17.09.2011

Historiikki

Valokuvauksen ja reproduktion historia ulottuu kauas menneisyyteen. Jo ennen ajanlaskumme alkua käsitteli esim. Aristoteles (384-322 eKr.) valon taittumista kirjoituksissaan. Ensimmäisen neulansilmäkameran, camera obscuran, keksijästä ei ole varmaa selvyyttä. Roger Baconin (1214-1294) mainitaan rakentaneen sellaisen. Leonardo da Vinci (1452-1519) kertoo kirjoituksissaan kuvan synnystä neulansilmäkameralla. Johan Baptist Porta (1538-1615) ja Hieronimus Cardanus (1501-1576) paransivat neulansilmäkameran kuvantoistoa linssin avulla. Saman vuosisadan lopulla suunnitteli Daniel Barbera himmentimen tapaisen valon rajoittimen ja käytti kamerassa kokoojalinssiä.

1626 Srell van Rojen (1581-1626) keksii valontaittumisen lain ja luo pohjan tieteelliselle optiikan tutkimiselle.
1659 Christian Huygens (1629-1695, NL) kehittää valon aaltoliiketeorian ja selvittää polarisaation
1666 Isaac Newton (1643-1727, GB) keksii valon hajoamisen kirjoksi ja selvittää tämän ohessa interferenssikuviot, jotka hänen mukaansa saivat nimekseen newtonin renkaat.
1704 James Christopher Le Blon (1667-1741) valmistaa Newtonin väriteorian perusteella ensimmäiset kolmiväri-painotuotteet kaiverretuista levyistä.
1725 Metallisuolojen valonherkkyyden keksii venäläinen kreivi Alexei Petrowitš Bestuzev (1639-1766).
1727 Johann Heinrich Schulze (1687-1744, D) keksii hopeasuolojen valonherkkyyden.
1800 Johann Wilhelm Ritter (1776-1810, D) keksii UV-säteet.
1801 Sir John Frederick Wilhelm Herschel (1739-1822, GB) keksii infrapunasäteet.
1801 Theodor Young (1773-1829, GB) keksii valon interferenssi-ilmiön.
1814 Joseph Fraunhofer (1787-1826, D) keksii nimeään kantavat Fraunhoferin linjat auringon spektrissä ja määrittelee valon aallonpituuden.
1816 Joseph Niécephore Niépce (1765-1833, FR) kalvottaa metallilevyn asfaltilla, kopioi, syövyttää ja painaa sen.
1819 Sir John Frederick William Hershel (1792-1871, GB)keksii natriumtiosulfaatin hopeahalogeenien kiinnitteeksi.
1822 Joseph Niécephore Niépce (1765-1833, FR) valokuvaa neulansilmäkameralla ensimmäisen valokuvan.
1826 Joseph Niécephore Niépce (1765-1833, FR) valokuvaa neulansilmäkameralla ensimmäisen pysyvän valokuvan. Johann Heinrich Schultz´n (1724) keksintöön perustuen.
1826 Antoine Jeromé Balard (1802-1876) keksii bromin ja käyttää sitä hopeabromidi-kopiokalvoissa.
1830 Kehittivät Henry Fox Talbot Englannissa ja Nicéphore Niépce Ranskassa menetelmää, jolla valokuva saataisiin painettavaan muotoon.
1831 Louis Daguerre (1787 - 1851, FR) keksii hopeajodidikalvot.
1832 Gustav Suckow (1803-1867, D) keksii dikromaattien ja orgaanisten aineiden yhdisteiden valonherkkyyden (joista jo Vaucluelin oli 1798 maininnut).
1834 Hercules Florence alkoi käyttää termiä "photography"
1835 William Henry Fox Talbot (1800-1877, GB) valokuvaa parannetulla neulansilmäkameralla. Kuvausmateriaalina on paperilla oleva hopeajodidikalvo. Vahalla läpikuultavaksi tehty paperi toimii negatiivina, josta kuva kopioidaan toiselle paperille. Tapausta pidetään ensimmäisenä negatiivi/positiivimenetelmänä.
1839 Herschel käytti myös termiä "photography". Valokuvausmenetelmä esitellään julkisesti Pariisissa 19.8.1839. Tätä vuotta pidetään valokuvauksen syntymisvuotena.
1840 Amerikkalainen Silliman käyttää todennäköisesti ensimmäisen kerran kaarivaloa. Samoin tekevät Joseph Berres (1796-1844) Wienissä ja A.F.J. Claudet (1797-1876) Lontoossa.
1841 Sir John Frederick William Hershel käyttää ensi kerran nimityksiä negatiivi ja positiivi, joita Fox Talbot käyttää myös vuodesta 1844 lähtien. Robert Hunt (1807-1887,GB) kirjoittaa ensimmäisen valokuvauksen oppikirjan.
1844 Robert Hunt keksii rautavihtrillin eli rautakloridin kehitysominaisuudet. Tästä tulee märän levyn kehite reprokuvaamoihin pyrogallushapon (1851) ohella
1850 Jean-Baptiste Gustave Le Gray (1820 - 1884, FR) keksii jodihopea-kollodium-menetelmän
1851 Justus von Liebig (1803-1873) keksii pyrogallushapon märkälevyn kehitteeksi.
1852 Firmin Gillot (1820-1872, FR) kehittää syövytysmenetelmän. Samoihin aikoihin kehittää Gillotin oppilas Carl Angerer (1838-1915) omaa menetelmäänsä, mutta ei julkista sitä.
1852 Frederic Scott Archer (1813-1857) keksii Le Graystä tietämättä jodihopea-kollodium-menetelmän. Hän keksii myös, kuinka kollodiumkalvo voidaan irrottaa lasista.
1852 Fox Talbot patentoi menetelmänsä "valokuvattujen terässyövytysten valmistamiseksi". Rasterin korvaa tässä menetelmässä mustaksi värjätty harsokangas.
1853 Hermann von Helmholtz (1821-1894, D) esittää värin näkemisen teorian.
1855 Marc-Antoine Augustin Gaudin (1804-1880) keksii kaliumsyanidin käytön märän levyn kiinnittämisessä. Tätä kiinnitettä käyttivät reprokuvaajat runsaat sata vuotta.
1857 Alphons Louis Poitevin (1819-1882, FR) keksii bikromaatilla käsitellyn munanvalkuaisen valon herkkyyden ja luo perustan offsetlevylle. Hän keksi useita fotomekaanisia jäljennösmenetelmiä.
1860 Eduard Isaak Asser (1809-1894, NL) keksii tavan tehdä valokuvakopioita rasvaista väriä hyväksi käyttäen.
1861 Maailman ensimmäinen valokuvauskemiallinen tehdas (Dr. Schleussner/Adox) perustetaan Frankfurtissa.
1861 Gaudin pystyy pitkällisten tutkimusten jälkeen yksinkertaistamaan märän levyn tekemällä kollodiumemulsion, joka on säilyvää ja valonherkkää ilman hopeakylpyä. Levyn valmistustapa säilyy muuten entisellään.
1862-68James Clerk Maxwell (1831-1879, GB) keksii värikuvan värien erottelun suotimien avulla ja luo näin perustan additiiviseen värinmuodostukseen pohjautuvalle värikuvan projisioinnille ja värivalokuvaukselle.
1866 Louis Ducos du Hauron (1837-1929, FR) kuvaa kolme negatiivia värillisten lasien läpi, tekee näistä komplementtiväriset (keltainen, magenta, syaani) kuvakalvot ja asemoi ne päällekkäin värikuvaksi.
1867 Hugo Adolf von Steinheil (1832-1893, D) kehittää aplanaattisen objektiivin.
1867 Charles Cros (1842-1888) antaa säilytettäväksi sinetöidyn paketin, jossa, kun se myöhemmin avataan, todetaan olevan perusteellinen kuvaus kolmivärivalokuvauksesta.
1867 H.W. Vogel (1834-1898, D) esittää oppikirjassaan ensimmäisen harmaa-arvoin varustetun väritaulun.
1871 Richard Leach Maddox (1816-1902, GB) valmistaa käyttökelpoisen kuivalevyn, jossa lasialustalla on hopeabromidi-gelatiiniemulsio.
1873 Hermann Wilhelm Vogel keksii väriaineilla (eosiini) herkistämisen ja saa aikaan värisävyltään oikean m/v-toiston.
1877 Max Jaffé (1845-1938, AT) valmistaa ensimmäiset rasterikuvat reprokamerassa käyttäen rasterina kuvapinnasta erillään olevaa tiukaksi pingotettua ja mustaksi värjättyä kangasta.
1877 Salzburgissa perustetaan ensimmäinen reprokuvauksen linja sikäläiseen ammattikouluun.
1878 Charles Bennet, GB, keksii tavan, jolla hopeabromidiemulsion herkkyyttä voidaan nostaa antamalla sen "kypsyä" lämmössä. (Emil Weeger oli 1852 kokeillut jo samanlaista tapaa.)
1878 Tsekkiläinen taidemaalari Karel Klic kehitti edistyneemmän muodon Talbotin keksinnöstä,ns. Talbot- Klic prosessin.
1878 Frederic Eugene Ives (1856-1937, USA) keksii menetelmän käyttää rasteria sanomalehtikuviin.
1879 Ensimmäinen valokuvauskemian oppituoli perustetaan Berliinin teknisen korkeakoulun edeltäjänä olleeseen "Gewerbe-Institut'iin", joskin Wilhelm J. Burger (1844-1920, AT) oli vuosina 1864-66 opettanut valokuvausta Wienin yliopistossa. Samoina vuosina alkaa valokuvauksen opetus monissa muissakin yliopistoissa tai korkeakouluissa, mm. Budapestissa, Pariisissa, Dresdenissä, Karlsruhessa, Zürichissä ja Chigagossa
1879 Charles Cros suunnittelee laitteen, jonka avulla voidaan kolmesta m/v-positiivista suodattimien avulla saada värillinen kuva. (Syväpainoissa pitkään käytössä ollut Farbopter oli näin keksitty!)
1879 Ensimmäinen rasterikuva painetaan Gebrüder Benzingerin kirjapainossa Einsiedeln'in kaupungissa Sveitsissä. Kuvaaja on Fridolin Hauser (1851 - 1902).
1880 Carl Angerer (1838-1915, AT) valokuvaa valmistamallaan linjarasterilla rasterikuvia kamerassa.Rasteri käännetään 90' puolivälissä valotusta.)
1882 Ensimmäinen ortokromaattinen valokuvauslevy valmistetaan teollisesti (Perutz).
1882 Georg Meisenbach (1841-1912, D) patentoi rasterointimenetelmän, jossa rasterointi suoritetaan ensin kulmikasta linjarasteria ja myöhemmin pyöreää linjarasteria käyttäen (kääntämisen helpottamiseksi). Häntä pidetään tästä syystä autotypian keksijänä.
1883 Herbert Bowyer Berkeley (1851-1890, GB) keksii natriumsulfiitin säilyttävän vaikutuksen kehitteissä.
1884 Carl Angerer (patenttiriidoissa Meisenbachin kanssa) ottaa käyttöön linjarasterin tilalle nykyisen lasirasterikuvion 90':n kulmassa olevine linjoineen.
1885 Jacob Husnik valmistaa linjarastereita, joiden tiheys on jo 40-50 l/cm.
1885 Ernst Abbe (1840-1905, D) suunnittelee apokromaattisen objektiivin.
1889 Paul Rudolph (1858-1935, D) suunnittelee anastigmaattisen objektiivin.
1889 Alexander Lainer (1858-1923, AT) ja Momme Andresen keksivät toisistaan tietämättä neutraalia kiinnitettä kestävämmän happaman kiinnitteen.
1889 Max Levy (1857-1926, USA) saa kehitetyksi lasirasterien tarkkuus-valmistusmenetelmän ja tuo veljensä Louisin kanssa sen myös Eurooppaan. Lasirasterien teollinen valmistus saa alkunsa.
1891 Suomen ensimmäinen kemigrafiaosasto perustetaan (Tilgmann).
1893 Metolihydrokinonikehite otetaan käyttöön (todennäköisesti USA:ssa).
1895 Wilhelm Conrad Röntgen (1845-1923, D) keksii röntgensäteet.
1895 Porzsold, Budapest, yrittää valoladontaa tuomalla kirjoituskoneen näppäimet objektiivin eteen ja kuvaamalla ne. Kuvatusta tekstistä syövytetään kuvalaatta.
1895 E. Deville ideoi pinnakkaisrasterin, johon Eugen Albert (1856-1929) oli jo 1890 tähdännyt kritisoidessaan välimatkarasteria ja pyrkiessään rasterilinjojen tiheyseroihin "scalen"-rasterissaan.
1898 Eugen Albert (1856-1929, D) saa patentin menetelmälleen parantaa fotomekaanisin maskein väritoistoa reprokuvauksessa.
1900 Karl Schwarzschild (1873-1916, D) julkaisee sensitometriaa ja densitometriaa käsittelevät tutkimustuloksensa.
1904 Markkinoille tulee ensimmäinen pankromaattinen levy (Perutz). Optisen herkistimen kehittävät Adolf Miethe (1862-1927, D) ja Arthur Traube (1878-1948, D).
1907 Auguste Lumiére (1862-1954, FR) ja Louis Lumiére (1864-1948, FR) tuovat myyntiin ensimmäisen käyttökelpoisen värikuvauslevyn, nimeltään "Autochrom". Menetelmä perustuu kalvotasossa vierekkäin oleviin mikroskooppisen pieniin värisuotimiin ja näiden muodostamaan additiiviseen sekoitukseen.
1910-14 Rudolf Fischer (1881-1957, D) kehittää kemiallisen kolmikalvofilmin subtraktiivista värisekoitusta varten. Perusta nykyiselle värifilmille luodaan.
1912 William C. Hubner (USA) saa valmiiksi toistokopiokoneen. Kone otetaan tuotantokäyttöön Torontossa.
1914 Ensimmäinen metallinen reprokameran runko tulee markkinoille (Falz & Werner). Metalli alkaa syrjäyttää puun kameramateriaalina.
1920 Ensimmäinen kuivalevy reprokäyttöön tulee myyntiin. (Emulsionääri Scharscharfsky/Typon)
1923 Gustav Raphael Kögel (1882-1945, D) kehittää myyntiin Ozalid-menetelmän.
1932 Ensimmäinen tarkennusautomatii-kalla varustettu vertikaali reprokamera tulee markkinoille (Klimsch).
1935 Wilhelm Schupp julkistaa "Autorectatypie"-menetelmänsä, jolla saadaan fotomekaanisin keinoin rasterityössä oikeat sävyarvot.
1935 Kodakchrom-filmi tulee markkinoille.
1936 Agfacolor-filmi tulee markkinoille.
1938 André Rott (Antwerpen) ja Edith Weyde (Leverkusen) keksivät toisistaan tietämättä hopeasuolojen siirtokopioitumisen luoden perustan nykyiselle paperirasteroinnille.
1938 F. Chester Carlson (1906-1968) keksii sähköstaattisen kopioinnin, kserografian.
1939 Alfred Hickethier (1901-1967, D) saa valmiiksi värijärjestelmänsä. Ensimmäiset densitometrit ja valomäärän mittarit tulevat markkinoille.
1940 Ensimmäiset pinnakkaisrasterit, ensin oranssi sitten magenta, valmistetaan (Kodak/Rochester).
1942 Ensimmäiset negatiivi/positiiviprosessiin perustuvat värivalokuvat esitellään (Agfa).
1947 Walter Howey ja George Washington jr. tekevät ensimmäisen elektronisen kuvalaatan kaiverruskoneen (Fairchild).
1949 Ensimmäinen väriskanneri esitellään julkisuudessa (Springdale/USA).
1954-56Märkälevyn käyttö vähenee Suomessa ratkaisevasti, ja reprokuvauksessa alkaa uusi vaihe.
1995 Kehitys on mennyt huimasti eteenpäin.Märkälevyn jälkeen alkanut filmivaihe reprokuvauksessa on loppunut ja kamerat poistuneet reproista, joissa kuvat käsitellään digitaalisesti.
2001 Kaksituhattaluvun alkuvuosina on levykopiointikin muuttunut digitaaliseksi

Oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä!

e-mail eero.hamalainen@dlc.fi

Takaisin aloitussivulle