Mitä mejäkokeessa tapahtuu

Lauantaina on jäljet tehty metsään vanhenemaan sopiviksi. Menty kotiin, huollettu koira ja oma itsensä. Nukuttu, kuka enemmän, kuka vähemmän ja sitten herätty aikasin sunnuntai aamuna (kun kaikki muut naapurit vielä nukkuvat), pakattu autoon kaikki tarpeellinen ja huristeltu kohden kisapaikkaa.

Sunnuntain kulku

Sunnuntaina, varsinaisena kisa-aamuna, kokoonnumme koepaikalle jo kukonlaulun aikaan…

Aamu alkaa koirien rekisterikirjojen tarkistuksella (rokotukset) ja koemaksun suorittamisella (joissain kokeissa maksu maksetaan jo ennakkoon ilmoittautumisen varmistuttua). Satunnaisesti tarkistetaan koirien tunnistemerkinnät, joko tatuointi tai mikrosiru. Ennen tuomaripuhuttelua kerkiät ehkä hörpätä kupin kahvia ja haukata sämpylää, ellet sitten ole se ”mattimyöhänen”.

Tuomaripuhuttelun jälkeen arvotaan kisajäljet (et voi kisata itse tekemälläsi jäljellä). Yksi tekijöistä menee aina jäljelle mukaan oppaaksi. Oppaan tehtävänä on kertoa tuomarille jäljen kulusta; ilmoittaa kulmat, makaukset ja katkos ennakkoon, sekä pitää huoli siitä, että jälki ei huku missään vaiheessa. Vaikka kilpaileva koira kuinka pyörittäisikin ohjaajaa ja tuomaria sinne sun tänne, ei opas poistu jäljeltä paria metriä kauemmas. Opas kulkee jäljellä aina viimeisenä koesuorituksen aikana. Jos koira ei suoriudu päivän tehtävästään, jää kaikkien metsästä poispääsy oppaan huoleksi.

Kun kisajäljet on arvottu siirrytään laukauksensietotestiin. Ylituomari katsoo kaikki koirat, tuomariryhmä kerrallaan, joko hyväksyen tai hyläten koiran (paukkuarka koira ei selviä tämän pidemmälle, vaan sen suoritus hylätään jo nyt). Yleensä aloitetaan AVO-ryhmästä.

Koirat sidotaan jälkinarulla esim. puuhun kiinni (6 metriä pitkä naru). Ohjaaja odottaa koiran vierellä kunnes ylituomari antaa luvan jättää koiran yksin. Koiralle ei saa antaa mitään komentoa tai käskyä, poistut vaan paikalta ylituomarin taakse odottamaan. Ylituomarin antaessa merkin ammutaan laukaus ilmaan, yleensä haulikolla. Ylituomarin antaessa luvan, saat palata koirasi luo ja poistua ampumapaikalta.

Sitten alkaakin joko odotus tai toiminta. Jos olet opaana ensimmäisellä jäljellä huolehdit sekä tuomarin, kanin että kisaajan koirineen oikeaan paikkaan (joskus myös tuomarin eväskassin). Jos kisaat ensimmäisellä jäljellä, hakeudut oppaasi luo, joka neuvoo sinut oikeaan paikkaan. Päivän aikana kisaat, opastat ja purat käytetyn jäljen. Järjestys saattaa kahden ensimmäisen suhteen olla kumpi tahansa.

Jos vuorosi opastuksessa ja kisaamisessa on vasta myöhemmin, tulee sinun pitää huoli, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vuoroasi odotellessa voit vaikka ostaa arpoja, rupatella muiden kanssa, seurustella koirasi kanssa tai haukata sitä väliin jäänyttä aamupalaa…

Kun vihdoin koittaa vuorosi lähteä kisaamaan, näin sen suunnilleen pitäisi tapahtua…

Opas kertoo tuomarille jäljen kulun (mihin suuntaa jälki kääntyy kulmilta, millä kulmalla katkos on jne.). Tällä välin ohjaaja valmistuu koiransa kanssa tulevaan rankkaan koitokseen. Tuomari kysyy koiran kutsumanimen ja ohjaajan nimen ja merkkaa ne maastokorttiin muistiin, kuten myös jäljen veretyksen ajan. Kun ohjaaja on valmis, mennään metsään. Opas ohjaa kaikki aloituksen lähelle. Siinä vielä tuomari saattaa selittää tapahtuman kulusta jotain ja jos ohjaajalla on kysyttävää/epäselvää, vielä kerkiää kysymään ja saamaan vastauksen.

Sen jälkeen tuomari osoittaa makauksen ja alun näkyvät krepit, joiden aikana saat (ja tulisikin) ohjata ja kannustaa koiraasi sen edessä odottavaan tehtäväänsä. Tässä vaiheessa kannattaa pitää naru ihan lyhyenä, pitää vaikka koiran valjaista/pannasta kiinni ja kehottaa koiraa jäljelle. Ennen kuin olet ylittänyt ne maagiset ensimmäiset 10 metriä, saat vaikka ottaa aloituksen uudestaan, jos koira ei ole vielä tehtävänsä tasalla. Tähän sinulla on oikeus, eikä se vaikuta mitenkään lopputulokseen.

Kun avoimesti merkatut ensimmäiset 10 metriä jäävät taaksesi, menet sinne minne koira vie! Ja siihen loppuvat myös kannustuspuheet koirallesi, mitä hiljaisempi suoritus on sinun osaltasi, sen parempi. Jäät 6 metriä pitkän jälkinarun päähän seuraamaan ”mykkänä” koiraasi, kierrät kaikki puskat, kivet ja kannot kiltisti koiran perässä (toki jos koiran naru menee ”umpisolmuun” vaikkapa puun ympärille, voit päästää narunpäästä irti, selvitttää solmun ja jatkaa taas koiran seuraamista narun päästä). Eihän koiran toki kuuluisi pyörittää, kun ei se jälkikään etene ees taas ympyröitä tehden…

Jos yrität ohjata koiraasi, joko sanallisesti käskien/komentaen tai narusta vetäen/ohjaten, näkyy se loppuarvostelussa joko pisteiden tai jopa palkintosijan alenemisena! Koiraa saa kehottaa/kieltää siinä tilanteessa, että koiran viereltä lähtee riistaa liikkeelle (ei kuitenkaan pysäyttää narusta). Jos jälkiuraansa aloitteleva koira pysähtyy ja hakee katseellaan vahvistusta ohjaajaltaan tai jos koira alkaa esim. kaivaa maata jäljestyksen totaalisesti unohtaen, voit kehottaa sitä takaisin työhönsä (esim. komennolla ”jälki”). Avoimessa luokassa ollaan toki hieman vielä sallivampia mutta olisi hyvä opettaa jo alusta asti koira äänettömään jäljestykseen.

Koiran saapuessa makaukselle, tulisi sen jotenkin se osoittaa (huomioida). Jos koira vaan kulkee makauksen yli, sitä sen kummemmin noteeraamatta, näkyy se loppupisteissä. Aina parempi, jos koira vaikka pysähtyy makaukselle haistelemaan tai veristä multaa maistelemaan (uroskoirat joskus merkkaavat kinttuaan nostamalla). Koiran tulisi jatkaa itsenäisesti tästä jälkeä pitkin eteenpäin. Hyvin cockerimaista on, että koira tekee tarkistuslenkin kulman ympäri (rengastaa kulman), kuin tarkistaakseen, ettei makaukselta lähde toista jälkeä! Ja taas mennään…

Voittajaluokan katkoksella osa koirista selvittää katkoksen jäljentekijän jälkiä pitkin ilman sen suurempaa vaikeutta. Ideaalia kuulemma olisi (oikeaa metsästys-/haavakkotilannetta ajatellen), että koira tultuaan veretetyn osuuden loppuun rupeaisi kiertämään ympyrää, koko ajan ympyrän halkaisijaa spiraalimaisesti suurentaen kunnes näin menetellen löytää tiensä jälleen veretetylle osuudelle. Ja taas mennään…

Jos koira kuitenkin jossain vaiheessa poistuu jäljeltä, menet vain koirasi perässä. Opas jää seisomaan ja odottamaan jäljen tuntumaan (ei mielellään suoraan jäljen päälle; jotkut koirat tietävät jäljen kulkevan oppaan jalkojen juurella ja palaavat siihen automaattisesti hukattuaan jäljen!). Tuomari seuraa aina koirakkoa. Jos koira ei enää kykene palaamaan itsenäisesti jäljelle, tuomitsee tuomari hukan ja koira palautetaan oppaan osoittamalle jäljelle (hieman edemmäs, että jälki varmasti on ”puhdas”). Vasta kolmannen hukan jälkeen on koe ohi ja pistesija pyöreä nolla. Yleensä kuitenkin tällaisessa tapauksessa mennään jälki loppuun harjoitusmielessä. Nollan voi myöskin saada, jos koira ei etene ja sallittu enimmäisaika ylitetään (45 minuuttia).

Jäljen lopusta koiran pitäisi sitten löytää se kaato; kani. Saavuttaessa kanin lähelle moni koira ottaa vainun ilmasta ja porhaltaa suoraan kaadolle. Tuomari arvostelee koiran kaatokäytöksen. Koiran tulisi olla kiinnostunut kanista. Kania se ei saa pelätä eikä raadella (hylkäävä käytös, nolla). Kania koira saa nuolla ja haistella, joskus jopa joku isompi cockeri yrittää ottaa kaadon suuhunsa ja kantaa sen kotiin… Vasta kun tuomari antaa luvan, saat mennä koirasi luo kehumaan sitä hyvästä suorituksesta.

Tämän jälkeen alkaa tämä urakka olla ohi. Voit kiittää opasta hyvästä jäljestä (tuli sitten ykkönen tai nolla, koiralla on ainakin ollut kivaa!). Opas ottaa kanin mukaansa (kaivaa puhtaan muovikassin taskustaan, jolla kantaa kanin pois metsästä), opastaa tuomarin ja koirakon tielle ja luovuttaa kanin seuraavan jäljen oppaalle. Tämän jälkeen opas joko purkaa juuri käytetyn jäljen tai valmistautuu omaan koesuoritukseensa (ellei sitten kerkeä mennä haukkaamaan syötävää majalle). Kisaajalla saattaa myös olla seuraavaksi edessään opastus tai jo käytetyn jäljen purku (eli kreppien/tarrojen poiskorjaus).

Jokaisen koesuorituksen jälkeen tuomari kirjoittaa koirakon arvostelun ns. maastokorttiin. Maastokortit kiikutetaan metsästä majalle/kokeen tukikohtaan, jossa sihteeri kirjoittaa tuomarin arvostelun puhtaaksi. Koiran suorituksesta arvostellaan jäljestämishalukkuus (0–6 pistettä), jäljestämisvarmuus (0–12 p), työskentelyn etenevyys (0–10 p), lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky (0–14 p), käyttäytyminen kaadolla (0–3 p) ja yleisvaikutelma (0–5 p). Maksimipistemäärä on siis 50 pistettä ja 20 pistettä minimivaatimus palkintosijaan (20–29 p; III palkinto, 30–39 p; II palkinto ja 40–50 p; I palkinto).

Koiran saavutettua kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, siirtyy se automaattisesti voittajaluokkaan. Tällä hetkellä avoimessa luokassa pääsee jäljestämään ilman näyttelytulosta, siirryttäessä voittajaluokkaan vaaditaan koiralta näyttelytulos. Koiran saavutettua kolme ykköstulosta voittajaluokasta saavuttaa koira Suomen jälkivalion (FIN JVA) tittelin.

Vähitellen porukka alkaa kerääntyä majalle takaisin. Viimeisiä kilpailijoita ja jäljenpurkajia odotellessa kerkeää vielä syömään, saunomaan ja jännittämään arpaonneaan. Kun tuomarit ovat saunoneet ja syöneet ja viimeisetkin tulokset ja pöytäkirjat puhtaaksi kirjoitettu ja tarkastettu, on vuorossa palkintojenjako. Tulokset luetaan käänteisessä järjestyksessä alkaen ensin avoimen luokan koirakoista edeten voittajaluokkaan. Tunnelma siis tiivistyy mitä pidemmälle tulosten lukemisessa edetään! Kokeen parhaan koiran julkistamisen jälkeen kiitetään tuomareita yleensä pienellä lahjalla. Kokeen parhaan jäljen (korkein pistemäärä) tekijät palkitaan aiheeseen sopivalla lahjalla; ”Don Opas”-punaviinipullolla! Voittajat tietenkin valokuvataan, maja siivotaan ja ovet lukitaan ja vasta sitten viimeisetkin voivat aloittaa kotimatkansa. Takana rankka mutta mukava viikonloppu. Seuraavalla kerralla nähdään taas!

Niin monta on tapaa ja tyyliä kuin kerhoa/harrastajaa. Tämän yhteenvedon olen koonnut omista kokemuksistani jäljen tekijänä, kilpailijana ja koetoimitsijana kerhomme omista MEJÄ-kokeista. Kaikki asiasta kiinnostuneet, tervetuloa mukaansa tempaavan harrastuksen pariin! Cockerspanielit ry järjestää tarpeen vaatiessa (yleensä kerran vuodessa) MEJÄ-koulutusta asiasta kiinostuneille. MEJÄ-kärpäsen purtua, ota rohkeasti yhteyttä kerhon MEJÄ-toimikuntaan…

Teksti ja kuvat Irene Vinha