Turun Sanomain ATK-päällikkö Keijo Ketonen

Siitä on vasta kaksi vuotta, kun Suomessa puhuttiin ensi kerran ääneen tietokoneladonnasta. Se tapahtui juuri näillä kirjanpainajanpäivillä tekniikan tohtori Perilän esittäessä graafisen alan tulevaisuuden näkymiä. Silloin tämä aiheutti vain hyväntahtoisen hymähdyksen salissa, ja tuskinpa monikaan muisti sitä enää seuraavana päivänä.

Kuitenkin jo seuraavana kesänä oltiin Turun Sanomissa valmiita aloittamaan uusi aikakausi graafisen alan historiassamme, aikakausi, joka tietokoneladonnan kotimaassakin oli aloitettu vasta puolitoista vuotta sitten.

Ensimmäinen kokeilu Amerikassa vuoden 1962 alkupuolella päättyi surkeaan epäonnistumiseen, Arizona Journalin vararikkoon. Saman vuoden lopulla kuitenkin RCA oli saanut valmiiksi uuden tietokoneensa 301, ja kaksi ensimmäistä toimitettiin sanomalehtien käyttöön.
Los Angeles Times voitti kilpailun ja sai systeeminsä pyörimään viikkoa ennen Perry-yhtiön lehtiä. Mutta nämäkään systeemit eivät vielä olleet riittävän täydellisiä, ja kumpikin joutui tarkistamaan ohjelmiaan vuoden 1963 aikana. Luvut vuodelta 1964 kuvaavat tietokoneladonnan valtavaa läpimurtoa. Heinäkuuhun mennessä oli toiminnassa 18 installaatiota ja vuoden päättyessä kaikkiaan jo 77.
Tällöin olimme jo mekin kehityksessä mukana. Niinpä kesäkuun viimeisenä päivänä IBM ja Oy Turun Sanomat tekivät sopimuksen tietokoneen 1401 vuokraamisesta vuodeksi 1965 ja IBM systeemi 360:n vuokraamisesta helmikuun 1. päivästä 1966. Ratkaiseva askel oli otettuja oli käytävä työhön käsiksi.

Jo nyt on huomattava, että sana 'tietokoneladonta' on täysin harhaanjohtava. Tietokone ei ainakaan toistaiseksi lado tekstiä, vaan suorittaa huippunopeata rivinjakoa ja tarvittaessa taivuttaa sanan erityisen kieliohjelmalogiikan mukaan sekä valmistaa käsitellystä aineistosta reikänauhaa ohjaamaan ladontakoneita.

Elokuun 9. päivänä 1964 julkaistiin ensimmäisen kerran Euroopassa tietokoneella tavutettua tekstiä Turun Sanomissa, tosin vielä kuvalaattana rivikirjoittimella lyödystä tekstistä. Tämä johtui siitä, että IBM:llä ei ollut työhön tarvittavaa reikänauhalävistintä eikä TS:llä tarvittavaa TTS-kalustoa. On myös tunnustettava, että tähän käytetty ohjelma oli vain keskeneräinen muunnos nerokkaasta Vermillionin suomenkielen tavutusohjelmasta.
On pelkkä onnellinen sattuma, että meillä täällä Suomessa on oma tavutusohjelmamme. Äsken mainittu herra Vermillion on Ranskassa asuva amerikkalainen kielitieteen maisteri, joka ollessaan Upsalassa Ruotsissa täydentämässä opintojaan tutustui suomenkieleen ja kiinnostuneena syventyi tutkimaan kielemme rakennetta. Tuloksena oli juuri tavutusidea, jonka hän myöhemmin Helsingissä sovelsi tietokoneohjelmaksi.

Syyskuussa viime vuonna perustettiin Turun Sanomiin erityinen ATK-osasto hoitamaan tietokonetyötä, suunnittelua, ohjelmointia , koulutusta sekä varsinaista tietokoneajoa. On mainittava, että yhtaikaisesti ladontasovellutusten kanssa valmistettiin ohjelmat sekä laskutus- että tilausrutiineja varten - yhteensä 8 kpl - jotka otettiinkin käyttöön jo viime syksyn aikana. Ladontaohjelma osoittautui arvioitua paljon vaikeammaksi työksi ja vaatikin aikaa aina vuoden loppuun asti.

Tietokoneen ohjelmointi merkitsee sitä, että tehtävä hajotetaan pieniin osiin ja näitä osia vastaavista kyllä- ja, ei-käskyistä kirjoitetaan tietokoneelle ohjelma joko matemaattisina merkkeinä tai kielisymboleina riippuen ohjelmointikielestä. Turun Sanomain ladontaohjelma käsittää yli 10.000 merkkiä ja 1.628 erilaista käskyä. Kuriositeettina mainittakoon, että ladontaohjelma luetaan kuuluvaksi tieteisohjelmiin ja se on ohjelmoitu Autocoder-kielellä.
On huomattava, että yhdenkin rivin sulkeminen vaatii satoja, tavutettaessa vaikeassa tapauksessa tuhansiakin käskyjä. Tästä herää varmasti monelle epäilys, eikö tällainen ladonta tapa ole hidas. Kuitenkin tietokoneiden sisäiset nopeudet ovat erittäin suuria, miljoonasosasekunneissa laskettavia, toisin sanoen aika, sellaisena kuin me sen tavallisesti käsitämme, on menettänyt täydellisesti merkityksensä.

Turun Sanomain käyttämät koneet.
Turun Sanomilla on käytössä Turun IMB:n tietokonekeskuksen 1401-laitteisto. Keskusmuistin kapasiteetti on 12K eli kone pystyy käsittelemään enintään 12.000 merkkiä käsittäviä ohjelmia. Ulkoisena muistina ovat levyt ja syöttölaitteistona reikänauhan ja -kortin lukulaitteet sekä tulostuslaitteina reikänauhan lävistysyksikkö, rivikirjoitin ja kirjoituskone. Keskusyksikkö koostuu kahdesta osasta, muistista ja toimintayksiköstä, joista edellinen tallettaa ohjelman ja jälkimmäinen käsittelee sitä.
Koska ohjelmamme peittäisi koko muistin, joudumme käsittelemään ladonnan kahdessa vaiheessa. Tämä operaatio pudottaa tulostusnopeuden vain 70 riviin minuutissa, joka on kuitenkin olosuhteissamme täysin riittävä.

Turun Sanomien käytössä oleva IBM:n Turun keskuksen 1401-tietokone apulaitteineen. Keskellä keskusmuistiyksikkö, tietokoneen sydän. Syöttöreikänauha, jossa teksti on vielä käsittelemätöntä, luetaan nauhanlukijan (oik. ylh.) avulla ja kortinlukijan (vas. ylh.) välityksellä muistiin tallettaman ohjelman säätelemänä keskusmuistiyksikköön. Tämän kautta teksti siirtyy rivitettynä ja tavutettuna magneettilevyille (vas. alh.). Seuraavassa vaiheessa nyt magneettimerkkeinä oleva teksti siirtyy jälleen takaisin keskusmuistiin, joka järjestelee sen rivileveyden ja tekstityylin mukaisesti, minkä jälkeen teksti rei’ittyy telesetter-reikänauhaksi reikänauhalävistäjässä (äärimm. oik. ylh.). Samanaikaisesti saadaan luettelo nauhan sisältämistä artikkeleista rivikirjoittimen (oik. alh.) avulla.

Reikänauhasta tietokoneeseen.
Saadaksemme jonkinlaisen käsityksen siitä, miten toimittajan kirjoituskoneesta lähtenyt käsikirjoitus tietokoneladontaa käyttäen muuttuu sanomalehden sivuilla nähtäväksi tekstiksi, lienee parasta seurata tekstin kulkua vaihe vaiheelta. Valmis käsikirjoitus, johon on tehty tekstityyliä ja kokoa, rivinpituutta ja keilin kokoa osoittavat merkinnät, joutuu ensinnä rei'ityskoneeseen, jonka avulla se muutetaan reikänauhaksi.
Rei'ityslaitteina käytämme Fairchildin TPE 209kirjoittimia. Ne on erityisesti suunniteltu tuottamaan tavuttamatonta nauhaa. Kirjoitusnäppäimistö on standardikirjoituskoneen kaltainen, ainoana poikkeuksena ohjelmanäppäimet äärimmäisinä oikealla ja vasemmalla. Tällaisella koneella pystyy kuka tahansa konekirjoitustaitoinen henkilö tuottamaan ns. »idioottinauhaa» vajaan viikon harjoitusajalla.
Nyt on tietokoneen vuoro astua prosessiin. Reikänauha syötetään ensin ns. nauhan lukijaan, josta se tietokoneen keskusyksikön kautta siirtyy magneettimerkeiksi muuntuneena magneettilevyille.
Ennen tekstin käsittelyä on tietokoneen muistiin talletettu kortinlukijan välityksellä rivitys- ja tavutusohjelman sisältävä ohjelmapakka.
Magneettilevyllä meillä on pysyväisesti eri fonttien, kirjainvalikoimien kirjainten jokaisen matriisin leveys 1 / 1000 mm:n tarkkuudella. Tähän mennessä Turun Sanomilla on käytettävänään 18 ohjelmoitua fonttia, ja kapasiteetti riittää aina 100 fonttiin, kirjainlajiin asti.
Magneettilevylle siirtyvän tekstin rivitys ja tavutus tapahtuu ohjelmapakkamme tuhansien käskyjen mukaisesti ilman ihmisen välitöntä kontrollia. Kone suorittaa sen lähes täysin erehtymättömällä varmuudella.

Näin se tapahtuu
Sekunnin murto-osassa tietokone:
- lukee jokaista juttua tai kappaletta edeltävät ohjauskoodit - ne on sijoitettu paikoilleen rei'itysvaiheessa - ja tottelee niiden antamia käskyjä,
-lukee kappaleen reikänauhalta,
- lukee sanan ja mittaa sen pituuden,
- tutkii rivin pituuden.

Jos rivi on sopivan pituinen, kone hyväksyy sen ja siirtyy seuraavaan riviin.
Jos kone havaitsee rivin liian lyhyeksi, se tarkistaa, onko kappale lopussa. Mikäli näin on asian laita, se hyväksyy rivin ja tarkistaa samalla, onko reikänauha lopussa ja kysymyksessä näin ollen artikkelin viimeinen kappale. Jos reikänauha ja juttu jatkuvat, kone siirtyy seuraavaan kappaleeseen, ja sama prosessi toistuu.
Kun tietokone havaitsee, että rivi on liian pitkä, se tavuttaa rivin viimeisen sanan, poimii ja lukee sen ensimmäisen tavun ja mittaa tämän pituuden. Jos rivi nyt on oikean pituinen, kone hyväksyy sen ja siirtyy seuraavaan riviin. Jos rivi äskeisen tavutuksen jälkeen on liian lyhyt, kone suorittaa tavutuksen uudelleen, ts. lisää rivin loppuun vielä yhden tavun. Näin se menettelee, kunnes rivi on oikean pituinen.
Jos koneen liian lyhyeksi havaitsema rivi on ensimmäisen tavutuksen jälkeen liian pitkä, kone poistaa viimeisen tavun ja lisää rivillä olevien sanojen väliä, kunnes rivi on oikean mittainen, jolloin kone hyväksyy sen.

Magneettimerkeistä TTS-nauhaksi
Näin teksti oli siirtynyt tietokoneen levypakan magneettilevyille. Tämän magneettimerkkitekstin muuntaminen uudelleen - nyt rivitetyksi ja tavutetuksi reikänauhaksi tapahtuu jälleen tietokoneen keskusyksikön kautta.
Nykyisin käytettävissä olevan tietokonetyypin jo mainitun rajoitetun kapasiteetin vuoksi tämä vaatii oman käsittelyvaiheensa. Helmikuussa käyttöön otettavassa tietokoneessa sen sijaan koko prosessi tapahtuu yhtämittaisesti - tekstin siirtyminen reikänauhalta toiselle vie aikaa vain muutaman sekunnin.
Samanaikaisesti tämän viimeisen työvaiheen kanssa koneen rivinkirjoitin kirjoittaa selväkielisenä joko koko artikkelin tai, kuten tavallisimmin, vain artikkelin ensimmäisen rivin ja numeroi jokaisen jutun. Tällä tavoin syntyneestä luettelosta voidaan latomossa poimia helposti esiin kiireellisimmät artikkelit. Viimeisessä vaiheessa tietokone vielä kontrolloi ja ilmoittaa mahdolliset koodivirheet.

Valmiina ladattavaksi
Tekstin käsittely tietokoneessa on päättynyt, tavutetun ja rivitetyn tekstin sisältävä reikänauha on nyt valmis syötettäväksi telesetter-latomakoneeseen, joka puolestaan latoo tekstin lopulliseen asuunsa - sellaiseksi, jollaisena näemme sen Turun Sanomain sivuilla.
Ladontakalustona meillä käytetään Intertypen highspeed-koneita varustettuna Star-partsin optisilla lukijoilla. Koneiden maksiminopeus on 12 riviä minuutissa, jota voidaan myöskin käyttää. Optisen lukijan nopeudeksi riittää aina 20 riviä minuutissa, ja se onkin ihanteellinen lukuyksikkö reikänauhan käsittelemiseksi.
Kuten jo mainitsin, suoritetaan työ vielä tällä hetkellä IBM:n Turun tietokonekeskuksessa. Ladottavaa ajetaan kolmesti päivässä klo 12, 16 ja 19,15, ja näin tuleekin jatkumaan aina helmikuuhun saakka, jolloin aloittaa toimintansa omaan taloon sijoitettu systeemi 360. Se tulee helpottamaan suuresti tietojenkäsittelyämme. Lävistysnopeus kasvaa huimasti, kun reikänauhalävistimen teho lisääntyy 400 riviin minuutissa. Sen lisäksi tietokoneen rivittämät ja tavuttamat nauhat syötetään suoraan kerrosta alempana sijaitsevaan latomoon aina vapaana olevalle ja kyseessä olevaa tyyppiä latovalle koneelle. Tällöin jäävät pois täystehoista työskentelyä haittaavat välivaiheet.
Koneestamme tulee prototyyppi ainakin Euroopassa, ellei aivan koko maapallollamme. Reikänauhalaitteiden kontrolliyksikkö on parhaillaan työn alla IBM:n Englannin laboratoriossa ja valmistunee joulukuun alkupäivinä.
Noin kolmisenkymmentä ulkomaalaista lehti- ja kirjapainotaloa seuraa kiinteästi kokeiluamme ja odottaa oman ratkaisunsa selviämistä.

Katsaus On ollut mielenkiintoista seurata tietokoneladonnan leviämistä myös muualla Euroopassa. Ranska, joka on alusta saakka ja voimakkaimmin tutkinut tätä systeemiä, ei ole vielä saanut ainoatakaan installaatiota käyntiin, kun taas Englanti, jolla on ollut omat erikoispulmansa, on jo päässyt hyvään alkuun.

Taulukko tietokoneladontainstallaatioista eri maissa tällä hetkellä on seuraava (suluissa tilatut koneet):

Suosituin kone on erikoiskone Linasec, joka on tarkoitettu vain ladontaa varten. Sitä oli toimitettu 62 kpl tämän esityksen valmistelun vaiheilla.
Euroopan tietokoneen valmistajista mainittakoon Bull, CEA, Elliot, GSA, ICT, Minzell ja Siemens.

Kustannukset
Kustannuksiin en halua puuttua tässä tarkemmin, koska kirjanpainajan päivän ohjelmassa dipl. ins. Ansala käsitteli esitelmässään niitä. Haluan mainita vain kustannusryhmän, joka useimmiten unohtuu laskelmista - ohjelmoinnin. Tämä on arvaamattoman suuri erä, ja sen huomiotta jättäminen merkitsee katkeraa kalkkia. On kuitenkin mainittava, ettei erikoistietokoneilla ole tätä kustannusta.

Kehityksen vertailu ja jatkuminen
Kaikki edellä selostettu on nykypäivää lehtitalossamme - ja se on varmasti pian muuallakin. Mutta vaikka kysymyksessä on suorastaan mullistava askel eteenpäin, ei tietokoneladonta ole kehityksen päätepiste. Juuri nyt tietokone on yhtä suuri osa prosessista kuin paperi, painoväri ja painokone. Meidän on päästävä irti ajatuksesta, että tietokone kuuluu vain ladontaan, sitä 30-40 prosenttia nopeuttavana systeeminä.
Tietokone tulee olemaan vallankumoustekijä lehdenvalmistamisessa ja tulee muuttamaan täydellisesti julkaisutoimintaamme. Jo nyt tutkitaan ja kehitetään USA:ssa optista retinalukijaa, audovisuaalilaitteita, katodisädeputkea ja lasersädettä tietokoneen apuvälineiksi. Se merkitsee sanomalehteä, joka ei vanhene, joka ilmestyy kaiken aikaa, johon jatkuvasti lisätään uutta tietoa ja josta voidaan joka hetki seurata uutistapahtumien kehittymistä.Silloin voi jokainen kääntää televisiostaan esiin sanomalehden, valita elektronisäteellä mieleisensä sivun ja seurata alati täydentyviä ja muuttuvia uutisia lehdestä, joka on aina tuore.
Tämä on tulevaisuutta, ehkä enemmän utopiaa. Mutta me emme saa kahlita ajatuksiamme, sillä kukapa olisi uskonut vielä kaksi vuotta sitten, että tänään ladotaan suomalaista sanomalehteä tietokoneella.

Takaisin alkusivulle

Tarkkaavainen lukija, oletko huomannut virheitä tekstissä?
Ole ystävällinen ja lähetä korjaus alla olevalla sähköpostilähetteellä - tai kerro muuten mielipiteesi!
e-mail eero.hamalainen@dlc.fi