Siirry: Edelliseen osaan Seuraavaan osaan Sisällysluetteloon

Tutkielma:

Alempirotuiset suomalaiset ja pakkoruotsi

V jakso, osa III, lisätty 30.11.1998

Sisällys:

I osa, kohdat 97-99

104. Ruskeakieliset vaatimassa sensuuria.

104.1 Erkki Liikanen, Ulf Sundqvist, Lars Lindeman

- Samalla asialla olivat itse asiassa ne Sdp:n kansanedustajat (mm. Tellervo M Koivisto, Erkki Liikanen ja Ulf Sundqvist), jotka yhdessä kommunistien kanssa ryhtyivät vaatimaan Neuvostoliittoa vastaan suuntautuvan kirjoittelun kriminalisoimista. (Juhani Suomi, UKK:n arkiston tutkija.)

Erkki Liikasessa näkyy parhaiten näiden henkilöiden yleispiirre, ruskeakielisyys itään ja länteen. (Vertaa kohdat 60.-61.)

Ulf Sundqvist vahvistaa ruotsinkielisten aukottoman ruskeakielisyyden.

104.2

Uudessa Suomessa käsiteltiin Baltian maiden asemaa 25.4.71. Kaksi viikkoa myöhemmin Neuvostoliiton va. asiainhoitaja jätti maamme ulkoministerille muistion, jossa vaadittiin "että Suomen hallitus ryhtyy toimin tällaisten provokatooristen esiintymisten ehkäisemiseksi".

Ensimmäisenä ruskeaa kieltään ehti näyttämään ruotsinkielinen kansanedustaja Lars Lindeman. Hän esitti suullisen kysymyksen: Onko hallitus tietoinen uuden Suomen puuttumisesta "meihin ystävällisissä suhteissa olevan naapurimaan sisäisiin asioihin". (Al 21.1.96)

Ruotsinkielisten innokkuus Mkb-kulttuurin (kohta 84) vaalimisessa korostuu tässäkin tapauksessa.

105. Ruotsinkielisten keinot 13.

Kevään -98 ylioppilaskirjoituksissa ruotsinkielinen matematiikan sensori alensi merkittävästi suomenkielisten koulujen pisteitä opettajien antamasta. Hän ei neuvotellut asiasta muiden sensorien kanssa, kuten ohjeet olisi edellyttänyt. Uudelleen tarkastettiin liki 900 koesuoritusta 16 lukiossa. Uusintatarkastus muutti paremmaksi liki sadan kokeen pistemäärää ja arvosana parani 92:ssa.

106. Ruotsalaisuuden päivä.

Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme ruotsinkieliset viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Tänä vuonna (1998) sitä juhlittiin 90-vuotis päivänä

Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle loi Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal (1836-1911).

Kivijalkana tälle liikkeelle oli Fraudenthalin julistus:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)

Seuraavassa muutama Freudenthalin kiteyttämä ydinkohta Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen aatepohjasta (Puntila):

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria".

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen suku."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille."

"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."

Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista 1860-luvulla: "Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen."

Juuri Freudenthal oli juhlapuhujana ensimmäisessä Ruotsalaisuuden päivän juhlassa 90 vuotta sitten.

Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti ovat edistäneet Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal mitalilla (vertaa kohta 87.).

Vuodesta 1937 alkaen vuoteen 1996 mennessä se on annettu seuraaville:

Axel Olof Freudenthal-medaljen

I gyllene valör
1994   Rehn Elisabeth

I silver
1937
Estlander Ernst
Lundström Wilhelm Göteborg (ordf för Fören För Svenskhetens Bevarande)
Rettig von Eric Åbo
Tunberg Sven
Åbo Akademi(erhöll rätt att inköpa ett ex medaljen)
1938
Colliander Rafael Åbo
1941
Källström NilsSverige (ordf för Svenskfinl. Vänner)
Haneman MaxSverige
1942
Österholm JohnEkenäs
1945
Born von ErnstPernå
1946
Mörne Arvid
1948
Österberg LarsStockholm
1950
Antell KurtHelsingfors
Ringvall Albinus Houtskär
Spoof Karin Åbo
1981
Allardt ErikHelsingfors,75-årsjubilee
Taxell L EÅbo

I brons
1937
Hafström GerhardSverige
1944
Eriksson JuliusJakobstad
1945
Sundqvist EdvinVasa
1975
Jernström FrankEkenäs
1976
Frenckell von ErikHelsingfors
Nyman Kuno FredrikHelsingfors
Häggblom Evald Åland
1981
Sten BrageVasa
Fordell ErikKarleby, 75-årsjubileet
Forsberg JohnVasa, 75-årsjubileet
Procope VictorHelsingfors, 75-årsjubileet
Torvalds MetaÅbo, 75-årsjubileet
Ulfens LeviHelsingfors, 75-årsjubileet
1984
Virolainen JohannesLojo
1986
Hulden LarsBorgå, 80-årsjubileet
Jakobsson OleJakobstad, 80-årsjubileet
Paro RafaelHelsingfors
1988
Granberg HarryBorgå lk
1992
Nyman Per HenrikBorgå
Snellman AlfJakobstad
Tallqvist Jarl OlofHelsingfors
1995
Siren OlleLovisa
1996
Zilliacus Jutta Helsingfors

Åbo Akademi ja nämä henkilöt ovat erityisesti ansioituneet sen tiedon edistämisessä, että "älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vedä vertoja muille kansoille". Siitä he ovat mitalinsa ansainneet.

"En mie heijän käestään syö", kertoo Marjatta Väänänen Johannes Virolaisen sanoneen venäläisistä. Katteetonta rehvastelua. Idän suhteet, mm. lausuma vierailulla Berliinin muurilla (kohta 87) ja palvelut ruotsinkielisille (kohta 86), eli näytöt käytännön teoissa osoittavat, että Virolainen on ollut vaikutusvaltaisimpia ruskeakielisiä.

107. Ruotsinkielisillä kaksinkertainen mitalijärjestelmä.

Alel Olof Freudenthal-mitali ei ole sama palkitsemismenettely kuin on se mitali, jota Rkp ja Finlands Svenska Folkting jakavat. Kumpikin mitali jaetaan samoin perustein, eli Freudenthalin opin aatteellisesta edistämisestä, mutta jakaja ei ole sama.

Se mitali, jonka mm. Martti Ahtisaari ja Jörn Donner saivat Ruotsalaisuuden päivän 90-vuotisjuhlassa, on tämä Rkp:n ja Folktingetin palkitsemismenettely.

Muista kunnioittaa.

Kohta 1.

Muista kunnioittaa Åbo Akademin kulttuuritahtoa.
Olli-Pekka Heinonen kunnioittaa.
Paavo Väyrysestä jo tehtiin tohtori Åbo Akademissa.
(Museoviraston arkeologisissa kaivauksissa Åbo Akademin tontilla Turussa alettiin päästä kerroksiin, jotka olisivat paljastaneet suomalaista kulttuuria ennen ruotsalaisten miehitystä. Åbo Akademi keskeytti kaivaukset 10.11.98.)

Kohta 2.

Muista kunnioittaa Finlands Svenska Folktingiä. Se järjestää vuosittain Ruotsalaisuuden päivän juhlan, Suomen Ruotsalaisen kansallisliikkeen vuosipäivänä 6.11. Tänä vuonna se oli 90-vuotisjuhla.

Martti Ahtisaari kunnioittaa.

Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle loi ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsinkielen professori, Axel Olof Freudenthal. (1836-1911.) Kivijalkana tälle liikkeelle oli Freudenthalin julistus:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa." (L A Puntilan väitöskirjasta "Ruotsalaisuus Suomessa" , Otava 1944.) (Muita Freudenthalin opin aatteellisia ydinkohtia on esitelty edellisessä kappaleessa.

Monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suomalaisilla oli ennen ruotsalaista miehitystä kehittyneempi kulttuuritaso kuin germaaneilla Skandinaviassa.)

Martti Ahtisaari oli tänä vuonna juhlassa ja sai SFS:n kultaisen mitalin (ainoa kultainen mitalin historiassa). Mitali annetaan liikkeen aatteellista toimintaa ansiokkaasti edistäneille henkilöille.

On mielenkiintoista seurata, minkälaisen mitalin Ahtisaari vastavuoroisesti antaa Folketingetin puheenjohtajalle Henrik Laxille itsenäisyyspäivänä.

Kohta 3.

Anneli Jäätteenmäki kunnioittaa Freudenthalin aatetta. Oikeusministerinä Ahon hallituksessa hän lupasi SFS:n lähetystölle muuttaa kielilakia siten, että kaksikielisyys laajennetaan koskemaan valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia. Näin hän teki samaan aikaan, kun Ruotsissa ja Ahvenanmaalla vähennetään suomenkielisten oikeuksia.

Sen seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen yleisperusteluissa sanotaan (kohta 5):

"Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeus-ministeriössä "

Anneli Jäätteenmäki kunnioittaa.

Onko Anneli Jäätteenmäki jo saanut mitalinsa, siitä ei julkisuudessa ole kerrottu.

108. Freudenthalin oppeja Helsingin Sanomissa.

HS julkaisi 7.10.98 suomalaisia Freudenthalin opin hengessä loukkaavan Leif Nystenin kirjoituksen. Alla eräs vastine siihen, jota HS ei ole julkaissut. Se ei ole julkaissut mitään muutakaan vastinetta.

Suomalaisugrilaiset ovat etevämpiä.

"Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on olut niin voimakas", sanoo Leif Nysten. (HS 7.10.98)

Näin hän esittää ruotsalaisten näkemyksen Ruotsin miehitysajan vaikutuksesta meidän kulttuuriimme, jonka osa-alueista hän mainitsee mm. oikeusjärjestyksen ja sosiaaliset rakenteet. jotka perustuvat "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen", kuten hän sanoo. Todellisuudessa tälle ruotsalaiselle näkemykselle ei löydy mitään perusteita. Se perustuu ajatteluun, jonka historian professori Aira Kemiläinen toteaa kirjassaan "Suomalaiset outo Pohjolan kansa" (1993):

"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään järjestäytynyttä yhteiskuntaa."

Me suomalaiset tiedämme, että Suomen kansa on tämän päivän moderni yhteisö siitä huolimatta, että Ruotsin miehitysaika tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.

Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809) alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi, Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta , mm. kielimanifesti 1863.

Ruotsin vallan aikaisista sosiaalisista rakenteista kertoo mm. professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa:

"Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600- luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen. alistuen."

Ruotsin miehitysajan oikeusjärjestelmän käytännön sovellutus osoittaa, että se oli säädetty yksinomaan vallanpidon välineeksi, väkivaltaisen alistamisen laillistamiseksi. Siitä Ylikangas kirjoittaa:

"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."

Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä havaintojaan ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä:

"Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty."

Leif Nystenin ihailema lainsäädäntö tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan. ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten seuraava käytännön esimerkki osoittaa:

Valkjärvellä 1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa, joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin.

Häädetyt palasivat leikkuuaikana 19.8. metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella muusta joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden vesileipävankeudessa. (Historiateos "Oma maa", kohta Elokuun 19. Päivä.)

Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen".

On kymmeniä nykyisiä tutkimuksia, joista selviää, että suomalaisten uskonnolliset menot, yhteiskuntajärjestys, kansantarut, koriste-esineet, käyttöesineiden koristelu ja yleensä kulttuuri oli esihistoriallisella ajalla kehittyneempää kuin ruotsalaisilla. Näytteeksi muutaman tutkijan selvitys.

Tutkija Eero Muurimäki 1988:

"Suomalaisten asuma-alueelta löydetyt kivikauden ja pronssikauden eineet osoittavat, että suomalaisilla on ollut noina aikoina kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."

Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993:

"Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen tutkimuksesta.)

Argeologi Jael Fast 1990:

"Löydetyistä piikivi- ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."

Filosofian maisteri Leevi Fagerström 1990:

"Samanlaisia löytöjä kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan olivat silloin jo olemassa."

Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995:

"Rautakauden korusto 100-luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samankaltaista. 600-luvulle tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei muualla valmistettu."

Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista: "Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."

- Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-luvulla, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska Gårdenilla.

Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä tutkimuksista, on todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi saduksi.

- Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti, kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93. Nysten rakastaa ruotsalaisia satuja.

Me suomalaiset olemme tietoisia siitä, että suomalaisugrilaisen kyvykkyytemme ansiosta olemme jälleen kulttuurin kaikilla aloilla kehittyneempiä kuin ruotsalaiset, kuten olimme ennen ruotsalaismiehitystä.

Suomalaisten taiteellinen tasokkuus, poliittisen kulttuurin joustavuus, tieteellinen tutkimus mikrobeista avaruusluotaimiin, kehitys tekniikan uusimmilla aloilla: viestinnässä, tietotekniikassa. Muun muassa päivittäiset uutiset, jotka kertovat näistä asioista, vahvistavat omahyväisyytemme.

Unescon kansainvälisessä tutkimuksessa v.1992 suomalaislapset olivat maailman parhaita lukijoita kertomusten eli kaunokirjallisten tekstien tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden käyttäjinä.

Me suomalaiset tiedämme myös, että toisen maailmansodan kahdestakymmenestäkahdesta Manner-Euroopan valtiosta, jotka joutuivat sotaan, Suomi oli ainoa, jonka aluetta ei sotatoimilla miehitetty. Siihen kykeni vain suomalaisugrilainen kansa.

Toisinaan joku suomenruotsalainen saa esiintymisellään meidät ajattelemaan mielipahalla sitä, että ruotsalaisen miehittäjän "ruotsalaisuus ja germaanisuus" tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.

Aina pidämme loukkauksena sitä, että suomenruotsalaisia sanotaan monissa yhteyksissä suomalaisiksi.

109. Opetusministeri Olli-Pekka Heinosen logiikka.

"Ylioppilastutkinnon uudistuskokeilua jatketaan syksyyn 2003 asti. Opetusministeriö on pidentänyt rakennekokeilua, vaikka kokeilua seurannut ja arvioinut työryhmä esitti helmikuussa mallin vakinaistamista ja ulottamista koko maahan." (HS 15.9.98)

Näin opetusministeri on päättänyt siitä huolimatta, että: Ylioppilaskoetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikille pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita kolme muuta pakolista ainetta.

Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä on niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee uutta mallia koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen oli jopa lisännyt innostusta ruotsin opintoihin.

Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista tutkintoaineista (HS 11.2.98)

HS 26.9.90:

-"On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien A- kielten valintaa", sanoo toimistopäällikkö Tuomo Häyhä kouluhallituksesta.

Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston päällikkö Esa Rättyä:

"Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan hyväksi."

Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen.

- Kiteen yläasteen rehtori Raimo Toropainen sanoo aina kannattaneensa mahdollisimman laajan kielitaidon hankkimista, mutta ruotsin pakollisuudesta jokaiselle oppilaalle aiheutuu selviä ongelmia.

"Kielistä innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille ruotsin lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta jos englanti on jo ala-asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista oppilaalle jatkuva kauhun paikka."

Pahimmillaan toisen pakollisen kielen opiskelu voi rehtorin mukaan muuttaa 13-15 vuotiaan nuoren koulunkäynnin liki helvetiksi. "Tällaiselle oppilaalle riittäisi yksi pakollinen kieli. Valinnaiseksi pitäisi ehdottomasti saada jokin käytännön aine."(HS 26.5.97)

Ruotsin pakollisuus kuristaa kielivalintoja. (HS 26.5.97 lyhennelmä)

Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu.

Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.

Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin.

Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 % omaan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 % ensimmäistä suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %.

Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %.

Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa.

Jukka O. Mattila, rehtori, Paraisten lukio

HS 13.5.98:

- Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen.

Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry).

Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut täysin kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

-----------------------------------------

Olli-Pekka Heinonen ratkaisi asian 5 %:n vähemmistöä edustavan Suomen ruotsinkielisten opettajien liiton lausunnon mukaisesti, joka on täysin vastakkainen 95 %:n enemmistöä edustavien järjestöjen lausunnoille.

Missään asiassa lausunnon antajat eivät ole näin yksimielisesti kannattanet annettua ehdotusta.

Kukaan ministeri ennen Heinosta ei ole tehnyt päätöstä vastoin 95 %:sen enemmistön mielipidettä.

Kuka selittäisi opetusministerille noiden pyydettyjen lausuntojen tarkoituksen.

Heinonen on omaksunut ruotsinkielisten ajattelun yhteiskuntatasolla: Ylimielinen suhtautuminen kansan 95 %sen enemmistön mielipiteeseen.

Olli-Pekka Heinonen verrattuna Arja Alhoon. Alho ei tehnyt rikosta. Hänen tekonsa oli moraalisesti tuomittava. Perustuslakivaliokunta antoi ankaran arvostelun. Moraalista on kysymys Heinosenkin kohdalla.

Alhon menettely kohdistui kertatoimena yhden henkilön eduksi. Heinosen moraaliton menettely kohdistuu toistuvasti jatkuen koko ikäluokan vahingoksi. (Noin 30.000 ylioppilaskokelasta vuosittain.) Toteen näytettyjä ministeritason lahjonta- ja väärinkäytösjuttuja on viime vuosikymmeniltä useita:

Kätilöopiston juttu 40-50-luvuilta.

Valtion tv-tehdas (Valco) 70-luvulla. (Tämän jutun stereot ovat kai vieläkin Johannes Virolaisen vintillä.)

Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssiskandaali 80-90-luvuilla. (Ilkka Suominen)

J V Snellman:

"Vapaa valtiomuoto synnyttää tosin paljon pahaa - agitatsionia, valheita, lahjomista, uhkauksia, juoppoutta, juonia, valtionvirkojen tavoittelua, ahneutta, kunnianhimoa, vallanpyyntöä tai sulaa turhamaista halua päästä kuuluviin."

Löytyisikö tästä selitys Heinosen logiikalle.

Mitään muutakaan selitystä rivikansalainen ei Heinosen logiikalle löydä. Kyllä seitsemän ällän ylioppilaan tulee ymmärtää. että suomalainen tulee Tukholmassa toimeen englannilla kuten muutkin ulkomaalaiset. Mutta Brysselissä, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa jne. ei selvitä ruotsin kielellä

110. Alempirotuiset suomalaiset 3.

Tämän ajan alempirotuisia suomalaisia:

Karita Mattila
Matti Salminen
Esa-Pekka Salonen
Renny Harlin

Heidän kielensä kansainvälisillä areenoilla on englanti, saksa. ranska, italia.

Mika Häkkinen
Teemu Selänne
Tommi Mäkinen
Saku Koivu

Englanti, saksa, ranska, italia, ovat heidän kansainvälisten sopimustensa kieli.

111. Eiryn vieraskynä 2.

täällä
olit helmi sadepisarassa

poissa
olet tuuli nurmikolla
jälki rannan hietikolla
unen taidetta

tulen tulen tulen
aistii kaiku toiveen
kaipuun harha


Siirry: Sisällysluetteloon Edelliseen osaan Seuraavaan osaan

Päivitys: 30.11.1998