Sukusiitoskerroin

Artikkeli: Tiina Karlström

Sukusiitoskerroin on jalostuksen yksi mittari. Se kertoo pentueen sellaisten geeniparien (geenipari : toinen isältä, toinen emältä) osuuden, joissa molemmat alleelit (geenin eri versiot) ovat alkuperältään samoja ja homotsygoottisia. Siis peräisin samalta esivanhemmalta. Jos sukusiitoskerroin olisi 100 %, tarkoittaa se, että yksilön kaikki lokukset ovat homotsygootteja, ts. jokaista emältään perimää geeniä kohden tämä yksilö on perinyt isältään täsmälleen identtisen geenin. Sukusiitoskerroin 0 % tarkoittaa, että yksilöllä ei ole missään geenilokuksessa homotsygoottia, koska vanhemmat eivät ole sukua keskenään laskennassa huomioitavien sukupolvien osalta. Cockerspanielien sukusiitoskerroin lasketaan kuuden sukupolven mukaan.

Esimerkkejä sukusiitoskertoimista:

Jos olisi mahdollista seurata sukutauluja tuhansien vuosien taakse, kaikki koirat tässä jättiläismäisessä sukutaulussa olisivat sukua ja sukusiitoskerroin olisi aika korkea. Jos sellaista koiraa verrataan koiraan, jonka sukutaulu tunnetaan vain muutamien sukupolvien osalta, näyttäisi tämä jälkimmäinen koira vähemmän sisäsiittoiselta. Mutta tämähän ei tietenkään pidä välttämättä paikkaansa. Kun vertaamme sukutauluja, meidän täytyy ottaa huomioon, kuinka monta sukupolvea laskennassa otetaan huomioon.

Sukusiitoskerroin ei saisi kasvaa enemmän kuin 0,25–0,5 %-yksikköä sukupolvea kohden. Jos sukusiitoskerroin kasvaa enemmän, populaatiossa on sisäsiitoksesta johtuva terveysongelmien riski. Voi kulua sukupolvia ennen kuin ongelmat tulevat näkyviin, mutta kun ne tulevat esiin, niitä on vaikea poistaa.

Jokaisessa koirarodun yksilössä on olemassa resessiivisiä eli piileviä perintötekijöitä, jotka tulevat ilmiasuun, kun jälkeläinen perii tekijän molemmilta vanhemmiltaan. Peittyvät geenit voivat tulla yksilön fenotyypissä (ilmiasu) näkyviin vain silloin, kun ne esiintyvät yksilössä kaksinkertaisena eli homotsygoottisena.

Sukusiitoksen merkitys on siinä, että se lisää homotsygotiaa, samaperintäisyyttä. Sillä pyritään tekemään hyvät ja toivotut geenit kaksinkertaisiksi, jolloin niiden aiheuttamat ominaisuudet, silloinkin kun ne ovat resessiivisiä eli piileviä, tulevat ilmiasuun. Lisäksi yksilön homotsygotia eli samanperintäisyysaste lisää todennäköisyyttä, että se periyttää ominaisuuksiaan jälkeläisiinsä.

Sukusiitoksessa myös ei-toivottuja ominaisuuksia aiheuttavat resessiiviset geenit kahdentuvat ja viat tulevat tällöin ilmi. Tämän onkin sukusiitoksen toinen suuri merkitys. Voidaan tutkia sukusiitoskoiran perimää piilevien vikojen ja sairauksien suhteen ja se mahdollistaa haitallisten geenien karsimista pois koirakannasta.

Sukusiitoksen käyttäminen vaatii suurta harkintaa, asiantuntemusta ja voimakasta jälkeläiskarsintaa. On myös todettava, että sukusiitos ei luo varsinaisesti mitään uutta, vaan pikemminkin pyrkii vakiinnuttamaan haluttua jo olemassa olevaa.