| |
|
Lauantaina on jäljet tehty metsään vanhenemaan sopiviksi.
Menty kotiin, huollettu koira ja oma itsensä. Nukuttu, kuka enemmän,
kuka vähemmän ja sitten herätty aikasin sunnuntai aamuna
(kun kaikki muut naapurit vielä nukkuvat), pakattu autoon kaikki
tarpeellinen ja huristeltu kohden kisapaikkaa.
SUNNUNTAIN KULKU
Sunnuntaina, varsinaisena kisa-aamuna, kokoonnumme koepaikalle jo kukonlaulun
aikaan...
Aamu alkaa koirien rekisterikirjojen tarkistuksella (rokotukset) ja
koemaksun suorittamisella (joissain kokeissa maksu maksetaan jo ennakkoon
ilmoittautumisen varmistuttua). Satunnaisesti tarkistetaan koirien tunnistemerkinnät,
joko tatuointi tai mikrosiru. Ennen tuomaripuhuttelua kerkiät ehkä
hörpätä kupin kahvia ja haukata sämpylää,
ellet sitten ole se "mattimyöhänen".
Tuomaripuhuttelun jälkeen arvotaan kisajäljet (et voi kisata
itse tekemälläsi jäljellä). Yksi tekijöistä
menee aina jäljelle mukaan oppaaksi. Oppaan tehtävänä
on kertoa tuomarille jäljen kulusta; ilmoittaa kulmat, makaukset
ja katkos ennakkoon, sekä pitää huoli siitä, että
jälki ei huku missään vaiheessa. Vaikka kilpaileva koira
kuinka pyörittäisikin ohjaajaa ja tuomaria sinne sun tänne,
ei opas poistu jäljeltä paria metriä kauemmas. Opas kulkee
jäljellä aina viimeisenä koesuorituksen aikana. Jos koira
ei suoriudu päivän tehtävästään, jää
kaikkien metsästä poispääsy oppaan huoleksi.
Kun kisajäljet on arvottu siirrytään laukauksensietotestiin.
Ylituomari katsoo kaikki koirat, tuomariryhmä kerrallaan, joko
hyväksyen tai hyläten koiran (paukkuarka koira ei selviä
tämän pidemmälle, vaan sen suoritus hylätään
jo nyt). Yleensä aloitetaan AVO-ryhmästä.
Koirat sidotaan jälkinarulla esim. puuhun kiinni (6 metriä
pitkä naru). Ohjaaja odottaa koiran vierellä kunnes ylituomari
antaa luvan jättää koiran yksin. Koiralle ei saa antaa
mitään komentoa tai käskyä, poistut vaan paikalta
ylituomarin taakse odottamaan. Ylituomarin antaessa merkin ammutaan
laukaus ilmaan, yleensä haulikolla. Ylituomarin antaessa luvan,
saat palata koirasi luo ja poistua ampumapaikalta.
Sitten alkaakin joko odotus tai toiminta. Jos olet opaana ensimmäisellä
jäljellä huolehdit sekä tuomarin, kanin että kisaajan
koirineen oikeaan paikkaan (joskus myös tuomarin eväskassin).
Jos kisaat ensimmäisellä jäljellä, hakeudut oppaasi
luo, joka neuvoo sinut oikeaan paikkaan. Päivän aikana kisaat,
opastat ja purat käytetyn jäljen. Järjestys saattaa kahden
ensimmäisen suhteen olla kumpi tahansa.
Jos vuorosi opastuksessa ja kisaamisessa on vasta myöhemmin, tulee
sinun pitää huoli, että olet oikeassa paikassa oikeaan
aikaan. Vuoroasi odotellessa voit vaikka ostaa arpoja, rupatella muiden
kanssa, seurustella koirasi kanssa tai haukata sitä väliin
jäänyttä aamupalaa...
Kun vihdoin koittaa vuorosi lähteä kisaamaan, näin sen
suunnilleen pitäisi tapahtua...
Opas kertoo tuomarille jäljen kulun (mihin suuntaa jälki kääntyy
kulmilta, millä kulmalla katkos on jne.). Tällä välin
ohjaaja valmistuu koiransa kanssa tulevaan rankkaan koitokseen. Tuomari
kysyy koiran kutsumanimen ja ohjaajan nimen ja merkkaa ne maastokorttiin
muistiin, kuten myös jäljen veretyksen ajan. Kun ohjaaja on
valmis, mennään metsään. Opas ohjaa kaikki aloituksen
lähelle. Siinä vielä tuomari saattaa selittää
tapahtuman kulusta jotain ja jos ohjaajalla on kysyttävää/epäselvää,
vielä kerkiää kysymään ja saamaan vastauksen.
Sen jälkeen tuomari osoittaa makauksen ja alun näkyvät
krepit, joiden aikana saat (ja tulisikin) ohjata ja kannustaa koiraasi
sen edessä odottavaan tehtäväänsä. Tässä
vaiheessa kannattaa pitää naru ihan lyhyenä, pitää
vaikka koiran valjaista/pannasta kiinni ja kehottaa koiraa jäljelle.
Ennen kuin olet ylittänyt ne maagiset ensimmäiset 10 metriä,
saat vaikka ottaa aloituksen uudestaan, jos koira ei ole vielä
tehtävänsä tasalla. Tähän sinulla on oikeus,
eikä se vaikuta mitenkään lopputulokseen.
Kun avoimesti merkatut ensimmäiset 10 metriä jäävät
taaksesi, menet sinne minne koira vie! Ja siihen loppuvat myös
kannustuspuheet koirallesi, mitä hiljaisempi suoritus on sinun
osaltasi, sen parempi. Jäät 6 metriä pitkän jälkinarun
päähän seuraamaan "mykkänä" koiraasi,
kierrät kaikki puskat, kivet ja kannot kiltisti koiran perässä
(toki jos koiran naru menee "umpisolmuun" vaikkapa puun ympärille,
voit päästää narunpäästä irti, selvitttää
solmun ja jatkaa taas koiran seuraamista narun päästä).
Eihän koiran toki kuuluisi pyörittää, kun ei se
jälkikään etene ees taas ympyröitä tehden...
Jos yrität ohjata koiraasi, joko sanallisesti käskien/komentaen
tai narusta vetäen/ohjaten, näkyy se loppuarvostelussa joko
pisteiden tai jopa palkintosijan alenemisena! Koiraa saa kehottaa/kieltää
siinä tilanteessa, että koiran viereltä lähtee riistaa
liikkeelle (ei kuitenkaan pysäyttää narusta). Jos jälkiuraansa
aloitteleva koira pysähtyy ja hakee katseellaan vahvistusta ohjaajaltaan
tai jos koira alkaa esim. kaivaa maata jäljestyksen totaalisesti
unohtaen, voit kehottaa sitä takaisin työhönsä (esim.
komennolla "jälki"). Avoimessa luokassa ollaan toki hieman
vielä sallivampia mutta olisi hyvä opettaa jo alusta asti
koira äänettömään jäljestykseen.
Koiran saapuessa makaukselle, tulisi sen jotenkin se osoittaa (huomioida).
Jos koira vaan kulkee makauksen yli, sitä sen kummemmin noteeraamatta,
näkyy se loppupisteissä. Aina parempi, jos koira vaikka pysähtyy
makaukselle haistelemaan tai veristä multaa maistelemaan (uroskoirat
joskus merkkaavat kinttuaan nostamalla). Koiran tulisi jatkaa itsenäisesti
tästä jälkeä pitkin eteenpäin. Hyvin cockerimaista
on, että koira tekee tarkistuslenkin kulman ympäri (rengastaa
kulman), kuin tarkistaakseen, ettei makaukselta lähde toista jälkeä!
Ja taas mennään...
Voittajaluokan katkoksella osa koirista selvittää katkoksen
jäljentekijän jälkiä pitkin ilman sen suurempaa
vaikeutta. Ideaalia kuulemma olisi (oikeaa metsästys- /haavakkotilannetta
ajatellen), että koira tultuaan veretetyn osuuden loppuun rupeaisi
kiertämään ympyrää, koko ajan ympyrän
halkaisijaa spiraalimaisesti suurentaen kunnes näin menetellen
löytää tiensä jälleen veretetylle osuudelle.
Ja taas mennään...
Jos koira kuitenkin jossain vaiheessa poistuu jäljeltä, menet
vain koirasi perässä. Opas jää seisomaan ja odottamaan
jäljen tuntumaan (ei mielellään suoraan jäljen päälle;
jotkut koirat tietävät jäljen kulkevan oppaan jalkojen
juurella ja palaavat siihen automaattisesti hukattuaan jäljen!).
Tuomari seuraa aina koirakkoa. Jos koira ei enää kykene palaamaan
itsenäisesti jäljelle, tuomitsee tuomari hukan ja koira palautetaan
oppaan osoittamalle jäljelle (hieman edemmäs, että jälki
varmasti on "puhdas"). Vasta kolmannen hukan jälkeen
on koe ohi ja pistesija pyöreä nolla. Yleensä kuitenkin
tällaisessa tapauksessa mennään jälki loppuun harjoitusmielessä.
Nollan voi myöskin saada, jos koira ei etene ja sallittu enimmäisaika
ylitetään (45 minuuttia).
Jäljen lopusta koiran pitäisi sitten löytää
se kaato; kani. Saavuttaessa kanin lähelle moni koira ottaa vainun
ilmasta ja porhaltaa suoraan kaadolle. Tuomari arvostelee koiran kaatokäytöksen.
Koiran tulisi olla kiinnostunut kanista. Kania se ei saa pelätä
eikä raadella (hylkäävä käytös, nolla).
Kania koira saa nuolla ja haistella, joskus jopa joku isompi cockeri
yrittää ottaa kaadon suuhunsa ja kantaa sen kotiin... Vasta
kun tuomari antaa luvan, saat mennä koirasi luo kehumaan sitä
hyvästä suorituksesta.
Tämän jälkeen alkaa tämä urakka olla ohi. Voit
kiittää opasta hyvästä jäljestä (tuli
sitten ykkönen tai nolla, koiralla on ainakin ollut kivaa!). Opas
ottaa kanin mukaansa (kaivaa puhtaan muovikassin taskustaan, jolla kantaa
kanin pois metsästä), opastaa tuomarin ja koirakon tielle
ja luovuttaa kanin seuraavan jäljen oppaalle. Tämän jälkeen
opas joko purkaa juuri käytetyn jäljen tai valmistautuu omaan
koesuoritukseensa (ellei sitten kerkeä mennä haukkaamaan syötävää
majalle). Kisaajalla saattaa myös olla seuraavaksi edessään
opastus tai jo käytetyn jäljen purku (eli kreppien/tarrojen
poiskorjaus).
Jokaisen koesuorituksen jälkeen tuomari kirjoittaa koirakon arvostelun
ns. maastokorttiin. Maastokortit kiikutetaan metsästä majalle/kokeen
tukikohtaan, jossa sihteeri kirjoittaa tuomarin arvostelun puhtaaksi.
Koiran suorituksesta arvostellaan jäljestämishalukkuus (0-6
pistettä), jäljestämisvarmuus (0-12 p), työskentelyn
etenevyys (0-10 p), lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon
selvittämiskyky (0-14 p), käyttäytyminen kaadolla (0-3
p) ja yleisvaikutelma (0-5 p). Maksimipistemäärä on siis
50 pistettä ja 20 pistettä minimivaatimus palkintosijaan (20-29
p; III palkinto, 30-39 p; II palkinto ja 40-50 p; I palkinto).
Koiran saavutettua kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, siirtyy
se automaattisesti voittajaluokkaan. Tällä hetkellä avoimessa
luokassa pääsee jäljestämään ilman näyttelytulosta,
siirryttäessä voittajaluokkaan vaaditaan koiralta näyttelytulos.
Koiran saavutettua kolme ykköstulosta voittajaluokasta saavuttaa
koira Suomen jälkivalion (FIN JVA) tittelin.
Vähitellen porukka alkaa kerääntyä majalle takaisin.
Viimeisiä kilpailijoita ja jäljenpurkajia odotellessa kerkeää
vielä syömään, saunomaan ja jännittämään
arpaonneaan. Kun tuomarit ovat saunoneet & syöneet ja viimeisetkin
tulokset & pöytäkirjat puhtaaksi kirjoitettu & tarkastettu,
on vuorossa palkintojenjako. Tulokset luetaan käänteisessä
järjestyksessä alkaen ensin avoimen luokan koirakoista edeten
voittajaluokkaan. Tunnelma siis tiivistyy mitä pidemmälle
tulosten lukemisessa edetään! Kokeen parhaan koiran julkistamisen
jälkeen kiitetään tuomareita yleensä pienellä
lahjalla. Kokeen parhaan jäljen ( korkein pistemäärä)
tekijät palkitaan aiheeseen sopivalla lahjalla; "Don Opas"-punaviinipullolla!
Voittajat tietenkin valokuvataan, maja siivotaan & ovet lukitaan
ja vasta sitten viimeisetkin voivat aloittaa kotimatkansa. Takana rankka
mutta mukava viikonloppu. Seuraavalla kerralla nähdään
taas!
Niin monta on tapaa ja tyyliä kuin kerhoa/harrastajaa. Tämän
yhteenvedon olen koonnut omista kokemuksistani jäljen tekijänä,
kilpailijana ja koetoimitsijana kerhomme omista MEJÄ-kokeista.
Kaikki asiasta kiinnostuneet, tervetuloa mukaansa tempaavan harrastuksen
pariin! Cockerspanielit ry järjestää tarpeen vaatiessa
(yleensä kerran vuodessa) MEJÄ-koulutusta asiasta kiinostuneille.
MEJÄ-kärpäsen purtua, ota rohkeasti yhteyttä kerhon
MEJÄ-toimikuntaan...
Teksti ja kuvat Irene Vinha
|
|