Metsästyskoulutuksen alkeita
Oittaalla elokuun 2002 alussa järjestetyn viikonloppuleirin yhteydessä järjestettiin halukkaille metsästyskoulutusta cockerspanielin kanssa Arto Kurvisen johdolla. Arto on aloittanut metsästäjän uransa cockereilla, joten ymmärrystä ja tietoa rodusta kyllä löytyy. Päivän pituinen kurssi tuli nopeasti täyteen ja kaikki halukkaat eivät edes kurssille mahtuneet. Tarvetta uuteen kurssiin ja jatkokurssiin siis lienee?
Lauantaina aloitimme aamulla Oittaan majan pihassa pidetyllä teoriaosuudella. Kurssin aluksi kaikki esittelivät itsensä ja koiransa; koiran ikä, mitä on tullut aiemmin harrastettua ja mitä tältä kurssilta toivoo. Arto jakoi monisteita luettavaksi ja kertoi omia kokemuksiaan & vinkkejään lajista. Teoriaosuuden jälkeen heitimme reput selkään ja suuntasimme koirinemme metsään.
Ensimmäisessä harjoituksessa treenasimme hakua. Arton ohjeita noudattaen kuljimme yksi kerrallaan hakukuviota harjoitellen koira metsässä vapaana juosten. Spanielin kuuluu pysyä koko ajan haulikon kantaman päässä ohjaajastaan eli käytännössä n. 10–30 metrin etäisyydellä. Koiran pitää haravoida koko alue järjestelmällisesti ja karkoittaa ylös sieltä mahdollisesti löytyvä riista. Kurssilla harjoittelimme hakua sik-sak-kuviolla. Koira lähetetään selkeällä käsimerkillä hakuun viistosti eteenpäin ohjaajan toiselle puolen. Ohjaaja lähtee myös samaan suuntaan hitaasti kulkien. Vähän ennen koiran edettyä haulikonkantaman rajalle, käännetään koiran kulku viistoon vastakkaiseen suuntaan. Ohjaajakin kääntää oman kulkusuuntansa koiran kanssa samansuuntaiseksi. Jos koira pitää aktiivisesti yhteyttä ohjaajaan, saattaa pelkkä käsimerkki riittää, muuten käytetään esim. pilliä tai käskyä apuna. Osuuden lopuksi koira kutsuttiin luokse ja kytkettiin kiinni Aina yhden koirakon harjoitellessa hakua, seurasi muu ryhmä reilusti perässäpäin, koirat kytkettyinä.
Kuvissa Idan hakuharjoitusta Arton ohjeita noudattaen, jonka lopuksi Ida kytketään kiinni.
Seuraavaksi kokeilimme, mitä koira tekee, kun se linnun löytää ja miten sen lentoon karkoittaa. Oikeastihan spanielin kuuluisi karkoittaa lintu lentoon haulikonkantaman sisällä ja välittömästi tämän tehtyään istua alas / mennä maahan odottaen ohjaajaltaan mahdollisesti alas ammutun linnun "nouda"-käskyä. Spanieli ei saa rynnätä karkoittamansa riistan perään haukkuen eikä suorittaa paukkunoutoa (eli noutaa ammuttua lintua välittömästi ampumisen jälkeen ilman ohjaajan "nouda"-käskyä). Näillä molemmilla säännöillä minimoidaan riski koiran itsensä joutumisesta haulien tielle riistan sijasta.
Kuvissa Lempi ja Mauno tutustumassa matalalla "lentäviin" siipiin.
Kurssilla Arto kokeili koirien riistaviettisyyttä ja ylösajotaitoa sitomalla linnunsiivet pitkään naruun ja narun ongenvapaan roikkumaan. Tämän harjoituksen paikaksi valittiin aukea kallionlaki. Koirat päästettiin yksitellen irti maastoa haistelemaan. Arto riiputti siipiä maata hipoen, niin että koira ne aikansa haettuaan ja haisteltuaan löysi. Useimmat koirat säntäsivät "lentävien" siipien perään ja kun siivet nousivat korkealle ylös, antoi ohjaaja koiralle "istu"-käskyn.
Kuvissa Roope ja Ida ylös lentäneitä siipiä ihmettelemässä.
Ohjaajan on tärkeätä osata lukea omaa koiraansa. Jos lintu on jäänyt haavakoksi, on koiran se metsästä löydettävä ja ohjaajalleen tuotava. Ohjaajan tulisi tietää, miten koira käyttäytyy sen ollessa muuten haussa tai lähellä piilottelevaa riistaa. Tätä taitoa harjoittelimme seuraavaksi laahausjäljellä. Metsään vedetiin lyhyt laahausjälki tavilla ja jäljen päässä odottava lintu ripustettiin puuhun roikkumaan niin ylös, ettei koira siihen yllä. Taas yksitellen koirat päästettiin irti jälkeä seuraamaan. Ohjaaja seurasi koiraansa tarkastellen sen käytöstä. Viimeistään siinä vaiheessa kun kirsu alkoi todella äänekkäästi paukkua, tiesi ohjaaja koiran olevan hyvin lähellä tavia. Itse ainakin huomasin, että verijälkeä harrastanut koira oli hetken hämillään, kun riistaa ei löytynytkään jäljen päästä maasta. Tosin ei mennyt kauaakaan, kun koira jo alkoi tähyilemään ylös puunrunkoihin. Lopuksi aina kun lintu löytyi, se otettiin alas puusta ja annettiin koiran haistella sitä. Jokaiselle koiralle vedettiin metsään oma laahausjälki.
Yläpuolen kuvissa Roope jäljestää laahausjälkeä häntä viuhtoen ja Rilla on löytänyt tavin puusta.
Viimeisellä osuudella harjoittelimme noutoa ja saaliin luovutusta ohjaajalle. Koiran tulee noutaa lintu/dami/noutoesine vasta ohjaajan käskystä ja tuoda se hänelle reippaasti sitä vahingoittamatta tai matkalla tiputtamatta. Harjoituksessa teimme niin, että koira otettiin istumaan ohjaansa viereen. Arviolta 20 metrin päästä ammuttiin starttipistoolilla (että koira tajusi katsoa siihen suuntaan), heitettiin dami ilmaan ja "ammuttiin" se starttipistoolilla.
Kuvissa Ida odottaa käskyä noutaa ammuttu saalis ja Roope tekee tuttavuutta siivelliseen damiin.
Vasta kun "riista" oli pudonnut maahan, antoi ohjaaja koiralle käskyn noutaa sen. Hännät heiluen säntäsivät cockerit hakemaan sitä jotain, mikä oli ammuttu ja pudonnut varvikkoon. Kun dami löytyi, otettiin se suuhun ja tuotiin ohjaajalle (mieluiten suoraan käteen). Kun koira toi saalistaan, polvistui ohjaaja sitä vastaan ja otti saaliin käteensä samalla koiraa hurjasti kehuen. Noutoa harjoiteltiin sekä paljaalla damilla, damilla johon oli kiinnitetty linnunsiipiä että tavilla.
Kuvissa Maisa tuo ohjaajalleen damin ja luovuttaa sen mallikkaasti käteen asti.
Viimeisen osion jälkeen kokoonnuimme kaikki taas metsän rinteeseen istumaan ja loppukritiikkiä kuuntelemaan. Koirakohtaisesti ohjaajat saivat välittömästä joka suorituksen jälkeen palautetta koiransa toiminnasta. Jos kaikki ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, Arto kertoi hyviä harjoitusvinkkejä kotiläksyksi. Tässä loppukritiikissä teki Arto yhteenvedon kurssilaisten suorituksesta sen päivän osalta.
Viimeistään tässä vaiheessa kurssilaiset kaivoivat eväitään repuistaan, sillä päivä oli ollut pitkä. Osa koirista veti kunnon päiväunia mustikkamättäiden välissä. Viimeiset neuvot ja ohjeet kotiin viemisiksi ja sitten suunnistimme takaisin majalle syömään. Tosin sen suurempaa ruokarauhaa ei Arto ahkerilta kurssilaisiltaan saanut, vaan metsästysjutut ja kysymykset jatkuivat soppalautasten ääressäkin. Nyt vaan ahkerasti yksin tai porukalla harjoittelemaan lisää, sitten metsälle ja kokeisiin cockerin ja ohjaajan taitoja punnitsemaan!
Kuvissa Lempi sikeässä unessa ja Tani ja Rilla miettivät, että "Jokos tämä tähän jo loppuikin?"
Juttu ja kuvat Irene Vinha (vielä täysin noviisi näissä metsästysasioissa)