FIRMIN GILLOT'in MUISTOLLE
- Kunnianosoitus kemigrafialle -
Pariisin eräs kaduista sai v. 1951 nimen oman alamme merkkimiehestä - kemigrafia siinä on saanut erinomaisen kunnianosoituksen. Sitten kun Pariisin kaupunginvaltuusto oli päättänyt muuttaa Rue de la Grotten (Luola-katu) nimen kuvalaatan keksijän mukaan Rue de Firmin Gillot'iksi, pidettiin virallinen vihkiäistilaisuus juhlallisesti v. 1951:n helmikuussa. Ja saapuessaan tähän tilaisuuteen valtuuston puheenjohtaja Pierre de Gaulle (nyk. Ranskan presidentin Charles de Gaullen veli) sekä edustajahuoneen, kaupunginhallinnon ja eri ministeriöiden edustajat osoittivat suuren arvonantonsa koko graafista alaa kohtaan. Lisäksi oli saapuvilla Gillot-suvun jäseniä sekä graafisen alan järjestöjen, kustannusliikkeiden, lehdistön ja mainonnan edustajia. Puheissa korostettiin Firmin Gillotin työn merkitystä, palauttaen mieliin, hän oli kansan riveistä noussut käsityöläinen ja samalla myös innokas tutkija. Hänen v. 1850 nimellä "paneicongraphiet" patentoitu keksintönsä muodostui sekä kuvitetun painotuotteen että yleensä graafisen teollisuuden valtavan ja monivivahteisen kehityksen kulmakiveksi koko maailmassa.

Firmin Gillot syntyi v. 1820. Kun maaseudun taionpoikaisolosuhteet eivät tyydyttäneet hänen taipumuksiaan, isä lähetti hänet kirjanpainajan oppipojaksi Chartresiin, missä hän sitten saikin peruskoulutuksensalitografiassa. Hänestä tuli taitava ja ammattiinsa rakkaudella suhtautuva käsityöläinen, joka omalla harrastuksellaan ja tutkimisellaan pääsi perille ammattinsa salaisuuksista ja hienouksista. Kisällimatkansa tehtyään Gillot tuli Pariisiin, ja siellä hänen onnistui toteuttaa ajatuksena välittömän ja käytännöllisen kuvitusmenetelmän luomiseksi kirjanpainajille. Sitä ennen piti työt erikseen kuvien osalta suorittaa litografilaitoksissa, eikä puupiirrosten lisäksi ollut muuta typografista kuvitusmenetelmää. 1700-luvulla yksinään vallinneen kuparipiirroksen olivat syrjäyttäneet puupiirros ja kivipaino, joita aikakauden tunnetuimmat taiteilijat käyttivät. Näinä aikoina ei taiteilija itse siirtänyt piirrostaan kiveen, kuparilevyyn tai puupintaan, vaan jätti sen kaivertajan tehtäväksi, mikä ehkä kyllä ilmensi taiteilijan pyrkimyksiä, mutta antoi kuvitukselle samalla yksitoikkoisen leiman.

Firmin Gillot pyrki ensi kädessä löytämään keinon kuvan siirtämiseksi metalliseen painolevyyn, mikä viimein sitkeän uurastuksen jälkeen onnistuikin. Eri kemikalioilla sekoittamillaan litografiaväreillä hänen onnistui sitten kiinnittää kuva metallilevyyn, ja jatkuvilla syövytyksillä hän lopulta sai aikaan metallikliseen, joka vaikeudetta voitiin sovittaa painokehilöön. Paineicongraphie-nimi korvattiin käytännössä pian sanalla "Gillo-tage" ja laattojen valmistajia nimitettiin "gilloteereiksi". Gillot kohtasi paljon vastusta ammattipiirissään; kuten monilla muillakin aloilla käsityöläiset paheksuivat tekoa, joka vei työn heidän käsistään. Heidän menetelmänsä oli ollut aikaa vaativaa ja vaivalloista, mutta oli hankkinut heille myös suuren arvonannon taitavina ammattimiehinä. Kesti aikansa ennen kuin heidät saatiin tunnustamaan uuden menetelmän etevämmyys nopeampana ja tarkempien kuvien tuottajana. Gillotagen avulla saavuttivat pian m.m. Dorén mestariteokset suuren menestyksen, se aukaisi tien kuvalehdille ja kuvitetulle kirjallisuudelle sekä helpotti nuottien, karttojen ja historiateosten levittämistä. Jo vv. 1851, 1855, 1861 ja 1867 Pariisissa pidetyissä kansallisissa- ja maailmannäyttelyissä Gillotin työt herättivät suurta huomiota ja sekä Ranskan tiedeakatemia että taideakatemia antoivat hänelle palkintonsa. (Graafikko -52).

AUTOTYPIAN KEKSIJÄN GEORG MEISENBACH'IN MUISTOLLE
Georg Meisenbach oli syntynyt Nürnbergissä 27.5.v.1841, antautuen jo nuorena kuparinkaivertajan ammattiin, missä hän saavutti erittäin suuren taitavuuden. Hänen huomattavaa taideaistiaan osoittavat myös jälkimaailmalle säilyneet luonnoskirjat monilta ulkomaanmatkoilta ja arkkitehtuuriaiheisilla kuparipiirroksillaan hän saavutti mainetta jo varhain, perustaen Müncheniin myös ensimmäisen zinkografisen laitoksen v. 1878.
Vuonna 1881 Münchenissä Georg Meisenbach keksi aulotypian, valmistaessaan yhdessä Josef v. Schmädel'in kanssa käyttökelpoisen rasteriklichéen, jolle menetelmälleen sai englantilaisilta ja saksalaisilta patentin 9.5.v.1882. Tämä rasterikeksintö perustui siis autotypian käytäntöön ottoon maailmassa, parantaen Meisenbach v. Schmädelin kanssa keksintöään sittemmin - ja lopullisen ratkaisun verkkorasterille teki amerikkalainen Max Levy.

V.1884 muodostettiin Lontoossa The Meisenbach Ltd., J. W. Swan'in myöskin johtaessa tätä liikettä. Meisenbach'in perinteitä on myös maailman kuulu klichéliike Meisenbach, Riffarth & Co Münchenissä, Leipzigissä ja Berliinissä, ollen hänen poikansa A. Meisenbach myöhemmin johdossa ja näistä Berliinin os. toiminut viimeksi.
Meisenbach'in ensimmäinen autotypialaatta on talletettuna jälkimaailmalle Münchenin Deutsches Museum'issa.
Saksalainen Georg Meisenbach kuoli n. 72 vuotiaana 2S. 9.1912, saaden viimeisen leposijan Münchenissä.

Takaisin "KEMIGRAFIA"
Takaisin Reprohistoriikkiin
Takaisin alkusivulle

Oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä!
e-mail eero.hamalainen@dlc.fi