| Siirry: | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|
- .1 Suomi toiseksi vähiten korruptioitunut
- .2 Suomen tiedepolitiika kärjessä
- .3 Suomi avaruustekniikassa
- .4 Suomi Euroopan avaruusjärjestössä
Aikaisemmin jo on kerrottu Antverpenin olympiakisojen (1920) uimahypyistä Siellä neljä tuomaria antoi Yrjö Valkamalle sijat 1, 2, 3 ja 3. Mutta ruotsalainen Julin sijoitti Valkaman viimeiseksi eli 12:ksi ja sai suomalaisen näin putoamaan viidenneksi neljän ruotsalaisen jälkeen.
Vuonna 1932 ruotsalaiset estivät perusteettomilla ammattilaisuusväitteillä Paavo Nurmen osallistumisen Los Angelesin olympialaisten maratonille. Väitteet ammattilaisuudesta ja väärät todisteet esitettiin niin myöhään, että asian oikeaa laitaa ei ehditty tutkia ennen kilpailua. Nurmi ei saanut kilpailla.
Samalla keinolla ruotsalaiset saivat aikaan sen, että Viljo Heino julistettiin kilpailukieltoon Oslon Euroopan mestaruuskilpailujen edellä v. 1946. Tällä kerralla ruotsalaisten väärät väitteet ehdittiin näyttää perättömiksi. Viljo Heino voitti 10.000 metrin mestaruuden.
98.2 Ahvenanmaan kysymys kansainliiton yleiskokouksessa.Kun Uudenkaupungin suojeluskunnalla ei ollut vapaussodan aikana mantereella toimintamahdollisuuksia, se siirtyi Ahvenanmaalle. Siellä se riisui aseista kaksi venäläistä varuskuntaa ja torjui täydellisesti Turusta tulleiden punakaartilaisten ja venäläiset yhteisen hyökkäyksen, kertoo marsalkka Mannerheim muistelmissaan. (G. Mannerheim. Muistelmat. Ensimmäinen osa. S. 272 - 276. Otava 1951.)
"Mutta Tukhomassa toimittiin tätä Ahvenanmaalla tapahtuvaa myönteistä kehitystä vastaan, ja siellä tapahtui merkillisiä asioita. Ruotsin viranomaisten toimesta häirittiin ja vääristeltiin päämajan ja Suomen lähetystön sekä tämän ja Uudenkaupungin suojeluskunnan välistä sanoman vaihtoa."
Ruotsalaiset lähettivät Ahvenanmaalle sotaväkeä, joka ryhtyi yhdessä venäläisten kanssa toimimaan suomalaisia vastaan. Yhdessä ne ehdottivat, että suomalaiset poistuisivat Ahvenanmaalta ruotsalaisilla laivoilla. Ylipäällikön käsky kuului: "Jos Uudenkaupungin suojeluskunta voi pysytellä Ahvenanmaalla, kunnes apua saapuu, sen on ehdottomasti jäätävä sinne. Ehtoja en voi hyväksyä" Tämän käskyn ruotsalaiset muuttivat muotoon "Kehotan teitä mitä hartaimmin menemään ruotsalaisiin laivoihin."
Tällaisella petoksella ruotsalaiset saivat suomalaiset lähtemään Ahvenanmaalta. Seuraavana päivänä ruotsalainen miehitysjoukko nousi siellä maihin. Venäläiset viipyivät siellä vielä viisi viikkoa.
Ruotsalaiset eivät olleet halukkaita poistumaan vielä silloinkaan, kun saksalainen etujoukko oli noussut maihin ja riisunut venäläiset aseista.
Suomen ensimmäinen lähettiläs Japanissa oli G J Ramstedt.
98.3 Nykyinen tilanne."Kuten muistettaneen, oli juuri tuolloin (v.1920) Suomen ja Ruotsin välillä kiista Ahvenanmaasta kiivaimmillaan", hän kertoo muistelmissaan "Lähettiläänä Nipponissa." (WSOY 1950 s. 56. ) "Olin selvillä siitä, että Ahvenanmaan kysymyksessä harjoitettiin jos jonkinlaista salakähmäistä peliä Suomen vahingoksi."
Ennen Kansainliiton yleiskokousta, jossa Ahvenanmaan asiaa käsiteltäisiin, hän sai Japanin ulkoministeriössä nähdäkseen Ruotsin sinne jättämät asiakirjat, joissa toivottiin Japanin kannattavan Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin. Pääperusteluihin kuului maantieteellinen asema. Sen selventämiseksi mukana oli kartta, josta oli jätetty pois Turun saaristo ja Ahvenanmaan saaristo paitsi pääsaaret. Näin karttaan oli saatu Ahvenanmaan ja Suomen mantereen välille paljon avointa merta. Katsoin velvollisuudekseni selostaa, että Ahvenanmaan ja Suomen välissä on kartalla näkyvän avomeren paikalla kokonainen yhtenäinen, Ahvenanmaa pääsaariin saakka ulottuva saaristo." (S.58.)
Asian käsittelyä seurannut Suomen ministeri Enckel kysyi myöhemmin: "Mistä oikeastaan mahtoi johtua japanilaisten suuri mielenkiinto Ahvenanmaa-kysymystä kohtaan. Siinähän he käyttivät enemmän puheenvuoroja kuin missään muussa asiassa.. Asia olisi kohdaltamme ratkennut varmasti onnettomammin, elleivät japanilaiset olisi niin tiukasti pitäneet kiinni meidän oikeuksistamme." (S. 59.)
Ruotsalaiset osaavat selkään puukottamisen asiassa kuin asiassa. Se on heidän näkemyksensä pohjoismaisesta yhteistyöstä.
98.4 Pohjoismaisessa hengessä.Viime aikoina ahvenanmaalaiset ovat monella tavalla viestittäneet, että he eivät halua olla suomalaisia, alempirotuisia. Viime kesänä (1998) Ahvenanmaan maakuntahallitus kielsi virkamieheltä suomen kielen opiskelun tilanteessa, jossa hänelle myönnettiin oikeus opiskella mitä muuta tahansa, "vaikka pitsin nypläystä", kuten kiellon ensimmäisessä portaassa selitettiin. Kaksi vuotta sitten (1996) maakuntahallitus mm. kielsi laulamasta suomalaisia lauluja päiväkodin leikkitunneilla.
Toisaalta me suomalaiset pidämme loukkauksena sitä, että monissa yhteyksissä näitä kukkoilevia suomenruotsalaisia sanotaan suomalaisiksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on esitetty erilaisia vaihtoehtoja. On ehdotettu, että Ahvenanmaa myytäisiin, sille tarjottaisiin itsenäisyyttä, se vaihdettaisiin pakkoluovutettuun Karjalaan ja Petsamoon, jolloin Suomi saisi osuuden Barentsinmeren öljyvaroihin ja voisi saada vielä alueita Itä-Karjalastakin.
Esimerkiksi Ruotsi on aikanaan ehdottanut viimemainittua mahdollisuutta.. Se voisi siis olla hyvinkin realistinen.
"Hämmästyksekseni minulle ulkoministeriössä (Britannia) esitettiin se mielipide, että Suomen olisi luovutettava Ruotsille Ahvenanmaa Itä- Karjalasta saatavaa korvausta vastaan. Siitä saatoin päätellä, että ruotsalaiset olivat olleet liikkeellä, ja tämä selvisi myös keskustellessani Ruotsin Lontoon lähettilään kreivi Wrangelin kanssa." (Mannerheim. Muistelmat. Osa 1, s.375.)
Oikeudenmukainen ja yksinkertainen ratkaisu olisi, että nykyiset ahvenanmaalaiset palaisivat takaisin Ruotsiin, josta he ovat tulleet miehittäjinä Ahvenanmaalle.
Museoviraston tutkija Matti Huurre: "Rautakaudella ja esihistoriallisellakin ajalla on maahan yhä tullut siirtolaisia, mutta vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-luvulla jKr ja rannikon ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat olleet väestöllisesti merkittäviä-"
Suomen vasemmistopuolueiden johtajat rähmällään.
Pohjoismaiden neuvosto hyväksyi Helsingissä 12.11.97 kannanoton, jossa todetaan Tanskan, Ruotsin ja Norjan ottavan Suomeen verrattuna paljon pakolaisia, ja vaadittiin Suomea lisäämään pakolaisten määrää.
Nämä vaatijat unohtavat mielellään sen, että tuo pakolaisepäsuhta johtuu maiden maantieteellisestä asemasta. Suomeen verrattuna niillä on suuri etu (esim. tavaran kuljetuksissa) lyhyistä etäisyyksistä tiheään asutun Euroopan markkinoille. Pakolaiset ovat tämän edun mukanaan tuoma haitta. Tuon haitan ne mielellään jakaisivat Suomen kanssa. Mutta tuon hyödyn jakamisen puolesta ne eivät torvea soita.
Pohjoismaisessa näkemyksessä Suomi on aina ollut huutolaispoika. Sille on mielellään annettu velvoitteita, mutta mitään hyötyä se ei ole saanut pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Kyseisessä kokouksessa ministeriedustajamme, ruotsinkielinen kulttuuriministeri Glaes Andersson piti tuota pakolaisasiassa maahamme kohdistettua arvostelua oikeutettuna. Hän on elävästi sisäistänyt huutolaispojan roolin, alistussuhteen, jonka rotutietoiset ruotsalaiset suurvalta-ajan miehityshengessä ovat pohjoismaisessa yhteistyössä Suomelle petanneet.
Kehittyneiden maiden tapana on, että kukin maa hoitaa omat ongelmansa. Niistä neuvotellaan asianomaisen maan kanssa, jos ne ovat sen aiheuttamia. Tasaveroisena pidetyn sivullisen valtion ministeritason edustajalle ei edes esitettäisi sellaisia ajatuksia, joita Glaes Andersson piti oikeutettuina.
Aamulehdessä (21.10.98) joku puolusti pakkoruotsia sillä, että puuttuvan kielitaidon takia potilas ja lääkäri eivät ymmärrä toisiaan.
Jos näin tapahtuu ruotsinkielisen potilaan kohdalla, on syy yksinomaan potilaan. Kyllä hänen pitää ymmärtää, että maassa vakituisesti asuvan kansalaisen, joka kuuluu viisiprosenttiseen kielivähemmistöön, on oman etunsa takia opeteltava enemmistön kieli.
Tämä on selkeä tietämys kaikilla vähemmistöillä. Vain suomenruotsalaisilla tällainen yleisten asioiden ymmärtämisen heikko taso aiheuttaa heille kielivaikeuksia Suomessa.
Nimi Kappale Nimi Kappale Ahtisaari Martti 107. Liikanen Erkki 104. Alho Arja 109. Lindeman 104. Andersson Glaes 98. Mannerheim 98. Andersson Marianne 102. Mattila Karita 110. Anskarius 108. Muurimäki Eero 108. Enckel 98. Mäkinen Tommi 110. Björck Jan-Henrik 102. Nurmi Paavo 97. Cardborg Carl Jakob 108 Nysten Leif 108. Colin Lewis 100. Puntila L A 106, 107. Donner Jörn 107. Rimbert 108. Gröll Samuel 108. Rodota Antonio 98 Fagerström Leevi 108. Rättyä Esa 109. Fast Jael 108. Schulz Eva-Lisa 108. Freudenthal Axel Olof 106. 107. Schulz Hans-Peter 108. Halttinen Altti 108. Sundqvist Ulf 104. Harlin Renny 110. Suomi Juhani 104 Harsia Paavo 108. Söderhjelm J U 108 Heino Viljo 97. Tomanterä Leena 108 Heinonen Olli-Pekka 100. 107. 109. Toropainen Raimo 109. Huurre Matti 98. Salminen Matti 110. Häkkinen Mika 110. Salonen Esa-Pekka 110. Häyhä Tuomo 109. Selänne Teemu 110. Julin 97. Snellman J V 109. Jäätteenmäki Anneli 107. Suominen Ilkka 109. Kalliomäki Antti 100. Valkama Yrjö 97. Kemiläinen Aira 108. Virolainen Johannes 106. 109. Koivisto M. Tellervo 104. Wirtanen Carl A 100. Koivu Saku 110. Vuorela Irmeli 108. Kraft Tuomas 103. Väyrynen Paavo 107. Kustaa Adolf 106. Väänänen Marjatta 106. Lappalainen Veikko 108. Ylikangas Heikki 108. Lax Henrik 107.
| Siirry: | Sisällysluetteloon | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|
Päivitys: 30.11.1998