3.-22.9.1993 ja 16.7.-6.8.1995

Ryhmämme oli saapunut pariksi viikoksi melomaan ja vaeltamaan yhteen Kanadan British Columbian suurimmista retkeilyalueista, Wells Grayn luonnonpuistoon.

Osavaltion kauneimmilla alueilla sijaitseva Wells Grayn retkeilyalue pitää sisällään reilut puoli miljoonaa hehtaaria jylhää, metsä- ja vesirikasta vuoristoa. Seudulle ovat tunnusomaisia suuret korkeuserot jyrkkien rinteiden ympäröimien kirkasvetisten jokien sekä järvien ja lumisten vuorenhuippujen välillä. Meidän melontareittimme oli noin 700 m tasolla, vaellusreittimme poukkoillessa siinä 700...2 400 m tuntumissa.

Tukikohtamme, Wells Gray Guest Ranch, oli sekalainen joukko lännen tyyliin kasattuja rakennuksia, jossa meidät oli majoitettu kauniin metsikön keskellä oleviin yksinkertaisiin lautamajoihin. Yövyimme siellä sekä vaellusten välissä että saapuessamme ja lähtiessämme. Siellä säilytimme myös liiat varusteemme.

Melomaan
Melontaviikon varusteet ja muonat vesitiiviisti pakattuina istuimme maastoautossa parinkymmenen pölyisen kilometrin matkan Clearwater-järvelle, josta alun toistasataa kilometriä pitkä kauniissa maisemissa tapahtuva kevyehkö melontaretkemme alkoi. Kanootit olivat uusia vuokra-inkkareita. Kuten nimikin osoittaa, on järven vesi tavattoman kirkasta; rannat ovat paikoin jyrkkiä ja kallioisia, joihin laskujoet ovat kaivaneet syviä rotkoja. Viimeisten sadan vuoden aikana on ympäristömetsissä raivonnut tulipaloja, joten ne olivat jotenkin "tavallisen" näköisiä verrattuna reittimme toisen järven, Azure Lake'n, rantanäkymiin. Erittäinkin Rainbow Falls'n, päätekohteemme ympäristön sadunomaisen jylhät, jättipuiden muodostamat, sammalta ja naavaa massoittain pursuavat, yli 500 vuotta vanhat metsät olivat jotain ennen näkemätöntä. Azure Lake -järveen laski jäätikkövirtoja korkeine, kuohuvine koskineen, joiden vesisumuun aurinko muodosti sateenkaaria. Järvelle siirryttäessä on kanootit kannettava reippaat puoli kilometriä järviä yhdistävän lyhyen joen virtauksen ollessa liian voimakkaan melottavaksi ylävirtaan.

Leiriytymispaikat
Molempien järvien rannoilla on useampia leiriytymispaikkoja,käymälöineen ja tulisijoineen. Samoin niissä oli jonkinverran polttopuita, joskin suurimman osan keräsimme rantojen ajopuista. Huomiotamme herättivät kuitenkin korkealle pellillä vuorattujen puiden varaan rakennetut "karhuvarmat"ruokatarvikkeiden säilytyspaikat. Karhuja on seudulla paljon, ja jälkiä näimme, joskin vastaan niitä ei onneksi tullut koskaan (yhden mustakarhun ruokailua pääsimme seuraamaan muutaman metrin päästä autossa istuen aivan moottoritien varressa). Karhujen vuoksi pienimmätkin ruuan muruset poltetaan, jotteivat mesikämmenet tottuisi löytämään leiripaikoilta ravintoa. Selvää tietysti on, ettei teltoissa saanut säilyttää mitään elintarvikkeita. Muutenkin leiripaikoilta kerättiin kaikki jätteet mukaan, säilykepurkit kärvennettiin nuotiossa, jottei niihin jäänyt ruuan tuoksua, lyötiin lyttyyn ja laitettiin mukana kuljetettaviin jätesäkkeihin. (1994 alusta lähtien on moniin puistoihin kielletty tuomasta palamattomia ruoka- ja juomapurkkeja, koska niitä kuitenkin oli jätetty suosituimmilla leiripaikoilla roskaamaan ympäristöä ja herättämään karhujen uteliaisuutta). Siisteys oli näkemilläni leiripaikoilla mallikelpoisen hyvä, mutta näillä ei ollutkaan suuria kävijämääriä.

Hyvän sään vuoksi matka sujui ripeästi ja leiripaikoilla jäi mukavasti aikaa tutkia ympäristöä ja tehdä pieniä tutustumiskäyntejä ympäristöön.

Myrsky
Meitä oli varoitettu järville äkkiä nousevista myrskytuulista, jotka nostavat terävän, ilkeän aallokon, ja kehotettu melomaan rannan tuntumassa, jossa oli myös luonnon tarkkailun puolesta kiinnostavampaa. Järvien ympärillä nousevat vuoret ovat 2 400...2 900 m korkuisia, puurajan noustessa vajaan 1 700 m korkeuteen. Tuulet puhaltavat vuorten solista voimakkaasti järville. Paluumatkalla meille sattui ukkosrintama juuttumaan parin lähivuoren tuntumaan, ja sen tuulet nostivat hetkessä korkeat vaahtopäät järvelle. Pahaksi onneksemme olimme lisäksi (oppaamme kehoituksesta) ylittämässä järveä, päästäksemme tuulen yläpuoliselle rannalle. Tuuli oli niin voimakkaasti vastainen, että emme päässeet yhtään eteenpäin, joten kiireesti kahden aallon välissä kanootit ympäri ja vinosti tuulen mukana tuulen alapuoliselle rannalle säätä pitelemään. Tilanne oli hetken aikaa kohtuullisen vakava. Emme tienneet mitään toisistamme, kunnes tuulen hetken kuluttua helpotettua aloimme etsiskelyn ja totesimmekin kaikkien olevan kunnossa. Kavtsin melontajuttuja oli kiittäminen, ettei vakavampaa sattunut! Illalla olikin jo veden pinta peilityyni, kun uuvahtaneina istuimme nuotion valossa aterioimaan.

Se olikin ainoa myrskypäivä kanoottiretkemme aikana, joten aikataulussa pysyen pääsimme takaisin lähtöpaikkaamme vaihtamaan varusteita.

Trophy Mountain
Aamulla vei auto meidät tukkitietä pitkin puolentoistatuhannen metrin korkeuteen, josta vuoristovaelluksemme alkoi. Rinkoissamme oli painoa vain noin viitisentoista kiloa, koska tulimme majoittumaan vuoristotupiin, joissa oli kuivamuonavarastot ja kaasuliedet. Tieltä erkani merkitty polku nousten kohti ensimmäistä yöpymispaikkaamme. Korkeuseroa sinne oli vajaat 600 m. Maasto oli kaunista havumetsää polun noustessa välillä hyvinkin jyrkästi ja vaikeakulkuisesti. Metsä alkoi harveta, alppiniittyjen läikittyessä sekaan, ja muuttua metkoiksi yhden puun muodostamiksi valtavan tiheiksi puukummuiksi. Majapaikkamme oli hiukan yli 2 000 m korkeudessa Trophy Mountain-vuoristossa.

Vietimme täällä kaksi yötä vaeltaen välipäivän ympäristössä ja nousten kolmelle lähimmälle huipulle. Seurailimme kotvan murmeleiden touhuja kivikossa, tutkimme vuoristolampia ja rakkarinteitä. Huipuilta oli hienot näkymät joka taholle, paitsi tukkitien suunnassa oleville vastakkaisille metsärinteille, joihin avohakkuut olivat tehneet suuria arpia.

Table Mountain
Seuraava etappimme oli "pöytävuoren" alarinteillä oleva, vanhan kullankaivajaleirin tuntumaan rakenettu vuoristomaja, joka ei vielä ollut edes täysin valmis, mutta antoi sateisessa säässä mukavan yöpymissijan. Oppaamme erehtyi hiukan suunnasta ja niin jouduimme hetken seikkailemaan märällä erittäin jyrkällä ruohikkorinteellä, jossa liikuimme eteenpäin vuoristorotopensaiden oksista tukea ottaen. Poluton reitti kulki rakkarinteitä, metsäniittyjä ja umpimetsän eläinpolkuja jylhän salojärven rannalle ja sieltä purojen yli aina vain alaspäin toiselle järvelle. Täältä taas alkoi jyrkkiä rrinteitä sivuava nousu kivikkoiseen satulaan josta näkyikin jo suoniityt, joiden takaa nousevassa rinteessä määränpäämme oli jossakin puiden suojaamana. Pihaystäviksemme työntyivät tutun näköiset, vilkkaat linnut. Aivan kuin kuukkelit, mutta harmaat. Serkkujahan ne olivatkin, whiskey jack'ksi ja camp robber'ksi kutsutut, gray jay't. Tavat ovat samanlaiset kuin ystävillämme Lapissa. Täällä lintua pidetään yleisesti vuoristometsän symbolina.

Battle Mountain
Metsäisiä rinteitä ja rinnesuon sivuja olimme nousseet edellisyön majapaikkamme yläpuolella kohoavalle vuorenharjanteelle, joka olikin nimensä mukainen pöytämäisen tasainen, kivinen alppiniitty siellä täällä kasvavine katajapensaineen. Seuraavaan kohteeseemme oli esteetön näköala: Battle Mountain ympäröivine ylätasankoineen näkyi edessämme. Linnuntietä oli sinne matkaa ehkä 12 km, maastoa seuraten, louhikkorotkoja ja järviä kaarrellen muutaman kerran enemmän. Majapaikkamme näimme myöskin hyvän matkaa huipusta meille päin laajan alppiniityn reunassa.

Edettyämme jonkinverran yli puolet matkastamme, yhytimme puron laidassa merkityn polun. Olimme laskeutuneet noin viisisataa metriä alkumatkamme korkeimmalta kohdalta ja edessä oli loiva kolmensadan korkeusmetrin nousu viimeisen 10...12 km matkalla. Reitti vei meitä synkässä metsässä rinteiden ollessa kuitenkin kokolailla jyrkkiä. Polkujen yli oli myrsky kaatanut useita jättiläispuita, joista sitten oli sahattu polun levyinen pala pois ja pyöräytetty rinnettä alas lahoamaan - täältä ei tuulenkaatoja kannata lähteä kuljettelemaan. Tässä metsässä nousimmekin pääosan korkeuserostamme.

Intiaanitaistelu
Ylempänä avautuivat eteemme suuret kosteat alppiniityt, Caribu Meadows ja Fight Meadows. Seudulla oli useita samantapaisia nimiä, kaikkien muistuttaessa Chilcotin- ja Shuswap-intiaaniheimojen legendaarisesta taistelusta n. 1875. Taistelu käytiin amerikkalaisen peuran, karibun, metsästysoikeudesta noilla seuduilla, joiden läpi olivat joka kevät vaeltaneet valtavat karibulaumat. (Nykyisinkin Wells Gray-puiston alueella oleskelee noin kolmesataa kaributa).

Täällä "Taisteluniityn" reunassa oli vaelluksemme kolmas ja viimeinen majapaikka. Olimme täälläkin kaksi yötä, nousten välipäivänä Battle Mountain vuoriston korkeimmalle huipulle. Näkymät 2 369 m korkealta alas alppiniityille ja niitä erottaville metsäisille harjuille olivat huikaisevat. Pohjoisessa ja koillisessa siinsivät korkeat vuoret jäätiköineen, välissä oli kymmeniä järviä ja jokia - siellä oli Kanadan Rocky Mountains -vuorijono.

Vuoristomajat
Käytössämme olleet kaksi joitakin vuosia sitten rakennettua majaa olivat 2-kerroksisia, yläkerran ollessa makuutilana reippaalle tusinalle yöpyjiä. Alakerta oli taas suuri tuvan tapainen tila suurine pöytineen ja kaasuliesineen. Tupien käymälät olivat korkeiden perustojen varassa hyvän matkaa sivummalla. Lieden suuri kaasusäiliö sijaitsi rakennuksen ulkopuolella. Tuvan sisustukseen kuului vielä suuri, lukittu kuivamuona-arkku.

Tuvissa ei saanut liikkua vaelluskengillä; siellä oli suuri määrä tohveleita vieraiden käyttöön. Makuusalissa oli huopia ja patjoja, joten makuusäkkiä ei tarvinnut kuljettaa mukana. Makuusali oli lämmittämätön, alakerrassa oli säädettävä kaasulämmitin.

Sopivan matkan päässä oli lähde vedenottoa varten. Tuvat oli rakennettu ainakin parin metrin korkuiselle perustalle, joten näin muodostuneessa säilytystilassa voitiin varastoida pelastusahkio ja kaikkea muuta tarpeellista. Jyrkähköt leveät raput johtivat kuistille, jossa sopi istuilla ja ihailla näkymiä.

Majat olivat lukitut ja kuuluivat yksityiselle yhtiölle, joka hoitaa ja vuokraa niitä. Majojen huolto tapahtuu helikopterikuljetuksin. Talvella siellä näkyi majakirjojen mukaan käyneen vajaat sata henkeä (paikka on kuulua hyvästä pulverilumestaan), kesäkaudella oli käynyt meidän lisäksemme pari ryhmää ja joitakin yksittäisiä seurueita heinäkuun kukkaloistoa ihailemassa.

Me emme nähneet ketään kulkijoita koko aikana, kanoottivaelluksella sen sijaan näkyi joitakin kalastajia moottoreineen ja pari kajakkimelojaa. Kiersimme samoin pari leiriytymispaikkaa, joissa näkyi telttoja.

Korkeusero 1 700 m
Viimeiselle vaellusosuudellemme piti kengät sitoa tosi tukevasti, jotteivat varpaat menisi lyttyyn. Yöllä oli satanut muutaman sentin verran lunta ja luonto oli omituinen kesän ja talven sekoitus, kukkien noustessa lumen keskeltä. Edessä oli pelkkää laskeutumista 1 700 m alaspäin. Täällä oli kuitenkin polku helpottamassa kulkua, mutta jyrkällä sileällä polulla olevat mukulakivet rullasivat ylen helposti jalan alla. Vuoristosauvat olivat tosi hyvään tarpeeseen "lisäjalkoina". Matka kulki läpi erilaisten metsätyyppien, kuloalueiden, soiden ja lehtojen. Alhaalla olimme noin 700 m korkeudessa. Olihan kiva kävellä taas tasaista maata ja päästä yöpymisfarmillemme kuumaan suihkuun.

Turistiviikko
Viimeinen viikkomme olikin sitten turistivaellusta, ts. liikuimme upealla pikkubussillamme Kalliovuorten reunoilla kohteesta toiseen tehden niihin eripituisia retkiä. Yöt vietimme melontaretkeltä tutuissa teltoissamme eri leirintäalueillaMatkamme alkoi Vancouverista ja päättyi Calgaryyn. Reissu tehdään myös toisinpäin ja on makuasia, kumpi on mukavampi.Olen itse tehnyt sen kumminkin päin, enkä osaa sanoa, kumpi on kätevämpi.

KANADAN MATKALLA HAVAITUT LINTULAJIT Vogelbeobachtungen in Kanada / August 1995 Zusammengestellt von Hannu Maula Mitbeobachter Marita Maula und Jukka Vilén Järjestys ja nimet perustuvat kirjaan *Otavan Lintutieto, Maailman Linnut", päätoimittaja Christopher M Perrins, Otava 1992 Deutsche Namen Eero Hämäläinen aus Büchern Die Vögel Europas und Urania Tierreich/Vögel, usw. Em. kirja sisältää lähinnä hyväksytyn suomenkielisen nimistön maailman linnuille. (Suluissa joitakin em kirjasta poikkeavia englanninkielisiä nimiä kirjasta "Field Guide to the Birds of North America" jota käytimme Kanadassa.) Joidenkin lajien kohdalle olen pannut kysymysmerkin
Suomi English Tieteellinen Deutsch
Amerikanhakki Clark's Nutcracker Nucifraga columbiana Amerika-Tannenhäher
Amerikanharmaahaikara Great Blue Heron Ardea herodias ...Reiher
Amerikanhiirihaukka Red-tailed Hawk Buteo jamaicensis (...Bussard)
Amerikanhippiäinen Golden-crowned Kinglet Regulus satrapa Satrapgoldhähnchen
Amerikanhömötiainen Black-capped Chickadee Parus atricapillus (...Meise), nicht Weidenmeise
Amerikanjääkuikka Great Northern Diver (Common Loon) Gavia immer Eistaucher
Amerikankirjorastas Varied Thrush Ixoreus naevia (...Drossel)
Amerikankäpytikka Hairy Woodpecker Picoides villosus (...Specht)
Amerikanmetsäviklo Solitary Sandpiper Tringa solitaria Einsamer Wasserläufer
Amerikanniittysirkku Vesper Sparrow Pooecetes gramineus
Amerikanpalokärki Pileated Woodpecker Dryocopus pileatus (...Schwarzspecht)
Amerikanpuukiipijä American Treecreeper (Brown Creeper) Certhia americana (...Waldbaumläufer)
Amerikansipi Spotted Sandpiper Actitis macularia Drosseluferläufer
Amerikansirri Least Sandpiper Calidris minutilla Langzehen-Strandläufer
Amerikantikli American Goldfinch Carduelis tristis Gold-/Trauerzeisig
Amerikantilhi Cedar Waxwing Bombycilla cedrorum Zedernseidenschwanz
Amerikanvaris American Crow Corvus brachyrhynchos Nordamerika-Tannenhäher
Amerikanvarpushaukka Sharp-shinned Hawk Accipiter striatus (...Sperber/...Habicht)
Amerikanvihervarpunen Pine Siskin Carduelis spinus Zeisig
Ampuhaukka Merlin Falco columbarius Merlin
Erakkorastas Hermit Thrush Catharus guttatus Einsiedlerdrossel
Haarapääsky (Barn) Swallow Hirundo rustica Rauchschwalbe
Harakka Black-billed Magpie Pica pica Elster
Harmaakuukkeli Grey Jay Perisoreus canadensis Meisenhäher
Harmaalokki Herring Gull Larus argentatus Silbermöwe
Härkälintu Red-necked Grebe Podiceps grisegena Rothalstaucher
Kalalokki Mew Gull Larus canus Sturmmöwe
Kalliokyyhky Feral Rock Pigeon Columba livia Felsentaube
Kanadanhanhi Canada Goose Branta canadensis Kanadagans
Kanadankerttuli Tenessee Warbler Vermivora peregrina Brauenwaldsänger
Kanadantiainen Boreal Chickadee Parus hudsonicus Braunmeise
Kelopääsky Tree Swallow Tachycineta bicolor (...Schwalbe)
Keltakerttuli Yellow Warbler Dendroica petechia Goldwaldsänger
Keltaperäkerttuli Yellow-rumped Warbler Dendroica coronata Kronwaldsänger
Kenttäsirkkuli Chipping Sparrow Spizella passerina
Kettukolibri Rufuous Hummingbird Selasphorus rufus (...Kolibri)
Kettusirkku Fox sparrow Passerella iliaca Fuchsammerfink
Kiiruna Rock Ptarmigan Lagopus mutus Alpenschneehuhn
Kiljutikka Common Flicker (Northern Flicker) Colaptes auratus Krummschnabelspecht
Kirjosiipikäpylintu White-winged Crossbill Loxia leucoptera Bindenkreuzschnabel
Korpirastas Swainson's Thrush Catharus ustulatus Zwergdrossel
Korppi Common Raven Corvus corax Kolkrabe
Kottarainen Common Starling Sturnus vulgaris Star
Kyläturpiaali Brewer's Blackbird Euphagus cyanocephalus
Lapinsirkku Lapland Bunting (Lapland Longspur) Calcarius lapponicus Spornammer
Lehmäturpiaali Brown-headed Cowbird Molothrus ater Kuhvogel
Liuskerastuli Townsend's Solitaire Myadestes townsendi Trugnachtigall, Drosselart
Loistokerttuli American Redstart Setophaga ruticilla Schnäpperwaldsänger
Lännenkiitäjä Vaux's Swift Chaetura vauxi (...Segler)
Lännenmahlatikka Red-naped Sapsucker Sphyrapicus nuchalis (...Saftlecker)
Maakotka Golden Eagle Aquila chrysaetos Steinadler
Mahlatikka Yellow-bellied Sapsucker Sphyrapicus varius Gelbbauch-Saftlecker
Mustakiitäjä Black Swift Nephoetes niger (...Segler)
Naamiokerttuli Common Yellowthroat Geothlypis trichas Gelbkehlchen
Peukaloinen (Winter) Wren Troglodytes troglodytes Zaunkönig
Pihapeukaloinen House Wren Troglodytes aedon (...Zaunkönig)
Pikkukäpylintu Red Crossbill Loxia curvirostra Fichtenkreuzschnabel
Pohjantikka Three-toed Woodpecker Picoides tridactylus Dreizehenspecht
Punarintarastas American Robin Turdus migratorius Wanderdrossel
Rengasnokkalokki Ring-billed Gull Larus delawarensis Ringschnabelmöwe
Rubiinihippiäinen Ruby-crowned Kinglet Regulus calendula Rubingoldhähnchen
Runokolibri Calliope Hummingbird Stellula calliope (...Kolibri)
Ruskofiivi Say's Phoebe Sayornis saya (...Tyrann)
Ruusuvuoripeippo Rosy Finch Leucosticte arctoa
Salviasirkkuli Brewer's Sparrow Spizella breweri
Samettinärhi Steller's Jay Cyanocitta stelleri Schwarzkopfhäher
Sieppari laji Flycatcher Empidonax sp Fliegenschnäpper
Sinisorsa Mallard Anas platyrhynchos Stockente
Sinitöyhtönärhi Blue Jay Cyanocitta cristata Blauhäher
Sääksi Osprey Pandion haliaetus Fischadler
Taviokuurna Pine Grosbeak Pinicola enucleator Hakengimpel
Telkkä Common Goldeneye Bucephala clangula Schellente
Tuhkakirvinen Buff-bellied Pipit (American Pipit) Anthus rubescens Pazifischer Wasserpieper
Tuhkapyy Blue Grouse Dendragapus obscurus
Tukkakoskelo Red-breasted Merganser Mergus serrator Mittelsäger
Tummajunkko Dark-eyed Junco Junco hyemalis Junko
Törmäpääsky Sant Martin / Bank Swallow Riparia riparia Uferschwalbe
Urpiainen Redpoll (Common Redpoll) Acanthis flammea Birkenzeisig
Valkokulmanakkeli Red-breasted Nuthatch Sitta canadensis (...Kleiber)
Valkokurkkusirkku White-throated Sparrow Zonotrichia albicollis Weisskehlammer
Valkopäämerikotka American Bald Eagle (Bald Eagle) Haliaeetus leucocephalus (...Seeadler)
Varpunen House Sparrow Passer domesticus Haussperling
Viherpääsky Violet-green Swallow Tachycineta thalassina (...Schwalbe)
Vuoritiainen Mountain Chickadee Parus gambeli (...Meise)
Yhteensä 84 joista yksi lajilleen määrittämätön (sieppari) ja viidessä ?-merkki. N. 25 näistä on Suomessa yleisiä.
takaisin alkusivulle