksi. Kun tiedot oli tarkistettu ja korjattu oikeiksi (jokunen peruutuksesta johtunut koirakon vaihdos) kertoivat tuomarit ryhmilleen enemmän päivän kulusta ja vastasivat koiranohjaajien esittämiin kysymyksiin. Kokeeseen osallistuneet cockerspanielit jakautuivat arvonnassa seuraavasti: Rannan ryhmään yksi, Mieloselle viisi ja Kurviselle neljä. Kaikkien koiranohjaajien saatua itsensä ja koiransa valmiiksi, lähtivät ryhmät tuomarin johdolla kohden koemaastojaan. Joissain ryhmissä oli asetta kantavan tuomarin lisäksi mukana myös tarkka-ampuja. Kaksi alkukarsintaryhmistä jäivät kodan välittömiin lähimaastoihin kolmannen ryhmän suunnatessa kulkunsa kauemmas peltojen toiselle puolen. Kävelyn jälkeen Kurvisen Arto kokosi ryhmänsä ympärilleen ja kertoi taas lisää päivän kulusta ja vastaili osallistujien esittämiin kysymyksiin. Summittaisessa järjsetyksessä valittiin arvostelupapereiden joukosta ensimmäinen koirakko. Koiran ja sen ohjaajan, tuomarin sekä tarkka-ampujan lähtiessä matkaan seurasi muu ryhmä perässä parinkymmenen metrin päässä koirat kytkettyinä. Jokaiselle koirakolle pyrittiin saamaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman vaihtelevaa hakumaastoa; pellonreunaa, ojaa, taimikkoa, metsää, niittyä, pusikkoa, riistapeltoa, polkua ja hiekkatietä. Kaikki kolme fasaania löytyivät ainakin Arton ryhmässä; yksi tosin jälkijoukon ilmaan nostattamana ja kaksi haussa olleiden koirien löytäminä. Yksi metsäsaarekkeesta ylösajetuista fasaaneista erehtyi laskeutumaan lyhyen lennon jälkeen pellolle, aivan metsätien viereen. Tiellä, juuri sillä kohdalla, olivat kaikki muut vuoroaan odottovat koirakot. Koirat tietenkin näkivät fasaanin ja hihnat suorina yrittivät sännätä sen perään. Mahtavan haukkukuoron saattelemana lintu juoksi vauhdilla peltoa pitkin kauemmaksi, kaartaen lopulta tien yli turvaan metsän suojaan. Lintu ilmeisesti jatkoi juoksuaan pitkän tovin, koska seuraava koirakko ei sitä ahkerasta hakemisesta huolimatta enää metsästä löytänyt. Jokaiselle koiralle annettiin keskimäärin 15 minuuttia hakuaikaa, toisille enemmän toisille vähemmän, koiran työskentelystä riippuen. Jotkut koirat eivät juurikaan tahtoneet irrota ohjaajansa jaloista ja toiset lähtivät viilettämään innoissaan pitkälle näkö- tai kuuloetäisyyden rajoille. Jokaisen koiran paukkuarkuus testattiin ampumalla haulikolla ilmaan haun aikana. Ainakin yhdessä ryhmässä useammat koirat pääsivät vuoronperään pompottamaan ylös fasaania (lintu pysyi pitkään pienellä alueella). Kun tuomari oli mielestään nähnyt tarpeeksi koiran kyvystä hakea riistaa erilaisesta maastosta, kytki ohjaaja tuomarin käskystä koiran hihnaan. Tämän jälkeen tuomari antoi välitöntä palautetta koiran ja ohjaajan suorituksesta. Kun kaikki kymmenen koirakkoa olivat hakunsa suorittaneet, palasivat ryhmät takaisin kodalle. Seuraavaksi oli vuorossa vesityö. Jokainen ohjaaja meni vuorollaan koiransa kanssa pienen lammen rantaan ja tuomarin annettua luvan päästi koiransa uimaan. Osa koirista meni vapaaksi päästyään suoraan uimaan, osa tarvitsi uimisen motiiviksi sen lampeen noudettavaksi heitetyn kepin ja osa koirista (tai ohjaajista) oli sitä mieltä, että oli aivan liian kylmää uimiseen. Cockerspanieleista seitsämän koiraa ui halukkaasti tai melko halukkaasti kylmässä vedessä, kaksi kieltäytyy kokonaan uimisesta ja yhden ohjaaja oli keskeyttänyt koesuorituksen jo ennen uintia. Uinnin jälkeen tuomarin annettua luvan koira kytkettiin takaisin hihnaan ja alkukarsintakierroksen suoritus oli siltä päivältä loppu. Koirat kiidätettiin omistajan mahdollisesti mukaansa tuomien pyyheliinojen luo kuivaukseen ja autoon / kotaan lämmittelemään. Kun ohjaajat olivat huolehtineet koiransa hyvinvoinnista, oli ihmisillä tilaisuus haukata mukanaan tuomia eväitä kodassa loimuavan tulen äärellä ja varsinkin nautiskella sitä kovasti kaipaamaansa lämmintä juotavaa! Päivä kun oli melko viileä (+3 astetta), kiitos kylmän tuulen. Osallistujien syödessä ja jutustellessa muiden paikalla olijoiden kanssa, tutkivat tuomarit omassa rauhassaan ryhmänsä koirakkojen arvostelupapereita; mielikuvia ja muistiinpanojaan. Kun jokaisen tuomarin oman ryhmän koirat olivat jonkinlaisessa järjestyksessä kolmen finaaliin päässeen suhteen, oli tuomareillakin hieman aikaa haukata pikaisesti evästä. Seuraavaksi kaikki kokoontuivat pihalle kuuntelemaan alkukarsintakierroksen kritiikkiä. Jokainen tuomari luki ryhmänsä koirien paperit satunnaisessa järjestyksessä jättäen arvostelematta ne kolme koiraa, jotka kustakin ryhmästä pääsivät finaaliin. Valitettavasti osa koirakoista oli jo tässä vaiheessa poistunut paikalta. Mutta mielenkiintoista oli kuunnella muiden ryhmien ja koirakkojen tapahtumista. Paikalla olleiden cockeri-ihmisten suureksi yllätykseksi ja riemuksi finaaliin pääsi kaksi cockeria! Lisäksi finaaliin pääsivät viisi englanninspringerspanielia, irlanninvesispanieli ja walesinspringerspanieli. Kun finaaliin päässeiden viimeistenkin koirakoiden nimet kerrottiin, lähtivät järjestäjät välittömästi viemään lisää fasaaneita maastoon. Vaikka noutoa ja luovutusta ei finaalissa arvosteltaisikaan, oli tarkoitus saada mahdollisuuksien mukaan jokaiselle koiralle lintu alasammuttuksi. Finaalin maastoksi oli valittu kodan välittömästä läheisyydestä sänki- / kynnöspellolta muutama metsäsaareke. Ilmeisesti kylmän ilman ja pitkän päivän takia monikaan finaalista karsiutunut koirakko ei jäänyt koetta loppuun asti seuraamaan. Jäljelle jääneet lisäsivät vaatetta päälleen (joko omiaan tai laina sellaisia). Kun tuomarit palasivat, oli aika arpoa ensimmäinen finalisti koesuoritustaan jatkamaan. Ensimmäisen koirakon lähtiessä kohden peltoa ja sen keskellä olevaa metsäsaareketta, seurasivat heidän mukanaan nyt kaikki kolme tuomaria ja tarkka-ampujat. Taas muu jälkijoukko koirineen seurasi koesuoritusta kauempana. Metsäsaarekkeelle päästyään levittyivät ampujat mahdollisimman hyviin asemiin. Tarkoitus kun oli saada ylösajettu lintu pudotettua ja näin vahvistaa nuoren koiran intoa ja ymmärrystä tähän hommaan. Satunnaisessa järjestyksessä finalistien koirat pääsivät fasaaneita etsimään muun porukan seisoessa kauempana sänkipellolla tilannetta seuraamassa ja jännittämässä. Katsojien riemuksi yksi fasaani saatiin pudotettua niin, että kaikki näkivät linnun putoamisen pellolle, koiran suorittaman noudon sekä linnun luovutuksen ohjaajalle. Kaikki muut alasampumiset tapahtuivat joko katsojista katsottuna saarekkeen takana tai kokonaan metsän kätköissä. Yhden finalistikoiran hakua tosin pääsivät katsojat todella läheltä seuraamaan; haku kun oli välillä hyvinkin laajaa, yleisön joukkoon yltävää. Finaalin loppuvaiheessa alkoi hämärä jo laskeutua ja viimeisen koirakon suorittaessa hakuaan koiran ylösajamaa fasaania ei saatu ammuttua alas. Kaikkien muiden koirien ylösajamat fasaanit saatiin ammuttua, kiitos siitä todella taitaville ampujille! Lämpimiin alas ammuttuihin lintuihin pääsivät tarkemmin vielä tutustumaan niin finaalistit kuin paikalla olevat turistikoiratkin. Ensimmäistä kertaa pääsi moni koira lämmintä fasaania haistelemaan. Ja riistan voimakas haju kyllä kiehtoi koiria, joitain jopa ensin hieman pelottaen. Salamavalot räiskyivät ja valaisivat illan hämärässä, kun koirista otettiin kuvia poseeraamassa löytämiensä fasaanien vierellä. Finaalin jälkeen tuloksia odotellessa kerkesi kodan pihassa joku noviisi saamaan oppia linnun suolestamisesta kokeneemmalta kanssakilpailijaltaan. Vähitellen kaikki finalistit ja muu paikalla ollut yleisö saapuivat kotaan jännittyneinä odottamaan tuomareiden päätöstä pitkälle päivälle: Haastaja 2002- tulosten julkaisemista. Lopulta tuomarit olivat tehneet päätöksensä ja saapuivat kertomaan päivän lopputuloksen. Kuusi finalistia, jotka eivät sijoittuneet kärkikolmikkoon, saivat kuulla tuomarien mielipiteeet koiriensa sen päiväisistä suorituksista. Sitten oli enää jäljellä kolme koiraa, joiden joukossa molemmat cockerit. Kärkikolmikon tulokset kerrottiin käänteisessä järjestyksessä: kolmanneksi sijoittui englanninspringerspanieli Quadmir´s Picidae, "Donna", toiseksi sijoittui cockerspanieli Triplet Roulette, "Melli" ja voittajaksi kruunattiin cockerspanieli Frosty Morning´s Ninetta, "Ellen". Toiseksi sijoittunut cockerspanieli oli se koepaikalla mukana ollut turisti, joka pääsi mukaan aamulla yllättäen tyhjäksi jääneelle paikalle! Santakankaan Sanna oli siis ollut turhaan huolissaan Mellin suhtautumisesta lintuihin. Aamulla Sanna kysyi tuomarilta, että mitä jos koira pelkääkin fasaania? Melliä kun on kielletty jahtaamasta ja ajamasta kaikkia lintuja, vain lentokoneiden seisominen on ollut kompromissina sallittua. Finaalissa Mellin vietit ottivat kuitenkin vallan: lintu löytyi ja ylösajon jälkeen koira syöksyi pois korkeasta pusikosta, pysähtyen ilman käskyä pellon reunaan ja seuraten siitä silmä tarkkana mihin ammuttu lintu putoaa. Sannan "tuo äidille" -käskystä Melli ryntäsi alas ammutun fasaanin luo ja yhdessä Sannan kanssa kantoivat sen näytille tuomarille. Yksi tuomareista oli suoritusta katsoessaan kysynyt, että onko koiran kanssa harjoiteltu paljonkin noutoa? Ei kuulemma oltu yhtään mutta ainahan sitä voi kokeilla, josko koira vaikka sen linnun ohjaajalleen toisikin! Kaartisen Pekka, Ellenin ohjaaja, totesi heti heidän finaalisuorituksen jälkeen, että menee ostamaan itselleen haulikon! Pontta toteamukselle varmaankin antoi melkoisesti kädessä roikkuva Ellenin finaalissa löytämä fasaani ja lintuaan ahkerasti vahtiva pollean näköinen koira. Muutenkin paikalla olleen cockeriporukan keskuudessa oli havaittavissa suurta intoa ja mielenkiintoa metsästykseen. Joten metsästyskokeissa toivottavasti tullaan näkemään jatkossa enemmänkin cockereita. Attenborough Ace Of Base, omistaja Elina & Robert Fagerholm Crawford Gipsy Fiancee, omistaja Salla Kelorita & kasvattaja Frosty Morning´s Ninetta, omistaja Nina Menna & Jutta Martenson Ladysplit´s Angelic, omistaja Ulla Ritamäki Merazure Wonder Why, omistaja Timo & Tiina Huhtinen Teacon Sixth Sence, omistaja Käthe Paajanen Triplet Finn Cream, omistaja Tuula Hotti Triplet Magic Magilla, omistaja Sanna Santakangas Triplet Roulette, omistaja Sanna Santakangas Tähtimetsä Amadeus, omistaja Taru Kalkkila Arvostelussaan tuomarit kiinnittivät huomiota seuraaviin seikkoihin: Haussa nopeus (laukka, ravi, käynti, nopea, kohtalainen, hidas), laajuus (liian laaja, laaja, sopiva, melko suppea, suppea) ja peittävyys (kattaa alueen, kattaa kohtalaisesti, ei kata aluetta). Koiran käyttämä vainu (maa, ilma vai maa/ilma) ja rohkeus (rohkea, ohjaajaan tukeutuva, epävarma) haun aikana. Uimisessa arvosteltiin veteen meno (halukas, toistetusta käskystä, kahlaa, kieltäytyy) ja laukauksen sieto haun aikana (laukausvarma, välinpitämätön, pelkää). Finaaliin päässeillä koirilla arvioitiin vielä lisäksi ylösajo (merkkaa, törmää) ja kaadettuun riistaan suhtautuminen (kiinnostunut, välinpitämätön, pelkää). Jokaisen koiran arvostelupaperissa oli lopussa vielä tilaa sanalliselle arvostelulle ja sen lisäksi tuomarit antoivat sanallista palautetta monessa eri tilanteessa. Toivottavasti Haastajasta tulee jokavuotinen tapahtuma, jonka avulla löydetään luontaisia metsästysominaisuuksia omaavia nuoria koiria sekä innostetaan "tavallisia" spanielien omistajia metsästysharrastukseen! Suuri kiitos kokeen tuomareille, järjestäjille, kokeeseen osallistuneille koirakoille ja yleisölle. Ensi vuonna tavataan taas! Juttu ja kuvat Irene Vinha

		sivun alkuun