Yhteinen historia ja yhteinen kulttuuriperintömme ovat pääperusteet, joihin vedoten ruotsinkieliset vaativat pakkoruotsin opettamista maamme kouluissa. ”Jos koulujemme pakkoruotsista luovutaan, suomalaiset hylkäävät oman maan kulttuurin moniarvoisuuden”, opettaa Benedict Zilliacus.
Jo muinaistaruston pohjalta tarkasteltuna suomalaisten humanistinen kulttuuri on aina ollut ruotsalaisten kulttuuria kehittyneempää. Maailman synnystä alkaen Väinämöinen ja Ilmarinen tiesivät myös oman syntytarinansa. Sama tieto oli heillä kuin muillakin kehittyneen kansankulttuurin kansoilla. Ilmatar Ihana Impi oli tietäjäveljesten äiti, aivan kuin Kybene, Diana ja Artemis heettiläisillä, efesolaisilla ja kreikkalaisilla. Mutta ruotsalaisten tarustossa ei ole mitään tietoa ihmisen ja maailman syntyajoilta.
Saunassa Maria poikansa synnytti. Vapahtaja voitti vastustajansa viekkaudella." Kylänvanhimmat nyökkäsivät, kun Seppo, heimopäällikkö Ilmaristen suvussa, heimon käräjäkivillä tulkitsi kirkon oppia jo satoja vuosia ennen ruotsalaismiehityksen alkamista
Korkeaan humanistiseen kulttuuriin yltäneillä kansoilla luomistaru on olennainen osa tarustoa. Ruotsalaisilla on vaje psyyken sillä alueella, josta humanistinen kulttuuri versoaa. Se on psyyken erilaisuus, jota ei aikakaan voi parantaa. Bysantin kehittynyt kulttuuri rikastutti suomalaisten ajattelua ja runoutta jo silloin, kun ruotsalaiset vielä tervehtivät humanistista kulttuuria sotakirveellä.
Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen: Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Suomalaiset olivat siis olleet kristittyjä jo 300 vuotta ennen kuin ruotsalaiset kristinuskon nimessä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan Aurajoen suussa. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin. Historian professori Heikki Ylikangas (Käännekohdat Suomen historiassa): "Suomen noitaoikeudenkäynnit raskauttivat 1500-luvulla Ahvenanmaata, ala- Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Vainojen jatkumista edisti kidutus, lapsitodistajien käyttö, sekä usko noitasabattiin; paholaisen ja naisnoitien seksuaalisiin orgioihin. Kidutuksin pakotettiin syytetty ilmaisemaan juhlien muut osanottajat."
Ennen kristinuskoa suomalaisten uskonto oli luontouskonto. Luonnonvoimat, haltijat ja vainajien sielut olivat sen keskeiset elementit. Se ei kieltänyt eikä käskenyt. Avoin, luova mielikuvitus oli sen perusvoima. Se edusti monin verroin korkeampaa henkistä tasoa kuin oppi alistamisesta, väkivallasta, aikaisemman kulttuurin tuhoamisesta, jollaiseksi ruotsalaiset käännyttäjät ja vallanpitäjät oppinsa käsittivät. Kaste tai kuolema oli heidän yksinkertainen menettelyohjeensa. Raakalaisen asenne.
Suomalaisten uskonto.
Ukko palautettakoon arvoonsa.
(HS 21.1.99)
Viime viikkoina Israelin jumalaa ja hänen poikaansa on kiitetty,
kunnioitettu ja juhlittu, ylenpalttisesti. Olisiko aika omistaa ajatuksia
myös suomalaisten jumalalle, Ukolle. Ukko on ollut muinaissuomalaisten
jumala jo kuusituhatta vuotta sitten, kivikaudella. Aluksi hän oli ukkosen
ja tuulen jumala. Sittemmin hänestä kehittyi muiden indoeurooppalaisten
jumalien mukaisesti mielikuvissa ihmishahmoinen isäjumala, ylijumala.
Israelin jumalan tapaan Ukollakin on ollut useita nimiä Ilma(rinen),
Äijä, Luoja, Päijä (saamessa), Herra. Ruotsin suunnalta Suomeen
siirtyneen väestön myötä Ukkoon on liitetty nimet Tor, Tuure, Tyr,
Tyyri; Baltiasta nimet Lemmes, Lempo, Perkunas … - Isäjumalan piirteet
Ukko sai pronssikaudella eli satoja vuosia ennen kristinuskoa. - Ukon
kautta kesti viisituhatta vuotta -ruotsalaisten tuloon asti.
Ukon alasajo Suomessa alkoi ruotsalaisten valloittajien vuosituhannen
alussa tekemien ristiretkien jälkeen pakkokastamalla ja tappamalla Ukkoa
kunnioittavia suomalaisia, hävittämällä ja kieltämällä kaikki
Ukkoon liittyvä samaan tapaan kuin kristityt olivat muutamaa sataa vuotta
aikaisemmin hävittäneet antiikin jumalat ja niiden muistomerkit Kreikasta
ja Roomasta.
Israelin jumala sopi täälläkin vallankäytön välineeksi
yrityksessä murtaa suomalainen identiteetti, kieli ja kulttuuri. Tämä
yritys ei ruotsalaisilta onnistunut muussa kuin siinä, että Ukko saatiin
hyllytetyksi. Hyllytystä on nyt kestänyt lähes tuhat vuotta; vaikkakin
Ukon perintö on elänyt kansan- perinteessä, - tavoissa, paikannimissä
ja viime vuosikymmeninä historian tutkimuksessa.
Suomessa toimii uskonnonvapauslain säätämin oikeuksin kymmeniä
kirkkoja, uskonnollisia yhdyskuntia, seuroja, lahkoja laillisesti
rekisteröityinä tai vapaamuotoisesti. Allah näkyy selvästi Suomen
katukuvassa. Intialaisten jogien organisoimat "sammot" jauhavat
Siva-jumalan nimissä suomalaisten rahaa pääkonttoreilleen ulkomaille.
Jotkut kirkot ja yhteisöt toimivat oppeineen ja riitteineen laillisuuden
rajoilla, orjuuttavat ja rahastavat jäseniään, tuottavat pelkoa, surua
ja ahdistusta ympäristössään. - Kuka puolustaa ihmisiä näiltä?
Olisiko Ukko kutsuttava apuun? Miksi Ukolla ei ole Suomessa, omassa
maassaan, omaa organisaatiota? Ovatko suomalaiset lopullisesti
jättäytymässä uskon kaipuussaan vieraiden hallittavaksi.
Tuhatvuotisesta hyllytyksestä on Ukolle ollut se hyöty, että hänelle
ei ole kertynyt sellaisia rasitteita kuin Israelin jumalalle, Allahille,
Sivalle…Ei ole historiallista näyttöä, että Ukko olisi käskenyt
tappamaan ketään toisuskoista tai käännyttämään tätä,
valloittamaan toisten kansojen asuma-alueita, silpomaan ja kiduttamaan
(ympärileikkaamaan) seurakuntalaisiaan, varsinkaan naisia.
Ei ole näyttöä, että Ukko vaatisi jatkuvaa seremoniallista
kiittämistä, ylistämistä ja kunnioittamista, silloinkin kun siihen ei
ole syytä. Synti ja perisynti eivät kuulu Ukon sanastoon. Ukko ei kurita
eikä rankaise, ei tuomitse kadotukseen, ei julista maailmanloppua…- Jos
joskus singahti salama, tulinen ukonnuoli avoimesta räppänästä ja teki
vahinkoa, se oli sattuma, ei Ukon tarkoitus!
Kansanperinteen mukaan Ukko on todellinen "Hyvä Jumala",
vuodenkasvun ja hedelmällisyyden jumala. Kun hän vasarallaan
kopautti pilvensyrjää, laski maahan hersyvä sade, usein kylläkin
jyrinän säestyksellä. - Agricolan säkeiden mukaan kansa järjesti
Ukolle juhlat: "Ja kuin kevätkylvö kylvettiin / silloin Ukon malja
juotiin. / Siihen haettiin Ukon vakka / niin juopui piika että
akka.."
Eikö näin sympaattinen jumala pitäisi palauttaa sille kuuluvaan
arvoonsa ihmisten mielissä, pois unholasta? Ukko hyväksyy ja tunnustaa,
että hän on ihmisten mielikuvien tuote, samalla tavoin kuin muutkin
jumalat, mutta Ukko myöntää tosiasiat eikä vaadi
seurakuntalaisiltaa mahdottomia: tässä on Ukon voima!
Juhani Rossi, Espoo
Piispa Henrikin tarina: alku, loppu ja myöhempi vaikutus.
Alku: Ruotsalaisen tarinan mukaan Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Vaikka Suomessa paljon onkin uskottu 500 vuoden aikana Lallista pohjoiskarjalaisten nälkäkapinaan ruotsalaisten käännytysvälineiden välissä: edessä noitarovio ja teiliratas, selän takana huovin keihäs, tappara ja miekka, vain ruotsalaiset voivat kuvitella jonkun uskovan, että piispa Henrik yksinään hortoili Köyliönjärven jäällä. He eivät mielellään kerro, että maanpuolustaja Lalli miehineen pani matalaksi koko ryöstelijäin joukon, jonka päällikkö Henrik oli, sillä olihan se heille nolo tappio; aseellisesta alivoimasta huolimatta Lalli miehineen tuhosi yhdellä iskulla maahantunkeutujan koko aseellisen voiman.
Loppu: Kesäkuun 18 päivänä 1300 siirrettiin pyhän Henrikin luut Nousiaisten kirkosta juuri valmistuneeseen Turun kirkkoon. Niitä pidettiin katolisena aikana Turun katedraalikirkon suurimpana kalleutena. Piispa Hemming teetti niille kauniin lippaan säilytyspaikaksi, ja Maunu Tavast hopeoitti apostolin pääkallon ja käsivarret.
Ison vihan aikana kreivi Douglas antoi tuoda ne Turun linnaan tarkoituksena kerätä ne luurangoksi, silloin mainitaan olleen kaksi käsivartta liikaa sekä yksi härän kylkiluu; pääkallon sanotaan olleen tavattoman pienen. Ruhtinas Galitsin lähetti luut Pietariin. Sieltä ne sitten ovat hävinneet. (Lähde: Oma maa, Tietokirja Suomen kodeille.)
Vaikutus 500 vuotta myöhemmin: Kesäkuun 22 päivänä 1661
nostettiin Turun akatemian konsistorissa ilmiantoon perustuva juttu.
Ylioppilas Pythius oli jättänyt konsistorille kaksi kirjettä, joissa
hän syytti ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli
puhunut keinoista helpottaa lukujaan; aluksi E oli ollut vähätietoinen,
mutta muuttunut äkkiä muita etevämmäksi, jne. Konsistori panetti
syytetyn heti akatemian vankilaan ja käsitteli sitten asiaa kahdeksassa
eri istunnossa. Tuomariston enemmistö (mm. piispa Terserus) katsoi
oikeaksi Mooseksen kolmannen kirjan 21, 27:n mukaan tuomita syytetyn
kuolemaan, koska: E oli lapsuudesta asti ollut taikoihin taipuva; oli
kielletyistä kirjoista jäljentänyt taikakeinoja; kehunut sellaisia
tietävänsä; niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä
torstai- iltana; luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle
toverilleen latinaa; kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa liiton,
jne. Piispa Terserus ennen muuta vaati kovinta rangaistusta, "koska
oli syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia oli jo
tullut siitä huonoon maineeseen". (Lähde: Oma maa.)
Vesa Kirves HS 17.5.97: Kristinuskon historia Suomessa alkoi kun imperialistinen Ruotsin kruunu halusi laajentaa aluettaan. Valloitetun maan asukkaiden ylpeys ja oikeudentunto piti ensin nujertaa, jotta heidät olisi voitu alistaa vieraan vallan alle. Kansallinen nöyryytyksemme kiteytyy ehkä selvimmin Lallin tapauksessa, kun Kruunun lakeija, Piispa Henrik, julistettiin pyhimykseksi. Käytännössä julistus tarkoitti, että suomalainen ei saa puolustaa kotiaan, uskontoaan ja isänmaataan, vaan hänen on opittava kumartamaan sitä, joka käyttää häntä hyväkseen; kansa opetettiin uskonnon avulla välttämättömyyksiin ja antamaan elämänsä ratkaisuvaltaa kirkon eli Ruotsin kruunun hallintaan; olemaan rähmällään vallan edessä.
(Nykyajan noitavainoa Suomessa: Rasisminvastainen valtuuskunta ja x-arkkipiispa John Vikström sen jäsenenä.)
Paavi Gregorius IX kirjoitti 9.12.1237 Upsalan arkkipiispalle ja hänen alaisilleen piispoille kehottaen Ruotsin asukkaita lähtemään ristiretkelle hämäläisiä vastaan. Paavi kertoo, miten "tavastien kansa" muinoin oli käännytetty kristinuskoon (vertaa paavin kirje keisari Ludvigille v. 835), mutta sitten siitä luopunut liittyäkseen pakanuuteen sekä nyt äärettömällä julmuudella vainosi kristittyjä. Nojautuen pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin valtaan paavi salli taisteluun lähtevien ottaa ristin merkin, kun lähtivät näitä kristikunnan vihollisia vastaan.
Ristiretki tehtiin v. 1240. Se päättyi ruotsalaisten tappioon. Paavillinen legaatti, Vilhelm Sabinalaisen pitämä Skenningen kokous v. 1248, sai Birger-jaarlin tekemään uuden ristiretken 1249-50. Sen kautta hämäläiset taivutettiin vähitellen kristinuskoon.
Sama paavi Gregorius IX kehitti inkvisitiolaitoksen (kirkon tuomioistuin), jonka rangaistuksiin kuului mm. roviolla polttaminen sekä kuulustelumenetelmiin kiduttaminen. Näitä menetelmiä ruotsalaiset käyttivät taidokkaasti suomalaisten käännyttämisessä ja hallitsemisessa.
V. 1605 tuomittiin katolisuudesta syytetty Pohjanmaalta kotoisin ollut
Pietari Eerikinpoika Petrosa kuolemaan. Totuuden esiin saamiseksi
oikeudenkäynnissä käytettiin kidutusta: Pietari tunnusti katolisuutensa.
Tuomion täytäntöönpano tehtiin tuskallisesti mm. teilaamalla. Tuomitun
(elävän) jäsenet ruhjottiin teilirattaassa vähitellen.
Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpojan raportti 1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi.”
Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti satoja vuosia. Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa. ”Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.” (Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94.)
Suomessa toimeenpantiin Tukholman mallin mukaan Turun verilöyly 1599. Silloin Kaarle herttua mestautti 14 suomalaista aatelismiestä. Kaksi vuotta aikaisemmin Klaus Fleming teurastutti 3000 talonpoikaa (nuijasota) ja jätti naiset ja lapset huovien raiskattavaksi.
Tämä on sitä kulttuuria, mitä germaaniset "kulttuurikansat" levittivät Suomeen ja Viroon vv. 800 - 1700. Toinen merkittävä kulttuurianti oli ruotsalaisten noitavainot.
Emämaassa hallitus lähetti noitakomissioita puhdistamaan maaseutua, erityisesti Taalainmaata, jota noituus ankarimmin rasitti." (Heikki Ylikangas)
Pietarsaaren museonhoitaja: "Pietarsaarelaiset tuntevat Teilimäkensä paremmin Galgbackenina. Mäellä on hirtetty, teilattu ja poltettu. Papit olivat saaneet Ruotsissa koulutuksensa parhaimpaan noitakuumeen aikaan: he toivat tullessaan modernit rankaisumenetelmät."
"Rahvas taipui 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen alistuen. Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla." (Heikki Ylikangas; Käännekohdat Suomen historiassa.)
Yli 200 vuotta 1500--1700-luvuilla ruotsalaiset yrittivät istuttaa noidanpolttokulttuuria suomalaisiin, mutta humanistiseen kalevalaiseen mielenlaatuun se ei istunut. (Marko Nenonen: Suomen historiallinen seura 1992.) Lähinnä se pääsi kukoistamaan ruotsinkielisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla, jossa erityisesti naisnoitien ja paholaisen liittoon hyvin perehtynyt tuomari Nils Psilander toimitti tuomittavaksi kymmeniä naisia. (Heikki Ylikangas.)
Ruotsinkielinen Leif Nysten sanoo HS 7.10.98: ”Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on olut niin voimakas",
Näin hän esittää ruotsalaisten näkemyksen Ruotsin miehitysajan
vaikutuksesta meidän kulttuuriimme, jonka osa-alueista hän mainitsee mm.
oikeusjärjestyksen ja sosiaaliset rakenteet. jotka perustuvat
"ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen", kuten hän sanoo.
Todellisuudessa tälle ruotsalaiselle näkemykselle ei löydy mitään
perusteita. Se perustuu ajatteluun, jonka historian professori Aira
Kemiläinen toteaa kirjassaan "Suomalaiset outo Pohjolan kansa"
(1993):
"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli
itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi
roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään
järjestäytynyttä yhteiskuntaa."
Me suomalaiset tiedämme, että Suomen kansa on tämän päivän
moderni yhteisö siitä huolimatta, että Ruotsin miehitysaika tukahdutti
meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.
Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809)
alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi,
Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen kielen
asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta , mm.
kielimanifesti 1863.
Ruotsin vallan aikaisista sosiaalisista rakenteista kertoo mm.
professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa:
"Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran
rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin
kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan
jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan
1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen,
totellen. alistuen."
Ruotsin miehitysajan oikeusjärjestelmän käytännön sovellutus
osoittaa, että se oli säädetty yksinomaan vallanpidon välineeksi,
väkivaltaisen alistamisen laillistamiseksi. Siitä Ylikangas kirjoittaa:
"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen
pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla.
Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin
pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan,
maakuoppavankilaan."
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä havaintojaan
ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan
väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri,
että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai
pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin
epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty."
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.)
Leif Nystenin ihailema lainsäädäntö tyydytti myös venäläistä
miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan. ruotsalaiset virkamiehet
jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten seuraava
käytännön esimerkki osoittaa:
Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U
Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat
häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat
leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat yrittivät
estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi
alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan.
Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella muusta joukosta (18 miestä, 11
naista) tuomittiin arvalla joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi
kuukauden vesileipävankeudessa.
Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka
perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen".
On kymmeniä nykyisiä tutkimuksia, joista selviää, että suomalaisten
uskonnolliset menot, yhteiskuntajärjestys, kansantarut, koriste-esineet,
käyttöesineiden koristelu ja yleensä kulttuuri oli esihistoriallisella
ajalla kehittyneempää kuin ruotsalaisilla. Näytteeksi muutaman tutkijan
selvitys.
Tutkija Eero Muurimäki 1988: "Suomalaisten asuma-alueelta
löydetyt kivikauden ja pronssikauden eineet osoittavat, että
suomalaisilla on ollut noina aikoina kehittyneempi kulttuuri kuin
germaaneilla Skandinaviassa."
Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli
kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo
esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen
tutkimuksesta.)
Argeologi Jael Fast 1990: "Löydetyistä piikivi- ja
meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät
kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta
sitten."
Filosofian maisteri Leevi Fagerström 1990: "Samanlaisia löytöjä
kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja
ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan
olivat silloin jo olemassa."
Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995: "Rautakauden korusto
100-luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samankaltaista. 6oo-luvulle
tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei
muualla valmistettu."
Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen
elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä
itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista:
"Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja,
saadakseen näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."
”Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla”, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob
Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska Gårdenilla.
Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä tutkimuksista, on
todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi saduksi.
”Asutusta Suomessa on ollut ainakon 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut
siitä lähtien yhtämittaisesti”, kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela
ja ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93.
Nysten rakastaa ruotsalaisia satuja.
Me suomalaiset olemme tietoisia siitä, että suomalaisugrilaisen
kyvykkyytemme ansiosta olemme jälleen kulttuurin kaikilla aloilla
kehittyneempiä kuin ruotsalaiset, kuten olimme ennen
ruotsalaismiehitystä. Suomalaisten taiteellinen tasokkuus, poliittisen
kulttuurin joustavuus, tieteellinen tutkimus mikrobeista avaruusluotaimiin,
kehitys tekniikan uusimmilla aloilla: viestinnässä, tietotekniikassa.
Muun muassa päivittäiset uutiset, jotka kertovat näistä asioista,
vahvistavat omahyväisyytemme.
Unescon kansainvälisessä tutkimuksessa v.1992 suomalaislapset olivat
maailman parhaita lukijoita kertomusten eli kaunokirjallisten tekstien
tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden
käyttäjinä.
Me suomalaiset tiedämme myös, että toisen maailmansodan
kahdestakymmenestäkahdesta Manner-Euroopan valtiosta, jotka joutuivat
sotaan, Suomi oli ainoa, jonka aluetta ei sotatoimilla miehitetty. Siihen
kykeni vain suomalaisugrilainen kansa. Toisinaan joku ruotsinkielinen saa
esiintymisellään meidät ajattelemaan mielipahalla sitä, että
ruotsalaisen miehittäjän "ruotsalaisuus ja germaanisuus"
tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi. Aina
pidämme loukkauksena sitä, että ruotsinkielisiä sanotaan monissa
yhteyksissä suomalaisiksi..
Kalevi Alajoki, Tampere
Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut nimensä. "Vuonna 455 Geiseringin johtamat vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat autiona." (Rooman historia.)
Ruotsinkielinen psyykkinen vandalismi julisti 1800-luvun
jälkipuoliskolla:
Ruotsin kieltä puhuva sivistyneistö kuuluu toiseen, lahjakkaaseen ihmisrotuun, suomalaiset ovat vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan henkiseen toimintaan." (Mm. Otava Iso tietosanakirja: Suomalaiskansallinen liike.)
Dosentti Marjatta Hietala (Aamulehti 20.3.92):”Suomalaiset
luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi. Mongoliteoriaan liitettiin
1800-luvun lopulla määrite: alempi rotu.”
Det unga Finland: "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi
joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne olisivat
raakalaisimmat kaikista." Tällaiseen tietoon perustuu Benedict
Zilliacuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen "kulttuurin
moniarvoisuus", "kielisillan tarve" Skandinaviaan.
Timo Vihavainen (Suomi, suuriruhtinaan maa, 1991): ”Vaikka ehkä yllättävältä tuntuu, sortovuodet eivät olleet vain suomalaisten taistelua venäläisuhkaa vastaan. Suomalaisen puolueen vanhasuomalainen siipi näki kansallisen kulttuurin päävihollisena - ruotsalaisuuden.”
Suomen koululaitoksen historiasta: "Suomenkielisten kansa- ja oppikoulujen tielle ruotsinkielinen virkamiehistö asetti monia esteitä. Ne saatiin osittain raivatuksi 1880-luvulle tultaessa." (Mm. Otavan iso tietosanakirja.) Helsingin yliopistossa saatiin vasta v. 1937 tasavertainen oikeus suorittaa tutkintoja suomen kielellä, jota ruotsinkieliset kiihkeästi vastustivat. Vasta suomenkielisten ylioppilaiden vuosikausia kestänyt "kielisota" toi tämän oikeuden.
Kansanedustaja Henrik Lax (Rkp) pitää pakkoruotsia välttämättömänä ruotsalaisen kulttuuriperintömme arvostamiseksi. (HS 6.12.95.) Tarkastelusta huomataan, että ruotsalaisen kulttuuriperintömme arvostamisen välttämättömyys on vähintäänkin kyseenalaista.
Vuonna 1637 säädettiin Ruotsin valtakunnassa laki, joka määräsi mustalaiset karkotettavaksi maasta. Jos he eivät noudattaneet määräystä, heidät tuli lain määräyksen mukaisesti hirttää. Tämä on ruotsalaista kulttuuriperinnettä aidoimmillaan. Me emme saa luopua sen tuomasta moniarvoisuudesta, selittävät ruotsikieliset.
Kustaa Aadolfin sankariarmeija Ranskassa: "1500-luvun uskonsodat tekivät Alsacessa pahaa jälkeä, mutta varsinaisen armoniskun antoi 30-vuotinen sota 1600-luvulla. Kustaa II Aadolfin sankariarmeija teki siellä silloin niin suuria urotekoja, että monista kylistä pelastui hengissä vain pari asukasta." Näin kuvaa Jukka Mannerkorpi ranskalaisen Alsacen historiaa HS:ssa 3.3.90. Ruotsalaiset, vandaalien heimoveljet, tuhosivat ja tukahduttivat suomalaisten kulttuuria 600 vuotta. Sen tuhon määrää on vaikea edes kuvitella.
Yli 300 vuotta Suomen humanistisen kulttuurin johtajat, suomalaiset, suomalaissyntyiset piispat Maunu 1:stä (k. 1308) Eerik Sorolaiseen (1545 – 1625) välittivät läntisen kulttuurivaikutuksen Suomeen suoraan Etelä- ja Keski-Euroopasta. Praha, Leipzig, Pariisi, Wittenberg, yliopistoja, joissa he opiskelivat. Kieli oli latina, ei ruotsi.
Suomalaiset Etelä- ja
Keski-Euroopan yliopistoissa.
Pariisin yliopisto sai alkunsa 1100-luvulla. Keskiajalla se oli jaettu neljään tiedekuntaan. Vanhin ja etevin niistä oli taiteiden tiedekunta, jonka jäsenet oli jaettu neljään kansakuntaan. Pariisissa opiskelevat suomalaiset kuuluivat tämän tiedekunnan englantilaiseen kansakuntaan. Moni suomalainen kohosi Pariisin yliopistossa huomattavaan asemaan. Muun muassa Turun kaniikki Conradus Conradi valittiin v. 1347 englantilaisen kansakunnan proguraattoriksi (johtaja).
V. 1366 valittiin Johannes Pietarinpoika englantilaisen kansakunnan prokuraattoriksi ja sitten koko yliopiston rehtoriksi. (Rehtori valittiin aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.) Olavi Maununpoika valittiin Pariisin yliopiston rehtoriksi 5.12.1432. Hän toimi useaan otteeseen kansakunnan luottamustehtävissä sekä toistamiseen yliopiston rehtorina v. 1435. (Paavali Juusteen: Suomen piispain kronikka.) Keskiajalta tunnetaan 30 suomalaista, jotka opiskelivat Pariisin yliopistossa. Kaikkiaan tällä ajalla opiskeli Pariisin, Pragin, Leibzigin, Rostockin, Erfurtin, Kölnin, Greifs- Waldin ja Bolognan yliopistoissa 142 suomalaista. Upsalan yliopisto aloitti varsinaisen toimintansa vasta v. 1595 (Kaarle Herttua), vain 45 vuotta ennen Turun akatemiaa. Opetuskieli näissäkin yliopistoissa oli aina 1800-luvun puoliväliin saakka latina, ei ruotsi.
Professori Matti Klinge (HS 17.9.88): "Suomen kannalta Pietarin perintö on osa roomalaisuutta, eurooppalaisuutta. Rooman perintö on tullut meille muitakin teitä keskiajan kirkollisena ja teologisena kulttuurina Ranskasta ja muualta, varhaisen uuden ajan roomalaisen oikeuden omaksuntana Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kautta, joka sekin vei Rooman traditiota eteenpäin." Jukka Kemppinen (HS 15.5.94.): ”Kulttuurinen perimämme on pitkälti venäläis-preussilainen ja monissa tapauksissa balttilais-saksalais-venäläinen.”
Kulttuurin kieliä olivat suomi (kansanrunous, perinnetieto) ja latina (läntinen kulttuurivaikutus). Ruotsin kieli oli vallanpidon kieli, alistamisen kieli, noidanpolttokulttuurin kieli, kulttuurin tukahduttamisen kieli.
Aikakauslehti Mehiläisessä oli vuonna 1845 Lempäälän miesten avoin kirje keisarille. Siinä valitettiin ruotsalaisen virkamiehen käyttäytymistä. ”Minä syön nyt suurusta. Varto sinä suomalainen", kehottaa virkamies asiakasta. Kun suurus on syöty, hän sanoo: "Minä panen vähäksi ajaksi maata, kyllä sinulla on aikaa odottaa." Noustuaan ylös hän sanoo: "Minulle tuli vieraita. Tule sinä suomalainen huomenna." (Aamulehti 2.8.93.)
Tämä on kulttuurin moniarvoisuutta, kulttuuriperinnettä. Sitä ei saa hylätä, neuvoo Benedict Zilliacus. Häneen yhtyvät ministerit: Taxell, Stenbäck, Elisabeth Rehn, Norrback. (Katso kohta "Alempirotuiset suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten ajattelussa.") . Se on suomenruotsalaisten kulttuuriperimää. Vonwrightien, johannessalmisten, jörndonnerien intelligenssiä; noidanpolttokulttuuria, vastustajan elävänä silpomista.