Tiellä kulkeminen

BUDDHAN TIELLÄ KULKEMINEN -
MITÄ BUDDHALAISUUS ON

Teksti on lyhennelmä Tulku Pema Wangyal Rinpochen yleisöluennosta Helsingistä 30.12.2000

Buddha ei ole henkilön nimi. Buddha on yksinkertaisesti valaistuneen tiedostamisen tila. Mahdollisuus tämän tilan saavuttamiseen ja kehittämiseen on läsnä jokaisessa aistivassa, elollisessa olennossa. Buddha on sanskritinkielinen termi, joka tarkoittaa täysin herännyttä ja täysin kehittynyttä, harhoista herännyttä, joka on kehittänyt täydellisyyteensä ne ominaisuudet, jotka uinuvat jokaisessa aistivassa olennossa. Menneisyydessä on ollut, nykyisyydessä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan määrättömästi buddhia. Heidän joukossaan Buddha Sakyamuni on yksi tuhannesta historiallisesta, täysin valaistuneesta olennosta.

Ennen valaistumistaan Buddha Sakyamuni tunnettiin prinssi Siddharthana, Pohjois-Intiassa sijaitsevan Kapilavastun valtion merkittävän kuninkaan Suddhodanan poikana. Prinssi Siddhartha syntyi 2500 vuotta sitten nykyisen Etelä-Nepalin alueella, paikassa nimeltä Lumbini. Varhaislapsuudestaan lähtien hän oli hyvin älykäs ja lempeä ihminen, täynnä rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Prinssi Siddharthan syntymän jälkeen suuret näkijät ja viisaat kerääntyivät hänen ympärilleen palatsiin nimenantoseremoniaan ja he tekivät monia ennustuksia hänen tulevaisuudestaan. Muuan suuri viisas ennusti, että prinssi Siddharthasta oli tuleva joko maailmankaikkeuden hallitsija tai täydellisesti valaistunut olento. Kuten tiedämme, on varsin tavallista, että vanhemmat haluavat lapsiensa jatkavan sitä, mitä he itse ovat tehneet, joten prinssi Siddharthan isä, kuningas Suddhodana halusi, että hänen pojastaan tulisi maailmankaikkeuden hallitsija. Kuningas teki kaiken voitavansa, että Siddhartha saattoi nauttia elämästä. Hänelle hankittiin valtakunnan parhaat opettajat, jotka opettivat häntä tieteissä ja taiteissa. Tämä kaikki tapahtui palatsissa, jonka ulkopuolelle prinssi ei saanut mennä. Kuningas Suddhodana oli hyvin ystävällinen ihminen, joka koetti pitää hyvää huolta valtakuntansa kaikista alamaisista, huolehtia heidän monista tarpeistaan ja auttaa heitä kaikin tavoin. Kuningas Suddhodana toivoi prinssi Siddharthan jatkavan hänen kuoltuaan kuninkaana, kantavan saamansa vastuun ja täyttävän kuninkaan velvollisuudet.

Kaksikymmentäkahdeksan vuotiaaksi saakka Siddharta teki kaiken täsmälleen isänsä toivomalla tavalla. Sitten eräänä päivänä hän sai isältään luvan poistua palatsista kaupunkiin. Hän näki siellä paljon kärsimystä; sairaita, kuolevia ja vanhenevia ihmisiä. Silloin hän pyysi isältään, kuningas Suddhodanalta, lupaa saada etsiä vastalääkettä kaikelle kärsimykselle, mutta kuningas halusi, että hän menisi naimisiin ja jatkaisi kuningashuonetta. Siddharta noudatti isänsä tahtoa, ja hänelle syntyi poika nimeltään Rahula. Isänsä luvalla kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana hän lähti palatsista ryhtyäkseen etsimään vastausta kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten kärsimyksiin. Ihmiset lähtevät usein etsimään vastausta hengellisiin kysymyksiin silloin, kun he eivät kykene kantamaan vastuuta omasta elämästään tai heillä on vaikeita ongelmia elämässä esimerkiksi aviopuolison tai lasten kanssa, mutta Siddharthalla oli kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista. Hänen perheensä oli täydellisen onnellinen, ja hänen vaimonsa Yadsodhara rakasti häntä ja teki kaikkensa hänen hyväkseen, mutta Siddharthan mieltä painoi koko ajan kysymys, kuinka ratkaista kärsimyksen ongelma kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten hyväksi. Lopulta saatuaan luvan isältään

Siddhartha lähti palatsista neljännen kuun 15 päivänä ja aloitti tutkimusmatkansa. Hän tutki ja opiskeli aikansa suurimpien mestareiden johdolla. Hän sai vastaukset kysymyksiinsä hyvin nopeasti, mutta hän ei ollut täysin tyytyväinen kaikkeen löytämäänsä, joten seuraavat kuusi vuotta hän syventyi erittäin ankariin askeettisiin harjoituksiin seuraten aikansa askeettien esimerkkiä. Näiden kuuden vuoden jälkeen hän heräsi huomaamaan, että pelkkä ruumiin kiduttaminen ja elämänvoiman tuhoaminen ei ollut se tie, joka johtaa päämäärään. Päättäväisenä ja päämäärätietoisesti oppimiaan tekniikoita harjoittaen hän lopulta löysi vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä kuukalenterin neljännen kuun täyden kuun päivänä. Illan koittaessa hänen onnistui kukistaa kaikki esteensä ja aamun sarastaessa hän saavutti täydellisen valaistumisen ja tiedostamisen tilan. Sen jälkeen häntä puhuteltiin Heränneenä, Buddha Sakyamunina. Sakya merkitsee hänen sukunsa nimeä, hän kuului Sakya-klaaniin ja muni merkitsee häntä, joka on onnistunut. Neljäkymmentäyhdeksän päivää hän oli vaiti. Tämän jälkeen hänen viisi ihmisoppilastaan ja monet muut olennot, jopa taivaalliset devatkin, pyysivät häntä opettajakseen. Hän opetti 35-vuotiaasta 80-vuotiaaksi saakka.

Buddhan ensimmäinen opetus oli opetus neljästä jalosta totuudesta. Neljä jaloa totuutta ovat: 1) kärsimyksen totuus, 2) totuus kärsimyksen syistä, 3) totuus polusta ja 4) totuus lakkaamisesta eli vapautumisesta kärsimyksen syistä. Olennaisinta neljässä totuudessa on se, että kärsimys on jotain sellaista, joka meidän täytyy ymmärtää. Kärsimyksen luonnon ymmärtäminen ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, mikä on kärsimyksen syy, mutta kärsimyksen syyn ymmärtäminen ei myöskään riitä, vaan meidän täytyy löytää tie ulos siitä. Tienkään löytäminen ei ole vielä tarpeeksi, vaan meidän on saavutettava täydellisen vapauden tila. Meidän on vapauduttava kärsimyksen syystä.

Seuraavalle sivulle