Suomalainen!

Miksi käyttäisit pankkinasi Nordeaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa.

Telian - Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka sanoo Aamulehdessä 30.6.02: Telian ja Soneran fuusio saattaa lykkääntyä vuoteen 2004. Uuden yhtiön pääkonttori sijoitetaan Tukholmaan.

Miksi käyttäisit puhelinvälittäjänäsi Soneraa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa. 

Jokainen asiasi näissä yhtiöissä siirtää rahaa veroina Suomesta Ruotsiin. On vastaavia suomalaisia yhtiöitä, joiden verot jäävät Suomeen.

Miksi käyttäisit pankkinasi Aktiaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Maarianhaminaan, koska sen omistuksesta yli 80 prosenttia on Ahvenanmaalla.

Ajankohtaista 2006

114. Kansanedustajille ja poliitikoille.

Tiedoksi: Tasavallan presidentti, toimittajat, järjestöt, virkamiehet.
Tarja Halosen ansioluettelo presidenttikaudelta vv. 2000-2006 ja uudet lupaukset. Ansioluettelo.

Yleistä.

Luotettavuus: Koko kansan presidentti, sanoo Halosen vaalimainos. Tässä Halonen antaa itsestään täysin valheellisen kuvan. Todellisuudessa hän on muun muassa tunnettu Setan (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) jäsen. Kysymyksessä on pieni, normaalista poikkeavien erityisryhmä.

HS 24.7.05: Halonen toimi vuonna 1970 perustetun ”Suomen komitea DDR:n tunnustamiseksi” -elimen varapuheenjohtajana. Jällen pieni, poikkeuksellisten ihmisten ryhmä, joka vaaransi Suomen itsenäisyyden pyrkiessään liittämään Suomen kansandemokratioihin. Vaalikeskustelussa Halonen kannatti monikulttuurisuutta, muuta ristiriitaisesti tämän ajatuksen kanssa hän kannatti pakkoruotsin säilyttämistä Suomen kouluissa, joka on este monikulttuurisuudelle. Valinnaisuus lisäisi kansalaisten mahdollisuutta oppia useampia kieliä, lisäisi monikulttuurisuutta. Tämä Halosen piirre saattaa olla tahatonta epärehellisyyttä, jota yksinkertainen ajatusrakenne ei itse huomaa.

Työsuoritukset: Presidentin päivittäisessä rutiinityössä ei ole esiintynyt sellaisia virheitä, joista media olisi kertonut. Rutiinitehtävien lisäksi kauden aikana on vain kaksi tapausta, jotka ovat tulleet presidentin ratkaisuun. Molemmissa Halonen on tehnyt ajattelun kehittymättömyyttä (analyysi, johtopäätös) osoittavan virheen.

Tapaus 1. Perustuslakivaliokunta päätti, että arpajaislaki hyväksytään uudelleen sellaisenaan (v.2001). Mutta Halosen toimesta laki muutettiin ahvenanmaalaisten vaatimuksen mukaiseksi. Halonen ei tiennyt, kenelle kuuluu lainsäädäntävalta Suomessa, ja oli sitä mieltä, että 5 miljoonan suomalaisen on kysyttävä ahvenanmaalaisilta, joita on 25 tuhatta, saavatko säätää Suomelle tärkeän lain. Muun muassa Antero Jyränki (presidentin x-kansliapäällikkö) totesi heti kättelyssä Halosen toimineen virheellisesti.

Tapaus 2. Outi Kosken poikien tapauksessa hän laiminlöi velvollisuutensa oikaista KKO:n lainvastainen päätös, josta muun muassa lainkäytön professori Jyrki Virolainen totesi (Aamulehti12.1.05:Tosiasioita sivuutettiin): Poikien äidin asianajajan KKO:ssa esiintuomat seikat ja todisteet oli kokonaan sivuutettu eikä hänen sallittu esittää uusia todisteita. Oikeusvaltiossa ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että päästäkseen haluamaansa lopputulokseen tuomioistuin vääristelee lakia tai tosiasioita taikka perustelee ratkaisunsa tarkoitushakuisesti ja sivuuttaa kokonaan vastakkaista lopputulosta puoltavat seikat ja todisteet.

Kaikki nämä tiedot olivat Halosella, mitta hän laiminlöi presidentin velvollisuuden oikaista lainvastainen päätös. Lainvastaisuus oli sen luokan moka, että sitä ei voida sivuuttaa ilman seuraamusta.

HS 22.10.05: Korkeimman oikeuden presidentti, Leif Sevón eroaa virastaan vuoden vaihteessa.

Ratkaisevaa Sevónin johtopäätöksen teossa oli tuon lainvastaisen ratkaisun odottamattoman rajuksi muodostunut toimeenpano ja sen saama suuri julkisuus. Sanomalehdet 21.10.04: Outi Kosken pojat siirrettiin keskiviikkona väkisin pois piilopaikastaan. Poliisi nosti itkevät ja huutavat pojat väkisin tilataksiin. ”Pojat itkivät ja potkivat, kun poliisi kantoi heidät autoon. Aika raaka homma. Jo aiemmin talosta kuului poikien hätääntynyttä huutoa”, tilannetta seurannut Turpeinen kertoi.

Mutta joissakin asioissa Tarja Halosenkin oikeusvaltiokäsitys toimii herkästi. ”Suomi on oikeusvaltio”. Näin hän puolusti (13.10. TV 2-uutiset) Fortumin johtajien miljoonaoptioita (Mikael Lilius, Mikael Frisk, Carola Teir, Christian Lindberg), jotka ovat syntyneet siksi, että öljy-yhtiön osakkeiden arvo on noussut maailman öljymarkkinoiden kehityksen johdosta. Tähän kehitykseen kyseisillä optioiden saajilla ei ole mitään osuutta.

Suomen sotaveteraaniliitto järjestää määrävuosin valtakunnallisen juhlan, johonka presidentti on aina osallistunut. Mutta Tarja Halonen ei tullut juhlaan v. 2000, vaan lensi Guubaan kommunistimarttyyri Guevaran muistojuhlaan, jota vietettiin samanaikaisesti. Kansainvälisen kommunistimarttyyrin palvoja, jälleen pieni hurahtanut erityisryhmä, ei koko kansa. Vilpillisyys ja epärehellisyys on Halosen kiistaton yleisilme. Halonen ei kykene johdonmukaiseen ajatteluun, eikä häntä siksi voi suositella itsenäistä ajattelua edellyttävään tehtävään.

Uudet lupaukset.

Tarja Halonen kiukutteli ja lupasi uudella kaudella keskittyä arvojohtajaksi, kirjoittivat sanomalehdet presidentin vaalin jälkeen 1.2.06. Luvatut tasa-arvo ja hyvinvointivaltio ovat epäilemättä houkuttelevampia arvoja kuin edellisen kauden Seta, Stasi ja Guevara. Luvattuun arvojohtajuuteen saattaa liittyä samaa vilpillisyyttä kuin vaalikampanjassakin oli: Hän kertoi olevansa koko kansan presidentti, mutta sai vain niukasti yli puolet äänistä, ja paljastui SAK:n ja ahvenanmaalaisten presidentiksi. (Kannatus Ahvenanmaan kunnissa 65-78 prosenttia). Halonen rajoittaisi myös lehdistön vapautta. Hän vaatii, että median olisi käytävä keskustelua lähdekritiikin ja lähdesuojan suhteesta. Sensuurimentaliteettia, väärentämätön Brezhnevin ajan arvo. Ei uusi.

Halosen henkiseen perusrakenteeseen kuuluu poikkeavuus, erilaisuus ja rajoittuneisuus, joten tie koko kansan arvojohtajaksi on epänormaalia ajattelua. Henkilön johtajuutta yhteisössä ei ratkaisee se, mitä hän itse luulee, vaan se, mitä yhteisö hänestä tietää. Kun Halosen erilaisuuteen lisätään vielä itsekritiikitön kuvitelma koko kansan arvojohtajasta, on kaikki se, mitä Halosesta tiedetään, voittamaton este kaikenlaiselle johtajuudelle..

Kalevi Alajoki, Parantolankatu 11 A, 33500 Tampere

115. Tarja Halosen henkisen miljöön tarkastelua

Ruotsinkielisten presidentti Tarja Halonen ajattele ja toimii ruotsalaisten tavoin.

 ”Suomalainen on huonosti koulutettu, käyttää huumeita, lintsaa koulusta, kuolee nuorena väkivaltaisesti.” Tällaisen kuvan välittävät ruotsin peruskoulun ja lukion oppikirjat suomalaisista (Suomen suomalaisista), kertoo Taalainmaan korkeakoulun ruotsin lehtori Antti Ylikiiskilä tutkimuksessaan. Hänen tutkimansa 21 oppikirjaa on ilmestynyt vuonna 2001 tai sen jälkeen. (HS 7.12.05) Kuinka nuo ajatukset vastaavat todellisuutta.

Asian havainnollistamiseksi on aiheellista tarkastella muutamin esimerkein ruotsinkielisten omaa todellisuutta.

Esimerkki 1. HS 23.6.89: Ruotsikielisillä on oma, alempitasoisille tarkoitettu sisäänotto Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Menettely ”loukkaa yhdenvertaisuutta", sanoo oikeuskanslerin lausunnossaan tästä asiasta (HS 20.5.92).
Esimerkki 2. HS 31.3.05: Oikeusasiamiehen mukaan Svenska Handelshögskolan on toiminut perustuslain vastaisesti niin sanotussa Hankenin tutkintokiistassa.
Esimerkki 3. HS 30.12.99: Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio: Åbo Akademin käyttämät kielikiintiöt ovat laittomia.
Esimerkki 4. HS 5.7.1996: Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August Strindberg och teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen asiantuntijaryhmä toteaa torstaina Helsingin yliopistossa julkistetussa loppuraportissaan että "tieteellisen epärehellisyyden epäily on perusteltua. Öhman mainitsee ja siteeraa lukuisia asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole olemassa. Näiden asiakirjojen runsaus ja ulkoasu osoittavat, että epärehellisyys on järjestelmällistä. Keksittyjen lähteiden esiintymistiheys vie lisäksi pohjan työn keskeiseltä tieteelliseltä argumentaatiolta".
Esimerkki 5. HS 6.10.2000: Lisävarojen saaminen huumeiden vastaiseen taisteluun kuuluu Rkp:n kunnallisvaaliteemoihin Helsingissä. Mutta Rkp ei aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, vakuuttavat Puolueen puheenjohtaja Jan- Erik Enestam ja europarlamentaarikko Astrid Thorsin. Vaikka Helsingin käräjäoikeus päätti 3.10. vangita Rkp:n helsinkiläisen kunnallisvaaliehdokkaan Hans Dunckerin todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumerikoksesta.

Hans Duncker on myös Rkp:n Helsingin piirijärjestön hallituksen jäsen. Hänellä on lisäksi merkittävä asema hyväntekeväisyysjärjestö Odd Fellowsissa, jossa hän on kohonnut suljetun veljeskunnan helsinkiläisen Sveaborg-loosin ylimestariksi. HS 18.10.2000. Helsingin käräjäoikeus jatkoi tiistaina Ruotsalaisen kansanpuolueen kunnallisvaaliehdokkaan Hans Dunckerin vangitsemista. Duncker vangittiin kaksi viikkoa sitten todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumeainerikoksesta.

Kansainvälinen todellisuus.

PISA-tutkimus on OECD-maiden laajin ja monipuolisin koulutuksen vertailututkimus. Siihen osallistui 28 OECD-maata sekä neljä OECD:n ulkopuolista maata. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 15-vuotiaat nuoret, jotka Suomessa olivat pääosin peruskoulun 9-luokkalaisia.

Suomen 15-vuotiaiden matematiikan keskimääräinen osaamistaso on OECD-maiden paras. Samalle tasolle yltävät OECD-maista vain Korea, Alankomaat ja Japani. OECD:n ulkopuolisista maista Suomea korkeampi pistemäärä on Kiinan Hongkongilla.

Alla tutkimustulokset järjestyksessä Suomi, Ruotsi, Suomen ruotsinkieliset, sijoitus/pistemäärä. Julkaistu huhtikuussa 2002. Lukutaito 1./546, 9./507, 10./513. Tiedonhaku 1./556, 9./507, puuttuu. Luetun ymmärtäminen ja tulkinta 1./555, 7./522, puuttuu. Luetun pohdinta ja arviointi 3./533, 10./510, puutuu. Matematiikka 4./536, 16./510, 9./527. Luonnontieteet 3./538, 10./512, 9./527.

Tutkimuksen toinen jakso, julkaistu 2004. Matematiikka 1./544, 15./509, 6./534. Lukutaito 1./543, 8./514, 3./530. Luonnontieteet 1./548, 13./506, 5./524. Ongelman ratkaisu 2./548, 15./509, 5./533. Tällaisista tuloksista ruotsalaiset näkevät, että suomalainen on ”huonosti koulutettu lintsaaja”.

Presidentti Tarja Halonen on säännöllisesti yhtynyt ruotsalaisten ajatteluun suomalaisista. Vuonna 2000 eduskunnan perustuslakivalokunta oli hyväksynyt arpajaislain, jota ahvenanmaalaiset eivät hyväksyneet. Halonen kysyi asiassa KKO:n ruotsinkielisen presidentin mielipidettä. (Leif Sevón, jonka hän itse oli nimittänyt virkaa.) Halonen päätti, että ahvenanmaalaisilla on Suomen lainsäädännässä suurempi valta kuin eduskunnalla. Muun muassa valtio-opin professori Antero Jyränki (presidentin entinen kansliapäällikkö) totesi välittömästi, että presidentti teki virheen.

Outi Kosken poikien tapauksessa KKO oli tehnyt lainvastaisen ratkaisun. Poikien asianajaja vetosi tasavallan presidenttiin, jonka velvollisuus olisi ollut lainvastaisen päätöksen oikaiseminen. Halonen ei tehnyt velvollisuuttaan, vaan valitsi yhteisymmärryksen ruotsinkielisen Leif Sevónin kanssa, näin pojat erotettiin äidistään lainvastaisella päätöksellä, vaikka he itse halusivat jäädä äidin luokse.

Tästä asiasta sanoo lainkäytön professori Aamulehdessä: Oikeusvaltiossa ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että päästäkseen haluamaansa lopputulokseen tuomioistuin vääristelee lakia tai tosiasioita taikka perustelee ratkaisunsa tarkoitushakuisesti ja sivuuttaa kokonaan vastakkaista lopputulosta puoltavat seikat ja todisteet.

Vaalikampanjassaan Halonen puolusti koulujemme pakkoruotsia. Tarja Halosen halu samaistua ruotsalaisiin ajattelussa suomalaisista ei jää vaille vastausta: Presidentinvaalissa 2006 Halosen kannatus oli Ahvenanmaan kunnissa 65-78 prosenttia.

Käpykaartilaisuus, jossa ruotsinkieliset erikoisesti kunnostautuivat, on Halosen ajan sörkan friidulle verenperintöä. Rintamakarkureista (käpykaartilaisista) kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.) "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet." (62 % karkureita, kun väestöosuus oli 10 %.)

Luonnollinen kehitys Haloselle oli stasilaisuus, DDR:n vakoiluverkon yhteyshenkilö, joista salaiseksi julistettu Tiitisen lista kertoo. Miksi sitä ei vaatimuksista huolimatta julkisteta, paljastaisiko se presidentin maanpetoksen. HS 24.7.05: Halonen toimi vuonna 1970 perustetun ”Suomen komitea DDR:n tunnustamiseksi” -elimen varapuheenjohtajana. Halosen käpykaartilaisuus (henkinen samaistuminen ruotsinkieliseen miljööseen) ilmeni muun muassa hänen käyttäytymisessään ensimmäisen presidenttikauden alussa. Sotaveteraaneilla oli silloin valtakunnallinen juhla, jossa presidentti on aina ollut mukana. Mutta Halonen ei juhlaan tullut, vaan lensi Kuubaan kommunistimarttyyri Guevaran muistotilaisuuteen, joka oli saman aikaisesti.

Vaalikampanjassaan Halonen vakuutti olevansa koko kansan presidentti. Todellisuus osoittaa kyllä vallan muuta: Kysymyksessä on erittäin pienen vähemmistön presidentti.

Ruotsalaisuus (käpykaartilaisuus) puolueissa: Sdp:n viimeisessä puoluekokouksessa (2005) puoluesihteeriksi valittiin ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta.

Kalevi Alajoki, Parantolankatu 11 A, 33500 Tampere

 

116. Yhteiskuntavastuu

Yhteiskunnan on tultava avuksi, sanoo Heinäluoma UPM:n tehtaiden alasajosta. Avuksi tulo on samanlaista kuin Ahvenanmaan laivayhtiöiden tukeminen yhteiskunnan varoilla ja ruotsinkieliset omistajat kihertävät, menee ihan suunnitelman mukaan.

UPM:ään ei ole tuotu mitään ruotsalaista pääomaa, vaan sen pääoma on syntynyt niistä metsistä, jotka Ruotsin kuningas lahjoitti sotapäällikölleen. Nyt hedelmä on kypsä korjattavaksi pois. On ruotsinkielisen yhteiskuntavastuun aika.

Kun Ruotsi sodan jälkeen auttoi lainalla sodan takia hätätilan joutunutta naapuria, se asetti ehdoksi, että Suomen kouluihin tulee pakollinen ruotsin kielen opetus, kertoo Paasikivi muistelmissaan. Sellainen ei ole hyväntahtoista hölmöyttä, vaan naapurin hädän armotonta hyväksikäyttöä.

Suomesta on siirretty Ruotsiin muun muassa Yhdyspankin varat, sekä Stora – Enson yhdistymisessä puhtaasti suomalaista pääomaa, jolla uusittiin Storan vanhat koneet, mutta Suomessa vastaavasti ajetaan alas liikakapasiteetin takia Enson Summan tehtaiden koneet. (Joko Jukka Härmälälle on myönnetty ministerin arvonimi.) Enso on, tai ainakin oli, valtion yritys. Kaikki tämä hölmöys on poliitikkojen aikaansaannosta. Mille ajatukselle perustuu se, että Rkp:n yhdeksällä kansanedustajalla on hallituksessa kaksi ministeriä. Mille ajatukselle perustui se, että Lipposen hallituksessa oli kaksi – puoleentoista Rkp:n ministeriä. Mihinkä perustuu se, että Rkp on aina mukana hallituksessa. Kansanedustajien hölmöyteen.

Kansanedustaja ei voi koskaan vetäytyä vastuusta. Jos kansanedustaja ei voi hoitaa jotakin valtakunnallista asiaa, kuka sitten voi. Hallitus on eduskukunnan asettama ja presidentti on arvojohtaja.

(Tarja Halosen eräs arvo: "Suomi on oikeusvaltio", puolusti Halonen Fortumin johtajien Mikael Lilius, Mikael Frisk, Carola Teir, Christian Lindberg, miljoonaoptioita, joiden syntymiseen option saajilla ei ollut mitään osuutta, vaan ne olivat seurausta öljymarkkinoiden kehityksestä maailmanmarkkinoilla.)

Kansanedustajat ovat päästäneet ohjat käsistään. Eduskunnan kuuluisi johtaa, mutta ollaan tilanteessa, jossa ministeri johtaa eduskuntaa, virkamies johtaa ministeriä ja ulkopuolinen valta (raha) johtaa virkamiestä. Pääluottamusmiehet anovat yhteiskuntavastuuta ruotsinkieliseltä pääomalta. Osoite on väärä.

Ruotsalainen historioitsija Peter Englund sanoo Pultavan taistelusta, jossa tuhoutuneesta armeijasta puolet oli suomalasia (Atlantis1988): "Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka". Sotamarsalkka Wittenberg von Deben, nimitettiin Nyborgin kreiviksi v. 1652 palkkiona toimista Euroopan sotakentillä, kreivikuntana Parikkala ja Uukuniemi. Tällaisen palkitsemisen metsäomaisuus ja suomalaisen työmiehen hiki ovat perustana omaisuudelle, jota nyt siirretään pois ”yhteiskuntavastuun” vaarasta.

Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen kulttuuri ja historia on myytti, jolla ei ole nimeksikään todellisuuspohjaa. Näiden kansojen historia piispa Henrikistä Haminan rauhaan on niin erilainen ja jyrkällä rajalla toisistaan erottuva, kuin se eri kansallisuuksien välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset olivat valloittajia, miehittäjiä, alistajia. Suomalaiset taipuivat "niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen, alistuen", sanoo Suomen historian professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa.

Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti." Suomalaisen kulttuurin kehityksen ruotsalaiset tukahduttivat viideksi vuosisadaksi. Eikö kansanedustajien jo olisi aika irrottautua ”nöyristellen, totellen, alistuen” – asenteesta, luopua hyväntahtoisen hölmön roolista. - Ruotsalaisuus puolueissa: Sdp:n viimeisessä puoluekokouksessa (2005) puoluesihteeriksi valittiin ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta.

Kalevi Alajoki, Parantolankatu 11 A 20, 33500 Tampere

 

117. Kansanedustajien vastuu sosiaalihuollossa ja kansantaloudessa

 Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa, mm. seuraavat viisi kohtaa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille:

1. Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut.
2. Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko maassa.
3. TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV:n lupamaksuja on korotettava.
4. Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.
5. Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Näin viisiprosenttinen kielivähemmistö vaatii, että yhteiskunnan pitää kustantaa heille erilliset, 95-prosnettisen enemmistön palveluista poikkeavat kulttuuripalvelut. Tämän lisäksi Paavo Lipposen hallitus valmisteli kielilain, jonka mukaan koko kansan pitää opetella 5-prosenttisen vähemmistön kieli, pieni, vieras kieli (pakkoruotsi), jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa, muusta maailmasta puhumattakaan, ja jonka lukemiseen käytettävät tunnit tarvittaisiin kipeästi suurten kielten oppimiseen. Eduskunta hyväksyi tämän lain, saamatta hallitukselta selvitystä sen kustannuksista, vaikka säädösten mukaan tämä selvitys olisi kuulunut antaa. Arviolta tiedämme, että tämä kansanedustajien tahdosta voimassa oleva kaksikielisyys maksaa vuositasolla noin 1-2 miljardia euroa.

Samaan aikaan 95-prosenttisen pääväestön vanhukset kärsivät hoidon puutteesta, joka johtuu siitä, että ei ole varoja. Jos tuo kaksikielisyyden vaatima vuotuinen summa käytettäisiin sosiaalimenoihin, yhdenkään sosiaalilautakunnan ei tarvitsisi jättää vanhusten huoltoa puutteelliseksi. Siitä riittäisi vielä muihinkin sosiaalimenoihin. Mutta kansanedustajat jakavat sen mieluummin viisiprosenttisen, terveen, työkykyisen väestönosan kulttuuritarpeisiin. Nimenomaan kansanedustajat ovat vastuussa vallitsevasta tilanteesta. Heillä on valta koska tahansa saada korjaus tällaiseen mielettömyyteen. Niin kauan kun kansanedustajat ylläpitävät maamme kaksikielisyyttä, tosiasiat julistavat kansanedustajien epätervettä ajattelutapaa, hyväntahtoista hölmöyttä.

Kansantalous.

Suomesta on siirretty Ruotsiin Yhdyspankin varat ja Soneran varat, omaisuutta, joka on puhtaasti suomalaista, yli sadan vuoden aikana suomalaisilta kerättyä pääomaa. Stora – Enson yhdistymisessä Storan vanhat koneet Ruotsissa uusittiin Enson pääomalla, puhtaasti suomalaisella pääomalla. Vastaavasti Suomessa ajetaan alas liikakapasiteetin takia Enson Summan tehtaiden koneet.

Kaikki tämä mielettömyys on poliitikkojen myötävaikutuksella aikaansaatua, kansanedustajien työkenttää. Älyttömyyden kirkkain kukka on Fortumin optiot, välittömästi kansanedustajien määräysvallassa oleva asia. Kansanedustajien pitäisi kysellä hiljaa itseltään ja vähän kuuluvammin toisiltaan, kenen tulisi vastustaa epäterveitä ilmiöitä, kenellä on siihen valta, kenen vastuulla on valtakunnallisesti hillitä ja estää sellaisten ilmiöiden esiintyminen. Vain eduskunnalla on sellainen valta hallussaan. Kansantulo kasvaa joka vuosi. Minne se häipyy, kun kansalaisille jää vuosi vuodelta vähemmän.

Ruotsalaisuus puolueissa: Sdp:n viimeisessä puoluekokouksessa (2005) puoluesihteeriksi valittiin ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta.

118. Tali – Ihantala sotaelokuva

Ruotsinkielisten sankaritarina jatkuu, kertoi Åke Lindman MTV:n uutisissa 18.5.06. Se alkoi elokuvalla ”Etulinjan edessä”, josta valmistajat tiedottivat muun muassa (Iltalehti 20.2.04): Elokuva huipentuu kesäkuussa 1944 torjuntataisteluihin Viipurin esikaupungissa. Puna-armeijan suurhyökkäys pysäytetään ensi kerran Tienhaarassa.

Silloin Åke Lindman, Benedict Zilliacus, Jan Klenberg, Stefan Forss ja Jyrki Hägglund ilmoittivat eri tiedotusvälineissä (vv. 2002-03) valmistelevansa elokuvaa , jonka aiheena on ”Suomalaisten legendaariset torjuntavoitot Puna-armeijan suurhyökkäystä vastaan kesällä 1944” ja ”Tali - Ihantalassa vaikuttanut 17. Divisioona ja sen Jalkaväkirykmentti 61, joista elokuvat kertovat, olivat kootut ruotsinkielisestä väestöstä." Miten nämä ruotsinkielisten ”legendaariset torjuntataistelut” todellisuudessa sujui, siitä kertoo historia (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 7.):

Ruotsinkieliseen 17 D:an kuuluvan JR 13:n kolme pataljoonaa joutui liikuntasotaan suomalaisten pataljoonien rinnalla. Niille annettiin venäläisten hyökkäysvaiheen aikana yhteensä seitsemän kertaa tehtäväksi asemien puolustaminen. Kuusi kertaa ne lähtivät asemista ennen vihollisen hyökkäystä. Joka kerta niiden asemien puolustaminen jäi suomalalaisen naapuripataljoonan tehtäväksi.

Saman divisioonan JR 61 (elokuvan sankarirykmentti) määrättiin puolustukseen Viipurin Kivisillansalmelle. Historia: (Suomen sota 1941 – 1945/ Toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto, VII osa): JR 61 tuotiin puolustukseen Viipuriin Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa (s. 300 ja 310 - 311). Tästä eteenpäin sodan loppuun saakka JR 61:n lohkolla vihollisen hyökkäystoiminta pysyi taantuneena ja tykistötuli jatkui ”vähäisenä häirintänä", toteaa sotahistoria (VII osa, s.493). Näin historia tiivistää kaiken rykmentin ”ankarista torjuntataisteluista Tienhaarassa”. Näin ”puna-armeijan suurhyökkäys pysäytettiin”, sanovat elokuvan tekijät.

Mutta puna-armeija ei pysähtynyt siihen. Historia (s.335): ”Puolustusasemiin aamulla kello 5 (25.6) asettuneet III/JR 13:n kaksi komppaniaa eivät olleet ennen kokeneet tällaista hermoja järkyttävää, tuhoisia tappioita tuottavaa hirmumelskettä. . . Pian olivat suomalaisten kaksi komppaniaa hajalleen revittyinä vetäytymässä pieninä osina taaksepäin”. Vain tässä yhdessä tapauksessa ruotsinkieliset eivät ehtineet lähteä asemista ennen hyökkäystä. Lisäksi historia kertoo siitä taistelusta (s. 330): ”Viipurin valtauksen ohella venäläiset keskittivät kuitenkin jo vahvempia voimia usealle painopistesuunnalle kaupungin koillispuoliselle rintamalle ja aikoivat saavuttaa siellä menestystä. Tälle Viipurin ja Rapolanjärven väliselle kapeikkorintamalle ohjattiin, suoraan sinne kaakosta etenevien voimien lisäksi myös Viipuria kohden hyökänneitä joukkoja, sen jälkeen kun kaupunki oli miehitetty. Tälle alueelle, Suomenvedenpohjan ja Kärstilänjärven välille, oli nyt keskitetty ensin Viipuriin hyökännyt XCVII AK ja sen itäpuolella toimi 22.6. lähtien CIX AK. Sen 286. D eteni Talista luoteeseen ja 72. D sieltä pohjoiseen, molemmilla divisionilla oli tukena panssarijoukkoja. (s. 331): ”Suomalaisten asemien ratkaisevaa läpimurtoa suorittamaan tuotiin 25.6. myös XXX Ka.AK.”

Näin saman levyiselle hyökkäyskaistalle, jota ”sankarirykmentti” puolusti Kivisillansalmella yhden rykmentin hyökkäystä vastaan, täällä oli keskitetty 24 rykmenttiä, tukenaan kymmeniä panssaria. Miten siinä kävi, on kerrottu edellä: ”III/JR 13:n kaksi komppaniaa”. (Mainittakoon, että vihollinen oli valinnut hyökkäyksensä sisäänmurtokohdaksi juuri nämä asemat. Siinä olisi hajotettu mitkä vaan kaksi komppaniaa.)

Åke Lindman oli tehnyt sankaritarinan JR 61:stä, mutta Aamulehden kertoman mukaan hän joutui kutsuvierasnäytöksessä Kuhmossa toteamaan, ”että taistelukertomukset on yleensä kirjattu tarkasti ylös. Mutta JR 61:n taisteluista ei kerrota virallisissa asiakirjoissa juuri mitään.” Miksi Lindman joutui ihmettelemään? Historia (s. 289): ”Päämajan ja Kannaksen joukkojen operatiiviset johtoelimet kiinnittivät alusta lähtien VKT-linjan puolustussuunnittelujen yhteydessä erityistä huomiota vihollisen etenemismahdollisuuksiin Viipurin koillispuolella, jossa sillä oli maastollisesti suotuisat olosuhteet myös panssariaseiden käyttöön. Tammisuon ja Talin seutujen kautta luoteeseen ja pohjoiseen lähtevät jokseenkin tasaiset maastot tulisivat varmaankin ohjailemaan panssarein tukemia vihollisen läpimurtoyrityksiä.” Juuri näin tapahtui sitten todellisuudessa, kuten edellä on kerrottu. Kyllä ruotsinkielisten teot kirjattiin kuten muutkin tapahtumat, mutta Åke Lindman etsii tietoa sellaisesta mitä ei ole tapahtunut. Siksi historia ei kerro mitään JR 61:n ankarista taisteluista Tienhaarassa.

Lindmanin uusi elokuva. Elokuvasäätiön tiedote 9.5.2006: Tali – Ihantala 1944 on episodielokuva kesällä 1944 käydystä merkittävästä Talin –Ihantalan taistelusta. Elokuva kertoo tiukasti tositapahtumiin perustuen tämän jännittävän taistelun vaiheista. Ohjaus: Åke Lindman. Käsikirjoitus: Stefan Forss, Benedict Zilliacus, Esko Salervo. Rahoittava TV-yhtiö: YLE, Suomen elokuvasäätiön tuki: 350 000 € Lindmanin edellisen sotaelokuvan ”Etulinjan edessä” tekijöinä olivat samat henkilöt. Arvostelu sanoo siitä. Aamulehti: Etulinjan edessä Åke Lindmanin sotaelokuva tavoittaa rintamaelämän sävyt, mutta lepsu kerronta ei syki. Iltasanomat: Niinpä henkilöhahmojen ja suhteiden luonnostelu jää puolitiehen, tarina juuttuu välillä pitkiksi toveiksi ja elokuvan kerrontaa rikkovat äkilliset ja kömpelöt siirtymät. Iltalehti: Kunniaosoituksesta syntyy kankeata draamaa. Kunnianosoituksesta tulee helposti jäykkää draamaa. Nyt valkokankaalla seikkailee yksiulotteisen tuntuisia sankareita. Tällaisen kokemuksen jälkeen toivoo, että nämä kansalaisilta Tv-maksuina ja veroina kerätyt rahat olisi mieluummin annettu sellaiselle tiimille, joka on perehtynyt aiheeseensa ja joka osaa edes alkeet elokuvan tekemisessä.

Kun kysymyksessä on episodielokuva, on mielenkiintoista nähdä, minkälaista ruotsinkielisten tekijöiden todellisuus on suomalaisten pataljoonienkomentajien repliikeissä, kun heille selviää, että sivusta on avoin, ruotsinkielinen naapuripataljoona on lähtenyt livohkaan naapureille ja esimiehilleen mitään ilmoittamatta. Kaksi esimerkkiä alussa mainituista kuudesta tapauksesta: Historia 27.6.44: ”Aamusta lähtien ilmeni pataljoonan (III/JR 13) riveissä myös hajautumista ja sen osien vetäytymistä taakse. ... Eversti Forsberg antoi kello 10.20 käskyn, että II JR 48:n komentajan tuli ottaa rintamavastuu myös III JR 13:n lohkolla ja levittää sinne voimiaan”. Historia 28.6.44: ”Kun everstiluutnantti Saarelainen sai tietää II/JR 13:n jättäneen asemat pataljoonansa (ErP. 14) oikealla sivustalla, hän antoi käskyn miehittää myös II/JR 13:n lohkon.”

119. Venäjää tarvitaan yhtä paljon

(Aamulehti touko – kesäkuun vaihde 2006)

Aamulehden pääkirjoitus 21.5. vastusti Hämeenlinnan koulutusseminaarin ehdotusta , että korkeakouluopiskelijoiden ruotsin opintojen taitovaatimuksia alennettaisiin, koska opiskelijat ovat käytännössä päättäneet, ettei ruotsia kannata opiskella.

Pääkirjoittaja piti Suomen maailmanlaajuisen koulusivistysmaineen kannalta tärkeänä, ettei ruotsin kielen taitovaatimuksista tingitä. Kielikoulutuspoliittisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaitovaranto on aivan liian yksipuolinen. Suomessa opiskellaan enimmäkseen englantia ja pakollista ruotsia. Emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan vaaditut ruotsin opinnot rajoittavat oppilaiden kielivalintoja, mikä on sekä itsestään selvää että epätarkoituksenmukaista.

Ruotsin kielen asemasta on väännetty kättä koko Suomen itsenäisyyden vajaa vuosisata.

Virossa ymmärrettiin 1990 luvulla heti maan itsenäistyttyä laittaa entinen hallintokieli venäjä sille kuuluvaan vähemmistökielen asemaan, ja se oli viisasta. Maan ainoa virallinen kieli on viro.

Pääkirjoituksen mukaan kaikkien kielten taitaminen on pieneen kieliryhmään kuuluville suomalaisille tärkeää. Kuitenkin on päivänselvää, ettei paraskaan kielinero voi taitaa kaikkia kieliä. Siksi onkin opiskeltava hyödyllisiä ja tärkeitä kieliä, näistä tärkeimpänä omaa äidinkieltä, oman ajattelun työkalua. Huomionarvoista on, että Euroopan valtioista vain Albaniassa opetetaan kouluissa Suomea vähemmän kirjallisuutta.

Keski-Suomessa asuu enemmän venäläisiä kuin ruotsinkielisiä. Itse asiassa tilastokeskuksen mukaan enemmistö suomalaisista asuu tällaisissa maakunnissa. Paikallisten vähemmistöjen kannalta voitaisiin siis ajatella venäjän opiskelun tarpeen olevan vähintään yhtä suuren kuin ruotsin. Ruotsia ei saa asettaa erikoisasemaan muiden kielivähemmistöjen kustannuksella.

Kansainvälisen vuorovaikutuksen kannalta hyödyllisiä kieliä ovat ne, joita puhutaan paljon, esimerkiksi venäjä ja kiina. Englanti on nykymaailmassa itseoikeutettu maailmankieli. Koska äidinkieltämme emme voi, emmekä tahdo, ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaihtaa on mietittävä uudelleen keinotekoisen ja epäoikeudenmukaisen virallisen kaksikielisyyden mielekkyyttä. Emme voi lukittautua kansalliseen kahden kääpiökielen politiikkaan maailman ainoassa suomenkielisessä maassa.

Pauli Ojanperä, ohjelmistosuunnittelija

120. Totuuden tavoittelu on vaikea laji

Lähihistorian tapahtumia.

Syyskuun 1. Päivänä 1939 Saksa joukot hyökkäsivät Puolaan. Puna-armeija yhtyi hyökkäykseen omalta taholtaan. Kahdessa viikossa ne valloittivat puolan. - Saarenmaa, Hiidenmaa, Tallinna, Pärnu. Näihin paikkoihin Neuvostoliiton on saatava tukikohdat. Saksa on sodassa Englannin ja Ranskan kanssa. Niiden kädet on sidottu. Jos Viro ei suostu, Neuvostoliitto turvaa etunsa voimakeinoin, saneli ulkoministeri Molotov Viron presidentille. - Sota vai rauha.

Sopimus Viron kanssa syntyi syyskuun 28. päivänä. Latvia taipui Neuvostoliiton vaatimuksiin lokakuun alussa.

Teidän on katsottava totuutta suoraan silmiin ja ymmärrettävä, että tulevaisuudessa on pienten kansojen kadottava. Teidän Liettuanne muiden Baltian kansojen kanssa, niihin luettuna myös Suomi, on pakko liittyä Neuvostoliiton kansojen kunniakkaaseen perheeseen, saneli Molotov Liettuan presidentille. Sopimus syntyi lokakuun lopussa.

Marraskuun lopulla Nl ilmoitti suomalaisten ampuneen Mainilan laukaukset ja toteuttaakseen Molotovin ilmoittaman tavoitteen hyökkäsi Suomeen kuun viimeisenä päivänä. Suomi ryhtyi vastatoimiin, syttyi talvisota. Se loppui 13.3.1940. Nl:n sodan tavoite, Suomen liittäminen Nl:n kansojen kunniakkaaseen perheeseen, ei toteutunut. Suomen tarkoitus, estää sodalla Nl:n pyrkimys, toteutui. Näin historian tapahtumat osoittavat, että vastoin yleistä käsitystä Nl hävisi ja Suomi voitti talvisodan.

Kesäkuussa 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Suomi jatkoi talvisodan vastatoimia yhtymällä Saksan hyökkäykseen, ja valloitti talvisodassa menetetyt alueet sekä Aunuksen ja Vienan - Karjalan. Keväällä 1944 liittoutuneet aloittivat maihinnousun Saksan miehittämään Eurooppaan. Silloin Nl katsoi tulleen sopivan hetken Suomen valloittamiseksi. Alkoi puna-armeijan suurhyökkäys Suomen rintamilla.

Tästä operaatiosta kerrotaan venäläisessä teoksessa "Taistelu Leningradista 1941-1944", joka on Nl:n asevoimien pääesikunnan tuottama 1960-luvulla julkaistu tutkimus. Kirjoittajina 5 venäläistä sotahistorioitsijaa, toimittanut kenraaliluutnantti S.P. Platonov.

"Viipurin valtauksen jälkeen 21. Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystä luoteeseen tavoitteena Nl:n ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Operaation toisessa vaiheessa oli tarkoitus iskeä Lappeenrantaan ja Imatralle sekä jatkaa hyökkäystä länteen ja vallata viimeistään kesäkuun 26. päivänä Imatra Lappeenranta ja Suurpää.”

Jatkossa historiateos toteaa, että yli kolme viikkoa kestäneen hyökkäyksen aikana, kesäkuun 21. päivästä heinäkuun puoliväliin saakka, Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niille annettua tehtäviä. Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomen rajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta syvälle Suomeen.

Kesän 1944 taistelujen alkuvaiheessa tehdyissä rauhan tunnusteluissa Nl asetti suomalasille neuvottelujen aloittamisen ehdoksi ehdottoman antautumisen. Nyt elo-syyskuussa, edellä selvitettyjen taistelujen jälkeen, rauhaehtona oli vain: Suomen oli sitouduttava katkaisemaan suhteensa Saksaan ja vaatimaan sen joukkojen poistumista Suomesta.

Puna-armeija ei pystynyt ”tunkeutumaan syvälle Suomeen” ja toteuttamaan ehdottoman antautumisen vaatimusta, sen sodan päämäärä jäi saavuttamatta. Suomalaiset saavuttivat sodan päämäärän, puna-armeijan miehitysyritys torjuttiin. Näin historian tapahtumat osoittavat, että vastoin yleistä käsitystä Nl hävisi ja Suomi voitti jatkosodan.

 

121. Ruotsin kielen asema

Hallitusneuvos Pauliina Tallroth on puolustanut ruotsin kielen asemaa Helsingin Sanomissa 5.8 ja Asko Salminen kritisoinut Tallrothin kirjoitusta 20.8. muun muassa tasa-arvon kohdalta: Kielilain tasa-arvossa yksi ruotsinkielinen vastaa seitsemäätoista suomenkielistä.

Tallrothin pääteema on perustuslain säädös: Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Ruotsinkielisten (Rkp:n) tulkinnan mukaan tämä ilmaisu tarkoittaa samaa kuin Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, josta johtuu em. tasa-arvo sekä se, että viranomaisten on palveltava asiakkaita myös ruotsiksi koko maassa, ja edelleen saman tulkinnan mukaan kaikkien kansalaisten on osattava molempia kieliä (pakkoruotsi kouluissa).

Kun lainsäätäjä on ilmaisun ”viralliset kielet” asemasta käyttänyt ilmaisua ”kansalliskielet”, on tällä nimenomaan torjuttu se mahdollisuus, että vähemmistö voisi perustuslakiin vedoten vaatia omalle kielelleen virallista asemaa (viranomaisten kieli). Epäilemättä olisi käytetty ilmaisua viralliset kielet, jos olisi tarkoitettu, että kansalainen voi viranomaiselta vaatia omakielistä (vähemmistökielistä) palvelua. Eli ilmaisulla kansalliskielet on nimenomaan haluttu torjua tällaisen vaatimuksen mahdollisuus.

Kansallis-etuliite ei tee jostakin käsitteestä ”virallista”. Sen tarkoitus lienee vain korostaa kyseisen käsitteen arvostusta: Kansalliskukka, kansallispuku, kansallissoitin. Lainsäätäjä on tällaisella arvostamisella halunnut erilaistaa ruotsin kielen verrattuna esim. saamen kieleen ja romanien kielen.

Lainsäätäjä on ymmärtänyt edistyksen kulun ja välttänyt ilmaisua ”viralliset kielet”, jolloin lainsäädännön kannalta ruotsin kielen kuihtumisen hoito on yksinkertaisempaa. Lainsäätäjän arvio kieliolojen kehityksestä on osunut oikeaan: Nykyisin ruotsinkielisten suhteellinen osuus maamme väestöstä on vain puolet siitä mitä se oli perustuslakia säädettäessä.

Tallrothin kirjoitus sisältää myös tahallisen väärän väitteen nykyisen kielilain säätämisestä. Hän väittää, että hallitus antoi esityksen, jossa käsiteltiin myös kielilain kustannuksia. Eduskunnassa nimenomaan kysyttiin, miksi kustannuksista ei ole annettu tietoa, vaikka niin olisi pitänyt sääntöjen mukaan tehdä. Silloinen oikeusministeri Koskinen vastasi, että laskelmia ei ehditty tehdä.

122. Ajattelun epäjohdonmukaisuutta Paavo Lipposen johdolla

Edellisessä kohdassa (Ruotsinkielen asema) käsitelty hallintoneuvos Pauliina Tallrothin kirjoitus sisältää siinä mainitun tahallisen väärän väitteen lisäksi epäjohdonmukaista ajattelua tasa-arvosta yleensä. Valtioneuvosto asetti ”laajapohjaisen, eri aloja edustavan komitean” valmistelemaan lakia, sanoo Tallroth. Komiteassa oli 12 ruotsinkielistä ja 8 suomenkielistä jäsentä. (Oikeusministeriö tiedottaa 26.8.1999.) Jos Tallrothin korostamaa tasa-arvoa olisi noudatettu, komiteassa olisi ollut 19 suomenkileistä ja 1 ruotsinkielinen jäsen. Kielilain uudistus kuului Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaan, Tallroth kirjoittaa. Viimeistään tämä maininta osoittaa Tallrothin ymmärryksen heikkouden, joka alempana erilaisin vertailuin osoitetaan.

Venäläisvakoilijoiden tiedonantajia 1970-luvulla selvittävässä Jukka Seppisen tutkimuksessa (julkaistu v. 2006) todetaan: SDP:n nuori tutkimussihteeri Paavo Lipponen tapaili ahkerasti vaikuttajavakooja Valeri Shilovia. Aikaisempia arvioita Lipposesta.

HS 22.5.04: Brittilehdet eivät usko Lipposen mahdollisuuksiin. Arvovaltainen Financial Times- sanomalehti ei laske puhemies Paavo Lipposta (sd) vahvaksi ehdokkaaksi EU:n komission johtoon. Lehti esitteli perjantaina kuusi mahdollista ehdokasta, eikä Lipponen ole joukossa. Yhtä lailla arvovaltaisen The Economistin kymmenen ehdokkaan listalla Lipponen on seitsemäs. Lipposen huonoja puolia ovat tylsyys ja se että Lipponen puhuu hitaasti.

Pääministeri Persson ja muut ruotsalaiset, jotka ovat lukeneet Euroopan suuria kieliä ne tunnit, jotka Lipponen on tuhlannut pakkoruotsiin, ovat koko ajan käsittäneet, että Lipposesta ei EU:n komission puheenjohtajaa tule. Englantiakin olisi osattava vähän syvemmältä kuin mitä tylsyyden osoittamiseen tarvitaan.

Yhtä vähäarvoiseksi jää Lipposen arvostus kotimaassa. Paavo Lipponen Oravaisissa heinäkuussa v. 2002 (HS 14.8.02.): ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” Tällaisen ajattelun asiantuntijat tyrmäävät: Sosiologi Kjell Herberts vertaili keväällä 2002 ruotsinkielistemme ruotsin kielen käyttöä prof. Erik Allardtin vuonna 1977 tekemään vastaavanlaiseen tutkimukseen. Herberts sai selville, että pelkästään ruotsia kunnanvirastoissa puhuvia suomenruotsalaisia oli 20 %, kun heitä vuonna 1977 oli 44 %. Kirjastoissa ruotsia käytti aiemmin 36 % ja nyt 17 % tutkituista.”

Heinz Ramm-Schmidt, Hufudstadsbladet 3.10.2002: Tarvitaan radikaali muutos siinä tavassa, jolla ruotsalainen kansanpuolue harjoittaa kielipolitiikkaansa. Olemme onnistuneet tekemään ”pakkoruotsin”. HS 27.4.03: ”Kielilakiuudistuksen takuumies”, sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin.

”Suomessakin esiintyy korruptiota”, sanoo Leila Mustanoja (HS 8.1.03) Mutta Pauliina Tallrothin äly ei riitä välttämään kytkemästä Lipposen nimeä hyvänä pitämänsä asian yhteyteen. Kaikki tämä epäjohdonmukaisuus ei ehkä ole Tallrothin tahallista vääristelyä. Suuri osa siitä menee ilmeisesti ruotsinkielisten heikon ymmärrystason tilille. Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla, suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat: Suomenkieliset 7,6, ruotsinkieliset 5,8.

PISA-tutkimus on OECD-maiden koulutuksen vertailututkimus. Se suoritetaan kolmen vuoden välein. Ensimmäisen jakson tulokset. (Julkaistu helmikuussa 2003.) Lukutaito, luonnontieteet, matematiikka (sija/pist.): Suomi 1./546, 3./538, 4./536; ruotsinkieliset 10./513, 12./502, 6./527. Tulosten perusteella Johanna Westman kirjoitti (Hbl): On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa. Mistä kansainvälisen PISA-tutkimuksen suomenruotsalaisten kannalta huolestuttavat tulokset johtuvat, Westman kysyi. Toisen jakson tulokset (PISA 2003). Julkistettu 7.12.04: Matematiikka, lukutaito, luonnontieteet, ongelmanratkaisu (sija/pist): Suomi 1./544,1./543,1./548, 2./548; ruotsinkieliset 6./534, 3./530, 5./524, 5./533 (Suomen tulos sisältää myös ruotsinkieliset oppilaat.)

Alempitasoisille tarkoitettu sisäänotto oikeustieteelliseen tiedekuntaan. HS 23.6.89: ”Ruotsikielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan.” Esityksen seurauksena jopa 6 pistettä heikomman tuloksen saanut ruotsinkielinen ohitti suomenkielisen pyrkijän. Alemmat pääsyvaatimukset osoittavat, että ruotsinkielisten heikompi ymmärtämisen taso on virallisestikin todettu. Jäljet näkyvät jo opiskelussa. ”Oikeustieteen opiskelijat reputtavat urakalla.” (HS 10.5.99): ”Noin 12 prosenttia oikeustieteilijöistä joutui selittämään, miksi ei ole suorittanut riittävästi opintoviikkoja, kun saman selityksen kaikista Helsingin yliopiston opiskelijoista joutui antamaan vain 7,4 prosenttia. Asian selittää ruotsinkielisten suuri osuus oikeustieteellisessä tiedekunnassa.”

123. Demarien ruotsalaisrakkaus.

Mihinkä demarijohtajien rakkaus ruotsalaisuuteen perustuu.

Lainauksia edellisestä kohdasta (122.)

HS 27.4.03: "Kielilakiuudistuksen takuumies", sanoi Henrik Lax Paavo Lipposesta, luovuttaessaan hänelle Folktingetin kultaisen ansiomitalin. HS 14.8.02: Oravaisissa heinäkuussa puhunut Paavo Lipponen: "Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin."

HS 22.4.99: Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa.

Tarja Halosen presidentilliset erikoisuudet.

Perustuslakivaliokunta päätti, että arpajaislaki hyväksytään uudelleen sellaisenaan (v.2001). Mutta Halosen toimesta laki muutettiin ahvenanmaalaisten vaatimuksen mukaiseksi. Halonen oli sitä mieltä, että 5 miljoonan suomalaisen on kysyttävä ahvenanmaalaisilta, joita on 25 tuhatta, saavatko säätää Suomelle tärkeän lain. Muun muassa Antero Jyränki (presidentin x-kansliapäällikkö) totesi heti kättelyssä presidentin toimineen virheellisesti..

Leila Mustanoja: "Suomessakin esiintyy korruptiota." (HS 8.1.03.)

Miten ruotsinkieliset ovat uuden kielilain ja muut erioikeutensa ansainneet.

Historiallisia ansioita:

Ruotsalainen historioitsija Johannes Messenius (1579 - 1638) puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa.

Birger Jaarlin ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat Hakoisten linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen. Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpoika 1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi." Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. (Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94.): "Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan." Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti siis 400 vuotta.

Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa, professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta: "Suomen noitaoikeudenkäynnit raskauttivat 1500-luvulla Ahvenanmaata, Ala-Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Vainojen jatkumista edisti kidutus, lapsitodistajien käyttö, sekä usko noitasabattiin; paholaisen ja naisnoitien seksuaalisiin orgioihin. Kidutuksin pakotettiin syytetty ilmaisemaan juhlien muut osanottajat."

Tri K Tiainen-Anttila: "Orjuus-feodalismi-rasismi", tutkimus, Gaudeamus 1994: "Miehitysvaltana ruotsalaiset pitivät suomalaisia orjinaan. Ruotsi oli orjavaltio."

Helsingin yliopiston professori Martti Sarmela: "Katsaus tulevaisuuteen", WSOY 1992: "Saadakseen "oikeuden" suomalaisten väkivaltaiselle alistamiselle ja orjuuttamiselle, ruotsalaiset leimasivat suomalaiset pakanoiksi, jotka piti käännyttää."

Kalevalainen kulttuuri kohtasi siis ruotsalaiset täällä samalla käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi samaan aikaan ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut nimensä. Rooman historiasta: "Vuonna 455 Geiseringin johtamat vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat autiona."

Folktingetin ritarin sotahistoriallisia ongelmia. (HS 25.4.03: Paavo Lipponen harrastaa sotahistoriaa.): Ruotsinkielinen (III/JR 13) komppania jätti jatkosodan perääntymisvaiheessa 25.6.44 luvattomasti asemansa vaikka sillä ei ollut edes kosketusta viholliseen. (Suomen sota 1941 - 1945 osa 7, s. 342) Ruotsinkieliseen 17 D:n kymmenestä pataljoonasta vain kolme (JR 13.) pataljoonaa joutui liikuntasotaan suomalaisten pataljoonien rinnalla. Niille annettiin venäläisten hyökkäysvaiheen aikana yhteensä kuusi kertaa taistelutehtävä,: yksi niistä oli kerran mukana hyökkäyksessä, joka ei päässyt tavoitteeseensa, neljä kertaa ne jättivät asemansa ennen vihollisen hyökkäystä, yhden kerran pataljoona ei ehtinyt poistua asemista ja lyötiin hajalle. (Osa 7: s. 333; 342; 353—354; 366; 378.)

Matts Andersenin tutkielmassa sanotaan muun muassa: "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet." (62 % karkureita ruotsinkielisiä, kun väestöosuus oli 10 %.)

HS 19.10.06: Kun Ruotsin uusi pääministeri kävi tervehdyskäynnillä Suomessa, Pääministeri Vanhanen päätti puhua virkaveljensä kanssa englantia. Kun Reinfeldt tuoreena puheenjohtajana kävi kokoomuksen vieraana, Jyrki Katainen teki saman valinnan.

"Ruotsikielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." Esityksen seurauksena jopa 6 pistettä heikomman tuloksen saanut ruotsinkielinen ohitti suomenkielisen pyrkijän. Alemmat pääsyvaatimukset osoittavat, että ruotsinkielisten heikompi ymmärtämisen taso on virallisestikin todettu.

Jäljet näkyvät jo opiskelussa. "Oikeustieteen opiskelijat reputtavat urakalla." (HS 10.5.99): "Noin 12 prosenttia oikeustieteilijöistä joutui selittämään, miksi ei ole suorittanut riittävästi opintoviikkoja, kun saman selityksen kaikista Helsingin yliopiston opiskelijoista joutui antamaan vain 7,4 prosenttia. Asian selittää ruotsinkielisten suuri osuus oikeustieteellisessä tiedekunnassa."

Olisiko tässä selitys ruotsinkielisten ja demarijohtajien ystävyydelle. Ihmisen yleinen taipumus etsiytyä kaltaistensa seuraan.

Ruotsalaisuus puolueissa: Sdp:n viimeisessä puoluekokouksessa (2005) puoluesihteeriksi valittiin ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta.

124. Käpykaartilaisuuden päivä
(entinen Ruotsalaisuuden päivä)

Miten siitä tuli käpykaartilaisuuden päivä.
Viime sodissa rintamakarkureita sanottiin käpykaartilaisiksi. ”Tänään ruotsalaisuuden päivä pitäisi nähdä kansallisena juhlapäivänä, joka yhdistää kaksikielistä yhteistä isänmaata”, kirjoittaa Hufvudstadsbladet sitkeästi vielä vuonna 2006. Mutta suomalaisten mielestä käpykaartilaisuuden päivä on onnistuneempi nimi tuolle suomenruotsalaisuutta symbolisoivalle päivälle siksi, että se on teoilla ansaittu, kun ruotsalaisuuden päivä on vain kielipoliittiseksi aseeksi omaksuttu iskusana. Nuo teot, jotka muuttivat ruotsalaisuuden päivän käpykaartilaisuuden päiväksi, torjuvat myös Hbl:n tarjoaman isänmaa-käsitteen totaalisesti.

Näin kertovat dokumentit.
Rintamakarkureista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.) "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet." (62 % karkureita, kun väestöosuus oli 10 %.)

Talvisodan historia: Joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä ainoa mukana ollut ruotsikielinen pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä.

Jatkosodan perääntymisvaiheessa 22.6.44 Kannakselle tuotu ruotsinkielinen JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä ruotsinkieliset poistuivat ilman taistelua ja ilman lupaa. Esimerkki: (Suomen sota 1941 - 1945, osa 7.) Tehtäväksi oli annettu sillanpääaseman puolustaminen. Historia: ”Kun lopulta suurin osa osaston miehistä oli häipynyt kanavan länsipuolelle, kapteeni Krogerus tyhjensi saamastaan käskystä sillanpään”.

Toinen esimerkki: Ruotsinkielinen II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Historia: ”Pataljoona (II/JR 13) lähti sadan miehen vahvuiseksi kutistuneena kello viisitoista vetäytymään metsiä myöten itään päin ja jätti jälkeensä konekiväärinsä ja kranaatinheittimensä. Kun everstiluutnantti Saarelainen sai tietää II/JR 13:n jättäneen asemat pataljoonansa (ErP. 14) oikealla sivustalla, hän antoi käskyn miehittää myös II/JR 13:n lohkon.” (Mainittu kutistuminen johtui miesten karkaamisesta) Sama kuvio toistui aina kun ruotsinkielisille oli annettu puolustustehtävä: Ne lähtivät livohkan ja suomalaisille jäi niidenkin tehtävä.

Ruotsinkielisen divisioonan pataljoonille (7) annettiin kesän 1944 liikuntasodassa suurhyökkäystä torjuttaessa kaiken kaikkiaan vain kuusi kertaa itsenäinen tehtävä. Jokainen niistä antoi samanlaisen tuloksen kuin edellä esitetyt esimerkit. Ne lähtivät livohkaan ja naapuri joutui hoitamaan niille annetun tehtävän. (Divisioonaan kuulunut JR 61 ei joutunut liikuntasotaan.)

Suomenkielisiä pataljoonia oli liikuntasodassa venäläisten varsinaisen hyökkäysvaiheen aikana yli kymmenkertainen määrä, mutta kertaakaan ne eivät jättäneet asemia vihollisen hyökkäystä peläten. Siitäkin huolimatta, että ne olivat mukana koko kolme viikkoa kestäneen hyökkäysvaiheen ajan, jolloin väsymys alkoi koitella kestävyyttä. Ruotsinkieliset olivat mukana vain viitenä päivänä.

Ruotsalaisuus puolueissa: Sdp:n viimeisessä puoluekokouksessa (2005) puoluesihteeriksi valittiin ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta.

125. Kirjat

Kalevi Alajoki: Jumalankuva
Romaani
Pilot Oy, 330 sivua, 32 euroa
Kysy kirjakaupasta

Romaani, josta tällä sivulla oli aikaisemmin osia, on nyt ilmestynyt kirjana sisältäen nekin kohdat, jotka tältä sivulta puuttuivat.

Kirjassa fiktiiviset henkilöt elävät suomalaista sota-aikaa usein todellisissa tapahtumissa rintamalla ja kotirintamalla sekä Itä-Karjalan sotatoimialueella. Kirjan tositapahtumista mainittakoon esimerkiksi tappelu, jossa suomalainen sotilas ampui toisen suomalaisen jo Linnan Tuntemattomassa sotilaassa tutuksi tulleiden Veran ja Ninan asunnossa.

Kirjan alussa luodaan historiallista perspektiiviä poliittisesta ilmastosta toisen maailmansodan edellä: Finlaysonin värjäri Elias Dahlberg on palannut Espanjan sisällissodasta, jossa hän on laukonut kivääriä ja kopeloinut käsikranaatteja kansanrintaman riveissä. Poliittiset näkemykset törmäävät myös väriammeiden höyryssä. Karjalan kannaksen linnoitustöissä, jotka suojeluskunnat ja Akateeminen karjalaseura olivat käynnistäneet, hämeenkyröläinen seppä ilmoittaa, että niiden touhuja hän ei muuten kannata, mutta kun ohjakset Euroopassa ovat luisuneet muutaman kaistapään käsiin, jonkinlaiset varotoimet ovat paikallaan.

Talvisodassa annetaan vilaus vihollisenkin näkökulmasta. Puna-armeijan sotilas, joka kaivaa lähestymishautaa, arvelle, että jäätynyt Ilja, jota hän työntää edellään kilpenä, on kyllä luotettava kaveri, ei tarvitse vilkuilla, lähteekö se livohkaan.

Välirauhan aikainen, venäläisten painostuksessa syntynyt poliittinen ilmapiiri tuodaan elävästi nykysuomalaisten tietoisuuteen.
Sitten marssitaan jatkosotaan, kadehditaan lentäjien kunniamerkkejä, kun jalkamiehellä ei ole edes heittoistuinta, jolla voisi pelastua, jos osuu. Lomilla nainen on välttämätön osatekijä, että syntyisi sotilaan unelmayö: Kun heidän kaikki aistinsa viestittivät toistensa läsnäoloa, ja he tiesivät, että tämä hetki oli keskittymistä siihen nautintoon, jota heidän kehonsa taas kohta heille tarjoaisi, oli heidän autuutensa ehjä.

Ihoa koskettavan tunnelman luo Eero Salmisen yritys loikata vihollisen puolelle.
Jatkosodassakin väläytetään sotaa myös vihollisen näkökulmasta: Syksyin keväin, kun kurjet auraavat taivaan auerta, Larisan katse seuraa niiden tahdissa iskevien siipien liikettä. Rakas, oletko joku niistä. Riko siipien rytmi, poikkea rivistä, anna merkki; minä se olen.

Finlaysonin värjäri Artturi Heinonen menehtyy haavoihinsa Aunuksen erämaassa: Mänty oli näkemässä, kun Heinosen vartalo nytkähti sammalvuoteella. Tälle vuoteelle mänty kutoo joka vuosi uutta neulaspeitettä. Suonsaareke oli hirven vakituinen tähystyspaikka. Siinä se hetkeksi pysähtyi tähystämään, muuttomatkalla uudelle laitumelle. Ihmisen poluista saareke oli kaukana, marjastaja ei tänne osunut.

Monta partiota lähti vihollisen selustaan Aunuksen erämaahan. Moni niistä yllätettiin nuotiolta sissimuona-aterialla. Täällä metsän tyttäret kutovat kuolinliinan vainajille: sammalmatto kattaa pääkallon, sammalmatto kiipeää sääriluun päälle. Täällä aika nakertaa nahkavyön, aika pujottaa männynjuuren messinkisolkeen.

Sota loppuu. Kai rauhanehdot olisivat sallineet, että Arturi Heinosen ruumis olisi haettu suonsaarekkeelta, jonne Salminen joutui kaverinsa jättämään, mutta hänellä ei ollut rohkeutta tehdä siitä ehdotusta viholliselle, joka itse oli menettänyt kymmenen miljoonaa miestä. Alkaa sodasta palanneiden sopeutuminen yhteiskuntaan, jota sodan jälkiseuraukset viipottavat. On asekätkennän selvittely ja tarjolla ”oikea demokratia”, josta ministeritason poliitikko julistaa: Meidän tiemme on Tsekkoslovakian tie.

Toiset selviävät paremmin, joillakin menee huonosti, taiteilijaksi ryhtynee Olof Lindstedtin kohdalla: Römpsä roikkui kepin nenässä nuotiolla, kolhiintunut ja nokinen armeijan kenttäpakki. Römpsä ja oksan haarukkaan pistetty lusikka olivat Lindstedtin koko talouskalusto.

Aineen maku oli töykeä, karmea jälkimaku yökötti.
– Polte suussa lieveni, onnellinen olo saapui, Taiteilijan laulu nousi puiden oksistoon, siellä se sekaantui tuuleen, joka humisi puissa, alhaalla sitä säesti rannan kivikkoa huuhtelevien aaltojen loiske.
- Mua laiskaks´ älkää mainitko, vaikk´ joskus mieluummin, mä nälkää nään kuin soitollain´mä leipää kerjäisin.
- Täällä ollaan ainakin kotona.
- Tulkaas ulos sieltä. Lopulta poliisi ryömi hämärään kojuun.
- Hei pojat, tämä on kuollut.

Kirjan ilmaisutapa on selkeää ja kerronta vivahteikasta, naislukijallekin miellyttävää tekstiä, joka kertoo enemmän (kaksikolmasosaa sivumäärästä) ihmisen muusta elämästä kuin sodasta.

126. Asiantuntemusta pakkoruotsista 15 vuodelta

1. "Vaikeuksissa ruotsin kanssa" Olen vastikään päättänyt peruskoulun osaamatta ruotsia paria lausetta enempää. Syy tähän on pakkoruotsi. Kun luokassa on 30 oppilasta, joista alle kymmentä kiinnostaa oppia uutta kieltä, Jää opetus kovin vähäiseksi. Opettajan aika kuluu pyydellessä: "Olkaas nyt vähän hiljempaa." Ne, joita ei kiinnosta oppia, tekevät oppimisen mahdottomaksi muillekin. Jos ruotsi olisi valinnainen kieli, sen tunneilla ei opettajan tarvitsisi toimia järjestysmiehenä. Ketä hyödyttää nykyinen järjestelmä, joka pakolla opettaa kaikille kaksi lausetta, sen sijaan, että kiinnostuneet saisivat kaipaamaansa opetusta.

2 Rovaniemen lukion lehtorit: A.Repo äidinkieli, A. Gottfried ruotsi, A. Tiensuu venäjä, E. Laukkanen saksa, T. Rastas ranska, J. Niskanen englanti

"Suomen kulttuurielämälle on tärkeää työnjako ja monipuolinen osaaminen niin kuin se on tärkeää talouselämässäkin. Onko meillä varaa tieten tahtoen typistää osaamistamme. Pakoista ei tietenkään pääse: meidän on pakko vapauttaa lastemme kielivalinnat, jotta heillä olisi vapaus ja mahdollisuus liikkua Euroopassa ja maailmalla samoin ehdoin kuin muiden kansojen nuorilla." (HS 30.11.1990)