[Sisällys] [Kartta] [Hakemisto] [Kotisivu] [Kerros ylös] [Haverin tähdet]
Haverin tähdet
Säv.(.mp3, 1Mt) ja san. E.Veijalainen, sov. Hannu Takala
Kun syttyy jälleen syksyn tähtitaivas, ja tuikkaa tähdet yllä Haverin, niin unhoittuvat silloin kaikki vaivas, kun nostat silmäs ylös tähtihin. Siell timantteja nokassansa kantaa tuo Joutsen uljas Pohjan taivahan, ja revontulisiivet taivonrantaa sit kuljettavat kohti valoisaa.
Niin verkallensa lännen taivas sammuu, ja häipyy viimein hohde auringon. Kuin sametiksi taivaankansi tummuu, ja tähtiholvi yltyy loistohon. Tuoll Linnunrata korkeana kaartaa, se kaukaisuuden viestin meille tuo. Sä katselethan silloin Kotisaarta, mi ääretön on tähtitarhain vuo.
Jos matkata mä voisin joskus sinne, luo tähtein missä puhdas ompi maa, miss vetten yllä leijuu henki Luojan, ja aurinko käy kultapilvein taa, siell valkohanget peittää talvitienoon, ja tähdet aina öisin kimmeltää, siell muuttolinnut lentää kesänviettoon ja poistaa lauluin mielen ikävää.