Artikkeli on ilmestynyt joskus 1980-luvun alussa "Kirjapainotaidossa"
(nyk."Painomaailma")

Chemigraphie historicus- YV

Kemigrafien ammattikunta maassamme, tarkemmin sanottuna Helsingissä syntyi vuonna 1891, mutta kehykset tälle ammattikunnalle saatiin vuoden 1909 lokakuun 16. pv., jolloin perustettiin Helsingin Kemigrafinen Klubi.

Helsingissä Antinkatu (Lönnrotinkatu) 10:ssä aloitti toimintansa tiistaina 7.7. vuonna 1891 maamme ensimmäinen kemigrafinen laitos, nimeltään F. Tilgmanns Bok & Stentryckeri samt Kemigrafi (F. Tilgmannin Kirja & Kivipaino sekä Kemigrafia). Ensimmäiset ammattimiehet olivat Kotoisin Baijerista: Michael Wagner valokuvaajana, J. Schmiedbauer kopistina ja syövyttäjänä sekä Horn painajana. Kemigrafisen osaston johtajana oli ensin Ernst Tilgmann ja vuodesta 1895 M. Wagner. Jo vuoden 1891 syksyllä alkoi pyrkiä kotimaisia oppilaita. Carl Asp, Kuvateollisuus Oy:n tekn.joht. 1920 - 22 oli näistä ensimmäinen. Hän oli aloittanut vuosina 1890 - 91latojan opin W & G:llä, mutta kun oli nähnyt Tilgmannin talon seinässä komeilevan kilven "Chemigraphie", niin hän heti suunnisti uudelle hienommalle uralle ja Aspia seurasi samana syksynä Unto Forsström, sittemmin kemigrafisen laitoksen omistaja. Forsström vuorostaan oli ollut ksylografian opissa saksalaissyntyisellä Behrensillä, jonka oppilaana oli myös kolmas Tilgmannin kemigrafioppilas vuodesta 1892, nimittäin Georg Werner, josta myöhemmin tuli Oy Kuva Ab:n perustaja ja toimitusjohtaja. Häntä taasen ei kiinnostanut ksylografian oppi Behrensillä, kun siellä ei maksettu palkkaa ja piti "tampata" mattoja herrasväelle ja kaiken kukkuraksi piti kesäisin herrasväen maalla ollessa huolehtia heidän kissastaan, ”että hänellä oli päivittäin Kauppatorilta viidellä pennillä tuodut tuoreet silakat!”

Seuraavina kemigrafilaitoksista perustettiin Weilin & Göös (1892). Lilius & Hertzberg (1898) U. Forsström (1899) välillä Hangossa (1908 - 09), K. Nordblad (1904), Kemigrafinen (1906), Kuva (1907), Kliché (1910) ja Grafia (1912). Turun Kuvalaattalaitos (1911) ja Viipurin Itä-Suomen Kuva (1913). Näistä kaikista em. klichélaitoksista ovat muut lopettaneet toimintansa, paitsi Nordblad ja Kuva.

Kemigrafia oli nyt siis "valttia", ja sen ensimmäiset oppilaat tultuaan ammattimiehiksi, näyttivät olevan kuin keskiluokka konsanaan. Varsinkin ulkoasu kieli jo suuremmasta sivistyksestä, mitä he eivät loppujen lopuksi todellisuudessa olleet. "Matti" oli lisäksi välillä heidänkin kukkarossaan , siksi suunniteltiin oikein klubiakin, kuten ”graafillinen aikakauslehti Kirjaltaja" kertoo helmikuussa vuonna 1899 seuraavasti: "Kemigrafiklubia kuuluu parhaillaan puuhattavan täällä Helsingissä." Kemigrafeja oli tällöin kymmenkunta, mutta kun pari heistä muutti Tampereelle sinne perustettuun klichélaitokseen pariksi vuodeksi, raukesi klubin perustaminen toistaiseksi ja tänne jääneet liittyivät vuonna 1900 perustettuun "Lithografiska Föreningen i Helsingfors" eli Helsingin Litografiseen Yhdistykseen. Vuonna 1906 kemigrafit saivat tässä HL Y :ssä ensimmäisen työehtosopimuksensa, joka palkkojen osalta oli parempi kuin Litografeilla! Tästä huolimatta litografit olivat olevinaan hienompia kuin kemigrafit. Syntyi pientä kitkaa HL Y:n toiminnassa, koska litografit olivat kivipainajien kanssa enemmistönä, ja niin kemigrafit alkoivat etsiä mahdollisuuksia saada jalat oman pöydän alle.

Ja niin tultiin ratkaisujen vuoteen 1909. Tässä tarkoituksessa kemigrafit ensi kerran kokoontuivat omaan yhteiseen tilaisuuteen Kaisaniemen ravintolan keilarata- rantapaviljonkiin, kuten vanha ohjelmalehtinen ruotsinkielisenä kertoo otsikolla: Kemigrafiska-Konstens Martyrer på utfodring i Kaisaniemi - den 20.2.09 (Kemigrafisen Taiteen Marttyyrien ruokinta Kaisaniemessä 20.2.09). Ruotsin kieli oli silloin kemigrafien "sivistyskieli" , kuten kaikesta nähdään. Seuraava tilaisuus olikin sitten kutsukortin mukaan: KEMIGRAFERNES Förbunds SOUPÉE-NINS lördagen den 4 mars å Kaisaniemi. MENU Smörgåsbord OBS: Damerna först. 1/1. 1/8. 1/3. o.s.v. i oändlighet (KEMIGRAFIEN liiton ILLASTUS lauantaina maaliskuun 4 p:nä Kaisaniemessä. MENU: Voileipäpöytä HUOM: Naiset ensin 1/1. 1/8. 1/3. j.n.e. loppumattomiin).
Nämä Kaisaniemen tilaisuudet jatkuivat syyskuuhun saakka, ja aina niissä "perustettiin" lujasti tulevaa klubia, kunnes lopulta helsinkiläisten kemigrafisten laitosten työsalien seinille ilmestyivät perustavan kokouksen ilmoitukset, joissa mainittiin: "För sammanslutning och till gemensamt arbete till kemigrafiska arbetarnas bästa" eli "yhteenliittymistä ja yhteistoimintaa varten kemigrafisten työntekijäin parhaaksi".

Kemigrafisen Klubin johtamiseen oli tullut Otto Hj. Liukkonen (1876 - 1949). Hän oli käynyt mm. suom.norm. lyseota 3 l. 1887-1890 ja tullut kemigrafin oppiin Tilgmannille vuonna 1894 ja työskenteli mm. Pietarissa ja Saksassa vuosina 1913 - 18. Kuului HL Y:n ja HKY:n tariffikomiteaan vuosina 1909 - 10 ja toimi Klubin puheenjohtajana vuosina 1909 - 1912. HKY:n urheiluklubin luistinkilpailuissa hän voitti I palkinnon vuonna 1895 ja vuonna 1896 1500 metrin matkalla sekä 1897 saavutti loistoajan 5000 metrillä 10.33. Toimi myös HL Y:n kuoron, Turun Musices Amantes-mieskuoron ja Helsingin Faktoriklubin kuoron johtajan sekä kuului HKY:n mieskuoroon (varajohtajana). Suomen lauluun ja Svenska sångareen. Kemigrafi Klubin 1. kunniajäsen vuodesta 1946 ja testamenttilahjoittaja.

Kemigrafi Otto Liukkosen aloitteesta kokoontuivat melkein kaikki Helsingin kemigrafit lauantai-iltana 16.10.1909 Kasarminkatu 28:ssa sijainneessa rvintoloitsija Rudolf PiehIin omistamassa "Hotel du Commerce" -ravintolan kabinetissa klubin perustavaan kokoukseen. Perustajajäseninä olivat saapuvilla seuraavat 20 kemigrafia, nimittäin: Carl Asp, Hjalmar Engblom, Knut Fogelholm, Feliks Hagman, Arthur Härtel, Viktor Jakobsson, Gösta Jansson, Väinö Jutila, Kleofas Kreutzmann, Wäinö Laurell (Lauerma), Axel Lindgren, Herman Lindståhl, Otto Liukkonen, Anshelm Matikkala, Theodor Michelsson, Hjalmar Nieminen, Karl Nylund (Nurmo), Wäinö Puokka, Gunnar Renvall ja Bruno Tillander. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin sen kokoonkutsuja Otto Liukkonen, joka tuli myös yksimielisesti valittua klubin puheenjohtajaksi. Päätettiin perustaa klubi nimeltään "Kemigrafiska Klubben i Helsingfors" eli "Helsingin Kemigrafinen Klubi". Klubin perustajajäsenet valokuvattiin sitten C. Kleinin omistamassa "Atelier Universalissa" Unioninkatu 28. Tähän klubiin liittyivät vuoden loppuun mennessä vielä seuraavat: Carl Andersen, Julius Berndtson, Arthur Granberg, Toivo Gustafsson, Ludvig Göckler, Hjalmar Modig, Hjalmar Nissilä, Evert Söderlund, Alvar Taiminen, Georg Werner ja Robert Witten. Kaikista näistä 31:stä kemigrafista ulkomaalaisia oli viisi eli seuraavat: Härtel (Saksa), Lindståhl (Ruotsi), Andersen (Tanska), Göckler (Sveitsi) ja Witten (Saksa).

Tässä joukossa oli jo siis alunperin pari toimitusjohtajaa ja tekn. johtaja sekä sittemmin heistä useimmat tulivat alalla johtavaan asemaan: toimitusjohtajina, tekn.johtajina, työnjohtajina, faktoreina j.n.e.
Klubin ensimmäinen vuosikokous oli jälleen Kaisaniemen ravintolan rantapaviljongissa 15.1.1910 kemigrafi Liukkosen puheenjohdolla ja hänet valittiin edelleen johtamaan klubia.
Mainittakoon että klubin johtokunnan herrat kirjoittelivat graafiseen aikakauslehteen Gutenbergiin tyypillisillä ammattinimikkeillä: "Auto" , "Lupen" ja "Zinko".

Samana vuonna matkustettiin junalla kauas aina Oulunkylään saakka, joka näihin aikoihin oli kaukainen käsite Helsingin keskustasta; siis ulkopuolella kaupungin silloisten rajojen. Tämä "huviretken" nimellä toukokuussa pidetty kokous ja illanvietto tapahtui "Åggelby Societetshusetissa" eli "Oulunkylän Seurahuoneella", jolla oli 1. luokan ravintolaoikeudet. Niinpä siellä jousiorkesterit soittivat aamuun asti ja valkotakkiset miestarjoilijat kantoivat pöytään ruokia ja juomia, ja eikä siinä huminassa muistettu edes taskukelloa liivintaskusta paljoakaan vilkaista.

Vuoden 1912 vuosikokous oli 2.3 hotelli Patrian omistajan, ravintoloitsija G .A. Wickströmin "Ravintola Phoenixissä" Itä-Heikinkatu (nyk. Mannerheimintie) 3:ssa Otto Liukkosen puheenjohdolla ja yksimielisesti edelleen klubin puheenjohtajaksi valittuna. Kemigrafit, jotka vuosisadan vaihteessa varsinkin joutuivat yhteistyöhön suurten taiteilijoiden, kuten Albert Edelfeltin, Louis Sparren, Akseli Gallen-Kallelan, Magnus Enckellin ja A.W. Finchin kanssa, kun heidän töitään muokattiin kemigrafiseen taideasuun. Sen mukaisesti täytyi myös kemigrafienkin pukeutua: tumma juhlapuku, korkeat kovat kaulukset, "knalli" päässä sekä kävelykeppi, eräillä hopeapäisenä käsivarrella leväten, joskus joillakin italialaiset juhlakengät ja pystyraitaiset ns. miljonäärihousut sekä säämyskäkäsineet, useimmilla viikset ja eräillä vieläpä briljantiinisoituna jne. Ja niin avautuivat menneiden loistoaikojen kemigrafeille kumarruksin hotelli ravintoloiden ovet, varsinkin kun he tilasivat eniten. Tavallisesti tultiin jalkaisin tai raitiotievaunulla, mutta kyllä lähtö tapahtui aina "vossikalla": joko avoinaisella "trillalla" eli "droskalla" tai koko umpinaisella "karetilla" sekä toisinaan ajeltiin kuomulla varustetuissa neljän hengen "sufleteissa". Auto kun oli sentään vähän tuntematon käsite ajoneuvona siihen aikaan.

Näin ylevää oli kemigrafin ammatti joskus muinoin, mutta nämä herrat ovatkin jo siirtyneet suuren rajan yli tästä ajasta, ja seuraavat heidän oppilaansa ovat myös jättäneet paikkansa nuoremmille jo vuosia sitten.

Pääkaupungin sanomalehdet saivat ensimmäisenä sävykuvansa (rasteroidut kuvat) 1910 - 11. Tätä ennen oli ollut vain fototypia eli piirroskuvia sanomalehdissä. Suomessa Helsingin Sanomat julkaisi ensikuvat seuraavasti: Sunnuntaina 21.8.1910 vanhan ajan 2-palstaisen (11 cm leveys) muotokuvan Ruotsin suurimmasta laulurunoilijasta Gustaf Fröidingistä täyttäessään 50 vuotta. Aihekuvia julkaistiin vain sunnuntaisin.

Hufvudstadsbladet sai ensikuvansa 29.8. Uusi Suometar 12.10. ja Työmies 30.10. seuraavana vuonna eli 1911. Turku, Viipuri ja Tampere tulivat näiden jälkeen.

1920-luvun alussa syväpaino alkoi vähän horjuttaa kemigrafian voittokulkua aikakauslehdissä ja kirjoissa. Sanomalehdissä taasen 1950 - 1960-lukujen vaihteessa alettiin käyttää vähitellen koneellisesti valmistettuja muovilaattoja ja nykyvuosina on offset syrjäyttänyt miltei kokonaan kemigrafian kuvituksessa.

Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa - on ollut myös kemigrafia-alan symbolina 90-vuotisen toiminnan aikana Suomessa.

Suomen kemigrafian isän M. Wagnerin jäähyväisjuhla 1904 Tilgmannin kuparipainon salissa, johon myös Albert Edelfelt oli osallistunut merkiten listaan nimensä. Pöydän edessä vas.: W. Johansson (Puokka), A. Schmidt, O. Liukkonen ja H. Paulsson - pöydän takana oik.: joht. K. Tilgmann, joht. M. Wagner, G. Renvall, Th. Michelsson, G. Werner (L & H) ja kirvesmies S. Eriksson - seisomassa takana vas.: J. Berndtson, E. Eriksson, G. Jansson, kuparip. W. Lindroth, konttoristi O. Engbom, kuparip. Lindblom, W. Jörgensen, retushööri ja taiteilija K. Nyholm, Hj. Engblom ja kuparip. H. Tuomelin. Taaimpana oik. K. Kreutzmann ja eräs kuparipainaja.
(Wagner oli jälleen Suomessa 1908--12 Kemigrafinen Oy:llä ja kolmannen kerran hän tuli 1926 ja perusti WSOY:n syväpainon Porvooseen toimien sen johtajana, mutta kuoli jo 1927.)

Chemigraphie historicus- YV oli työtoverini Kuvateollisuus Oy:ssä 1947..53 /-58 ...-59

Takaisin alkusivulle

Oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä!
e-mail eero.hamalainen@dlc.fi