.:Cockerspanielit ry:.


	KUINKA VERIJÄLKI TEHDÄÄN

		Kun kiinnostus MEJÄä kohtaan herää, niin koirassa kuin omistajassa, ei auta muu kuin ruveta jäljentekoon... Itse MEJÄ-kokeet ovat aina kaksipäiväinen tapahtuma; jäljet tehdään lauantaina ja kisat käydään sunnuntaina (toki on myös ns. ilta-kokeita, jotka pidetään keskellä viikkoa mutta niissäkin toteutus on sama). Kokeissa pääset aina jäljentekoon jonkun toisen kanssa, ei siis pelkoa yksin metsään eksymisestä. Uudet aloittelijat laitetaan metsään aina jonkun kokeneemman matkaan, ei siis syytä huoleen. Mukavaa olisi, jos osaisit suunistaa (ei tosin pakollista). LAUANTAIN KULKU: Yleensä jäljen tekoon kokoonnutaan klo 10 paikkeilla. Jälkien täytyy ehtiä "vanheta" sopivasti ennen seuraavan päivän kisoja. Avoimen luokan jäljen täytyy olla vähintään 12 tuntia vanha ja voittajaluokan jäljen vähintään 18 tuntia vanha. Niin harjoitusjäljen kuin kisajäljenkin teossa sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko teet kaiken yhdellä kertaa (suunnistus, merkkaus ja veretys) tai kuljet jäljen kahdesti (ensin suunnistat ja merkkaat näkyvästi ja toisella kerralla veretät ja vaihdat merkit niin etteivät ne näy kilpailijalle, eli piilomerkkaat). Allekirjoittanut suosii ehdottomasti jälkimmäistä vaihtoehtoa; ikinä kun ei ennalta voi tietää, meneekö suunnistus kerrasta oikein... Metsässä kun voi sattua ja tapahtua kaikenlaista (nimimerkillä “paljon kokenut”)! Metsään mennessäsi tarvitset kompassin ja kartan (tuttuun metsään harjoitusjälkeä tehdessäsi saatat pärjätä ilmankin). Karttaan on aina kisoissa merkattu sinulle tehtäväksi suunniteltu jälki/jäljet. Jos siis valitset sen jälkimmäisen vaihtoehdon, kuljet jäljen kahdesti, merkkaat suunnistamasi reitin näkyvästi. Joko krepeillä tai tarroilla, kumpi tyyli sinulle paremmin soveltuu. Varmuuden vuoksi kannattaa mitata kulkemasi matka askelpareilla (tai askelmittarilla), vaikka selkeät merkit luonnossa kertoisivatkin sijaintisi. Avoimen luokan (AVO) jälki on pituudeltaan n. 900-1000 metriä pitkä (kolme suoraa osuutta, kaksi 90 asteen kulmaa). Voittajaluokan (VOI) jälki on pituudeltaan 1200-1400 metriä pitkä (neljä suoraa osuutta, kolme 90 asteen kulmaa, joista yksi ns. veretön katkos). Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, teet kaiken kerralla, tarvitset kaiken tämän kerralla matkaasi (sen jo edellä mainitun kartan ja kompassin lisäksi); krepit merkkausta varten, veren ja sienen veretystä varten (muista kastella sieni vedellä ennen metsään menoa, veri ei imeydy kuivaan sieneen). Oli sitten tekemäsi jälki AVO- tai VOI-luokan, niin alku on ihan sama. Alkuun (tarpeeksi kauas tiestä, jossa jäljenalkua osoittava merkki) potkitaan ns. makaus (maasta 30 cm x 30 cm alueelta rikotaan pinta). Makaus tulee sijoittaa semmoiseen paikkaan, mistä se näkyy hyvin tuomarille, joka arvostelee koiran käytöstä makauksella. Makaus markkeeraa paikkaa, jossa kuviteltu riista on levännyt. Johonkin tien ja makauksen välimaastoon sijoitetaan paperi, josta käy ilmi jäljen luokka ja numero, veretyksen aika ja jäljentekijän nimi/nimet (tuomari tarkistaa tästä merkatusta ajasta seuraavana päivänä jäljen iän). Kun olet potkinut makauksen otat sienen esille ja asetat sen makaukselle (sienessä oltava tarpeeksi pitkä naru, ettei se roiku verettäjän kannoilla missään vaiheessa). Kaadat verta, niin että sieni kastuu tasaisesti. Molemmissa koejäljissä sinulla on käytössäsi 33 cl verta (sika/nauta). Koko jälki veretetään tasaisesti, lukuunottamatta VOI-luokan katkosta, joka on veretön. Esim. kuivassa heinikossa tai syksyn lehdillä huomaat kuinka veri jää sientä vedettäessä näkyviin. On jälki sitten jo suunnistettu tai se suunnistetaan samalla kuin veretetään, kulkee verettäjä aina viimeisenä! Jäljen alussa merkataan ensimmäiset 10 metriä näkyvästi krepeillä. Tämän osuuden ohjaaja saa kisapäivänä opastaa ja innostaa koiraa suoritukseen. Siitä eteenpäin vaihtuu merkkaus piilomerkkaukseksi, ohjaajan ei siis tulisi nähdä missä jälki kulkee. Ohjaaja seuraa vain koiraansa sinne minne koira vie... Saavuttaessa makaukselle (molemmissa luokissa sekä alussa että lopussa ja sen lisäksi AVO-luokassa molemmilla kulmilla ja VOI-luokassa kaikilla neljällä suoralla osuudella), lisätään aina sieneen verta. Kannattaa lisätä verta sen verran reilusti, että sitä jää myös itse makaukselle (vaikka "hyppyyttää" sientä ylös-alas makauksella). Jos jossain vaiheessa veretystä tökit sientä esim. tikulla, on tikku aina jätettävä verettämällesi jäljelle. Tai jos verta kaatuu käsillesi, pyyhi ne kulkemasi reitin kohtaan, siihen mistä vedät sienen perässäsi. VOI-luokan jälkeä tehdessä nostat verisienen ilmaan saavuttuasi katkokselle. Tämä on täysin veretön kohta seuraavalla "kaavalla": nostat sienen ylös, kuljet 2-5 metriä jäljestä suoraan poispäin (90 asteen kulmassa), palaat 15 metriä jäljensuuntaisesti taaksepäin (varo tallaamasta jo verettämääsi osuutta!) ja siitä vielä 10 metriä poispäin jäljestä (sama suunta kuin alussa poistuttaessa jäljeltä). Vasta tässä lasket sienen maahan ja jatkat veretystä eteenpäin. Saavuttuasi jäljen loppuun potkit sinne viimeisen makauksen (sellaiseen kohtaan, että se varmasti näkyy tuomarille hyvissä ajoin). Kisoisssa ennen koiran suoritusta viimeiselle makaukselle viedään kuollut kani, ns. kaato. Harjoituksissasi, jos et ole onnistunut saamaan esim. kisoissa käytettyä kania, voit sitoa vaikka käyttämäsi verisienen kaadoksi. Kisoissa tähän kaadon lähelle laitetaan ns. kani-lappu (sidotaan vaikka puuhun kiinni). Selkeästi näkyviin ripustettu lappu opastaa sinua seuraavana päivänä siihen paikkaan mihin kaato jätetään. Jätettyäsi kaadon makaukselle, otat kani-lapun ja näytät sen lähdön luona odottavalle kilpailijalle todisteeksi siitä, että kani on viety paikoilleen. Lauantaina kun olet saanut jäljen tehtyä tähän asti, merkkaat kulkemasi reitin tielle selvästi krepeillä (helppo sitten seuraavana päivänä saapua suoraan makaukselle kaadon kanssa ennen jäljellä tapahtuvaa koesuoritusta). Kanin vietyäsi poistat krepit kaadon välittömästä läheisyydestä, ettei ohjaaja näe mihin kani on sijoitettu. Kun olet selvinnyt jälkien teosta, ei muuta kuin kotiin seuraavaa päivää odottamaan. Yleensä kisapaikalla on yöpymismahdollisuus. Jos siis tulet jostain kaukaa, varaa koira ja makuupussi mukaasi jo lauantaina (sekä tietenkin miljoona muuta tuikitarpeellista koeviikonlopun tarviketta...). Teksti ja kuvat Irene Vinha

		sivun alkuun