10.02.2006

Vanha kemigrafi muistelee.

Olen syntynyt Joulukuussa 1881. Isäni oli kartonkimestarina Weilin & Göösillä, josta kai johtui, että minut koulunkäyntini päätyttyä hyväksyttiin v. 1898 sisälähetiksi ja nuoreksi konttoriapulaiseksi tämän liikkeen tehtaankonttoriin.

Viime vuosisadan loppupuolella perustettiin Helsinkiin useita kirjapainoja, näiden joukossa mm. Lilius & Hertzberg. Kirjapainon yhteyteen tuli myös kivipaino ja kemigrafia. Laitoksen perustajina olivat Weilin & Göösin apulaisjohtaja Hugo Hertzberg ja kapteeni Kasimir Lilius.

Hertzberg perusti myöhemmin pankkiiriliikkeen ja hänen tilalleen tuli painamon toiseksi osakkaaksi rehtori Ferdinand Lilius. Uusi painotalo, joka rakennettiin v. 1898, sijaitsi Kluuvi- ja ¬Hallituskatujen kulmauksessa ja oli kaikin puolin ajanmukainen laitos. Johtaja Hertzbergin mukana siirtyi Weilin & Göösiltä moni työntekijä - mm. minä - uuden painolaitoksen palvelukseen. En kuitenkaan päässyt heti kemigrafian puolelle, jolle osastolle kovin mieleni paloi, vaan työskentelin, kuten aikaisemmassakin työpaikassani, pääasiassa konttorin puolella.

Mutta odotukseni palkittiin. Seuraavan sisältöinen, tosin hiukan myöhästynyt, toukokuun 19:nä päivätty oppisopimus on todisteena siitä, että minut oli hyväksytty oppilaaksi kemigrafiselle osastolle:

Täten otamme me nuorukaisen Knut Fogelholmin oppilaaksi tehtaamme kemigrafia-osastolle seuraavin ehdoin:

1) Oppiaika on (5) viisi vuotta laskien 15 p:stä helmikuuta 1899 jolloin Knut Fogelholm astuu palvelukseemme.

2) Palkka on ensimmäiseltä oppivuodelta, joka on jo päättynyt, (25) kaksikymmentäviisi mk, toiselta (35) kolmekymmentäviisi, kolmannelta (45) neljäkymmentäviisi, neljänneltä (55) viisikymmentäviisi ja viidenneltä oppivuodelta (65) kuusikymmentäviisi mk kuukaudessa.

3) Nuorukainen Knut Fogelholm saa tarvittavat työaineet ja on hän velvollinen ahkerasti työskentelemän ja huolellisesti suorittamaan kaikki hänelle uskotut työt, sekä auliisti toimittamaan tehtävät joita esimiehet hänelle antavat ja on hän (5) viiden oppivuoden jälkeen oikeutettu saamaan todistuksen päättyneestä oppiajasta.

Aika ja paikka kuten yllä
Osakeyhtiö Lilius & Hertzberg
H. Hertzberg

Oppisopimus oli kirjoitettu liikkeen monivärisellä painoksella suoritetulle lomakkeelle ja oli se varustettu, paitsi liikkeen johtajan, myös oppilaan ja hänen isänsä omakätisellä allekirjoituksella. Oppiajan jälkeen uusittiin sopimus vielä kaksi kertaa, molemmilla kerroilla kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja koski sopimus tällöin enää palkkaa. Tämän jälkeen tehtiin vielä kolmeksi vuodeksi sopimus, jossa edelleen määrättiin palkka, mutta samalla sovittiin, että sopimuksen tekijä saa laitoksen kemigrafiohjaajalta (engl. Bruchman) ilmaista opetusta ja neuvoja puolisävytys- ja kolmivärietsauksessa.

Tullessani ensimmäiseksi syövyttäjäoppilaaksi Lilius & Hertzbergin ”taideosastolle”, kuten kemigrafialaitosta silloin myös kutsuttiin, oli siellä ensimmäisenä ammattimiehenä Carl Asp, joka oli suorittanut oppinsa Tilgmannilla. Laitoksen oli pystyttänyt kemigrafi Karl Nordblad, joka oli opin käynyt Weilin & Göösillä ja työskenteli myöhemmin mm. Yhdysvalloissa. Kuvalaattojen yhä kasvava kysyntä aiheutti henkilökunnan lisäämistä. Lilius & Hertzbergillä työskentelivät tällöin monet ammattikuntamme varhaisimmista taitajista, kuten Jalmari Nieminen, Georg Werner, Kaarlo Nurmo, Anselm Matikkala, Gunnar Renvall, ynnä monet muut. Useat ulkomaalaiset ammattimiehet olivat näinä aikoina suunnanneet matkansa Suomeen, jossa kemigrafien vajaus oli huomattava. Lilius & Hertzbergin palveluksessa olivat mm. saksalaiset syövyttäjät
O. Walther ja Lederer, norjalainen Viking Höigaard, englanti-laiset valokuvaajat Thourton ja Wallace, sekä monet muut.

Ammattiopintoihin jokapäiväisen työn ulkopuolella ei juuri ollut mahdollisuuksia. Ateneumissa, jossa kävin, annettiin opetusta puunpiirrännässä, opettajana Nordgren, sekä käsivarapiirustuksessa, opettajana arkkitehti Aspelin. Samoin suoritin alemman käsityöläiskoulun kurssin ja kolmen kuukauden kemigrafikurssin Englannissa.

Näinä aikoina olivat kemigrafit ”herroja taiteilijoita”. Kävimme hyvin puettuina, valkoiset ”tärkkikaulukset” kaulassa, kävelykeppi kädessä ja ”knalli” -hattu päässä. Arvollemme ei sopinut käydä kapakoissa eikä halvemmissa ravintoloissa, vaan istuimme iltaa kernaammin hotelleissa, joiden ovet , kumartelevine palvelijoineen, olivat meille avoinna. Luomuksiamme katseltiin ihastellen ja ihmeteltiin, mitenkä saatoimme siirtää ihan valokuvan näköisiä kuvia kirjoihin ja vieläpä sanomalehtiin.

Jos vertaamme nykyaikaista kemigrafista laitosta maamme tämän alan ensimmäisiin yrityksiin, niin edistys on tässä suhteessa ollut huomattava. Jos vielä muistamme ensimmäisen maailmansodan ajat, jolloin ankara sinkin pula pakotti käyttämään kuvalaattojen valmistukseen jo käytöstä hylättyjä sinkkisiä pesupöytiä ja kylpyammeita, kun ne ensin puhdistettiin ja ”puleerattiin”, niin voi hyvällä syyllä sanoa: ”Elettiin sitä ennenkin”.

Knut Fogelholm
(Esitelmän tai artikkelin käsikirjoitus on varmaan viisi- kuusikymmentäluvulta)

Takaisin alkusivulle

Oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä!
e-mail eero.hamalainen@dlc.fi