EETU (15.8.1991 - 9.6.2008)

"Eetu" oli mustavalkoinen kotikissaherra. Hän oli kotini oikeutettu kuningas, vaikkakin ikä ja sen kuluttamat nivelet alkoivat jo verottamaan.
Eetu oli korattyttöjen, Lilin ja Oilin, rakastama ja palvoma vanha kotikissa herra, joka tuli tiensä päähän maallisessa elämässään ja siirtyi kissojen taivaaseen sateenkaarisillan tuolle puolen. Eläinlääkäri kävi kotona laskemassa Eetun ikiuneen. Se mitä saatoin rakkaalle ystävälleni antaa oli arvokas ja rauhallinen kuolema kotona, omalla kotisohvalla, syliini nukahtaen.

Eetu syntyi maatalossa Kymenlaaksossa ja löysi tien luokseni ja sydämeeni 1991 lokakuussa pienenä ihanana karvapallona. Eetu onkin vahvasti vastuussa kissarakkaudestani ollen ensimmäinen kissani, jolla on ollut ja tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Yhteinen taival oli pitkä ja herra jakoi kanssani niin elämän ilot kuin surutkin. Kaikki, jotka Eetun tunsivat saivat tuta kuuluvaa kehräystä (jota traktoriksikin jotkut kutsuivat), tassuilla leipomista -ja sitä ihanaa 'lussutusta' ja kuolausta ;-) Eetu jätti suuren tassun jälkensä sydämeeni ja pysyy siellä aina omalla erityisellä paikallaan.

Päätös oli Eetun kannalta se ainoa oikea, vaikka sen päätöksen tekeminen otti -ja ottaa voimille vielä pitkän aikaa. Nivelrikko vaivasi pitkään ja kipulääkityksellä saatiin vielä muutama arvokas lisähetki, mutta silläkin oli rajansa. Kivuista Eetun ei tarvinnut kärsiä, siitä pidin huolen - sitä rajaa ei tarvinnut ylittää ja Eetu pääsi kissojen taivaaseen juuri, kun sen hetki tuli.

Nyt on vain suuri suru, raskas sydän ja suunnaton ikävä. Kiitos rakas ystävä näistä ihanista yhteisistä vuosista. Sateenkaarisillalla tapaamme jälleen.

Lisää Eetusta

Lisää kuvia Emmistä löydät kuvagalleriasta.

EMMI (10.3.1992 - 7.2.2001) Emmi poistui joukostamme sateenkaarisillan toiselle puolelle piirua vaille 9-vuotiaana. Erosimme eläinlääkärillä, ollessani vieressä saattamassa. Emmin sairaus oli jo edennyt niin pitkälle, ettei mitään enää ollut tehtävissä. Emmi pärjäsi kotikissanäyttelyissä pariin otteeseen mainiosti, kerran jopa voittaen. Näyttelyissä hän esiintyi edukseen, "nenu" ylpeästi pystyssä "katsokaa, kun olen hieno!" Vaikkakin oli muuten hiukkasen arka ja tarvitsi tutustumisaikaa uusiin ihmisiin/vieraisiin. Mutta näyttelyssä oli arkuus kaukana. Luonteeltaan Emmi oli äärimmäisen kiltti ja paljon omissa oloissaan viihtyvä kissa. Mutta aina niin iloisena vastaanottamassa ja puskemassa, kun töistä tai mistä tahansa kotiin saapuikin. Sylissä Emmi viihtyi harvoin, mutta kun viihtyi, niin kehräsi ja "leipoi" - nautti siitä täysin siemauksin saalistaen kaiken mahdollisen hellyyden, minkä toki hänelle soin. Emmi oli loppuun asti iloinen. Viimeisenä aamunakin kurnahdellen häntä pystyssä minua tervehti, vaikka kipuja varmaankin jo oli. Surua on vaikea kuvailla. Onneksi jäävät ne iloiset ja hyvät yhteiset hetket lähes yhdeksän vuotiselta yhteiseltä taipaleelta. Niitä muistan lämmöllä ja kannan ikuisesti sydämessäni. Emmin kanssa tapaamme jälleen sateenkaarisillalla.

Copyright © 2000-2010 Dewdrop's Korats. Kaikki oikeudet pidätetään.