Kirjapainotaito / Graafikko n:o 1 1972

Väinö Jokivaara

Aikakirjat kertovat, että kirjapainomuseohanke jo viime vuosisadan loppupuolella oli ollut suppeamman ammattimiespiirin kesken esillä. Konkreettisemman muodon sai asia kun Helsingin Faktoriklubin aloitteesta 31.5.1908 asetettiin komitea asiaa edelleen kehittämään. Komiteaan tulivat Rob. Ahlstedt, John Berger, Johan Eriksson, Lauri Lyytikäinen ja K. Soidinsalo, kaikki tunnettuja graafisen alan eturivin miehiä.

Komitean toimesta lähetettiin kaikille maamme kirjapainoilIe ja faktoreille julkipantavaksi kirjelmä, jossa valituin sanoin esitettiin museon tarpeellisuus ja "ikävä kyllä, että suuri joukko muinaiskaluja tilanpuutteen takia oli jäänyt näytteille asettamatta ja järjestämättä toivottavalla ja huomiota kiinnittävällä tavalla" kuten kirjelmässä sanottiin. Samoin kehotettiin talteen ottamaan museotarkoitukseen soveltuvia esineitä ja lähettämään ne, tai ilmoittamaan niistä jollekin kirjelmässä mainitulle henkilölle.

Toivorikkain mielin jäätiin myös odottamaan että valmistuneeseen uuteen Kansallismuseoon mahdollisesti saataisiin kerätylle aineistolle tilaa.

Koska komitean vetoomus ei asianomaisten taholta saanut huomiota osakseen eikä museon vähäistä aineistoa jota oli keräytynyt, saatu minnekkään sijoitettua, ilmoitti komitea kirjeessään maaliskuun 4. 1918 luopuvansa tehtävästään ja luovuttavansa takaisin Helsingin Faktoriklubille saamastaan 100 mk alkupääomasta 85 mk 80 p. Ero 14 mk 20 p. oli käytetty postimaksuihin ja kuljetuskuluihin.

Näin oli Kirjapainomuseon toinen, suurin toivein aloitettu vaihe päättynyt.

Oli kulunut lähes pari vuosikymmentä kun asia tuli uudelleen esille Suomen Faktoriliiton liittokokouksessa v. 1933 Turussa. Aloitteentekijänä oli jälleen Helsingin Faktoriklubi. Kokouksen päätöksen mukaan Liittohallitus asetti kaksi henkilöä, joiden tuli ottaa yhteys toisiin graafista alaa lähellä oleviin yhteisöihin. Tähän kahden hengen komiteaan tuli Väinö Jokivaara puheenjohtajana ja Aatto Nuora sihteerinä. Näiden henkilöiden toimesta lähetettiin 30. 11. 1935 graafisille laitoksille kirjelmä,jossa painotettiin asian tärkeyttä ja kiireellisyyttä sekä pyydettiin jälleen taloudellista tukea hankkeen toteuttamiseksi.

Kaikki käytännöllinen työ ja museoesineiden keruu jäi näiden kahden henkilön huoleksi. Näiden henkilöiden aloitteesta lähetettiin alamme eri kohteisiin ja faktoreille jossa mm. sanottiin:
"Valtava on viime vuosikymmenien aikainen kehitys. Työmenetelmät ja -laitteet, joita tänään on pidetty ainoina mahdollisina, ovat jo huomenna työnnetty syrjään uusien ja parempien keksintöjen tieltä."
"Tässä 'tekniikan voittokulussa' ei myöskään graafinen teollisuus ole jäänyt osattomaksi. Parannuksia työmenetelmissä on tapahtunut runsaasti ja suuret määrät koneita ja laitteita on 'täysinpalvelleina' jouduttu hävittämään."

Ja kirjelmä jatkuu:
"On herännyt ajatus ryhtyä toimenpiteisiin tämäntapaisten, historiallisten arvokkaiden, graafisen teollisuuden varhaisemmin käytettyjen työvälineiden ja koneiden talteenottamiseen ja näin pelastaa häviöitä se mikä vielä pelastettavissa on ja täten säilyttää nähtäväksi minkälaisilla koneilla ja välineillä aikaisemmat graafiset ammattilaiset työskentelivät."

Edellä olevassa tarkoituksessa kokoontui Suomen Faktoriliiton aloitteesta Helsingissä graafista alaa lähellä olevien yhteisöjen edustajia, jotka päättivät perustaa Kirjapainomuseon, - nimi vaihdettiin myöhemmin Graafiseksi Museoksi. Hanketta edelleen kehittämään asetettiin jaosto, jonka tehtäväksi jäi työn edelleen jatkaminen.
Kirjelmä, jonka piti tavoittaa jokainen maamme graafinen työ kohde, ei aluksi tuottanut odotettua tulosta.

Myös kirjelmässä pyydetty taloudellinen tuki jäi vähäiseksi. Koska museolla ei ollut säilytystiloja, toivottiin että lahjoitettavat esineet säilytettäisiin, mikäli mahdollista, lahjoittajain hallussa ja että esineistä kuitenkin ilmoitettaisiin museotoimikunnalle, vastaisten toimenpiteitten varalta.

Lopuksi oli maininta siitä mitä museo odotti saavansa: Koneita ja tarvikkeita sekä museon tarkoitukseen sopivia kirjasimia, painettuja kirjasinnäytteitä, graafisia aikakauskirjoja ja julkaisuja j.n.e. Luettelo oli pitkä, johon sisältyi myös erillisiä ja eri vuosijaksoina suoritettuja erikoispainotuotteita. Samoin pyydettiin tietoa kaikesta, joka valaisisi menneiden aikojen työtä ja työtapoja ammatissa ja mainittiin että vähäisimmätkin esineet museon kokoelmissa saattoivat olla mitä suuriarvoisimpia.

Lopultakin lähetetty kirjelmä alkoi tuottaa tuloksia. Tammikuun 25 p. 1936 sai museo vastaanottaa ensimmäiset lahjoitukset. Simeliuksen Perillisten kirjapaino Oy:stä tuotiin museon suojiin Ammattienedistämislaitokselle, jonne kokoelmia jo vähäinen määrä oli sijoitettu, johtaja G. E. Lindgrenin lahjoittama rautainen Stanhope käsipainin, jolla viime vuosisadan alkupuolella oli painettu mm. Suomen Virallista Lehteä 4:0 koossa.

Kone, jolla on huomattava museoarvo, on ensimmäisiä kirjapainoissa käytössä olleista rautapainimista.

Lienee syytä mainita, että lordi Tanhope oli Englannissa hyvin tunettu kirjanpainaja ja hänen keksimänsä käsipuristin sai jo alusta alkaen suurta huomiota osakseen. Koje, jolle ei oltu haettu patenttia, erosi aikaisemmin kirjapainoissa käytännössä olevista puisista rypälepuristimista sikäli, että siinä diigeli, painamisen jälkeen automaattisesti nousi 'ylös. Stanhope-puristimen tultua 18-vuosisadan alussa käyttöön, ilmestyi sen jälkeen useita muita puristimia kuten Columbia, Albion, Washington, Hagar, y.m. eräitä mainitakseni, mut:a Stanhope-pur:istin asetettiin käytännöllisyyden ja yksinkertaisen mekanisminsa ansiosta toisten edelle. Näitä senaikaisia koneita on museossa useampia esillä.

Suurimman ja museon kokoelmia rikastuttavimman lahjoituksen sai museo Viipurista, johtaja G. A. SvenbladiIta, joka antoi huomattavan erän puukalustoa, Albion aksidenssipainimen sekä ainutlaatuisia ja harvinaisia käsinvalettuja otsikko- ja aksidenssikirjakkeita, jotka olivat Viipurissa toimintansa lopettaneesta Lagerspetzin kirjapainosta. Edellä mainittuun lahjoitukseen oli myötävaikuttanut faktori Eino Soidinsalo, joka oli tiedottanut esineistöstä museolle.

Syksyllä 1939 ennen sodan puhkeamista, kävivät Nuora ja Jokivaara noutamassa Lagerspetzin kirjapainosta saadut esineet, joista kertyi junavaunuIlinen tavaraa. Myöhemmin syksyllä puhkesi sota, joka tuhosi kirjapainon, joten lahjoituksen tuonti Helsinkiin tapahtui viime hetkessä.

Ensimmäistä käsipaininta museon suojaan, Ammattienedistämislaitokselle tuotaessa, osoitettiin lehdistön taholta tapaukselle huomiota. Monessa sanomalehdessä oli sanoin ja kuvin selostettu museohanketta.

Museon perustavaan kokoukseen oli kutsuttu Suomen Faktoriliitto, Helsingin Faktoriklubi, Suomen Graafisen Teollisuuden Harjoittajain Liitto, Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto, Helsingin Graafillinen Klubi, Graafillinen Konemestariklubi, Kirjansitomojohtajat ry. ja Osuuskunta Kirjapainotaito.

Monivaiheisten muuttojen jälkeen Graafinen Museo sai huonetilan Tekniikan Museon osastona Helsingin Kaupungin entisessä vesilaitoksessa, Vantaan joen suistossa,Kuninkaankartanon saarella Helsingissä, jonne sen monivaiheinen matka nyt on päätynyt.

Museon suojissa on näyttelyssä esillä maamme ensimmäinen rotaatiopainokone. Siitä että näinkin suuri esineistömäärä on voitu säilyttää vuosikymmenien ajan, saadaan kiittää niitä lahjottajia, jotka neuvottelujen jälkeen ovat suostuneet säilyttämään lahjoittamansa esineet omissa suojissaan, sekä ennen kaikkea Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistystä, joka on suonut "kodittomalle jäämistölle" suojan Mestaritalossaan. On esitetty huomautuksia, jopa lausuttu moitettakin sen johdosta, että museota ei aikaisemmin ole järjestetty näyttelykuntoon . Tähän oli suurimpana syynä varojen puute.

Tämäntapaiseen yritykseen olisikin sitä tarvittu runsaasti. Sanomalehti-ilmoittelun avulla koetettiin huoneistokysymykseen saada ratkaisu, mutta korkeiden vuokrien johdosta, joihin museon pienet varat olisivat huvenneet, täytyi ajatuksesta luopua Samoin museotilojen saaminen kaupungilta osoittautui turhaksi. Tietäen museon aikaisemmat, varojen puutteesta johtuneet vaik eudet, olivat kokoelmien huoltajat asettaneetkin päämääräkseen esineiden kartuttamisen ja keräilyn, tietoisina siitä, että ellei aineistoa nyt talleteta, sen talteenotto myöhemmin saattaa olla toivotonta.

Mainittakoon myös, että museon hoitokustannukset olivat minimaaliset, sillä mitään palkkiota eivät kumpainenkaan esineistön huoltaja työstään saaneet, vaan joutuivat toisinaan käyttämään omia varojaankin museon hyväksi. Samoin tilapäiset esineistön suojat olivat useimmiten vuokravapaita.

Graafisen Museon esinäyttely avattiin 2. 6. 1971 Tekniikan Museossa Kuninkaankartanon saaressa. Näyttelyn ennakkoavaaminen johtui Suomen Sanomalehdistön 200-vuotisjuhlien johdosta jota maassamme samana päivänä vietettiin. Avajaisjuhlassa puhui Tekniikan Museon Säätiön puheenjohtaja dipl. ins. Risto Järnefelt, joka puheessaan esitti kiitoksensa Helsingin kaupungille, joka oli myötävaikuttanut huoneistokysymyksen suotuisaan ratkaisuun.

Museon "työpäällikkönä" on dipl. ins. Eino Kajaste, jonka tarmokkaalla johdolla kaikki koneet, laitteet ja kalusto oli saatu kerrassaan esityskelpoiseen kuntoon. Tästä voi, etenkin kirjapainoväki, esittää hänelle kunnioittavimmat kiitoksensa.

Tekniikan Museon Säätiön kirje:

Suomen kirjapainomuseon väliaikaiselle jaostolle
Tekniikan Museon Säätiö on keväällä 1971 eri yhteyksissä vastaanottanut omistukseensa Suomen Kirjapainomuseon väliaikaisen jaoston Suomen kirjapainoista alkaen vuodesta 1935 keräämää graafisen alan arvokasta esineistöä, jonka säätiö on muuton yhteydessä luetteloinut (liite).

Lahjoitetusta esineistöstä on säätiö asettanut osan näytteille Suomen lehdistön 200. juhlavuoden johdosta museon esinäyttelyssä kesäkuun 2.-13. pnä 1971.

Jaostolta sekä kirjapainoista saadun esineistön säätiö tulee kunnostamaan ja asettamaan näytteille Tekniikan Museossa graafisen alan osastona. Omaa osastoa varten on säätiö luovuttanut aluksi 150-200 m2 huonetilaa ja telineistöä vapaasti. Esineistön säilyttämisestä ja hoidosta tulee säätiö huolehtimaan asianmukaisia hyväksyttyjä hoitosääntöjä noudattaen.

Osaston kehittäminen vaatii esineistön täydentämistä sekä varoja. Säätiö toivoo, että graafisen alan eri järjestöt muistaisivat Tekniikan Museossa olevaa graafisen alan osastoa edelleen esinetäydennyksin sekä osaston ylläpitoa rahalahjoituksin.

Tekniikan Museo haluaa kiittää Suomen Kirjapainomuseon väliaikaista jaostoa siitä arvokkaasta ja kauaskantoisesta työstä minkä jaosto on yli kolmenkymmenen vuoden aikana alan museohankkeen hyväksi tehnyt sekä erikoisesti kirjapainojohtaja Väinö J o k i v a a r a a ja toimitusjohtaja Aatto Nuo r a a, jotka määrätietoisesti tavoitteeseen pyrkien ovat johtaneet keräilyä ja huolehtineet esineistön varastoinnista. Säätiö toivoo, että se edelleen saa käyttää koko graafisen alan asiantuntemusta apunaan kehittäessään museon graafisen alan osastoa.

Museoterveisin
Eino Kajaste
Hallituksen puheenjohtaja

Hannu Saarinen
Hallituksen sihteeri

Luettelo Tekniikan Museon Säätiön vastaanottamista" Suomen Kirjapainomuseon väliaikaisen jaoston" keräämistä esineistä:

1. 5 kpl regaaleja, joista 3 kpl pulpettimallisia työskentelyregaaleja ja 2 kpl säilytysregaaleja. Regaaleihin kuuluvat kirjekelastit kirjakkeineen. Kirjakkeista useat sarjat täydellisiä ja latomiskelpoisia. Runsas määrä kuvalaattoja, sokeistomateriaalia.
2. 2 kpl säilytyshyllykköä.
3. Latomon työkaluja ja tarvikkeita, rp.m. 2 kpl tenaakkeleja, 7 kpl latomahakoja, n. 15 kpl latomalaivoja ja 3 kpl jakkaroita.
4. Monotype-Iatomakoneen kirjoituspöytä v. 1906.
5. 3 kpl vetotankopainimia, mm. Stanhope ja Albion Press v. 1857.
6. Poljettava tiikelipainokone.
7. Pysähdyssylinterikone "Rhenania", Albert & Co. 8. Painokone, Gursch & Kiisterman.
9. Painokone (osina), tanskalainen.
10. Pienoispainokone" Printator". "Viinipuristin" käsipainokoneen pienoismalli.
12. Puristin "Koh-i-noor", Friedrich Heims & Co.
13. Linjaleikkuri ja 2 kpl paperinleikkuukoneita.
14. Kirjapainon ja sitomon tarvikkeita, mm. värisanko, jossa 3 väripurkkia, käsikivet painovärin jauhamista varten, kivipullo, 2 kpl kivikeiloja, väritatteja, sitomoveitsi, palkeet ja öljylamppu.
15. Kultaajamestari Väinö Linnosen työkaluja: 2 kpl kulmaleikkuria, höylä ja saha.
16. Kirjallisuutta, lukuun ottamatta pienempiä vihkosia, 91 nidettä, kuudentoista kotimaisen ja ulkomaisen kirjapainoalan aikakauslehden täydellisiä vuosikertoja 118 kpl, epätäydellisiä vuosikertoja 48 kpl ja muita kirjapainoalan aikakauslehtiä 164 nimikettä. Useista aikakauslehtien vuosikerroista kaksoiskappaleita ja irtonumeroita. Lisäksi kuvamateriaalia. Kirjapainojen työnäytteitä, pienempiä vihkosia ym. Mainittakoon, että n. 10-15 % lähinnä aikakauslehtimateriaalista oli kosteuden vuoksi varastoinnin aikana ehtinyt tuhoutua käyttökelvottomaksi.

Takaisin alkusivulle

Tarkkaavainen lukija, oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä - tai kerro muuten mielipiteesi!
e-mail eero.hamalainen@dlc.fi