Kallisarvoisen varjon symbolinen merkitys liittyy suojaan. Kaikissa kulttuureissa varjo on suojannut joko sateelta ta polttavalta auringolta. Varjo on ennen vanhaan ollut myös statuksen symboli. Tavallisesti palvelijat kantoivat päivänvarjoa - tällöin henkilön asema ja varakkuus tulivat todella näkyviin. Varjo on myös kuninkaallisen aseman symboli. Uskonnolliselta merkitykseltään varjo suojasi sen kantajaa paitsi auringon kuumuudelta myös häpäisemisen kuumuudelta (nyon-mongs, Skt. Klesa). Kuvannollisesti varjo suojelee pahan vaikutukselta.

Varjon alle mahtui usein seisomaan neljä tai viisi ihmistä. Atisan elämänkerrassa kerrotaan 13 kunnian varjosta. Tiibetiäisessä taiteessa, esimerkiksi thangkoissa tämä on kuvattu kolmenatoista päällekkäisenä varjona. Tiibetiläiset saivat kallisarvoisen varjon mallin intialaisesta pyhästä taiteesta. Varjon symbolinen merkitys on siirtynyt suoraan maalliselta tasolta henkiselle tasolle kuvaamaan henkistä voimaa ja valtaa.

2) KAKSI KULTAISTA KALAA (henkinen hyvinvointi ja samsaran kahleista vapautuminen)

Intiassa kaksi kalaa symboloivat kahta pyhää jokea: Gangesia ja Yamunaa. 3. vuosisadalla kalat sijoitettiin saviastiaan. Hyvän onnen symboleina ne siirtyivät Intiasta myös jainalaisuuteen ja buddhalaisuuteen. Tiibetiläiset eivät ole antaneet kaloille (gser-nya, Skt. Suvarnamatsya) mitään muuta symbolista merkitystä, kuin mikä niillä oli jo intialaisessa ikonografiassa.

3) LOOTUS (henkinen puhtaus ja myötätuntoinen rakkaus)

Lootus (padma, Skt. Padma) on kaikista yleisin pyhän taiteen symboli. Lootus ei kuitenkaan kasva Tiibetissä. Tiibetiläisen taiteen lootus eroaa japanilaisista ja intialaisista lootuksista. Lootus on maalauttu usein valkoiseksi - punaisin varjostuksin. Sitä pidetään henkisen puhtauden symbolina, vaikka sen juuret ovat lammikkojen ja järvien pohjamudassa.

4) MALJAKKO (mielen puhtaus ja henkiset aarteet)

Suurten aarteiden maljakko (gter-chen-poí bum-pa, Skt. Kalasa)sisältää valaistumisen henkisiä jalokiviä. Maljakkojen käyttö uskonnollisina symboleina juontuu budhalaisuuden varhaimpiin aikoihin. Aineellisten halujen varastoiminen ja tyydyttäminen liittyy kuvannollisesti maljakkoon. Monien kulttuurien sadut ja legendat kertovat tyhjentymättömistä, ehtymättömistä astioista. Henkisellä tasolla maljakot (astiat) liitetään usein yliluonnollisiin kykyihin. Tiibetin buddhalaisuudessa eri muotoisilla astioilla ja maljakoilla oli eri tarkoitus, erityisesti näin on tantrisissa rituaaleissa.

5) SIMPUKKA (maailman kaikkeuden alkuääni ja Dharman julitus)

Puhallettaessa oikealle kiertyvään calkoiseen simpukkaan ilmoitetaan Buddhan valaistumisesta. Simpukka (dung.g.yas-’khyil, Skt. Daksinavartasankha) on vanhin uskonnolinen rituaaliesine. Sitä pidetään erittäin arvokkaana.Joskus simpukka kuvataan merisimpukkana joskus etanan kotilona. Tiibetin termi dung sisältää molemmat merkitykset.

Esibuddhalaisuuden aikana simpukka litettiin hindujumaliin erityisesti feminiinisyyden symbolina. Tiibetin buddhalaisuudessa sitä arvostettiin nimenomaan sen väkevän ja voimakkaan äänen vuoksi. Simpukan äänellä kutsuttiin väki koolle. Se oli myös tavallinen rituaali-instrumentti. Joskus simpukan kuorikotilossa säilytettiin sahramivettä. Simpukka on myös tyypillinen ornamenttikuvio tiibetiläisessä taiteessa. Kahdeksasta onnea tuottavasta symbolista simpukka symboloi Buddhan opetusten leviämistä kaikkiin ilmansuuntiin kuten simpukkatrumpetin ääni kaikuu ja leviää kaikkialle. Simukalla on puhtaasti tärkeä uskonnollinen merkitys

6) SOLMU (pitkän elämän ja perimmäisen ykseyden päättymätön solmu)

Buddhalaisuuden päättymätön solmu (dpal be’u, Skt. Srivatsa) liittyy läheisesti hindulaiseen srivatsa merkkiin. Sen varhainen muoto oli naga-symboli kaksine tyyliteltyine käärmeineen, joista myöhemmin kehittyi hiuskihara ja sittemmin neljä tai kahdeksan kukan terälehteä.

Tiibetiläisille päättymätön solmu kuvaa klassista tendrel’in merkkiä - tapaa jolla olemassaolo ilmenee. Kiermultevat solmun viivat muistuttavat meitä siitä kuinka kaikki ilmiöt ovat kietoutuneet toisiinsa ja ovat riippuvaisia syistä ja olosuhteista. Solmu kuvaa samanaikaisetsi liiketta ja lepoa, yksinkertaisuutta ja harmonista tasapainoa. Päättymätön solmu onkin tiibetin kulttuurin yksi suosituimmista symboleista ei ainostaan kahdeksan onnea tuottavan symbolin yhteydessä, vaan omana erityisenä symbolisena merkkinään. Koska kaikki ilmiöt ovat kosketuksissa keskenään, niin annettaessa solmu lahjana tai tervehdyksenä, se symboloi silloin antajan ja vastaanottajan hyväenteistä, onnea tuottavaa yhteyttä. Samanaikaisesti oletetaan vastaanottajan olevan yhteydessä tulevaisuudessa onnea tuottaviin olosuhteisiin, tulevaisuuden myönteisillä vaikutuksilla on juurensa nykyisyydessä (syys-seuraus). Koska solmulla ei ole alkua eikä loppua, se symboloi myös Buddhan loputonta viisuatta ja tietoa.


7) VOITONVIIRI (Menestyksellisen oppimisen symboli)

Voitonviiri kuvaa Buddhan opetusten voittoa tietämättömyydestä ja henkisen kehityksen esteistä (mi-mthun phyogs-las rgyalba’i rgyal-mtshan). Samanaikaisesti se sisältää toiveen saavuttaa pysyvä sekä maallinen että henkinen onni. Voitonviiri liehuu usein temppeleiden ja luostareiden katoilla.

Buddhalaisesta taiteesta löytyy lukemattomia voitonviirejä, jotka on kuvattu eri tavoin. Tällöin niiden merkitys on myös toisistaan poikkeava (gdugs; rgyal-mtshan; ba-dan; phan).

8) DHARMA-PYÖRÄ (Budhhan opetusten kahdeksanosainen tie)

Esibuddhalaisessa Intiassa Dharman pyörällä (’khor-lo, Skt cakra) oli kaksi merkitystä: 1) aseena ja 2) auringon symbolina. Riippuen perinteestä pyörän puolien lukumäärä vaihteli - niitä saattoi olla kuusi, kahdeksan, kaksitoista, kolmekymmentäkaksi tai tuhat. Pyörä oli kuin kompassi, joka liikkuu jatkuvasti. Tunnetuin buddhalainen pyörä-symboli oli muodoltaan kahdeksanpuolainen pyörä, Dharman pyörä. Se symboloi Buddhan ns. kolmea harjoitusta: moraalista kuria, viisautta ja keskittymistä.

Onnea tuottavan kahdeksan symbolin kuvia esiintyy rituaaliesineissä, miniatyyrikuvissa (tsak-li), thangkoissa, seinämaalauksissa, korkeiden lamojen istuinten koristeena, rukouslipuissa, erilaissa uskonnolissa teksteissä, esineissä ja tekstiileissä, sitä on hakattu ja maalattu pyhiinvaellusreittien varsilla myös kiviin ja kallioihin. Onnea tuottava kahdeksan symbolin “kuva” on myös erittäin arvokas lahja erilaisissa uskonnollissa ja maallisissa tilanteissa. Tantrisissa opetuksissa tai rituaaleissa korkea-arvoinen Rinpoche ( lama) antaa lahjan “viisausolennoille” kahdeksan symbolin muodossa ja yhdistää lahjan siunattaviin esineisiin. Tällöin seremoniaa suorittava Rinpoche (lama) on symbolisella tasolla jatkuvassa yhteydessä tantriseen todellisuuteen. Meditatiivisia kykyjään hyväksikäyttäen korkea-arvoinen Rinpoche (lama) kokoaa erityistä henkistä energiaa kaikista suunnista ja yhdistää sen todellisiin tai kuviteltuihin kohteisiin. Laajin tantrinen kahdeksaan onnea tuottavaan symbooliin liittyvä rituaali on nimeltään rGyd-stod grva-tshang. On muitakin rituaaleja, joissa kahdeksaa onnea tuottavaa symbolia käytetään lahjana. Tällöin brtan-bzhugs-rituaalin tavoitteena on rukoilla Rinpochen nykyiselle inkarnaatiolle pitkää ikää. Myös maallisissa uuden vuoden juhlissa ja läksiäisissä on onnea tuottavalla kahdeksalla symbolilla arvokas paikkansa.

Vajra on kuitenkin tärkein Tiibetin buddhalaisen taiteen symboleista.

Lähteet:

Dag’yab Rinpoche 1995. Buddhist symbols in Tibetan Culture. London:Wisdom, 16-38.
Gothóni, R. & Mahapanna 1990. Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Helsinki: Gaudeamus, 86-88.
Jackson, D. & J. 1994. Tibetan Thangha Painting. Methods and Materials. London: Serindia, 150-151.