Miksi käyttäisit pankkinasi Nordeaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa.
Telian - Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka sanoo Aamulehdessä 30.6.02: Telian ja Soneran fuusio saattaa lykkääntyä vuoteen 2004. Uuden yhtiön pääkonttori sijoitetaan Tukholmaan.
Miksi käyttäisit puhelinvälittäjänäsi Soneraa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa.
Jokainen asiasi näissä yhtiöissä siirtää rahaa veroina Suomesta Ruotsiin. On vastaavia suomalaisia yhtiöitä, joiden verot jäävät Suomeen.
Miksi käyttäisit pankkinasi Aktiaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Maarianhaminaan, koska sen omistuksesta yli 80 prosenttia on Ahvenanmaalla.
Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa -02 (mitaliansioita 3.): ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” (HS 14.8.02.)
Helsingin Sanomat Pääkirjoitus 4.10.2002:
Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio esitti ylioppilastutkinnon 150-vuotisseminaarissa tiistaina selkeän ja mielenkiintoisen mallin uudeksi tutkinnoksi. Ehdotuksessa pakollisia aineita olisivat äidinkieli, yksi vieras kieli, yksi reaaliaine ja jonkin tasoinen matematiikka. Muita aineita kukin saisi kirjoittaa niin monta kuin kolmella mahdollisella suorituskerralla pystyy ja jaksaa.
Heinz Ramm-Schmidt, Huvfudstadsbladet 3.10.2002:
”Jos haluamme suomenkielisen väestön ruotsin taitojen lisääntyvän tai edes pysyvän ennallaan nykyisellä tasolla, tarvitaan radikaali muutos siinä tavassa, jolla ruotsalainen kansanpuolue harjoittaa kielipolitiikkaansa. Vaadimme kovaan ääneen tulla kaikkialla palvelluiksi ruotsiksi ja kampanjoissa vaaditaan, että me itse puhumme kieltämme, jotta se kuuluu mahdollisimman paljon.
Taistelemme pitääksemme ruotsin pakollisena aineena kouluissa samalla kun olemme onnistuneet tekemään ”pakkoruotsin” mahdollisimman vihatuksi.”
Helsingin Sanomat 21.9.2002:
Sosiologi Kjell Herberts vertaili keväällä 2002 ruotsinkielistemme ruotsin kielen käyttöä prof. Erik Allardtin vuonna 1977 tekemään vastaavanlaiseen tutkimukseen. Herberts sai selville, että pelkästään ruotsia kunnanvirastoissa puhuvia suomenruotsalaisia oli 20 %, kun heitä vuonna 1977 oli 44 %. Kirjastoissa ruotsia käytti aiemmin 36 % ja nyt 17 % tutkituista.
Mutta Paavo Lipposen mielestä se, mitä ihmiset hänestä ajattelevat, on toimittajien syy.
Kirjoitus Kristinusko tuli ensiksi Lounais-Suomeen (Al 31.12.) pyrkii kumoamaan otsikon Kristinusko tuli Karjalasta, sisältämän väitteen (Al 27.12.).
Jälkimmäinen kirjoittaja sanoo, että Kristinusko saapui Novgorodista 1000-luvun lopulla ja tässä ensiksi mainittu sanoo, että kristinuskon toivat Lounais-Suomeen 1000-luvun alussa saksalaiset roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat. Kun toinen puhuu tapahtumista Karjalassa, toinen Lounais-Suomessa ja aikaero on näin pieni, on kirjoitusten muiden tietojen perusteella pääteltävissä, että kristinusko tuli samanaikaisesti molempia reittejä.
Hautaustapa muuttui Lounais-Suomessa kristilliseksi 1000-luvun alusta alkaen, Karjalassa pakanallinen polttohautaus jatkui paikoin vielä 1200-luvulle asti, perustelee edellinen kirjoittaja. Tämä tieto tuskin vahvistaa väitettä, että kristinusko tuli Lounais-Suomeen aikaisemmin, vaan kertoo käännyttäjien toimintatavan erilaisuudesta. Tämän erilaisuuden molemmat kirjoittajat toteavat. Edellinen: 1249 Birger Jaarli hyökkää Suomeen ja hävittää maata, jälkimmäinen: ristiretket tulella, miekalla ja verellä tuhosi pakanallisuuden Suomesta. Karjalaisten käännyttäjistä ei tällaisia tietoja ole. He ilmeisesti olivat suvaitsevampia.
Birger Jaarlista lähtien, ja ilmeisesti aikaisemminkin, katolisen kirkon käännytystyö Suomessa jäi ruotsalaisten tehtäväksi. Myöhemmät historialliset tapaukset vahvistavat tietoa ruotsalaisen käännytystyön luonteesta, keinoista tuoda ruotsalaista ”kristillistä kulttuuria”.
"Pietarsaarelaiset tuntevat Teilimäkensä paremmin Galgbackenina. Mäellä on hirtetty, teilattu ja poltettu. Papit olivat saaneet Ruotsissa koulutuksensa parhaimpaan noitakuumeen aikaan: he toivat tullessaan modernit rankaisumenetelmät", sanoo Pietarsaaren museonhoitaja.
Kesäkuun 22 päivänä 1661 nostettiin Turun akatemian konsistorissa ilmiantoon perustuva juttu.
Ylioppilas Pythius oli jättänyt konsistorille kaksi kirjettä, joissa hän syytti ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli puhunut keinoista helpottaa lukujaan; aluksi E oli ollut vähätietoinen, mutta muuttunut äkkiä muita etevämmäksi, jne. Konsistori panetti syytetyn heti akatemian vankilaan ja käsitteli sitten asiaa kahdeksassa eri istunnossa. Tuomariston enemmistö (mm. piispa Terserus) katsoi oikeaksi Mooseksen kolmannen kirjan 21, 27:n mukaan tuomita syytetyn kuolemaan, koska: E oli lapsuudesta asti ollut taikoihin taipuva; oli kielletyistä kirjoista jäljentänyt taikakeinoja; kehunut sellaisia tietävänsä; niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä torstai- iltana; luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle toverilleen latinaa; kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa liiton, jne.Piispa Terserus ennen muuta vaati kovinta rangaistusta, "koska oli syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia oli jo tullut siitä huonoon maineeseen".
Ruotsalaisten käännytysvälineet: noitasabatti, mestauskirves, hirsipuu, polttorovio ja teiliratas, olivat oleellista antia heidän kulttuurituonnissaan. Karjalaisten käännyttäjillä ei tällaisia välineitä mainita.
Ihmisten lisäksi ruotsalaisten vandalismi kohdistui suomalaisten uskonnon tunnusmerkkeihin. Muun muassa suomalaisten pyhät lehdot hakattiin maahan. Sen sijaan Karjalassa meidän muinaisuskontomme tunnusmerkkejä on säilynyt nykyaikaan saakka. Kuujärven karsikkopuun mainitsee Yrjö Jylhä kuvatessaan näkymää sota-ajan Aunuksesta, siis vain kuusikymmentä vuotta sitten. Tällainen havainto osoittaa, että pidempään jatkunut pakanallinen hautaustapakaan ei kerro kristinuskon tulemisen ajasta, vaan se kertoo erilaisesta, humaanimmasta käännytysmenetelmästä.
Kalevi Alajoki
Lännestä tulleet valloittajat antoivat jo 1500-luvulla suomentaa Uuden Testamentin, sanotaan kirjoituksessa Suomen kieli kunniaan (Al 16.1.)
Uskonpuhdistus tehosti vaatimusta, että Jumalan sanaa oli saarnattava kansan omalla kielellä, kertoo historia kyseiseltä ajalta. Joten oikeampi väite siis on, että valloittajat eivät voineet estää Uuden Testamentin suomentamista 1500-luvulla.
Suomentajan elämäkerrassa sanotaan: Jo Wittenbergissä ollessaan Agricola ryhtyi kääntämään Uutta Testamenttia suomen kielelle. Hänen äidinkielenään pidettiin aikaisemmin ruotsia, nykyisin taas katsotaan todennäköisemmäksi, että se on sittenkin ollut suomi.
Kirjoituksessa luetellaan joukko ruotsalaisnimisiä henkilöitä, ja sanotaan, että he loivat koko kansan kirjakielen; heidät liitetään asiayhteyteen ikään kuin he olisivat ”lännestä tulleita valloittajia.” Yksi heistä on Lönnrot.
Elias Lönnrotin elämäkerrasta selviää muun muassa, että perhe oli supisuomalainen, kuten muutkin paikkakunnan asukkaat. Vanhemmat panivat pojan oppimaan ruotsia erään toisella puolella Valkjärveä asuvan rakuunaneukon luo, mutta sieltä Elias kohta karkasi, koska ei tahtonut maata eukon kanssa samassa sängyssä. Kun räätälin työ ei alkanut Eliakselta sujua, päätettiin poika lähettää kouluun, ”edes ruotsia oppimaan”. Sisäänpääsytutkinto Tammisaaren pedagogiaan sujui mainiosti, mutta ruotsalainen opetuskieli teki tulokkaalle kovaa tenää.
Muutkaan kirjoituksessa mainitut nimet eivät todista niiden haltijoita ruotsalaisperäisiksi. Ajan tavan mukaan monet suomalaiset virkamiehet ottivat ruotsalaisen nimen. Myöhemmin muutkin seurasivat esimerkkiä, jolloin esimerkiksi Karpalaisista tuli Carpelaneja, Renkosista Finckejä, Särkilahdista Stiernkorseja, jne.
Kalevi Alajoki
HS 27.4.03: ”Kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta, luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin. ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03)
Miten ruotsinkieliset ovat uuden kielilain ja muut erioikeutensa ansainneet.
Historiallisia ansioita: Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon
ruotsalaiset löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen
nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä sovintoneuvotteluja varten
kylän ulkopuolelle. Sitten heidät tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin
antautumaan sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät
tapettiin kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.
Vähitellen ruotsalaisten ylivoima sai voiton. Tutkija Eero Muurimäki 1988:
"Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt kivikauden ja pronssikauden esineet
osoittavat, että suomalaisilla on noina aikoina ollut kehittyneempi kulttuuri
kuin germaaneilla Skandinaviassa." Suomalaisilla heimoilla oli kaikkea enemmän
kuin naapureilla germaaneilla. Kulttuuri rikkaampaa, vauraus suurempaa. Heillä
oli mitä kadehtia ja hävittää, mitä himoita ja ryöstää, kaikkea mikä vandaalien
vaistoja kiihottaa.
Folktingetin ritarin sotahistoriallisia ongelmia 4. (HS 25.4.03: Paavo Lipponen harrastaa sotahistoriaa.): Jatkosodan perääntymisvaiheessa 25.6.44 ruotsinkielinen pataljoona (II/Jr 13) ei noudattanut divisioonan komentajan antamaa hyökkäyskäskyä. Historia (Suomen sota 1941 - 1945 osa 7, s. 342): "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti. Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 (ruotsinkielinen) pysyi edessä olevan vihollisen takia paikallaan."
Folktingetin ritarin ongelma: Ainutlaatuinen tapaus, jollaiseen syyllistyi vain ruotsinkielinen joukko. Koko suunniteltu hyökkäys perustui tilanteen arviointiin, jonka mukaan kolme pataljoonaa pystyy tehtävän suorittamaan. Tilanne oli erityisen kriittinen, jonka takia pataljoonat oli otettu divisioonan komentajan välittömään johtoon. Mutta nyt kolmasosa suunnitelman mukaisesta joukosta jäi pois heti kättelyssä. Kysymyksessä oli petos, josta vihollinen hyötyi ja omille oli vahinkoa. Yhteisen suunnitelman pettäminen, naapuripataljoonien pettäminen. Suomalaisilla joukoilla ei esiinny ainoatakaan vastaavanlaista tapausta.
Näistä ruotsinkielisistä sankareista Åke Lindman on tehnyt elokuvan, josta hän sanoo: Se on kunnianosoitus sotiemme veteraaneille (Iltalehti 20.2.04). Suomalaisille veteraaneille tällainen yleistäminen, välitön rinnastaminen ruotsinkielisiin, on kunnian loukkaus.
HS 19.2.04: Nyt tiedetään sekin, että vanhojen keravalaisten suonissa virtaa ugrilaista, baltilaista, indoeurooppalaista ja janakkalalaista verta.
”Keravan ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti Viron puolelta tulleita ugrilaisia. Elettiin ehkä noin vuotta 8000 ennen Kristusta. Jää oli paennut pohjoisemmaksi parituhatta vuotta aiemmin. Kerava oli saaristoa, jota ympäröi Ancylusjärvi”, kertoo Keravan museoamanuenssi Matti Nieminen.
”Keravan Pisinmäki todistettiin jo 1960-luvun kaivauksissa Suomusjärven kulttuurin aikaiseksi. Eli alueella on asuttu jo 7000 - 5000 vuotta eKr. Suomusjärven tapaan myös Kerava oli siihen aikaan merenrantaa tai saaristoa.”
Mutta Ruotsalaisuuden päivän pääjuhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardberg väitti Helsingin Svenska Gårdenilla (6.11.96), että ruotsalaiset tulivat Uudellemaalle ennen suomalaisia n. vuonna 1200 (Aamulehti10.11.96). Näin poikkeaa ruotsalaisten kirjoittaman historian tieto tutkitusta tiedosta.
Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa -02 (mitaliansioita 3.): ”Katson, että
molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” (HS 14.8.02.)
Määrittääkö yksi oppiaine sivistyksen. (HS 3.10.02)Rkp:n puheenjohtaja
Jan-Erik Enestam katsoi (HS 23.9.), että lukion yleissivistävä ydin vaurioituu,
mikäli ruotsin yo-koe ei ole lukiossa pakollinen. Lisäksi lukiolaiselta jää
tällöin yleissivistys saavuttamatta. ....
Ovatko yleissivistys ja ruotsin kieli Rkp:n mielestä sama asia ? Onko kyseessä
universaali lainalaisuus vai onko ilmiö esimerkiksi maantieteellisesti
rajoittunut.
Jari Tuomenpuro, rehtori, Mikkelin Yhteiskoulun lukio
Ylioppilaskirjoitus ei mittaa kielitaitoa. (HS 22.2.02)
..... Suomen (ruotsin) kielen ylioppilaskirjoitukset ei välttämättä mittaa
kielitaitoa. Läpi pääsee varsin vähäisin ja surkein tiedoin. Poliitikot ovat
aikoinaan tehneet päätöksen siirtymisestä suhteelliseen arviointiin,
reputtaneita on tietty prosentti, muut läpäisevät yo-kirjoituksen.
Tällainen järjestelmä johtaa absurdiin tilanteeseen; saatat läpäistä yo-kirjoituksen suomessa (ja ruotsissa) toisena kielenä, mutta osaaminen on jäänyt matkasta. Siksipä yliopisto-opinnoissa yliopistosanan taivutusmuodoksi on tarjolla vaikka yliopistojoissa, ylioppion, ylioppijoissa. ...
Koska yo-kirjoitusten suomen (ruotsin) kielen kokeen läpäiseminen heikoin arvosanoin ei kerro mitään kielitaidon sisällöstä, olisi enemmän kuin toivottavaa, että kielten opiskelu ja yo-tutkinnon kielten valinnat perustuisivat vapaaehtoisuuteen.
Vapaaehtoisuus korostaa aina myös opettajan työn arvostusta - ne opiskelijat,
jotka jäävät jäljelle, haluavat oppia ja sitä kautta menestyä.
Sylvi Soramäki-Karlsson, yliopiston lehtori
Helsinki
Lukiolaiset vaativat lakon voimin valinnaista ylioppilastutkintoa. (HS
17.3.04)
Arviolta 40 000 lukiolaista marssi ulos luokistaan vaatien ylioppilastutkinnon
uudistamista nykyistä valinnaisemmaksi. Sellaiseksi, jossa vain äidinkieli on
pakollinen aine (pakkoruotsi jää pois). Suomen lukiolaisten liitto järjesti
tiistaina aamupäivällä koko maan kattavan työnseisauksen ja mielenosoitukset
Helsingissä, Oulussa ja Iisalmessa. ...
”Ylioppilastutkinnon uudistusta on viivytelty tarpeeksi kauan. Kärsivällisyys on
nyt loppu”, liiton puheenjohtaja Petra Orre sanoi. ”Valtaosa sekä oppilaista
että rehtoreista kannattaa uudistusta. Heitä pitää kuunnella, sillä he ovat
lukio-opetuksen todellisia asiantuntijoita”, Orre muistutti.
Mutta Paavo Lipposen mielestä se, että hänen älyllisiä edellytyksiään
pidetään vähän kyseenalisena, on toimittajien syy.
Suomessa vietettiin 6.11. ruotsalaisuuden päivää. Minkä takia.
Kun Suomi oli osa Ruotsia, suomenkieltä syrjittiin. Julkinen palvelu oli
ruotsinkielistä. Tavallinen suomalainen ei kyennyt ajamaan asioitaan
puutteellisen kielitaidon takia. Kun Suomi siirtyi Venäjän valtaan, kieliasia
pysyi samanlaisena. Siitä huolimatta Suomi sai autonomian. Se merkitsi Suomen
valtion syntyä.
Ruotsinkieli pysyi valtakielenä autonomisessa Suomessa. Vuonna 1863 Aleksanteri II hyväksyi kieliasetuksen, jonka mukaan suomenkieli saisi 20 vuoden kuluessa yhdenvertaisen aseman ruotsin kanssa. Tämä toteutui vasta 1900-luvun alkupuolella. Pitkitys oli ruotsinkielen puolustajien syytä.
Miksi Suomessa vietetään ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin päivää ? Eikö päivä voisi olla esimerkiksi Aleksanteri II:n päivä ?
Koulujemme ruotsinkielen opetuksesta ollaan huolissaan. Omassa koulussani ruotsia on kaksi viikkotuntia ja äidinkielen kaksi. Opiskelemme siis ruotsia yhtä paljon kuin omaa äidinkieltämme. Minkä takia ruotsia ylipäätään opetetaan ? Maassamme pärjää aivan hyvin ilman ruotsia. Englannin opetuksen ymmärrän. Onhan kyseessä suurkieli, jota puhuu monta sataa miljoonaa ihmistä ympäri maailman.
Ennemmin tai myöhemmin suomenruotsalaiset siirtyvät kokonaan suomenkielen
käyttöön. Miksi siis jokaista suomenkielistä yritetään pakolla kääntää ruotsia
hyvin puhuvaksi ”maailmankansalaiseksi” ?
Myös Ruotsissa on suuri suomenkielinen vähemmistö. Ei siellä ketään pakoteta
opiskelemaan suomea.
Miksi siis me opiskelemme ruotsia.
Matias Hilden, 9. luokka, Aitoo
TT - Tukholma Ruotsinsuomalaisten keskusliitto (RSKL) osoitti itsenäisyyspäivänä
mieltään sen johdosta, että Ruotsin televisio on päättänyt lopettaa
suomenkielisen EKG-ajankohtaisohjelman. ”Talvisodan hengessä” tapahtunut
mielenosoitus pidettiin Tukholman televisiotalon ulkopuolella.
Ruotsinsuomalaisten keskusliitto pitää päätöstä ruotsinsuomalaisten pettämisenä.
Liiton toiminnanjohtaja Pasi Salmelan mukaan ohjelman lopettaminen on vastoin
Euroopan neuvoston sopimuksia, Ruotsin vähemmistöpolitiikkaa ja Ruotsin
television SVT:n toimilupaa.
- Voi vain kuvitella, kuinka sen aikaista opiskelijapolvea elähdytti seuran voimakkaasti ajama yliopistojen suomalaistaminen.
- Piispa Eero Lehtinen kertoo haastattelussa, kuinka ruotsinkielinen kanslisti otti aina suomenkielisten ilmoittautumiset viimeiseksi ja paiskoi heidän opintokirjojaan lattialle.
HS 27.4.03: ”Kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin. ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03)
Miten ruotsinkieliset ovat uuden kielilain ja muut erioikeutensa ansainneet. Historiallisia ansioita: Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi." "Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Folktingetin ritarin sotahistoriallisia ongelmia 5. (HS 25.4.03: Paavo Lipponen harrastaa sotahistoriaa.): Jatkosodan perääntymisvaiheessa 27.6.44 ruotsinkielinen pataljoona (III/Jr 13) oli järjestymässä hyökkäykseen. Tässä vaiheessa sen miehet häipyivät taakse metsiin. Kun hyökkäyksen piti alkaa, jäljellä oli sadoista miehistä vain toistakymmentä. Historia: (osa 7, s. 366) ”Aamusta lähtien ilmeni pataljoonan (ruotsinkielinen III/JR 13) riveissä myös hajautumista ja sen osien vetäytymistä taakse. Monet pataljoonan upseerit ja aliupseerit kaatuivat tai haavoittuivat, joukossa pataljoonan komentaja, kapteeni Alfthan, jonka tilalle määrättiin kapteeni B. Fougstedt. Pataljoona joutui hajaantumistilaan, niin että siitä oli päivällä rintamassa jäljellä enää vain toistakymmentä miestä . Eversti Forsberg antoi kello 10.20 käskyn, että II JR 48:n komentajan tuli ottaa rintamavastuu myös III JR 13:n lohkolla ja levittää sinne voimiaan”. Pataljoonan hajaantumista ja sen osien vetäytymistä taakse valmistauduttaessa hyökkäykseen. Tällaista esiintyi vain ruotsinkielisillä joukoilla. Suomalaisilla joukoilla ei ainoatakaan.
Paavo Lipponen pyrkii edelleen EU:n ylempiin johtotehtäviin: komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvoston pj. ja presidentti, talousasioiden ”superkomissaari” ja ulkoasioita koordinoiva komissaari. (Al 21.3.04) Mutta kun Lipposta ei näihin tehtäviin kelpuuteta (sanokaa mun sanoneen), se on toimittajien syy.
Opettaja-Lehti: Pääkirjoitus14.3.2000
”Opetusministeriö esitti viime vuonna, että tutkintoa kehitettäisiin lisäämällä valinnaisuutta. Ehdotus olisi toteutuessaan merkinnyt sitä, että kirjoituksissa olisi vain yksi pakollinen aine, äidinkieli. Kolme muuta ainetta kokelas olisi voinut valita toisesta kotimaisesta kielestä, vieraasta kielestä, reaalista ja matematiikasta. Ylioppilaskirjoitukset kaipaavat uudistusta. Se lienee melko laajasti tunnustettu tosiasia. Valinnaisuutta pitää lisätä ja siihen opetusministeriön esittämä malli oli perusteltu. Nykyinen kielipainotteinen tutkinto pitäisi saada vastaamaan laaja-alaisemmin myös yhteiskunnan muita tarpeita ja vaatimuksia. Pakollisuutta pitää vähentää, reaaliaineille on saatava enemmän painoarvoa ja matematiikkaakin pitää korostaa.”
Vieraitten kielten yliopettaja Marjatta Huhta (Kanava 2/2003.):
”Kielitaidon tarvekartoitukset, kuten opetushallituksen Prolang, ovat kerta toisensa jälkeen todistaneet, että tarvitaan lisää englantia, ranskaa, saksaa, venäjää ja espanjaa. Ainoa kieli, jonka tarpeen on havaittu pysyvän samana, tai jopa vähenevän, on ruotsi .....Nykyisellään ylioppilastutkinto jarruttaa käytännön kielitaidon oppimista”.
Yliopiston rehtori Kari Raivio (HS 19.1.03.):
”Joulun alla tuli kaksi jobinpostia niille, joita kiinnostaa Suomen koulutusjärjestelmän kehittäminen. Ensiksi opetusministeri Maija Rask ilmoitti, että kauan valmisteltu ja hartaasti odoteltu ylioppilastutkinnon reaalikokeen uudistus ns. ainereaaliksi pannaan jäihin. Muuta syytä ei ilmoitettu kuin että hanketta vastustetaan. Nyt asialla ovat kokoomus ja Rkp. Hufudstadsbladet jopa syyllistyi harhaanjohtavaan otsikointiin - ”inget stöd för Rask studiereform” - koska mm. lukiolaisten liitto ja sekä lukioiden ja yliopistojen rehtorit ovat ilmaisseet uudistukselle vahvan tukensa. ..... Ylisoppilastutkinto on eriskummallinen kansallinen instituutio, jonka asema ja tarkoitus koulutusjärjestelmässämme on hämärtynyt mutta merkitys mielikuvatasolla tullut lähes myyttiseksi. Sen kehittämisessä puoluepoliittiset ja eri opettajaryhmien edunvalvonta näkökohdat ajavat koulutuspoliittisten intressien ylitse.”
Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa -02 (HS 14.8.02.):
”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” Mutta Paavo Lipposen omasta mielestä on toimittajien syy, että hänet arvioidaan vähän yksinkertaiseksi tyypiksi. Paavo Lipponen pyrkii edelleen EU:n ylempiin johtotehtäviin: komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvoston pj. ja presidentti, talousasioiden ”superkomissaari”ja ulkoasioita koordinoiva komissaari. (Al 21.3.04) Mutta kun Lipposta ei näihin tehtäviin kelpuuteta (sanokaa mun sanoneen), se on toimittajien syy.
Koosteita Eiryn kirjeistä: Paavo Liponen vastaan kyky järkevän ajatteluun sekä englantilaislehtien Financial Times ja The Economist arviointi Paavo Lipposesta 21.5.04 (HS 22.5.04) Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa 02: ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” (HS 14.8.02.)
Kirje 1. (7.1.04)
Ruotsin kieli vapaaehtoiseksi, kirjoittaa kouluneuvos Kirsti Mäkinen otsikolla: Koulun tabuja hämmentämään. (Aamulehti 26.5.03) Lääkäri Altti Kangas kirjoittaa Aamulehdessä 2.7.03: ”Ruotsi haittaa maailmankielten opiskelua.” Mutta Paavo Lipposen mielestä on toimittajien syy, että hänen älykkyyttään pidetään kyseenalaisena.
Kirje 2. (4.2.04)
Helsingin Sanomat Pääkirjoitus 4.10.2002: Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio esitti ylioppilastutkinnon 150-vuotisseminaarissa tiistaina selkeän ja mielenkiintoisen mallin uudeksi tutkinnoksi. Ehdotuksessa pakollisia aineita olisivat äidinkieli, yksi vieras kieli, yksi reaaliaine ja jonkin tasoinen matematiikka.
Heinz Ramm-Schmidt, Huvfudstadsbladet 3.10.2002: Tarvitaan radikaali muutos siinä tavassa, jolla ruotsalainen kansanpuolue harjoittaa kielipolitiikkaansa. olemme onnistuneet tekemään ”pakkoruotsin” mahdollisimman vihatuksi. Helsingin Sanomat 21.9.2002:
”Sosiologi Kjell Herberts vertaili keväällä 2002 ruotsinkielistemme ruotsin kielen käyttöä prof. Erik Allardtin vuonna 1977 tekemään vastaavanlaiseen tutkimukseen. Herberts sai selville, että pelkästään ruotsia kunnanvirastoissa puhuvia suomenruotsalaisia oli 20 %, kun heitä vuonna 1977 oli 44 %. Kirjastoissa ruotsia käytti aiemmin 36 % ja nyt 17 % tutkituista.” Mutta Paavo Lipposen mielestä se, mitä ihmiset hänestä ajattelevat, on toimittajien syy.
Kirje 3. (24.3.04)
Määrittääkö yksi oppiaine sivistyksen, kysyy Mikkelin Yhteiskoulun lukion rehtori Jari Tuomenpuro. (HS 3.10.02) Ovatko yleissivistys ja ruotsin kieli Rkp:n mielestä sama asia ? Onko kyseessä universaali lainalaisuus vai onko ilmiö esimerkiksi maantieteellisesti rajoittunut.
Ylioppilaskirjoitus ei mittaa kielitaitoa, sanoo yliopiston lehtori Sylvi Soramäki-Karlsson, Helsinki. (HS 22.2.02) ”Koska yo-kirjoitusten suomen (ruotsin) kielen kokeen läpäiseminen heikoin arvosanoin ei kerro mitään kielitaidon sisällöstä, olisi enemmän kuin toivottavaa, että kielten opiskelu ja yo-tutkinnon kielten valinnat perustuisivat vapaaehtoisuuteen.” Mutta Paavo Lipposen mielestä se, että hänen älyllisiä edellytyksiään pidetään vähän kyseenalisena, on toimittajien syy.
Kirje 4. (14.5.04)
Opettaja-Lehti 14.3.2000 (pääkirjoitus): Valinnaisuutta pitää lisätä ja siihen opetusministeriön esittämä malli oli perusteltu. Nykyinen kielipainotteinen tutkinto pitäisi saada vastaamaan laaja-alaisemmin myös yhteiskunnan muita tarpeita ja vaatimuksia. Pakollisuutta pitää vähentää, reaaliaineille on saatava enemmän painoarvoa ja matematiikkaakin pitää korostaa. Vieraitten kielten yliopettaja Marjatta Huhta (Kanava 2/2003.): ”Kielitaidon tarvekartoitukset, kuten opetushallituksen Prolang, ovat kerta toisensa jälkeen todistaneet, että tarvitaan lisää englantia, ranskaa, saksaa, venäjää ja espanjaa. Ainoa kieli, jonka tarpeen on havaittu pysyvän samana, tai jopa vähenevän, on ruotsi .....Nykyisellään ylioppilastutkinto jarruttaa käytännön kielitaidon oppimista”.
Yliopiston rehtori Kari Raivio (HS 19.1.03.): ”Joulun alla tuli kaksi jobinpostia niille, joita kiinnostaa Suomen koulutusjärjestelmän kehittäminen. Nyt asialla ovat kokoomus ja Rkp. Hufudstadsbladet jopa syyllistyi harhaanjohtavaan otsikointiin - ”inget stöd för Rask studiereform” - koska mm. lukiolaisten liitto ja sekä lukioiden ja yliopistojen rehtorit ovat ilmaisseet uudistukselle vahvan tukensa.”
Mutta Paavo Lipposen omasta mielestä on toimittajien syy, että hänet arvioidaan vähän yksinkertaiseksi tyypiksi. Paavo Lipponen pyrkii edelleen EU:n ylempiin johtotehtäviin: komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvoston pj. ja presidentti, talousasioiden ”superkomissaari”ja ulkoasioita koordinoiva komissaari. (Al 21.3.04) Mutta kun Lipposta ei näihin tehtäviin kelpuuteta (sanokaa mun sanoneen), se on toimittajien syy.
HS 22.5.04: Brittilehdet eivät usko Lipposen mahdollisuuksiin.
Arvovaltainen Financial Times- sanomalehti ei laske puhemies Paavo Lipposta (sd) vahvaksi ehdokkaaksi EU:n komission johtoon. Lehti esitteli perjantaina kuusi mahdollista ehdokasta, eikä Lipponen ole joukossa. Yhtä lailla arvovaltainen The Economistin kymmenen ehdokkaan listalla Lipponen on seitsemäs. Economist listaa Lipposen hyviksi puoliksi luotettavuuden ja pohjoismaalaisuuden. Huonoja puolia ovat tylsyys ja se että Lipponen puhuu hitaasti.
HS 27.4.03: ”Kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin. ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03)
Miten ruotsinkieliset ovat kielilakinsa ja muut erioikeutensa ansainneet. Jatkosodan perääntymisvaiheessa Kannaksen suurhyökkäyksen torjunnassa kesällä 1944, kun Suomen joutuminen Baltian maiden asemaan oli todella täpärällä, liikuntasotaan mukaan joutuneet ruotsinkieliset joukot eivät kertaakaan edes yrittäneet tehdä annettua tehtävää.
Eräs tapaus: 28.6.44 (Suomen sota 1941 - 1945, osa 7, s. 378). Ruotsinkielinen II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Historia: Pataljoona (II/JR 13) lähti sadan miehen vahvuiseksi kutistuneena kello viisitoista vetäytymään metsiä myöten itään päin ja jätti jälkeensä konekiväärinsä ja kranaatinheittimensä. Kun everstiluutnantti Saarelainen sai tietää II/JR 13:n jättäneen asemat pataljoonansa (ErP. 14) oikealla sivustalla, hän antoi käskyn miehittää myös II/JR 13:n lohkon.
Aseet pöheikköön ja pakoon, vaikka rinnakkaispataljoona Er.P 14 oli jo sivustaansa suojatessaan levittäytynyt pakenevan porukan ja vihollisen väliin. Yhtä hyvin selustassa tavattu vihollinen, jota pakenijat pelästyivät, oli Er.P 14:n selän takana, mutta tämä piti asemansa annetun tehtävän mukaisesti iltaan saakka, vieläpä varmistaen livohkaan lähteneen ruotsinkielisen porukan jättämän aukon.
Miksi II JR 13 oli kutistunut sadan miehen vahvuiseksi. Se oli ollut rintamalla vasta kuusi päivää, (sitä ennen se oli ollut selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle) kun tuo rinnakkainen suomalainen Er.P 14 oli ollut taistelussa mukana alusta lähtien, eli 18 vuorokautta. Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Huomattakoon, että Er.p 14 ja ”kutistunut” ruotsinkielinen II JR 13 olivat olleet rinnakkain samoissa taisteluissa 4 vuorokautta. Tänä aikana Er.P 14 teki muun muassa hyökkäyksen, johon II/JR 13 ei käskystä huolimatta osallistunut.
Ratkaiseva erilaisuus näiden joukkojen välillä oli se, että kun suomalaiset pakenivat, se tapahtui näkyvän todellisen uhan edessä (panssarit, pommitus, saarrostusuhka). Ruotsinkieliset pakenivat kuviteltua uhkaa, vaaratilannetta, joka tilanteen kehittyessä saattoi muodostua. Ne häipyivät näyttämöltä ennen taistelua. Näin ne hankkivat ansioita omaan kielilakiin ja muihin erioikeuksiinsa, muun muassa opiskelussa.
Lipposen puheenjohtajaongelma.
Muun muassa tylsyys on Paavo Lipposen heikkouksia, arvioi englantilainen arvovaltainen The Economist Lipposta. (21.5.04)
Portugalin pääministeri Barrososta EU:n komission uusi puheenjohtaja. EU:n puheenjohtajamaan Irlannin pääministeri ilmoitti illalla (27.6.04) että Barrosolla on laaja kannatus. Lipposen ongelma: Sortuiko utopistinen unelma päästä EU:n komission puheenjohtajaksi.
II/JR 13:n lisäksi (edellinen kohta) Talin taisteluihin osallistui ruotsinkielisen JR 13:n I P ja III P. Jokaiselle niistä sattui erikoinen, suomalaisille käsittämätön naapurijoukon pettäminen: 25.6. I P:n miehet poistuivat sillanpäästä, jota ne oli määrätty puolustamaan. ”Kun lopulta suurin osa osaston miehistä oli häipynyt kanavan länsipuolelle”, sanoo historia (Suomen sota 1941 - 1945, osa7, s.333). Samana päivänä III P:n komppania poistui ennen taistelua sille määrätystä puolustusasemasta ilman lupaa (osa 7, s. 342).
Lipposen puheenjohtajaongelma. Muun muassa tylsyys on Paavo Lipposen heikkouksia, arvioi englantilainen arvovaltainen The Economist Lipposta. (21.5.04)
Portugalin pääministeri Barroso valittiin 29.6.04 EU:n komission uudeksi puheenjohtajaksi. Lipposen ongelma: Todellisuudelle vieras kuvitelma sortui, utopistinen kuvitelma päästä EU:n komission puheenjohtajaksi, joka oli perustunut Euroopan johtavien poliitikkojen kohteliaisuuden väärään tulkintaan.
Pääministeri Persson ja muut ruotsalaiset, jotka ovat lukeneet Euroopan suuria kieliä ne tunnit, jotka Lipponen on tuhlannut pakkoruotsiin, ovat koko ajan käsittäneet, että Lipposesta ei EU:n komission puheenjohtajaa tule. Englantiakin olisi osattava vähän syvemmältä kuin mitä tylsyyden osoittamiseen tarvitaan.
Uransa nousuvaiheessa Lasse Lehtinen ehdotti, että perustuslaissa sana kansalle muutettaisiin sanaksi Lipposelle, eli laki saataisiin muotoon: Valtiovalta Suomessa kuuluu Lipposelle. Mutta demarimiehistäkin hän sai vain kaksi kannattajaa. Kuitenkin Lasse Lehtinen luulee yhä: Suomen Kuvalehdessä hän moittii tuhmiksi demarinaisia, jotka kritisoivat Paavo Lipposta.
Aamulehden artikkelissa ”Työelämä voisi patistaa kieliopintoihin”(10.7.) valitetaan englannin ylivaltaa. Kieltenopettajien liiton puheenjohtaja sanoo, että kahden kotimaisen kielen lisäksi pitää osata kahta vierasta kieltä.
Tämä voi päteä niihin, joilla on kielellistä erityislahjakkuutta mutta keskiverto-opiskelijan kannalta tavoite on täysin epärealistinen. Heille yhdenkin vieraan kielen todellinen hallinta on suuren työn takana. - ehdoton maksimi on kaksi. On opiskeltava niin paljon muutakin kuin kieliä. On myös muistettava, että ruotsin suomenkielisten valtavalle enemmistölle oppimisen kannalta yhtä vieras kuin muutkin.
Missään muussa maassa ei esitetä näin laajoja kielitaitovaatimuksia. Nykytilanteessa pahin asia on se, että laajempi osaaminen yleensä rajoittuu englantiin ja ruotsiin saksan, ranskan ja venäjän jäädessä lapsipuolen asemaan. Kuten kielten yliopettaja Marjatta Huhta on vakuuttavasti esittänyt (Kanava 2/03), ainoa ulospääsytie tästä noidankehästä on ruotsin laajemman opiskelun rajoittaminen noin 60 prosenttiin opiskelijoista - muilta edellytettäisiin lähinnä passiivisia tietoja.
Kaikkien muiden kielten taidon kysyntä on integraation myötä nousussa yrityksissä, ruotsin vastaava on pysynyt samana (50 %) tai laskenut. Sellaisiksi valtion virkamiehiksi, joilta edellytetään aktiivista ruotsin taitoa, ryhtyy vain pieni osa opiskelijoista.
Ruotsin tekeminen valinnaiseksi ylioppilaskirjoituksissa on pieni ja riittämätön toimenpide: valinnaisuutta täytyy ehdottomasti lisätä korkeakoulutasolla. Vuoteen 1978 saakka korkeakouluissa vaadittiin vain suurten sivistyskielten pro exercitio-kokeet. Ns. virkaruotsi oli niistä kokonaan erillinen pienen vähemmistön suoritus.
Rkp:n opetusministeri Gestrin kuitenkin junttasi tuolloin läpi pakollisen ruotsin kaikille korkeakouluopiskelijoille. Ilman tästä perusteettomasta puoluepoliittisesta päätöksestä luopumista englanti-ruotsi-noidankehästä ei tulla koskaan pääsemään. Englannin ja saksan opettaja.
Neljä nykyistä suomalaista poliitikkoa (Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä, Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki) ovat ministerinä ollessaan tehneet ruotsinkielisille merkittäviä palveluksia erikoisesti kielipolitiikassa. Näiden poliitikkojen ura on päättynyt nöyryyttävään mahalaskuun. Heinonen sortui Soneran sotkuihin, Itälä ja Jäätteenmäki taitamattomuuteen puolueen puheenjohtajana ja Lipponen hävisi pääministerikilvan sekä tipahti tylsyytensä (englantilainen The Economist Lipposesta. 21.5.04) takia EU:n komission puheenjohtajakilvasta. Onko nyt niin, että RKP saa suomenkielisistä poliitikoista vain henkisesti kehnoimmat ajamaan omia tavoitteitaan.
Olli-Pekka Heinonen opetusministerinä.
Nykyisistä suomalaisista Olli-Pekka Heinonen on ansioitunein ruotsalaisuuden asiamies Suomessa. Heti ensimmäisen ministerinimityksensä jälkeen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen ilmoitti kannattavansa koulujemme pakkoruotsin säilyttämistä. (HS 11.2.94.) Edellinen opetusministeri Riitta Uosukainen oli toiminut pakkoruotsin poistamiseksi. Ylioppilastutkinnon uudistamisesityksen Heinonen niin ikään tyrmäsi.
Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta (v. 1998). Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) ilmoitti kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen. Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia ( ruotsinkieli valinnaisena) parhaana. Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista tutkintoaineista. Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä oli niin tyytyväinen tuloksiin, että suositteli uutta mallia koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen oli jopa lisännyt innostusta ruotsin opintoihin.
Opetusministeri Heinonen jatkoi (14.9.98) työryhmän ehdotuksen vastaisesti kokeilua viidellä vuodella (vuoteen 2003). Hän teki ratkaisun 5-prosenttista vähemmistöä edustavan Finlands Svenska Lärarförbundin ehdotuksen mukaisesti, joka oli täysin vastakkainen 95-prosenttista enemmistöä edustavien järjestöjen ehdotukselle. Heinonen toimi näin ruotsinkielisten toiveiden mukaisesti siitä huolimatta, että hänen tiedossaan oli edellä selvitetyn lisäksi muun muassa alla esitetyt ammatti-ihmisten mielipiteet.
HS 26.9.90. Toimistopäällikkö Tuomo Häyhä kouluhallituksesta ”On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien A- kielten valintaa". Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston päällikkö Esa Rättyä: "Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan hyväksi."
Kiteen yläasteen rehtori Raimo Toropainen (HS 26.5.97) "Kielistä innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille ruotsin lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta jos englanti on jo ala- asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista oppilaalle jatkuva kauhun paikka." HS 26.5.97. Jukka O. Mattila, rehtori, Paraisten lukio: ”Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.
Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin. Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 % omaan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 % ensimmäistä suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %. Suomalainen Erkki käyttää 10 0maan harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %. Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa.”
Olli-Pekka Heinonen liikenneministerinä.
Ylen viidestä digitaalikanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli-Pekka Heinonen päätti liikenneministerinä. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Tämä Heinosen tasa-arvo-oppi merkitsee yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun suomalaiselle annetaan yksi markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä markkaa. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu 1.7.01 alkaen 100 markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta peritään 9500 markkaa, että saadaan oma digitaalikanava viidelle ruotsinkieliselle, jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.
Vaikka ministerissä tyhmyys tiivistyykin (kaikki eivät ole tyhmiä), ruotsinkielisten houkuttelevat palkitsemiskeinot selittävät siitä osan. Politiikassa tyhmyys rangaistaan julkisesti, Heinonen sai potkut ministerin tehtävästä. ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03).
Neljä nykyistä suomalaista poliitikkoa (Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä, Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki) ovat ministerinä ollessaan tehneet ruotsinkielisille merkittäviä palveluksia erikoisesti kielipolitiikassa. Näiden poliitikkojen ura on päättynyt nöyryyttävään mahalaskuun. Heinonen sortui Soneran sotkuihin, Itälä ja Jäätteenmäki taitamattomuuteen puolueen puheenjohtajana ja Lipponen hävisi pääministerikilvan sekä tipahti tylsyytensä (englantilainen The Economist Lipposesta. 21.5.04) takia EU:n komission puheenjohtajakilvasta.
Onko nyt niin, että RKP saa suomenkielisistä poliitikoista vain poikkeuksellisen tyhmät (ministerinä) ajamaan omia tavoitteitaan. Onneksi voidaan päätellä. että nuoremmista ikäluokista saadaan henkisesti ryhdikkäitä, moraalitietoisia valtioneuvoston jäseniä.
Kuopion Pohjola-Nordenin puheenjohtaja moittii suomalaisia siitä, että he eivät puhu ruotsia (HS 12.8.99): Rruotsalaispariskunta joutui hirvikolariin Kuopion lähellä. "Ruotsin kielen osaaminen olisi tässä tilanteessa ollut ainut mahdollisuus auttaa hädässä olevaa ihmistä", hän vakuuttaa. Väite on mieletön. On mieletöntä kuvitella, että turisti saa ulkomailla omakielisen avun ja neuvonnan paikalle osuneilta asukkailta. Ei ruotsalainen saa sellaisia Saksassa, Kreikassa, Ranskassa, eikä suomalainen edes Pohjoismaissa.
Mutta myös Anneli Jäätteenmäki on sitä mieltä, että Suomessa jokaisen paikalle osuvan pitäisi osata auttaa ruotsalaista turistia hänen omalla kielellään.
Ahon hallituksen oikeusministerinä Anneli Jäätteenmäki lupasi Folktingetin lähetystölle täydentää kielilakia siten, että kaksikielisyys laajennetaan koskemaan valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia (lehtiuutiset 26.8.94). Jäätteenmäen lupauksen seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen yleisperusteluissa sanotaan (kohta 5): "Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeusministeriössä." Anneli Jäätteenmäen lain perusteella rautateiden vaihdemieheltä Joensuussa ja postin jakajalta Ilomantsissa vaaditaan ruotsin kielen taito.
Erikoisesti tässä tapauksessa RKP:n tavanomainen menettely, ministerin heikkotasoisuuden hyväksikäyttö, tuotti loistotuloksen.
Dosentti Martti Häikiö (Kanava 7/2004): Anneli Jäätteenmäki - kaltoin kohdeltu nainen vai yksinvallan sokaisema populisti. - Lehti (Iltasanomat) kykeni osoittamaan, että pääministeri puhui vain osittain tai ei aina ehkä lainkaan totta kertoessaan Irak-keskusteluja koskevista tietolähteistään. Hän yritti viimeiseen saakka pitää kiinni asemastaan kiristämällä hallituskumppania uusien vaalien uhalla. Käräjäoikeus piti Mannisen (Irak - asiakirjojen luovuttaja) kertomusta tapahtumien kulusta eli myös pyytämisestä ja yllätyksellisyydestä luotettavampana kuin Jäätteenmäen kertomusta. Oliko Jäätteenmäen kömpelyys saamiensa tietojen käsittelyssä syynä siihen, että syytettä ei voitu olla nostamatta.
Kielikysymyksessäkin Jäätteenmäen ajatukset kulkevat kaukana ammatti- ihmisen ajattelusta. Esa Itkonen, Turun yliopiston yleisen kielitieteen apulaisprofessori (HS 9.12.1990): "Puhuin 18-vuotiaana ruotsia lähes päivittäin, koska eräät ystäväni olivat ruotsinkielisiä. Sittemmin tämä taito on hävinnyt, koska en ole enää tarvinnut sitä. Euroopassa (ja sen ulkopuolella) on riittänyt englannin, saksan ja ranskan puhetaito. Näin on ollut myös Skandinaviassa. Käydessäni Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa olen pitänyt esitelmäni englanniksi ja hoitanut myös käytännön asiat samalla kielellä. - Väite, että skandinaavit kommunikoivat keskenään ruotsiksi tai skandinaaviskaksi, ei ole totta. Ne skandinaavit, jotka minä olen tavannut, kommunikoivat keskenään englanniksi (tai joskus saksaksi).”
Kootessaan hallituksen Jäätteenmäki otti siihen 2 jäsentä Rkp:n 8 edustajan ryhmästä, vaikka Rkp oli menettänyt kannatuksestaan juuri pidetyssä eduskuntavaalissa. 25 % (3 edustajaa). ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03)
X-Original-To: ymp@kotilo.saunalahti.fi Delivered-To: ymp@kotilo.saunalahti.fi From: "Eiry" <eiry@sci.fi> To: <ymp@sci.fi> Subject: Eiryn päivityksiä. Lokak.04. Ajankoht. osat 90-93 Date: Tue, 26 Oct 2004 22:33:17 +0300 X-Mailer: Microsoft Outlook Express 4.72.2106.4
Neljä nykyistä suomalaista poliitikkoa (Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä, Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki) ovat ministerinä ollessaan tehneet ruotsinkielisille merkittäviä palveluksia erikoisesti kielipolitiikassa. Näiden poliitikkojen ura on päättynyt nöyryyttävään mahalaskuun. Heinonen sortui Soneran sotkuihin, Itälä ja Jäätteenmäki taitamattomuuteen puolueen puheenjohtajana ja Lipponen hävisi pääministerikilvan sekä tipahti tylsyytensä (englantilainen The Economist Lipposesta. 21.5.04) takia EU:n komission puheenjohtajakilvasta.
Onko nyt niin, että RKP saa suomenkielisistä poliitikoista vain poikkeuksellisen tyhmät (ministerinä) ajamaan omia tavoitteitaan. Onneksi voidaan päätellä. että nuoremmista ikäluokista saadaan henkisesti ryhdikkäitä, moraalitietoisia valtioneuvoston jäseniä.
Pohjalainen 7.11.01: "Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme" sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01. ”Ville Itälä lupasi evätä Suomalaisuuden liitolta valtion avustuksen”, riemuitsi Vasabladet saman päivänä.
Ville Itälän ihannoiman ruotsalaiskulttuurin ilmentymät tunnetaan maassamme satojen vuosien ajalta. Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpojan raportti 1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi." Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti kuitenkin satoja vuosia. Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa 9.9.94. "Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.".) V. 1605 tuomittiin katolisuudesta syytetty Pohjanmaalta kotoisin ollut Pietari Eerikinpoika Petrosa kuolemaan. Totuuden esiin saamiseksi oikeudenkäynnissä käytettiin kidutusta: Pietari tunnusti katolisuutensa. Tuomion täytäntöönpano tehtiin tuskallisesti teilaamalla. Tuomitun (elävän) jäsenet ruhjottiin teilirattaassa vähitellen.
"Pietarsaarelaiset tuntevat Teilimäkensä paremmin Galgbackenina. Mäellä on hirtetty, teilattu ja poltettu. Papit olivat saaneet Ruotsissa koulutuksensa parhaimpaan noitakuumeen aikaan: he toivat tullessaan modernit rankaisumenetelmät", sanoo Pietarsaaren museonhoitaja. Ville Itälän "keskeistä kulttuuriperintöämme" olivat noitasabatti, mestauskirves, hirsipuu, polttorovio ja teiliratas. Vuonna 1908 maanviljelijä C G Avellan teetti Espoon Luukkaan yksityisen suomenkielisen kansakoulun ympärille korkean piikkilanka-aidan estämään lasten pääsyä kouluun. Aita saatiin poistetuksi kouluylihallituksen ja kuvernöörin päätösten avulla.
Iltalehti 29. ja 30.8.2000: Kemiön yläaste on yhteinen koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina sen suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. "Mun täytyy mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää elää", sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen. Sadun kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta. Sadun luokkakaverit sanovat: "Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa käytävässä”. Tämäkin maamme ainoa koulukiusaamisessa kuolemaan johtanut tapaus osuu Ville Itälän ”keskeisen kulttuuriperinnön” alueelle.
Mikä ei ole kohtuus, se ei voi olla lakikaan.
Miksi tämä viisas tuomarinohje ei toimi Kosken poikien tapauksessa. Miksi korkeimman oikeuden kömpelö päätös on jyrkässä ristiriidassa tuon kohtuusvaatimuksen kanssa. Miksi korkeimman oikeuden päätöstä toimeenpannaan törkeillä kotietsinnöillä sivullisten asunnoissa.
PISA- tutkimus on OECD-maiden laajin ja monipuolisin koulutuksen vertailututkimus, jonka toteutuksesta Suomessa on vastannut (Jyväskylän yliopiston) Koulutuksen tutkimuslaitos yhteistyössä Opetushallituksen kanssa.. Siihen osallistui 28 OECD-maata sekä neljä OECD:n ulkopuolista maata.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu helmikuussa 2002.
Suomalaisten sijoitus: Lukutaito 1. luonnontieteet 3. matematiikka 4., ruotsinkielisten sijoitus 10. 12. 9. (Ruotsinkielisten tuloksia ei julkaistu erikseen virallisessa raportissa, mutta tutkijaryhmän ruotsinkielinen jäsen julkisti nämä kolme kohtaa Hbl:ssa.) Niihin perustuen Johanna Westman kirjoitti (Hbl) - On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa. Mistä kansainvälisen PISA-tutkimuksen suomenruotsalaisten kannalta huolestuttavat tulokset johtuvat, Westman kysyi.
Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6.
Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: Helsingin yliopistossa vuonna 1995 pääsi opiskelemaan esim. historiaa seuraavilla pistemäärillä: Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p. Alemmat pääsyvaatimukset ja niistä kertovat luvut osoittavat, että ruotsinkielisten heikompi ymmärtämisen taso on virallisesti todennettu.
Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Hovioikeuden auskultantti Jori Taipale (HS 14.2.1995): ”Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa."
Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten oikeustieteen opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen. Oikeuskanslerin lausunto: Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta. (HS 20.5.92).
Tällainen negatiivinen valintamenettely opiskelijoita valittaessa karsii älykkäimmät pois ja suosii vähemmän kyvykkäitä.
"Oikeustieteen opiskelijat reputtivat urakalla." (HS 10.5.99.): Noin 12 prosenttia oikeustieteilijöistä joutui selittämään, miksi ei ole suorittanut riittävästi opintoviikkoja, kun saman selityksen kaikista Helsingin yliopiston opiskelijoista joutui antamaan vain 7,4 prosenttia. Asian selittää ruotsinkielisten suuri osuus oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jonne he pääsevät, vaikka eivät saakaan pääsykokeessa tarvittavaa pistemäärää.
Kiintiöpolitiikan seurauksena ruotsinkieliset ovat miehittäneet maamme oikeuslaitoksen, myös sen korkeimmat virat. Nykyisin korkeimman oikeuden presidentti ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ovat ruotsinkielisiä. Tällainen asetelma eliminoi itsenäistä ajattelua vaativan kohtuussäännön. Ulkomaisia paineita vastaan tällaisella asetelmalla ei ole ryhtiä puolustaa omia. Se jopa rikkoo Suomen lakia (poikien kuuleminen) tehdäkseen vieraalle vaatijalle mieluisan päätöksen. Äiti on vaikuttanut poikien mielipiteeseen, perustelee korkein oikeus lain rikkomista. Rivikansalainen ei usko, että ko. laissa olisi kohta, jossa säädetään, että se on voimassa vain silloin, jos äiti ei ole vaikuttanut lasten mielipiteeseen. Sillä mistä muualta lapset saisivat tietoa mielipiteen muodostumiseen, kuin ympäröivästä yhteiskunnasta, ja normaaliperheessäkin äiti on lähin tiedon välittäjä. Vaikuttaa siltä, että ruotsikielisen Leif Sevónin (korkeimman oikeuden presidentti) heikko henkinen rakenne (kuten edellä on selvinnyt), hamuaa erikoisesti ulkomaista kiitosta.
Tuomioiden täytäntöönpanossa pitää pyrkiä siihen, ettei luoda uusia ongelmia, sanoo oikeusministeri Johannes Koskinen Outi Kosken poikien tapauksesta. (HS 15.10.) ”Tässä tapauksessa ongelmia lapsille syntyy varmuudella piileksimisestä ja pakoilusta”. Näin oikeusministeri siirtää vastuun äidille, joka ei halua noudattaa lainvastaisesti tehtyä korkeimman oikeuden päätöstä. Poikia pitää kuulla (vanhin on kolmetoistavuotias), on lain yksiselitteinen säädös. Jos oikeusministeri vaivautuisi vähänkin ajattelemaan asiaa, hän kyllä tajuaisi kuten normaalit ihmiset, että tässä tapauksessa ”ongelmia lapsille” syntyy yksinomaan siitä, että korkein oikeus ei noudattanut kuulemissäädöstä päätöstä tehdessään. Miksi se, halutessaan kumota hovioikeuden päätöksen, ei toiminut lain säätämällä tavalla. Tähän kysymykseen kansalaiset odottavat vastausta, herra oikeusministeri. Kierteleminen ”tuomioiden täytäntöönpanossa” on peittelemisyritys. Täytäntöönpanoa painavampi seikka ongelmien estämisessä on se, ettei tuomioita tehtäessä luoda ongelmia, että Suomessa noudatetaan Suomen lakia.
”Ylin laintulkitsija (KKO) on tässä tapauksessa antanut ratkaisunsa, eikä sitä (päätöstä) tosiaankaan voi muuttaa”, sanoo oikeusministeri. Rivikansalainen ei tällaista väitettä usko. Ei eduskunta lakia säätäessään ole antanut millekään yhteiskunnan elimelle oikeutta toimia vastoin lain nimenomaista säädöstä. Puhumattakaan, että kansalaiselle näin aiheutettua oikeudenloukkausta ei voitaisi oikaista. Kolmetoistavuotiaan pojan oikeutta tulla kuulluksi on kiistattomasti loukattu. Lakia on noudatettava, ollenkaan välittämättä siitä, mitä korkein oikeus ruotsinkielisen presidenttinsä johdolla kuvittelee äidin vaikuttamisesta. Kansalaiset mielellään kuulisivat, mitä mieltä eduskunnan lakivaliokunta on tuosta oikeusministerin väitteestä.
Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa -02 (mitaliansioita 3.): ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” (HS 14.8.02.) HS 27.4.03: ”Kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin. ”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03)
Miten ruotsinkieliset ovat kielilakinsa ja muut erioikeutensa ansainneet. Jatkosodan perääntymisvaiheessa Kannaksen suurhyökkäyksen torjunnassa kesällä 1944, kun Suomen joutuminen Baltian maiden asemaan oli todella täpärällä, liikuntasotaan mukaan joutuneet ruotsinkieliset joukot eivät kertaakaan tehneet annettua tehtävää.
Eräs tapaus: 28.6.44 (Suomen sota 1941 - 1945, osa 7, s. 378). Ruotsinkielinen II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Historia: Pataljoona (II/JR 13) lähti sadan miehen vahvuiseksi kutistuneena kello viisitoista vetäytymään metsiä myöten itään päin ja jätti jälkeensä konekiväärinsä ja kranaatinheittimensä. Kun everstiluutnantti Saarelainen sai tietää II/JR 13:n jättäneen asemat pataljoonansa (ErP. 14) oikealla sivustalla, hän antoi käskyn miehittää myös II/JR 13:n lohkon.
Aseet pöheikköön ja pakoon, vaikka rinnakkaispataljoona Er.P 14 oli jo sivustaansa suojatessaan levittäytynyt pakenevan porukan ja vihollisen väliin. Yhtä hyvin selustassa tavattu vihollinen, jota pakenijat pelästyivät, oli Er.P 14:n selän takana, mutta tämä piti asemansa annetun tehtävän mukaisesti iltaan saakka, vieläpä varmistaen livohkaan lähteneen ruotsinkielisen porukan jättämän aukon.
Miksi II JR 13 oli kutistunut sadan miehen vahvuiseksi. Se oli ollut rintamalla vasta kuusi päivää, (sitä ennen ruotsinkieliset joukot olivat selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle) kun tuo rinnakkainen suomalainen Er.P 14 oli ollut taistelussa mukana alusta lähtien, eli 18 vuorokautta. Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Huomattakoon, että Er.p 14 ja ”kutistunut” ruotsinkielinen II JR 13 olivat olleet rinnakkain samoissa taisteluissa 4 vuorokautta. Tänä aikana Er.P 14 teki muun muassa hyökkäyksen, johon II/JR 13 ei käskystä huolimatta osallistunut. Se oli naapureiden pettämistä.
II/JR 13:n lisäksi Talin taisteluihin osallistui ruotsinkielisen JR 13:n I P ja III P. Jokaiselle niistä sattui erikoinen, suomalaisille käsittämätön naapurijoukon pettäminen: 25.6. I P:n miehet poistuivat sillanpäästä, jota ne oli määrätty puolustamaan. ”Kun lopulta suurin osa osaston miehistä oli häipynyt kanavan länsipuolelle”, sanoo historia (osa7, s.333). Samana päivänä III P:n komppania poistui ennen taistelua ilman lupaa sille määrätystä puolustusasemasta (osa 7, s. 342).
Ratkaiseva erilaisuus näiden joukkojen välillä oli se, että kun suomalaiset pakenivat, ne lyötiin taistelussa, tai ne pakenivat panssareita tai saarroksista. Ruotsinkieliset pakenivat kuviteltua uhkaa, vaaratilannetta, joka tilanteen kehittyessä saattoi muodostua. Ne häipyivät näyttämöltä ennen taistelua. Näin he hankkivat ansioita omaan kielilakiin ja muihin ruotsinkielisten erioikeuksiin, muun muassa opiskelussa.
Lipposen puheenjohtajaongelma.
Muun muassa tylsyys on Paavo Lipposen heikkouksia, arvioi englantilainen arvovaltainen The Economist Lipposta. (21.5.04) Portugalin pääministeri Barroso valittiin 29.6.04 EU:n komission uudeksi puheenjohtajaksi.
Lipposen ongelma: Todellisuudelle vieras kuvitelma sortui, utopistinen kuvitelma päästä EU:n komission puheenjohtajaksi, joka oli perustunut Euroopan johtavien poliitikkojen kohteliaisuuden väärään tulkintaan.
Pääministeri Persson ja muut ruotsalaiset, jotka ovat lukeneet Euroopan suuria kieliä ne tunnit, jotka Lipponen on tuhlannut pakkoruotsiin, ovat koko ajan käsittäneet, että Lipposesta ei EU:n komission puheenjohtajaa tule. Englantiakin olisi osattava vähän syvemmältä kuin mitä tylsyyden osoittamiseen tarvitaan.
Oikeusministeri Johannes Koskinen Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Tiedoksi: Tasavallan presidentti, kansanedustajat, toimittajat.
Oikeusministeri Johannes Koskinen ja sisäasiainministeri Kari Rajamäki. Minkä rikoksen Outi Kosken pojat ovat tehneet. Vain törkeitä rikollisia käsitellään kuin näitä poikia. HS tänään 21.10.04: ”Kajaanin kihlakunnanvouti ja joukko siviilipukuisia poliiseja veivät pojat maatilalta Pyhännän kylästä.”
”Pojat itkivät ja potkivat, kun poliisi kantoi heidät autoon. Aika raaka homma. Jo aiemmin talosta kuului poikien hätääntynyttä huutoa”, tilannetta seurannut Turpeinen kertoi. Poliiseja oli hänen mukaansa paikalla parikymmentä. Ennen poikien raahaamista tila-autoon poliisit toivat äidin ulos. Aamulehti tänään 21.10.04: ”Outi Kosken pojat siirrettiin keskiviikkona väkisin pois piilopaikastaan. ... poliisi nosti itkevät ja huutavat pojat väkisin tilataksiin”.
Poikia pitää kuulla (vanhin on kolmetoistavuotias), on lain yksiselitteinen säädös. Tätä säädöstä korkein oikeus ei noudattanut. Kun korkein oikeus ei noudattanut lakia tuomiota tehdessään, ei ole olemassa mitään laillista päätöstä, johonka perustuen poliisi voisi puuttua poikien elämään. Tämän seikan te valtioneuvoston jäsenet Johannes Koskinen ja Kari Rajamäki, joiden vastuualueeseen nämä tapahtumat kuuluvat, olette tienneet alusta lähtien.
Mutta sen sijaan, että te olisitte velvollisuutenne perusteella katkaisseet tämän laittomien tapahtumien ketjun, Johannes Koskinen julisti (HS 15.10.04): ”Tässä tapauksessa ongelmia lapsille syntyy varmuudella piileksimisestä ja pakoilusta”. Näin oikeusministeri siirsi vastuun äidille, joka ei halunnut noudattaa lainvastaisesti tehtyä korkeimman oikeuden päätöstä. Kari Rajamäki antoi vastaavasti väkensä käyttää laitonta väkivaltaa, kuten edellä on selvinnyt.
Kun te olette lakimiehiä, te varmasti tunnette oikeuslaitoksen arveluttavan tilanteen, jonka sinne sijoittuneet ruotsinkieliset juristit jo heidän lähtökohdastaan johtuen aiheuttavat. Heillehän on muun muassa järjestetty oma, alempitasoisille tarkoitettu sisäänotto. Te tiedätte myös, että korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón, jonka johdolla tuo Outi Kosken pokia koskeva lain vastaisesti tehty tuomio annettiin, on ruotsinkielinen. Jo tämän tiedon perusteella olisi ollut aiheellista suhtautua kriittisesti korkeimman oikeuden tuomioon.
Tampereella lokakuun 21. päivänä 2004.
Kalevi Alajoki
Parantolankatu 11 A 20
33500 Tampere
Neljä nykyistä suomalaista poliitikkoa (Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä, Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki) ovat ministerinä ollessaan tehneet ruotsinkielisille merkittäviä palveluksia erikoisesti kielipolitiikassa. Näiden poliitikkojen ura on päättynyt nöyryyttävään mahalaskuun. Heinonen sortui Soneran sotkuihin, Itälä ja Jäätteenmäki taitamattomuuteen puolueen puheenjohtajana ja Lipponen hävisi pääministerikilvan sekä tipahti tylsyytensä (englantilainen The Economist Lipposesta. 21.5.04) takia EU:n komission puheenjohtajakilvasta.
Onko nyt niin, että RKP saa suomenkielisistä poliitikoista vain poikkeuksellisen tyhmät (ministerinä) ajamaan omia tavoitteitaan..
Mitä vikaa Paavo Lipposessa.
Paavo Lipposelle on myönnetty Folktingetin kultainen ansiomitali (HS 27.4.03). ”Paavo Lipponen on ollut kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax mitalin luovutuspuheessa.
Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa (HS 22.4.99). Pari päivää myöhemmin, hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99, Lipponen mielisteli Rkp:tta kehumalla sitä "esimerkillisen asialliseksi" hallitusneuvotteluissa. Opetusministerille mietintönsä jättänyt työryhmä oli esittänyt ylioppilastutkinnon uudistamista nykyistä valinnaisemmaksi. Työryhmän lukion rehtoreille tekemässä kyselyssä neljä viidestä rehtorista kannatti ylioppilastutkintoa, jossa ruotsin kieli on valinnainen aine. Kyselyyn vastasi 443 rehtoria noin 500:sta. Tältä pohjalta opetusministeri Maija Rask valmisteli esitystä pakkoruotsin poistamiseksi ylioppilaskirjoituksista. Rkp:n Ulla-Maj Wideroosin vaatimuksesta Paavo Lipponen kielsi Raskia tuomasta esitystä hallitukseen (Huhvudstadsbladet 31.3.01) HS 14.8.02: Oravaisissa heinäkuussa puhunut Paavo Lipponen: ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” Ammatti-ihmisen lausunto pakkoruotsista.
Kirjassaan Euroopan maiden koulutusjärjestelmistä, käytännön koulutuspoliitikko, filosofian tohtori Antti Lappalainen sanoo: "Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa väestön enemmistön lapset pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Pitkän ruotsin tankkaamisen tilalle oppilas voisi valita vaikka pitkän saksan, josta on jo kysyntää työmarkkinoilla." (HS 27.5.90.) Helsingin Sanomat 21.9.2002: Sosiologi Kjell Herberts vertaili keväällä 2002 ruotsinkielistemme ruotsin kielen käyttöä prof. Erik Allardtin vuonna 1977 tekemään vastaavanlaiseen tutkimukseen. Herberts sai selville, että pelkästään ruotsia kunnanvirastoissa puhuvia suomenruotsalaisia oli 20 %, kun heitä vuonna 1977 oli 44 %. Kirjastoissa ruotsia käytti aiemmin 36 % ja nyt 17 % tutkituista. Suomen Tukholman suurlähettiläs Pertti Torstila arvioi, että pakkoruotsista luopuminen koulussa parantaa ajan mittaan ruotsin kielen taitoa Suomessa. (Aamulehti 27.11.04)
Sdp:ssa ruotsinkieliset toimijat ovat aiheuttaneet pelkästään vahinkoa puolueen imagolle. Tunnetuin heistä lienee Ulf Sundqvist, joka muun muassa rosvosi Työväen Säästöpankista työväen säästöaroja kymmeniä miljoonia markkoja omiin ja sukulaistensa taskuihin. Kaikki hallituksen jäsenet Työväen Säästöpankissa olivat silloin ruotsikielisiä. EU:n pohjoinen ulottuvuus, EU:n elintarvikevirasto Suomeen: Lipposen tyhjää puhetta.
Politiikan tallissa kuvittelee jokainen muuliaasi olevansa onnistunut ristisiitos Aleksanteri Suuren uljaasta ratsusta ja Bileamin viisaasta aasista, sanoo filosofi.
HS 27.4.03: ”Paavo Lipponen on ollut kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax luovuttaessaan Lipposelle Folktingetin ansiomitalin (Mm. edellä kohta 95. Paavo Lipposen tyhmyysnäyttö.) Aamulehti 12.12.04: Henrik Lax ja kolme Kokoomuksen meppiä ovat tehneet aloitteen, että EU:n pohjoinen ulottuvuus, ajatus EU:n pohjoisten alueiden ”yhteistyöstä jota Lipponen on tiiviisti ajanut”, haudattaisiin merkityksettömänä.
Näin Henrik Lax on heti tilaisuuden tullen Lipposen selkäänpuukottajana, vaikka hän vasta on ollut tekemässä Lipposesta Folktingetin ritaria, ”kielilakiuudistuksen takuumiestä”. Näin annetaan Rkp:n aito kiitos: Kun Paavo on tehtävänsä tehnyt, Paavo saa mennä. Sama filosofia toimii puoluetasolla: Toimitaan näyttävästi Sdp:n ruotsinkielisissä osastoissa, mutta vaaleissa annetaan äänet Rkp:lle ruotsinkielisten etuoikeuksien varmistamiseksi. Sdp:tta on jo vuosikymmeniä tällä tavoin hoopotettu antamaan tukensa Rkp:n pyrkimyksille.